Mikäli ensimmäinen sinkkulohkaisu Swallow the Sunin tulevalta albumilta jätti hieman kylmäksi ja oli vaisuhko, niin What I Have Become palauttaa ainakin itselleni uskoa tulevaan levyyn.
Ei tämäkään kappaleena ihan sitä Swallow'n terävintä tai "rouheinta" kärkeä ensimmäisten kuunteluiden perusteella ole, mutta onhan tuo sävellyksenä kuitenkin jotenkin mesmeroiva.
Edit. Linkki vaihdettu visualizer -videoon.
Pari pyöräytystä takana ja hyvin paljon tämän kirjoituksen ajatuksia jaan itsekin. Miten lähestyin tätä itse niin tiesin että on hyvin paljon uutta soundia mukana, mutta ehkä sen kautta teen oman arvion, että kun palaan tähän levyyn, niin mitkä kappaleet ja kuinka monta niitä on menee uudelleen soittoon ensimmäisenä. Edellisen levyn osalta arvioisin, että 4/8 rallia on edelleen soitossa ja sitten taas sitä edeltävä albumi onkin semmoinen kokonaisuus että toista ei olekaan. Omia alustavia suosikkeja on Kold, Tonight pain believes ja November dust. On tuon päätöskappaleen lopetuskin aika upea. Nuo ensimmäiset singlet toi sellaisen ajatuksen, että nyt menee aika paljon enemmän radiokamaksi, mutta vaikka on tietyllä tavalla paljon kevyempää tavaraa, niin ei tästä silti sellaista saa. Luulen, että asetan tämän aika samalle viivalle Moonflowers levyn kanssa, että varsin kelvollinen tuotos, mutta turha verrata aiempiin mestariteoksiin.Eilen sitten tuli korkattua vihdoin koko Shining Aleksanterin teatterin ennakkosoitossa ja kyllä se heti ensituntumalta hieman oudon olon jätti. Hämmentävistä hämmentävin sekä mahdollisesti yksi hauskimmista Q&A -osioista huuhtoi tosin albumin ensisoitosta syntyneet kysymysmerkit ja jätti illan selkeästi plussalle. Yleisesti ottaen vaadinkin jatkossa jokaiselle levylle samanlaisen julkaisutilaisuuden. Tuossa oli erityisen hienoa se kun pääsi heti keskustelemaan kappaleiden nyansseista itse säveltäjän ja soittajien kanssa, niin tietyllä tapaa teos avautui selkeämmin kuin mitä yksin sitä pimeässä nurkassa tutkiessa. Lisäksi Raivion tarinointia sekä Honkosen one-linereita oli erittäin viihdyttävää kuunnella.
Kokonaisuutena tämä Shining oli kuitenkin jotenkin hieman "ohuen" kuuloinen teos, mutta yksittäisiä kimaltavia (heh, Shining) kohtia löytyi melko runsaasti taskuihin täytteeksi. Suurin haaste Shiningissa on itselleni ehdottomasti se, että kliinisessä tuotannossa sekä hetkittäin hieman gootirockin suuntaan suuntautuvissa sävellyksissä se tuttu Swallow The Sun hukkuu ja bändiä ei aina enää edes tunnista itsekseen.
Nyt muutaman kerran levyn aamulla keskittyen kuunnelleena mieli on ehkä hieman jo eilisestä avautunut. Shining ei missään nimessä ole Swallowta parhaimmillaan, mutta se ei myöskään ole millään mittarilla huono levy. Levynähän tuo on itsessään jopa uskomattoman koukuttava ja jokaisesta kappaleesta löytyy sellainen määrä Rapalaa sekä muuta tarttumapintaa, että riski kappaleiden jatkuvalle soimiselle päässä on valtava.
Shiningilta toki löytyy muutama selkeämpi palvelus meille vanhemman materiaalin ystäville (Kold, Charcoal Sky), mutta kokonaisuutena albumi tuntuu olevan tehty vielä selkeämmin laajempaa kuuntelijajoukkoa ajatellen. Eilen illalla sitä ajatteli väkisinkin kuinka paljon tähän uuteen sivuun Swallown musiikissa on levy-yhtiö tai managerit sanelleet ja kuinka paljon tässä on Raivion kynästä suoraan tullutta. Tietysti bändi vakuutteli albumin olevan 99,5 % heidän käsialaansa ja tämä suuntaus luontaista jatkumoa edellisiin albumeihin, mutta kuka nyt selkeää tai vähän vähemmänkään selkeää taloudellista ohjailua lähtisi faneille suoraan myöntämään.
Äskeinen tietenkin vain omaa spekulaatiotani eli tuohon ei sen suuremmin kannata tarttua ja vaikka ohjailua olisikin tapahtunut, niin mitä minä sitä nyt kritisoimaan. Swallow on kuitenkin tahkonnut uraansa kohta neljännesvuosisadan purkkarahoilla köyhyysrajan tuntumassa ja jos nyt tämän albumin myötä joku uusi kuuntelija bändistä innostuu, niin sehän on vain helvetin hienoa kuulla. Jännä myös tulevaisuudessa nähdä onko Shiningin se ensimmäinen teos Swallow The Sun 2.0 suuntaan vai jääkö tämä vain kertaluontoiseksi kokeiluksi. Sinänsä en olisi yhtään yllättynyt mikäli Shining olisi jonkinlainen linkki vanhan death-doomin ja tulevan hieman enemmän goottimetalliin taittuvan materiaalin välillä.
Mikäli vielä odotatte huomisen virallista julkistusta ja ette Shiningia ole kuullet, niin lähtekää kuuntelemaan sitä raikkain ajatuksin. Älkää kohdelko albumia Swallown uusimpana ja verratko vanhaan synkistä synkimpään death-doom -materiaalin vaan ottakaa uusi teos vain hemmetin hyvänä melankolisena levynä. Tällöin väitän että ette tule pettymään.
En ole koko tuotantoa lähtenyt soittamaan lävitse, niin mistä albumeista kannattaa aloittaa?
Kuten aiemmin tuossa @Takavasara kirjoittikin, niin se on juurikin noin. Itselläni ainakin se on silkasta fiiliksestä kiinni, mikä levy uppoaa minäkin päivänä.Mä olen vasta nyt syksyn mittaan tutustunut Swallow the Suniin ja Moonlight pyörinyt useampaan kertaan. Sen ja tämän uusimman tilasin myös vinyylinä.
En ole koko tuotantoa lähtenyt soittamaan lävitse, niin mistä albumeista kannattaa aloittaa?
Hyvä meininki As I Lay Dyingissä. Ekaksi lähti basisti, sitten kiertumanageri, kiertue perutaan ja sen jälkeen lähtee toinen kitaristi ja rumpali :D ois kyllä mielenkiintoista kuulla, että mikä mättää. No kai se jotenkin Tim Lambesikseen liittyy...
Hyvä meininki As I Lay Dyingissä. Ekaksi lähti basisti, sitten kiertumanageri, kiertue perutaan ja sen jälkeen lähtee toinen kitaristi ja rumpali :D ois kyllä mielenkiintoista kuulla, että mikä mättää. No kai se jotenkin Tim Lambesikseen liittyy...
Ja ilmeisesti pettäneen päälle. Tai nämä huhut itse olen kuullut.Huhut ovat huhuja eikä niillä nyt sen enempää ole tarvetta spekuloida, mutta yhden bändin jäsenen epäillään pahoinpidelleen vaimoaan ja tästä sitten lähtenyt tämä jäsenten poistuminen bändistä. No ehkä totuus kuullaan joskus tai sitten ei.
Helsingin keikalle oli liput, mutta käytetään ne rahat sitten johonkin muuhun kulttuurielämykseen.
Huhut ovat huhuja eikä niillä nyt sen enempää ole tarvetta spekuloida, mutta yhden bändin jäsenen epäillään pahoinpidelleen vaimoaan ja tästä sitten lähtenyt tämä jäsenten poistuminen bändistä. No ehkä totuus kuullaan joskus tai sitten ei.
Helsingin keikalle oli liput, mutta käytetään ne rahat sitten johonkin muuhun kulttuurielämykseen.
Nyt en voi sanoa, että osaava bändi olisi välttämättä ketjun otsikon mukaisesti, mutta tulipahan näin setämies-kilsoilla julkaistua metallibändimme kanssa musavideo, ja eka sinkku tulevalta levyltänme, joka onkin jo nauhoitettu. Kolmekymppisenä kitarakamoista oli valtaosa laitettu kiertoon, mutta näin nelikybäsenä homma taas maistuu :)
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte vilkaista. Allekirjoittanut soittelee machine headin paidassa kitaraa
Dany Lambesis on ainakin nuo väitteet instassaan tyrmännyt. Toisaalta ei varmaan kovinkaan harvinaista että näissä tapauksissa uhri puolustelee tekijää, toisaalta taas Tim on helppo maali tällaisille huhuille menneisyytensä vuoksi, eli mistäpä näistä tietää, eikä tosiaan tarvetta sen enemmille spekuloinneille.
Nyt myös bändiin ainoana Timin lisäksi jäänyt, 2003 vuodesta asti mukana ollut, Phil Sgrosso on julkaissut lyhyen lausunnon, jonka voinee tulkita niin että hänkin harkitsee omaa tulevaisuuttaan tällä hetkellä.
Ilmeisesti bändistä jo lähteneet jäsenet ovat lähiaikoina laatimassa yhteistä lausuntoa asioista, tuon sisältö on todella mielenkiintoinen, tuleeko jotain konkreettisia syitä, vai samoja ympäripyöreyksiä. Samalla AILD virallisesti, tai Tim eivät kommentoi mitään ja kiertuettakaan ei kai virallisesti ole ilmoitettu vielä peruutetuksi, vaikka peruutus itsestäänselvyys onkin ja epävirallisesti tiedossa.