Upea ketju. Kerrassaan. En ole tämmöistä huomannutkaan.
Parranajohan saattaa höylämiehelle (mitä itse olen) olla sekä hauskaa, että helvetin v-maista puuhaa riippuen olosuhteista. Jos olosuhteet ovat huonot, ei oikeastaan mikään voita vittumaisuudessaan tuota hommaa.
- Yksi huonojen olosuhteiden aiheuttaja on kiire. Yleensä asia on vielä niin, että on koko päivän ajatellut, että pitäis partakin ajaa, kun on menossa johonkin tilaisuuteen. Sitten se unohtuu, ja esimerkiksi viisi minuuttia ennen taksin tuloa joutuu aloittamaan naamansa raapimisen. Sen jälkeen on viiltoja naamassa, partavaahtoa korvissa, hiuksissa ja paidan kauluksissa, partalaikkuja leukaluiden alla ja muutamia karvoja ympäri naamaa sekä suunnaton vitutus päällä.
- Huono terä muuttaa parranajon helvetiksi. Teriä ei muista koskaan ostaa lisää, vaikka pakkauksen viimeinen ei leikkaa enää ainuttakaan partakarvaa ensimmäisellä kymmenellä vedolla. Sen sijaan iho huutaa hoosiannaa, kyyneleet lentää silmistä ja kylpyhuone raikuu tuskankarjahduksista. Samalla manaa itsensä ja huonon muistinsa alimpaan helvettiin. Sitten, kun parranajon tuskaisuus ylittää tietyn kynnyksen, parranajaja lähtee viimen ostamaan lähimmästä kaupasta lisää teriä ajatellen, että seuraavaa parranajoa ei enää kestäisi murtumatta.
- Partavaahdon puuttuminen. Pätee sama kuin edelliseen... vaahtoa ei koskaan muista ostaa lisää. Pelkän veden avulla ajaminen on yhtä tuskallista, kuin huonolla terällä ajaminen, sanottiin mainoksissa mitä tahansa. Saippua auttaa vähän, vaan ei kovinkaan merkittävästi.
- Vieras paikka. Esimerkiksi yleinen vessa, oli sitten kuinka siisti hyvänsä, ei sovellu miellyttävään parranajoon. Omaa kylppäriä ei voita mikään. Suurimpia virheitä on suorittaa parranajo esimerkiksi junan vessassa.
Onhan näitä. Yleensä olosuhteet eivät syystä tai toisesta ole optimaaliset, ja parranajo muuttu siksi todella ikäväksi puuhaksi. Lisäksi Gillette, joka on lähes monopoliasemassa noiden partahöylien suhteen, kiskoo aivan tolkuttomia hintoja höylistä ja teristä. Hintaa pystytään kätevästi nostamaan lanseeraamalla puolen vuoden välein uusia malleja (eivät eroa vanhoista juuri mitenkään), jotka ovat helvetisti kalliimpia kuin vanhat. Samalla tietenkin vanhat mallit poistetaan hyllyistä.
Olen monesti harkinnut siirtyväni sähköiseen naamansiistimisvälineeseen, mutta ainakin toistaiseksi olen vanhassa pysynyt ja taidan pysyäkin. Tämä harkitseminen on aina tapahtunut pahimmassa vitutuksessa, kun parranajo ei ota sujuakseen (johtuen ym. syistä). Kokemukseni sähkömasiinoista ei ole hyvä juuri siksi, koska niillä ei saa yhtä sileää ja tarkkaa jälkeä aikaan.
Partavaahdoista vielä: Minulla on ollut semmoista Gilleten sitruunan hajuista vaahtoa. Hyi saatana, että se alkoi tökkimään vähän ajan kuluttua. Äkkimakea tuoksu, joka varsinkin krapulassa aiheutti y-reaktion. Parasta partavaahtoa ovat pirkat ja euroshopperit: yksinkertaista ja edullista. Samalla voi boikotoida Gilletten semi-monopolia. Muuten, vaihdoin terämerkkinikin Wilkinsoniin. Juuri siksi, että Gilletten touhu vituttaa allekirjoittanutta siinä määrin. Wilkinsonin teriä on vaikeahko löytää, mutta on se aina sen arvoista toteuttaa pienen miehen hiljaista protestia.
Tulipahan tekstiä. Ehkä tämä todistaa sen, että parranajo on isompi osa miehen elämää, kuin yleisesti luullaan...
