"1. varjo: tulkitsinko oikein, että vastasit: en mennyt henkilökohtaisuuksiin? Mikä 'kai?' Mikset vastaa kunnolla, menitkö vai et? Minä jaksan vaikka aamuun asti."
Sanotaan sitten suoraan: En mennyt vaan mielestäni esitin kysymyksen(joskin jälkikäteen tarkasteltuani aika töykeänoloisen) koskien oletettua ikääsi ja tapaasi käyttää sitä argumentaation välineenä.
".2. Edelleen varjo: kyseenalaistanko minä Sinun hillumiset täällä vedoten kellonaikoihin. Olenko huono isä, kun ole täällä tähän aikaan? Miksei perusteluni ole luotettavia? Vastaa suoraan, äläkä käännä ja väännä. Odotas, kun Sinusta tulee 'kunnon perheenisä', hillut vielä itsellesi yllättävisssä paikoissa ja aikoina. Tähän silmäniskuhymiö."
Minä olen opiskelija jolla ei ole elämää joten ajankohdat eivät ole merkityksellisiä. En sanonut sanallakaan että olisit huono isä tjsp. ihmettelen vain sitä että olet näin myöhään/aikaisin hereillä. Tuskin olen väärässä jos väitän että et löydä montaakaan ikätoveriasi kavereiksi chättiin tällä hetkellä.
"3. Olet itse kirjoittanut olevasi 20 v. Sori, en muista yhteyttä, mutta sellainen mielikuva minulla on seurattuani säännöllisesti kirjoitteluasi. Korjaa, jos olen väärässä. Tietysti olet voinut vain 'kirjoittaa' olevasi parikymppinen."
Olen toki kertonut tarkankin ikäni. Se ei ole merkityksellistä vaan se että mistä tietäisit sen jollen olisi kertonut sitä.
Voisit tehdä arvailuja mutta varmuutta et voisi saada.
"4. varjo: minä olen 43. Laittakoon minut tavanneet kirjoittajat tarvittaessa vahvistuksen. Toi oli huono, varjo."
On suurempi todennäköisyys osua oikeaan väittäessäni että et olisi oikeasti 43 kuin että oikeasti olet sitä. Ikäluokkasi koko on jotain >40 000 miestä josta elossa on ehkä väh. 30 000 (todellisia arvauksia). Ja netissä tähän aikaan on oletettavasti <300. Eli 99 kertaa sadasta olisin oikeassa, ei se minun mielestäni ole yhtään huono tulos. Jos tällä kertaa olin väärässä niin ei voi mitään.
"5. Kokemus kangistaa siinä, että suree menettämiään lähimmäisiään? Nyt Sinulla argumentointi sutii pahasti, etkä jaksa keskittyä?"
Entä jos suree niin paljon ettei kykene toteuttamaan jotain tärkeämpää tehtävää? Tämä ei kuitenkaan ole merkityksellistä, irrotit vain yhden asiayhteyden esille.
En jaksa edes luetella tähän niitä satoja kertoja kun patriarkaalinen "isähahmo" on vastustanut nuorten huligaanien ideoita. Monesti entinen uuden aallon edustaja onkin vanhetessaan muuttunut ankkuriksi...ja tämä vain fysiikan maailmassa. Muualla maailmassa tapahtuu myös vastaavia tapahtumia.
En siis kiellä kokemuksen merkitystä mutta liiallinen kokemuksen korostaminenkin voi johtaa tappioon. Sanotaan nyt suoraan näin että vähintäänkin 2 miljoonaa sotilasta menetti WWI:ssä henkensä vain ja ainoastaan sen takia että kokeneet kenraalit johtivat sotatoimia... En siis puhunut missään kohtaan läheisten suremisesta vaan yleisesti kokemuksen ylikorostamisen vaaroista.
Läheisten sureminen on varmaan ihan kiva juttu pienessä piirissä mutta jotain sellaista joka on riippuvainen sinun toiminnastasi voi ottaa päähän se että et tee tehtävääsi vaan suret kuolleita...tämä siis pienenä kärjistyksenä.
"6. Olen pahoillani, jos olet saanut sen vaikutelman. Olen myös tavannut erittäin fiksuja 'kakskymppisiä'. Sinunkin tavasta ja uskalluksesta kirjoittaa pidän. Kunhan vaan pysyisit asiassa ja vastaisit suoraan, kun kysyn. varjo: ei henkilökohtaista, keep on going. Minusta Sinun mielipiteet eivät ole heikkoja, minusta vaan joskus kompuroit, vaikket todella halua sitä tunnustaa."
Suora vastaus ei ole aina paras vastaus. Ehkä et itse tiennyt mitä kysyit tai et tiennyt mitä halusit kuulla kun ensimmäiset vastaukset eivät kelvanneet.
Anna suora vastaus kysymykseen:
Kumpi on sinulle merkityksettömämpi, vaimosi vai poikasi?
Vaikeaako? Eihän sen pitäisi olla.
"varjo: minäkin olen ollut monta kertaa väärässä. Ole Sinäkin joskus?"
kerran luulin olleeni väärässä mutta tarkistettuani asian huomasin erehtyneeni.