Perheellisille ymmärrän hyvin joulun merkityksen. Oli se itsellekin pentuna tosi kova juttu ja varmasti hienoa katsoa sitä riemua vierestä vanhemman roolissa. Perheettömälle tämä on vaan kuukauden mittaisen vittumaisen rummutuksen huipentuma, jonka ainoa hyvä puoli on se, että parin päivän päästä se on taas ohi.
Suoraan kuin omasta suustani.
En näe joulussa sinänsä mitään pahaa, mutta etenkin nykyään siitä tuntuu tulleen kulutuksen ja materialismin näyttämö. Yhdessä suvun kanssa kokoontuminen, hyvä ruokailu ja seurustelu ovat ihan ok sen yhden päivän ajan.
Lapsena tietysti asia oli erilainen kun sitä aina odotti jo monta viikkoa joulua joulukalenterin ja lahjojen muodossa. Pukki tuli kylään ja niitä kaivattuja Legoja ja Action-maneja sai kaivettua kääreistä esiin. Meitä oli kolme serkusta jotka synnyttiin siinä parin vuoden säteellä, niin varmasti meidän touhuja oli myös vanhempien toimesta kiva seurailla mutta nyt kun ollaan kasvettu jo "aikuisiksi", niin joulu on lähinnä sitä parin tunnin yhdessäoloa, jonka jälkeen jokainen lähtee omille teilleen. Tänäänkin käytiin yhdessä haudoilla jonka jälkeen yhdessä serkkujen luokse syömään ja nyt olenkin ollut jo kotona parisen tuntia. Sellainen "joulu" se.
Lahjoja tulee ostettua todella vähän. Äidille, siskolle ja isälle. Meidän perheessä ei ole ikinä ollut niin suurta tarvetta ostella lahjoja toisillemme. Siitä ei ole tehty numeroa eikä pakkoa.
Välillä sitä ihmettelee työkavereita, kun osa sanoo käyttäneensä lähemmäs tuhat euroa lahjoihin ja samalla valittelevat, kun tulee tiukkaa ennen seuraavaa tiliä. Ehkä olen vain katkera, kun kaverit saivat vielä parikymppisinäkin pelikonsoleita ja tietokoneita jouluna, kun itse sain villasukat ja suklaata.
Omassa suvussa mummoni kuolema pari vuotta sitten ehkä lopetti sen viimeisenkin jouluhuuman. Hän oli hyvin uskonnollinen ja upea ihminen, jolle joulu oli iso asia. Hän oli se joka halusi joulut järjestää ja huolehti siitä, että kaikille riitti syötävää ja kaikki olivat onnellisia. Vaikkei joulua enää niin odottanutkaan, niin ainakin sitä että pääsi taas mummon luokse viihtymään. Nyt parin vuoden ajan ilman häntä joulun lähestyessä tulee pieni haikeus mieleen. Tietää, että sitä samaa tunnetta jouluaattona ei enää voi kokea ja tänään, kuten aina ennenkin, mummon haudalla käyminen sai kyyneleet esiin. Lepää rauhassa.
Hyvää ja pahaa joulua kaikille tasapuolisesti1
