Rauhan miestä tarvitaan aina siellä missä soditaan, vai ...
On kesä. Siis on aikaa ajatella kärpäsiä, paaveja ja mitä lie. Niinpä.
Odotin italialaisen Milanon arkkipiispan Dionigi Tettamanzin tai valitun Ratzingerin valintaa. Olin kuitenkin hieman yllättynyt, että Tettamanzista ei tullut paavia. Hän olisi sopinut profiililtaan hyvin paaviksi. Italialaisten paavien aika on ollut yllättävän pitkään ohi. Italialaisuus ei ole pieni osa paaviutta, koska paavi toimii myös Rooman arkkipiispana ja hänen täytyy nykyään käytännössä puhua italiaa sujuvasti. Jos kirkon toiminnasta jotain voi olettaa, niin ehkäpä ensi vuosi kymmenellä näemme paavin jostain Euroopan ulkopuolelta. Se ei olisi uutta. Harva asia lopulta paaviudessa tai paaveissa on, Ratzingerkin on jo kahdeksas saksalainen paavi.
Toisaalta Ratzinger oli varsin looginen valinta. Johannes Paulus II oli pitkään sairas mies. Hän sairasti monta vuotta alzheimerin tautia, joka jäytää aivot. On syytä olettaa, että Ratzinger on itse asiassa ollut enemmän tai vähemmän vallassa tekstien ja julistusten kautta jo monta vuotta. Hän on siinä mielessä tietysti luonnollinen valinta. Mitään suurta irtiottoa ei ole syytä odottaa, koska hän on ollut Vatikaanin ytimessä jo pitkään ja oli lisäksi itse valitsemassa edellistä paavia.
Samalla voi tietysti uskonnollissävyiseen päättelyhenkeen löytää viestejä ja merkityksiä tästä valinnasta. Niitä voi keksiä loputtomasti ja ihan mistä vain, kuten edelliset sukupolvet ovat ystävällisesti meille niitä keksineet.
Edellinen paavi haluttiin tulkita viestiksi kommunistisille maille. Onko tämä sitten viesti Euroopan yhdentymiseksi ja toisen maailman sodan lopulliseksi päättämiseksi?
Toukokuun ykkösuutisaihe maailmassa on sodan loppumisen 60 vuotispäivät ja niihin liittyvät juhlallisuudet ympäri Eurooppaa. Tätä ajatteluketjua kun jatkaa hetken, niin brownmaiset salaliittoteoriat alkavat olla pian mielessä.
Benedictus on todella mielenkiintoinen nimivalinta. Monte Cassinon kuuluisaa luostaria asuttavat Benedictuksen nimeen veljet ja tunnuksenaan yksinkertaisesti rauha. Nykyään paavin nimellä kunnioitetaan edellistä samannimistä paavia, jonka nimi valitaan. Kuten Scholl hienossa johdannossaan kirjoitti, nimellä on oletettavasti tekemistä Benedictus XV:sta kanssa, joka turhaan taisteli rauhan puolesta ensimmäisen maailman sodan aikana. Syyt nimenvalintaan voivat olla hänen kokemuksissaan lyhyestä kokemuksestaan sotilaana toisessa maailman sodassa tai oltuaan hetken aikaa Hitler Jugendin jäsenenä. Jos sodan häviäminen tai sotiminen yleensäkin ei tee pasifistia yhdestä jos toisestakin, niin se vasta on ihme.
Toinen mielenkiintoinen ajatus on viesti maailmalle, että sotiminen ei ole hyväksyttävää. Tätähän esimerkiksi konservatistisuskovaiset miljoonat amerikkalaiset, joiden elämän filosofia kiteytyy, vähintään henkisen, punaisen niskan ohella ”peace through superior firepower” sanomaan kovin helpolla sulata. Ehkäpä Ratzingerin valinta on viittaus siihen, että polarinen maailma muualla kuin Roomassa ei ole hyväksyttävää. Vähän kehittämällä tästä saisi taas upean brownmaisen tulkinnan kirkon valtajuonista.
Viestin lähetti scholl
Kun ratkaisu tuli näin nopeasti niin kardinaalit lienevät pitäneen Johannes Paavali II:sta ja Ratzingeria niin tiiviinä työparina, että halusivat Ratzingerin jatkavan kesken jäänyttä työtä esim. 5-10 vuodella. Seuraava paavi on todennäköisesti sitten nuorempi ja pidempikautisempi.
Miksi?
Tämä väite esiintyy erityisesti anglosaksisissa uutisvälineissä. Ei kirkon nähdäkseni tarvitse menetellä näin ja mikään ei viittaa siihen, että se menettelisi niin. Ratzingerin iällä ei välttämättä ole ollut mitään tekemistä hänen valintansa kanssa. Oikeastaan olisi kirkon toimintatapoja katsomalla loogisempaa olettaa, että hänet valittiin huolimatta iästään. Tuo ajatuksesi on mielestäni aika helppo ja kuuluu maalliseen maailmaan, vähän karskimmin sanottuna amerikkalaiseen hyötyfunktiota optimoivaan ajatusmaailmaan. Yleensä se jättää vielä ikävän oletuksen, että joku taustalla vetää naruista. Paavi on Vatikaanissa kuitenkin paavi, vaikka siellä milaista valtapeliä hyvänsä pelattaisiinkin.
Hienoin juttu tässä ketjussa oli syyttää katollista kirkkoa ehkäisyn kautta kiertäen eliölajien kuolemasta. Oikeastaan se ei ollut vain huvittavaa, se oli kerrassaan loistavaa. Kaikkihan myös tietävät, että jäätelön syömisellä on vahva kausaalisuhde hukkumiseen. Tämä on osoitettavissa varsin helposti - milloin ihmiset syövät eniten jäätelöä ja milloin ihmisiä hukkuu eniten.
Protestanttina tietysti olen ankarasti miettinyt onkohan paaviin tutustuminen ja aiheesta kiinnostuminen soveliasta. Paavihan oli teesien naulauksen aikoihin ja uskon sotien erityisesti 30-vuotisen sodan aikana itse pääperkele. Ehkäpä ekumeniasta on kuitenkin jotain iloa.
Ekumenia tai ei, pakanat menevät kuollessaan nukkumaan ilman kynttilää.
W