Minusta yksi keskeinen suomalaisen järjestelmän ongelmista on tämä urapolkuihin liittyvä tietyntyyppinen automaatio. Jos onnistut saamaan jonkunlaisen johtajan pestin, etkä erityisesti töppää, niin eteneminen on monesti vääjäämätöntä, kun taas systeemin ulkopuolelta on vaikea päästä mukaan. Virkavalinnoissa painaa aiempi kokemus, mutta tämähän käytännössä menee usein niin, että on ihan sama, miten on hommansa hoitanut, kunhan cv:ssä on joku sopiva aiempi tehtävä. Järjestelmä on rakennettu niin, että kun virkavalinnat pitää perustella ja ansiovertailu on tehtävä, niin vähäisemmällä kokemuksella varustettu osaavampi hakija jää aina kakkoseksi. Räikeimmin tämä näkyy sitten vielä näiltä määräaikaisilta isompien johtajien paikoilta pois putoavia, joilla kokemus on paperilla sitä luokkaa, että he käytännössä ovat aina vahvoilla yhtä askelmaa alempia paikkoja täytettäessä. Jonkunlainen korruption muoto lienee tämäkin.
Ja Yli-Viikariin tämä kaikki liittyy sillä tavalla, että jos cv:ssä on maininta "pääjohtaja", niin käytännössä joku johtajan paikka on jatkossakin aina varma, ellei rikostuomiota tule.
Ja Yli-Viikariin tämä kaikki liittyy sillä tavalla, että jos cv:ssä on maininta "pääjohtaja", niin käytännössä joku johtajan paikka on jatkossakin aina varma, ellei rikostuomiota tule.