Asia on juuri näin. Kielitaito ei ole tällä hetkellä sellainen asia, joka erottaisi. Englannin osaaminen on odotettua ja sitä aika usein jopa vaaditaan. Huomioitavaa englannin suhteen on muuten se, että aniharvoin työnantaja siitä mitään erillistä maksaa. Se on vaan sellainen vaatimus, että ylipäätään voi saada paikan. Omassa työssäni ruotsia tarvittaisiin ja meillä on huutava pula osaajista, mutta ei kukaan ala 20 € / kk takia asiaan paneutua. Saksa on sitten tasoa "schön zu wissen, aber egal" eli kiva juttu, mutta ihan sama. Työssä tarvittava kieli korvataan siis automaatiolla - toki se on kyllä sinänsä mahdollisuus, että nuo järjestelmät tarvivat tietysti aina jonkun, joka sen automaatin tekee. Siellä on töitä tarjolla, mutta jälleen kerran relevanttia ei ole kielitaito vaan järjestelmähallinta, josta palataan alkuperäiseen aiheeseen.
On muuten aikuisiällä kohtalaisen raskasta, kun ymmärtää, että on tehnyt itselleen monta vuotta aivan sysi*askaa tutkintoa, josta ei saa yhtään mitään irti. Siitä ei voi syyttää kuin itseään, mutta on vaikea olla kokematta "turhautumista" työelämässä. Jos saisin muut työelämätaidot kohdilleen vielä joskus niin harkitsen kyllä vahvasti lähtöä kokonaan pois Suomesta. Olen ymmärtänyt, että saksalaisilla työmarkkinoilla arvostetaan vielä tänäkin päivänä yliopistotutkintoa tutkintona.