Itse näen että tämä ongelma on sidoksissa ylisuuren julkiseen sektoriin. Liikaa virkoja ja suojatyöpaikkoja, jolloin kukaan ei ehdi valvomaan niitä kattavasti. Meinasin aluksi muotoilla asian niin, että tuo on seurausta, mutta asiaa hetken pohdittuani totesin, etten tiedä miten päin syy-seuraus-suhde menee.
Suomessa on unohtunut mikä on julkisen sektorin tehtävä. Se on yksinkertaisesti tuottaa kansalaisille laadukkaita ydinpalveluita mahdollisimman edullisesti. Vasemmisto on tätä ajatusta häivyttänyt ja sille on annettu jonkinlainen täysin ylimääräinen rooli työllistää tehokkaasti toimimisen sijasta. Sen varjolla voidaan sitten ummistaa silmät kaikenlaiselta perseilyltä, tehottomuudelta ja laiskottelulta. En siis väitä, että kaikkialla julkisella sektorilla toimittaisiin noin, sillä suuri osa täyttää tuota tehtäväänsä niinkuin pitääkin.
Sekä että. Yksi syy tuohon tehottomuuteen on ollut virkaylennysjärjestelmä, jossa virkavuosia (=kokemus) on painotettu, kun virkoja on jaettu. Se, että virkamies on toiminut pienellä liksalla 10-20 vuotta, tekee hänestä päällikön. Toinen ongelma on se, että virkamiehestä eroon pääseminen on "helvetin hankalaa". Virkamieslain 25 §:
Viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Laiskojen virkamiesten etuna on myös se, että hallinnossa heitä on aika paljon, eikä niitä kaikkia voi irtisanoa. Lisäksi virkamiehillä on usein tietoa, joka olisi "aika ikävää", jos virkamies avautuisi. Tämä näkyy hyvin tässä VTV:n tapauksessa. Päälliköiden on siis ollut vain pakko sopeutua tilanteeseen. Toki virkamiehistä suurin osa on kunnon väkeä, töitä tehdään, koska se koetaan mielekkääksi.
Määräaikaisuudet ovat sitten toinen ongelma. Tilanne kärjistyy tällä hetkellä käräjäoikeuksissa. Siellä on tuomareita, jotka ovat olleet määräaikaisina viransijaisina vuosia, osa jopa lähelle 10 vuotta. Hinku tuomariksi on niin kova (haluan oikeutta tähän maailmaan, haluan dumariksi "päättämään oikein" -> nää idealistit eivät välttämättä ole penaalin terävimpiä kyniä, jos penaalilla tarkoitetaan juristipoolia). Määräaikaisilla teetetään surutta paljon hommia, ja jos ei nappaa, niin seuraavaa määräaikaisuutta ei tipu. Se on ainakin vaarana. Siis pelolla johtamista. Sitten, kun vakivirka saadaan, kynä tippuu, ja tulokset putoavat (määrällisesti juttuja ratkaistaan vähemmän). Ongelma on se, että ns. kukaan järkevä, jolla on perhesuunnitelmia, asuntolainaa yms. ei hakeudu tuomioistuimeen tuomariksi, kun tiedossa on vuosikausien määräaikaisuuksien ketjutusten "ura". Fiksut lähtevät muualle. Epäilemättä noihin määräaikaisuuksien ketjuttamisiin, töiden teettämisiin määräaikaisilla jne. liittyy myös ongelmia lain kannalta. Voidaankin perustellusti kysyä, ovatko sellaiset henkilöt, jotka suostuvat tällaiseen vuosikausien kyykyttämiseen niitä henkilöitä, joiden tulisi olla tuomareina?
Kolmas seikka julkisesta sektorista tähän väliin tulee myös mainita. Julkisella puolella on ollut "jonkin verran" ns. suojatyöpaikkoja. Näillä on tuettu heikossa työllistymisasemassa olevia, kun syrjäytyminen eskaloi pienet ongelmat isoiksi, ja se sitten kalliiksi tuleekin. Olen käyttänyt tätä esimerkkiä aiemminkin, mutta menköön vielä kerran. Helsingissä on (ollut?) Pursimiehenkatu 10:ssä asunnottomien miesten asuntola. Sen nimi on "Nupulinna". Nimi tulee siitä, että nää alkoholistit ovat työllistettyinä tehneet Helsingin nupukivetyksiä kaduille. Siinä hommassa ei ole paljoa haitannut, jos on vähän ollut krapula, tai jos lounaan yhteydessä duunari on käynyt vetämässä pari kaljaa. Nää ukot on pyritty pitämään sosiaalisessa työyhteisössä, ja kai sieltä joku on joskus myös kuiville päässyt. Kaupungeilla on esim. puisto-osastoilla ollut juuri tämän kaltaisia hommia.
Suuri syy virkakunnan näyttämiseen tehottomalta on se, että entisistä virkailijoista on vaikea päästä eroon, (vaikka esim. aika on ajanut ohi osaamisen), ja samalla se, että poliitikot mielellään tekevät ratkaisuja, jotka "parantavat maailmaa", mutta ratkaisujen oheen ei laiteta lisäresursseja. Hankinnat ovat tästä hyvä esimerkki. Hankinnoissa painotetaan nykyään erilaisia ympäristövelvoitteita, työllistämisvelvoitteita, rikosrekisteriotteiden pyytämistä, yms. jotka tietysti ovat hyviä asioita. Ongelma vaan on se, että kun tällainen uusi velvoite tulee, yleensä yhtään uusia resursseja ei asian edistämiseksi anneta. Poikkeuksena tietosuoja: siinä tuli kerralla niin paljon töitä, että siihen oli pakko resursoida lisää väkeä. Jos siis julkista toimintaa tulisi tehostaa, niin resurssit tulisi allokoida uudelleen. Palkkaus on myös asiantuntijatehtävissä julkishallinnon ongelma. Useissa duuneissa (esim. IT-ala) palkkaero on hyvinkin tonnin tai pari verrattuna yksityiseen puoleen. Julkishallinnon on vaikea pitää aikaansaavaa väkeä töissä, kun asiantuntija on ollut hommissa pari-kolme vuotta (valmistumisen jälkeen), ja kokemuksen kartuttua osaamiselle on kysyntää myös yksityisellä puolella.
Mä olen pikkuhiljaa kallistumassa siihen, että kaikki virat pitäisi tehdä määräaikaisiksi, ja määräajan tulisi olla riittävän pitkä, jotta virkoihin saadaan hakijoita (esim. pankkilainan saanti voi olla vaikeaa määräaikaiselle). Riittävän pitkä määräaikaisuus olisi esim. 5-7 vuotta, hommasta riippuen. Sen jälkeen virka laitettaisiin uudelleen hakuun, ja virkamies voisi toki hakea virkaa uudelleen. Samalla näihin määräaikaisiin virkoihin voisi laittaa palkan, joka olisi about samaa tasoa yksityisen puolen kanssa. Tämä mahdollistaisi aikaansaavien osaajien rekrytoinnin julkiselle puolelle. Tämä viimeisen kappaleen idea on sitten reaalimaailmassa täyttä utopiaa. Nevö-gonna-happen. Toinen vaihtoehto olisi tietysti keventää virkamiesten irtisanomissuojaa. Sekään ei ole ongelmaton vaihtoehto. VTV on tästä hyvä esimerkki. Jos virkamiehillä olisi heikompi irtisanomissuoja, niin sielläkin olisi näytetty ovea henkilöille, jotka ovat johdon mielestä vääriä. Virkamiehen ja työntekijän ero on nimenomaan siinä, että virkamies on ensisijaisesti
itsenäinen lakiin sidottu vallan käyttäjä, ja vasta toissijaisesti esimiehen käskyvallan alainen. Työntekijä taas tekee, mitä esimies sanoo. Lisäksi irtisanomissuojan keventäminen (ilman palkkatason nostoa) johtaisi siihen, että julkisen puolen rekrytoinnit olisivat entistä hankalampia. Osa nimittäin hakeutuu virkauralle nimenomaan sen tuoman turvan tähden.