Tuli tuosta kiinasta mieleen, että yritin yliopistossa saada kiinan sivuaineeksi. Oli kuulemma aivan ennenkuulumatonta ja käytännössä melkein mahdotonta. Maailmankieli ruotsi on kyllä tuosta noin saatavilla, mutta heh, joku kiina. Minusta on jopa jossain määrin hälyttävää, että kiinaa ei pidetä Helsingin yliopistossa (!) juuri minään.
Minusta tilanne on nyt se, että suomalaisten ruotsin osaamiseen panostetaan ihan järjettömästi liikaa saatuun hyötyyn nähden. En ihan oikeasti näe mihin sillä päästään, että viisi miljoonaa suomalaista osaa vastentahtoisesti sanoa "jaag heetter x". Toisin kuin joskus 1300-luvulla, Ruotsi ei enää ole meille suomalaisille mikään ainut portti länteen, vaan hyvä ystävä riippumatta suomalaisten ruotsin kielen taidoista. Muutenkin tuntuu siltä, että jonkinlainen "maksimipotentiaali" Ruotsin suuntaan on jo saavutettu, eikä siihen suuntaan (lisää) panostamisessa ole minusta mitään järkeä.
Suomen ainut suunta on länsi, ja sinne suuntautuessa on kansan osattava englantia, saksaa tai ranskaa. Ruotsille on paikkansa, mutta tärkeimpien kolmen joukossa se ei ole. Silti yhteiskunta panostaa siihen toiseksi eniten kaikista kielistä. Piru periköön ruotsinkielisen eliitin epämääräisen edun tavoittelun, jonka takia tilanne ei etene.
Tämä viesti on suora ja julistava, ja syy tähän on se, että en edelleenkään ole kuullut ainuttakaan täysin pitävää kommenttia pakkoruotsin puolesta. En ainuttakaan.