Mainos

Osaavia metallibändejä

  • 570 156
  • 3 151

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Cemetery Skylinen - Nordic Gothic on siis ilmestynyt.

Jo sinkkujen puolesta yhtye toimii hyvin ja Mikael Stannen ääni on tunnetusti hieno. Soittotaidosta ei myöskään jää kiinni kun taustalla häärii mm. Vanhalan Markus, Kallion Sande ja Rannan Vesku.

 

Heitinga

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Mikäli ensimmäinen sinkkulohkaisu Swallow the Sunin tulevalta albumilta jätti hieman kylmäksi ja oli vaisuhko, niin What I Have Become palauttaa ainakin itselleni uskoa tulevaan levyyn.

Ei tämäkään kappaleena ihan sitä Swallow'n terävintä tai "rouheinta" kärkeä ensimmäisten kuunteluiden perusteella ole, mutta onhan tuo sävellyksenä kuitenkin jotenkin mesmeroiva.




Edit. Linkki vaihdettu visualizer -videoon.

Eilen sitten tuli korkattua vihdoin koko Shining Aleksanterin teatterin ennakkosoitossa ja kyllä se heti ensituntumalta hieman oudon olon jätti. Hämmentävistä hämmentävin sekä mahdollisesti yksi hauskimmista Q&A -osioista huuhtoi tosin albumin ensisoitosta syntyneet kysymysmerkit ja jätti illan selkeästi plussalle. Yleisesti ottaen vaadinkin jatkossa jokaiselle levylle samanlaisen julkaisutilaisuuden. Tuossa oli erityisen hienoa se kun pääsi heti keskustelemaan kappaleiden nyansseista itse säveltäjän ja soittajien kanssa, niin tietyllä tapaa teos avautui selkeämmin kuin mitä yksin sitä pimeässä nurkassa tutkiessa. Lisäksi Raivion tarinointia sekä Honkosen one-linereita oli erittäin viihdyttävää kuunnella.

Kokonaisuutena tämä Shining oli kuitenkin jotenkin hieman "ohuen" kuuloinen teos, mutta yksittäisiä kimaltavia (heh, Shining) kohtia löytyi melko runsaasti taskuihin täytteeksi. Suurin haaste Shiningissa on itselleni ehdottomasti se, että kliinisessä tuotannossa sekä hetkittäin hieman gootirockin suuntaan suuntautuvissa sävellyksissä se tuttu Swallow The Sun hukkuu ja bändiä ei aina enää edes tunnista itsekseen.

Nyt muutaman kerran levyn aamulla keskittyen kuunnelleena mieli on ehkä hieman jo eilisestä avautunut. Shining ei missään nimessä ole Swallowta parhaimmillaan, mutta se ei myöskään ole millään mittarilla huono levy. Levynähän tuo on itsessään jopa uskomattoman koukuttava ja jokaisesta kappaleesta löytyy sellainen määrä Rapalaa sekä muuta tarttumapintaa, että riski kappaleiden jatkuvalle soimiselle päässä on valtava.

Shiningilta toki löytyy muutama selkeämpi palvelus meille vanhemman materiaalin ystäville (Kold, Charcoal Sky), mutta kokonaisuutena albumi tuntuu olevan tehty vielä selkeämmin laajempaa kuuntelijajoukkoa ajatellen. Eilen illalla sitä ajatteli väkisinkin kuinka paljon tähän uuteen sivuun Swallown musiikissa on levy-yhtiö tai managerit sanelleet ja kuinka paljon tässä on Raivion kynästä suoraan tullutta. Tietysti bändi vakuutteli albumin olevan 99,5 % heidän käsialaansa ja tämä suuntaus luontaista jatkumoa edellisiin albumeihin, mutta kuka nyt selkeää tai vähän vähemmänkään selkeää taloudellista ohjailua lähtisi faneille suoraan myöntämään.

Äskeinen tietenkin vain omaa spekulaatiotani eli tuohon ei sen suuremmin kannata tarttua ja vaikka ohjailua olisikin tapahtunut, niin mitä minä sitä nyt kritisoimaan. Swallow on kuitenkin tahkonnut uraansa kohta neljännesvuosisadan purkkarahoilla köyhyysrajan tuntumassa ja jos nyt tämän albumin myötä joku uusi kuuntelija bändistä innostuu, niin sehän on vain helvetin hienoa kuulla. Jännä myös tulevaisuudessa nähdä onko Shiningin se ensimmäinen teos Swallow The Sun 2.0 suuntaan vai jääkö tämä vain kertaluontoiseksi kokeiluksi. Sinänsä en olisi yhtään yllättynyt mikäli Shining olisi jonkinlainen linkki vanhan death-doomin ja tulevan hieman enemmän goottimetalliin taittuvan materiaalin välillä.

Mikäli vielä odotatte huomisen virallista julkistusta ja ette Shiningia ole kuullet, niin lähtekää kuuntelemaan sitä raikkain ajatuksin. Älkää kohdelko albumia Swallown uusimpana ja verratko vanhaan synkistä synkimpään death-doom -materiaalin vaan ottakaa uusi teos vain hemmetin hyvänä melankolisena levynä. Tällöin väitän että ette tule pettymään.
 
Viimeksi muokattu:

Jarnan Rysty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Eilen sitten tuli korkattua vihdoin koko Shining Aleksanterin teatterin ennakkosoitossa ja kyllä se heti ensituntumalta hieman oudon olon jätti. Hämmentävistä hämmentävin sekä mahdollisesti yksi hauskimmista Q&A -osioista huuhtoi tosin albumin ensisoitosta syntyneet kysymysmerkit ja jätti illan selkeästi plussalle. Yleisesti ottaen vaadinkin jatkossa jokaiselle levylle samanlaisen julkaisutilaisuuden. Tuossa oli erityisen hienoa se kun pääsi heti keskustelemaan kappaleiden nyansseista itse säveltäjän ja soittajien kanssa, niin tietyllä tapaa teos avautui selkeämmin kuin mitä yksin sitä pimeässä nurkassa tutkiessa. Lisäksi Raivion tarinointia sekä Honkosen one-linereita oli erittäin viihdyttävää kuunnella.

Kokonaisuutena tämä Shining oli kuitenkin jotenkin hieman "ohuen" kuuloinen teos, mutta yksittäisiä kimaltavia (heh, Shining) kohtia löytyi melko runsaasti taskuihin täytteeksi. Suurin haaste Shiningissa on itselleni ehdottomasti se, että kliinisessä tuotannossa sekä hetkittäin hieman gootirockin suuntaan suuntautuvissa sävellyksissä se tuttu Swallow The Sun hukkuu ja bändiä ei aina enää edes tunnista itsekseen.

Nyt muutaman kerran levyn aamulla keskittyen kuunnelleena mieli on ehkä hieman jo eilisestä avautunut. Shining ei missään nimessä ole Swallowta parhaimmillaan, mutta se ei myöskään ole millään mittarilla huono levy. Levynähän tuo on itsessään jopa uskomattoman koukuttava ja jokaisesta kappaleesta löytyy sellainen määrä Rapalaa sekä muuta tarttumapintaa, että riski kappaleiden jatkuvalle soimiselle päässä on valtava.

Shiningilta toki löytyy muutama selkeämpi palvelus meille vanhemman materiaalin ystäville (Kold, Charcoal Sky), mutta kokonaisuutena albumi tuntuu olevan tehty vielä selkeämmin laajempaa kuuntelijajoukkoa ajatellen. Eilen illalla sitä ajatteli väkisinkin kuinka paljon tähän uuteen sivuun Swallown musiikissa on levy-yhtiö tai managerit sanelleet ja kuinka paljon tässä on Raivion kynästä suoraan tullutta. Tietysti bändi vakuutteli albumin olevan 99,5 % heidän käsialaansa ja tämä suuntaus luontaista jatkumoa edellisiin albumeihin, mutta kuka nyt selkeää tai vähän vähemmänkään selkeää taloudellista ohjailua lähtisi faneille suoraan myöntämään.

Äskeinen tietenkin vain omaa spekulaatiotani eli tuohon ei sen suuremmin kannata tarttua ja vaikka ohjailua olisikin tapahtunut, niin mitä minä sitä nyt kritisoimaan. Swallow on kuitenkin tahkonnut uraansa kohta neljännesvuosisadan purkkarahoilla köyhyysrajan tuntumassa ja jos nyt tämän albumin myötä joku uusi kuuntelija bändistä innostuu, niin sehän on vain helvetin hienoa kuulla. Jännä myös tulevaisuudessa nähdä onko Shiningin se ensimmäinen teos Swallow The Sun 2.0 suuntaan vai jääkö tämä vain kertaluontoiseksi kokeiluksi. Sinänsä en olisi yhtään yllättynyt mikäli Shining olisi jonkinlainen linkki vanhan death-doomin ja tulevan hieman enemmän goottimetalliin taittuvan materiaalin välillä.

Mikäli vielä odotatte huomisen virallista julkistusta ja ette Shiningia ole kuullet, niin lähtekää kuuntelemaan sitä raikkain ajatuksin. Älkää kohdelko albumia Swallown uusimpana ja verratko vanhaan synkistä synkimpään death-doom -materiaalin vaan ottakaa uusi teos vain hemmetin hyvänä melankolisena levynä. Tällöin väitän että ette tule pettymään.
Pari pyöräytystä takana ja hyvin paljon tämän kirjoituksen ajatuksia jaan itsekin. Miten lähestyin tätä itse niin tiesin että on hyvin paljon uutta soundia mukana, mutta ehkä sen kautta teen oman arvion, että kun palaan tähän levyyn, niin mitkä kappaleet ja kuinka monta niitä on menee uudelleen soittoon ensimmäisenä. Edellisen levyn osalta arvioisin, että 4/8 rallia on edelleen soitossa ja sitten taas sitä edeltävä albumi onkin semmoinen kokonaisuus että toista ei olekaan. Omia alustavia suosikkeja on Kold, Tonight pain believes ja November dust. On tuon päätöskappaleen lopetuskin aika upea. Nuo ensimmäiset singlet toi sellaisen ajatuksen, että nyt menee aika paljon enemmän radiokamaksi, mutta vaikka on tietyllä tavalla paljon kevyempää tavaraa, niin ei tästä silti sellaista saa. Luulen, että asetan tämän aika samalle viivalle Moonflowers levyn kanssa, että varsin kelvollinen tuotos, mutta turha verrata aiempiin mestariteoksiin.
 

F#21

Jäsen
Mä olen vasta nyt syksyn mittaan tutustunut Swallow the Suniin ja Moonlight pyörinyt useampaan kertaan. Sen ja tämän uusimman tilasin myös vinyylinä.

En ole koko tuotantoa lähtenyt soittamaan lävitse, niin mistä albumeista kannattaa aloittaa?
 

Takavasara

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS | Manchester United
En ole koko tuotantoa lähtenyt soittamaan lävitse, niin mistä albumeista kannattaa aloittaa?

Ihan ensimmäisestä levystä The Morning Never Came. Tässä on sellainen bändi, että aika harvalla suomalaisella metallibändillä on esittää näin tasokas diskografia. Jos doom-synkistely viehättää, niin en usko, että tulet pettymään yhdenkään levyn kohdalla.
 

Heitinga

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Mä olen vasta nyt syksyn mittaan tutustunut Swallow the Suniin ja Moonlight pyörinyt useampaan kertaan. Sen ja tämän uusimman tilasin myös vinyylinä.

En ole koko tuotantoa lähtenyt soittamaan lävitse, niin mistä albumeista kannattaa aloittaa?
Kuten aiemmin tuossa @Takavasara kirjoittikin, niin se on juurikin noin. Itselläni ainakin se on silkasta fiiliksestä kiinni, mikä levy uppoaa minäkin päivänä.

Mikäli haluaa hieman enemmän rouheutta ja rosoisuutta, kuuntelen enemmän alkutuotantoa. Mikäli kalenterissa on aikaa keskittyä ja fiilistellä, runttaan The Plague of Butterfliesin kokonaisuudessaan soittoon. Jos taas haluaa yleistä melankoliaa ja aimo annoksen alakuloa purkitettuna, niin sitten lähtee Songs from the North tai joku tuoreempi teos. Jos mikään muu ei toimi ja haluaa velloa itsesäälin sekä masennuksen alimmilla tasoilla ilman mitään valoa, niin siinä tapauksessa soittoon Lumina Aurea tai jo mainitun Songs from the Northin levy 3. Lumina Aureassa toki liikutaan jo sellaisilla tasoilla synkkyyttä, että voidaan kyseenalaistaa onko se edes musiikkia. Todella ahdistava teos se ainakin on.

Karrikoiden sanoen, tuoreimmissa levyissä on taitettu vähän kevyempään suuntaan ja alakuloon on haettu mukaan selkeämmin kauneutta sekä keveyttä. Vanhat taas ovat selkeästi enemmän perinteisempää death/doomia (toki helvetin laadukasta sellaista).

Suosittelisin kuitenkin vahvasti nappaamaan tuon Songs from the Northin, sillä siinä on teos, jossa saa rahoille vastinetta. Reilu 2,5 tuntia Swallow the Sunia ja vielä siten, että kaikki bändin elementit näkyvät. Ensimmäinen albumi on hyvin tyypillistä Swallowta, toinen eteerisen kaunis ilman pisaraakaan raskautta ja kolmannessa vedetään tempo alas, kappaleet kestämään kymmenen minuuttia ja sammutetaan kaikki toivo mistään paremmasta.

P.S. Tuo Songs from The North on julkaistu tänä vuonna uudestaan ja sen saa napattua ainakin Levykauppa Äxästä ihan uutena. Hinta tosin taitaa olla lähemmäs sen 100 euroa kaikilla paketeilla.
 
Viimeksi muokattu:

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Sopivasti tuon Enskan jälkeen uusi biisi 571 Guts-yhtyeeltä, hyvin groovaavaa ysäripörinää. Linkki spotifyyn.
 
Oranssi Pazuzun Muuntautuja-levy on ollut kovassa kuuntelussa nyt useamman päivän. Pari kertaa kuunnellut keskittyneesti, muuten soinut taustalla tunnelmaa luomassa kun koneella töitä tehnyt. Kyllähän tämä on ison vaikutuksen tehnyt ja tykkään kovasti. Muutama kappale vähän harmittavan lyhyt, kun niissä olisi ollut mielestäni vielä pimeitä polkuja kuljettavana. Joissain kappaleissa taas on sellaisia Keuhkot/Kake Puhuu pastissimaisia kohtia, että ne pistää vähän hymyilyttämään. Tämä siis on hyvä asia, hyviä muistoja Keuhkoista ysäriltä.
 

Takavasara

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS | Manchester United
Tullut tässä pyöräytettyä Swallow The Sunin uutuutta pari kertaa läpi ja siis voi perhana miten hieno teos jälleen kyseessä. Uusia tuuliakin olen kuulevinani, mutta kun pimeys lyö ikkunaan, niin tämä homma toimii paremmin kuin hyvin.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Äsken tuli kopattua liput Oranssi Pazuzun Ääniwallin keikalle helmikuun loppuun. Piti olla oikein kärppänä (he he) heti aamusta, mutta hyvin näyttää edelleen pilettiä löytyvän. Varmaan joku festarikeikka 2025 mahtuu yhtyeen kalenteriin Suomessa, mutta uskoisin noin muuten, että tuo rundi ja mahdollinen kesäveto ovat taas hetkeen ainoa mahdollisuus nähdä bändiä täällä päin. Mutta mikäs siinä, kun vientiä ulkomailla riittää. Hienoahan se on.

Noh, kuuntelen juuri samassa paikassa huhtikuussa esiintyvän Blood Incantationin uutukaista ja tämähän on ihan helvetin hyvää proge/huuru/syna/dödis-menoa.



 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu

J.K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS Turku
Hyvä meininki As I Lay Dyingissä. Ekaksi lähti basisti, sitten kiertumanageri, kiertue perutaan ja sen jälkeen lähtee toinen kitaristi ja rumpali :D ois kyllä mielenkiintoista kuulla, että mikä mättää. No kai se jotenkin Tim Lambesikseen liittyy...
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Hyvä meininki As I Lay Dyingissä. Ekaksi lähti basisti, sitten kiertumanageri, kiertue perutaan ja sen jälkeen lähtee toinen kitaristi ja rumpali :D ois kyllä mielenkiintoista kuulla, että mikä mättää. No kai se jotenkin Tim Lambesikseen liittyy...

Johan nuo ehtivätkin pari vuotta bändissä olla...

Eipä taida As I Lay Dyingin Helsingin keikka toteutua tälläkään kertaa.

Kaikki pari vuotta sitten ja nyt poistuneet jäsenet ovat kommentoineet kutakuinkin niin että 'moraalisista syistä eivät voi enää jatkaa bändissä'. Taitaa Tim olla edelleen aika ongelmallinen tapaus.

Harmi homma että jää taas näkemättä, olisi vielä ollut erinomaiset lämppäritkin. Ollut yksi suosikkibändejä ja tehnyt upeaa musiikkia ja sanoituksia varsinkin aiemmalla kokoonpanolla ja uudellekin olin valmis antamaan mahdollisuuden Timin historiasta huolimatta, mutta taitaa olla nykyään sellainen ihminen, jonka kanssa on miltei mahdotonta tehdä yhteistyötä. Taitaa olla AILDin taru loppu tämän myötä, vaikea on varmasti uusia jäseniä rekrytä. Mielenkiintoista olisi kyllä joskus kuulla mitä on tapahtunut kulisseissa.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä meininki As I Lay Dyingissä. Ekaksi lähti basisti, sitten kiertumanageri, kiertue perutaan ja sen jälkeen lähtee toinen kitaristi ja rumpali :D ois kyllä mielenkiintoista kuulla, että mikä mättää. No kai se jotenkin Tim Lambesikseen liittyy...

Huhut ovat huhuja eikä niillä nyt sen enempää ole tarvetta spekuloida, mutta yhden bändin jäsenen epäillään pahoinpidelleen vaimoaan ja tästä sitten lähtenyt tämä jäsenten poistuminen bändistä. No ehkä totuus kuullaan joskus tai sitten ei.

Helsingin keikalle oli liput, mutta käytetään ne rahat sitten johonkin muuhun kulttuurielämykseen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: J.K.

J.K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS Turku
Huhut ovat huhuja eikä niillä nyt sen enempää ole tarvetta spekuloida, mutta yhden bändin jäsenen epäillään pahoinpidelleen vaimoaan ja tästä sitten lähtenyt tämä jäsenten poistuminen bändistä. No ehkä totuus kuullaan joskus tai sitten ei.

Helsingin keikalle oli liput, mutta käytetään ne rahat sitten johonkin muuhun kulttuurielämykseen.
Ja ilmeisesti pettäneen päälle. Tai nämä huhut itse olen kuullut.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Huhut ovat huhuja eikä niillä nyt sen enempää ole tarvetta spekuloida, mutta yhden bändin jäsenen epäillään pahoinpidelleen vaimoaan ja tästä sitten lähtenyt tämä jäsenten poistuminen bändistä. No ehkä totuus kuullaan joskus tai sitten ei.

Helsingin keikalle oli liput, mutta käytetään ne rahat sitten johonkin muuhun kulttuurielämykseen.





Dany Lambesis on ainakin nuo väitteet instassaan tyrmännyt. Toisaalta ei varmaan kovinkaan harvinaista että näissä tapauksissa uhri puolustelee tekijää, toisaalta taas Tim on helppo maali tällaisille huhuille menneisyytensä vuoksi, eli mistäpä näistä tietää, eikä tosiaan tarvetta sen enemmille spekuloinneille.

Nyt myös bändiin ainoana Timin lisäksi jäänyt, 2003 vuodesta asti mukana ollut, Phil Sgrosso on julkaissut lyhyen lausunnon, jonka voinee tulkita niin että hänkin harkitsee omaa tulevaisuuttaan tällä hetkellä.

Ilmeisesti bändistä jo lähteneet jäsenet ovat lähiaikoina laatimassa yhteistä lausuntoa asioista, tuon sisältö on todella mielenkiintoinen, tuleeko jotain konkreettisia syitä, vai samoja ympäripyöreyksiä. Samalla AILD virallisesti, tai Tim eivät kommentoi mitään ja kiertuettakaan ei kai virallisesti ole ilmoitettu vielä peruutetuksi, vaikka peruutus itsestäänselvyys onkin ja epävirallisesti tiedossa.
 
Viimeksi muokattu:

mountainsnake

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Nyt en voi sanoa, että osaava bändi olisi välttämättä ketjun otsikon mukaisesti, mutta tulipahan näin setämies-kilsoilla julkaistua metallibändimme kanssa musavideo, ja eka sinkku tulevalta levyltänme, joka onkin jo nauhoitettu. Kolmekymppisenä kitarakamoista oli valtaosa laitettu kiertoon, mutta näin nelikybäsenä homma taas maistuu :)

Kiitos kaikille, jotka jaksoitte vilkaista. Allekirjoittanut soittelee machine headin paidassa kitaraa



Viime yönä julkaistiin toinen single Chainmörderiltä, ja lyriikkavideon kera. Vähän perinteisempää rässiä, ja sitten iisi väliosa. henk koht pidän tästä kappaleesta tosi paljon tunnelman takia ennen kaikea. Tässäkin paljon nyt keskusteluissa uuden levyn myötä pyörineen Swallow the sunin kitaristi on tosiaan äänittänyt albumin. Jos jollain on tarvetta nauhoittaa musiikkia, niin vahvia suositus Sound Spiral audiolle myös samalla.
Olkaa hvyät (ja myös pahoittelut oman bändin härskistä mainostamiseta).



 

J.K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS Turku




Dany Lambesis on ainakin nuo väitteet instassaan tyrmännyt. Toisaalta ei varmaan kovinkaan harvinaista että näissä tapauksissa uhri puolustelee tekijää, toisaalta taas Tim on helppo maali tällaisille huhuille menneisyytensä vuoksi, eli mistäpä näistä tietää, eikä tosiaan tarvetta sen enemmille spekuloinneille.

Nyt myös bändiin ainoana Timin lisäksi jäänyt, 2003 vuodesta asti mukana ollut, Phil Sgrosso on julkaissut lyhyen lausunnon, jonka voinee tulkita niin että hänkin harkitsee omaa tulevaisuuttaan tällä hetkellä.

Ilmeisesti bändistä jo lähteneet jäsenet ovat lähiaikoina laatimassa yhteistä lausuntoa asioista, tuon sisältö on todella mielenkiintoinen, tuleeko jotain konkreettisia syitä, vai samoja ympäripyöreyksiä. Samalla AILD virallisesti, tai Tim eivät kommentoi mitään ja kiertuettakaan ei kai virallisesti ole ilmoitettu vielä peruutetuksi, vaikka peruutus itsestäänselvyys onkin ja epävirallisesti tiedossa.

Tätä itsekkin pyörittelin päässä, että hassua että Tim ei oo kommentoinut mitään, vaikka kaikki muut on tulleet jotenkin ulos. Toivottavasti äijät saa töitä. Toivottavasti Ken ei esim polttanut siltoja unearthiin vaan voi palata kun haluaa, niinkuin jossain kohtaa huhuili. Yksi syy ilmeisesti bändin vaihtoon oli se, että Unearthissa ei halunnut olla enää se joka sanoo kaikkeen ei.
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Lapsuuden sankarit Halo Effectissä pukanneet uutta biisiä tulevalta levyltä:





Tämä youtubessa oleva versio kappaleesta on pari minuuttia pidempi mitä suoratoistopalveluihin isketty versio. Metal-Archivesin biisilistauksen mukaan tätä March of the Unheardia edeltää kaksi minuuttia kestävä "This Curse of Silence", joka lienee tähän videoon mukaan läntätty.

Tämän instrumentaalin rakentama build up itse biisiin tekee kyllä kokonaisuudesta huomattavasti paremman. Ei tästä voi olla tulematta legendaarisia Gothenburd-soundin Jester Race/Whoracle aikaisia fiilisiä. Vielä kun tuo kliininen tuotanto olisi ruuvattu pikkasen brutaalimpaan suuntaan, niin alkaisi olemaan jo lähes täydellistä. Innolla kyllä odottaa levyä tämän myötä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös