Sellainen kunnollinen tutkimus Suomessa puuttuu kuntatason osalta. Mutta yksittäisiä juttuja toki nousee silloin tällöin esille. Oman kokemukseni, kuulemani perusteella ja asiantuntijoiden mukaan varsinkin julkiset hankinnat nähdään Suomessa korruptioriskinä. Tiedän kuntia ja henkilöitä, joissa sovitaan kaikki tärkeimmät hankinnat keskenään puolueiden kannatussuhteessa. Isossa osassa kuntia ei tarvitse jakaa omistaan mitään, koska Keskustalla on enemmistö. Oikeusministeriössä ainakin erityisasiantuntija Juuso Oilinki on pohtinut suomalaista korruptiota, joka jää tutkan alle. YLE:ltä yksi Oilingin haastattelu:
Suomi putosi kansainvälisessä korruptiovertailussa. Oikeusministeriön korruptioasiantuntija kertoo, mitkä arveluttavat käytännöt ovat Suomessa tavallisimpia, elleivät viittä vaille "maan tapa".
yle.fi
Itse miellän valtionhallinnon korruptioksi virkojen varaamisen poliittisin perustein. Maallikkona on paha sanoa laillisesta puolesta, mutta ei siinä ainakaan hakijoiden tasavertainen kohtelu ansioidensa perusteella toteudu, jos ensin laitetaan sivuun kaikki muut, paitsi X-puolueen ehdokkaat.
Poliittisten virkavalintojen hyväksyminen alhaalta ylös saattaa vaikuttaa ihmisten kykyyn ja haluun myös muun korruption tunnistamisessa.
Hyvin tyypillistä on ollut tosiaan pilkkoa hankintoja. Niille on monta kertaa hyvät perusteet (kuten sama toimittaja kuitenkin, koska paras ja kokonaisuutena edullisin), mutta hankintojen ohjaaminen sopiville tahoille mahdollistuu myös pilkkomisella.
Itsellä ei enää ole tuntumaa hankintoihin viime vuosilta, mutta tuskin tässä kovin merkittävää muutosta on tapahtunut.