Kova kestävyysharjoittelu kuulemma lisää veriplasman määrää, joten urheilijoilla on tyypillisesti 5-10 pykälää matalampi hemoglobiini kuin heillä olisi sohvaperunoina.
Siis esim. Rommelilla on luontaisesti korkea hemoglobiini 170, mutta jos hän alkaisi harjoitella huippuhiihtäjän tavoin, niin se laskisi pian 160 tienoille.
Jos ja kun hiihtäjiltä mitattiin 90-luvulla laajalti hemoglobiiniarvoja 160-180, jopa 190, niin hiihtäjien luontaisten hemoglobiiniarvojen olisi pitänyt olla luokkaa 170-200. Ja siis kaikkien hiihtäjien pitäisi sattumalta olla tällaisia geneettisiä poikkeustapauksia, juuri silloin kun EPO on helposti saatavilla ja testiä ei ole, ja ainetta todistetusti käytetään laajalti muissa kestävyyslajeissa.
Siis esim. Rommelilla on luontaisesti korkea hemoglobiini 170, mutta jos hän alkaisi harjoitella huippuhiihtäjän tavoin, niin se laskisi pian 160 tienoille.
Jos ja kun hiihtäjiltä mitattiin 90-luvulla laajalti hemoglobiiniarvoja 160-180, jopa 190, niin hiihtäjien luontaisten hemoglobiiniarvojen olisi pitänyt olla luokkaa 170-200. Ja siis kaikkien hiihtäjien pitäisi sattumalta olla tällaisia geneettisiä poikkeustapauksia, juuri silloin kun EPO on helposti saatavilla ja testiä ei ole, ja ainetta todistetusti käytetään laajalti muissa kestävyyslajeissa.