Opiskelijaketju – opiskelua vai pelkkää hauskanpitoa?

[Reverent]

Hahaa, hauska lueskella muidenkin kokemuksia opiskeluajoista. Mullahan meni yo-opiskelu melko pitkäksi kaikin tavoin. Pari ekaa vuotta meni lähinnä valtiotieteiden opiskelijan statuksella patsastellessa ja opintoviikkoja (joo, sillon oli vielä opintoviikkoja) kertyi liian vähän ja jouduin jopa maksamaan jotain opintotukia takaisin surkean opintomenestyksen vuoksi. Kolmannella vuodella vähän tsemppasin ja pääsin vähän muiden tahtiin mukaan.

Opiskelijaelämä oli silloin joskus 1990-luvulla ihan hauskaa, vaikka en ikinä ees hakeutunu tän aktiivibileporukan messiin, mulla oli kavereita muuallakin. Haalareita käytin vissiin kaks kertaa joskus vappuna, mutta silloinkin ihan muissa kuin opiskelijaporukoissa.

Viime kevään olin opintovapaalla, kun halusin viimein saada opintoni kymmenen vuoden jälkeen loppuun, mutta kontaktit tän päivän opiskelijaelämään olivat aika vähäiset. Toki kävin koko kevään graduseminaareissa, missä vähän pääsi tutustumaan tän päivän opiskelijoihin. Vimpassa semmassa, joka pidettiin arvostetun proffan kotona verkostoiduin vähän paremmin myös näiden nuorten leijonien kanssa.

Vaikka sillon alkuvuodesta ja keväällä vitutti se gradun vääntäminen, niin nyt taas työelämään palattuani, se opiskeluaika tuntuu kuitenkin tosi kivalta. Vaikka se vaati monena aamuna tsemppaamista, niin olihan siinä se oma vapaus. Jos tänään ei huvita, niin huomenna duunataan kahta enemmaän.

Duuni tuli kuitenkin tehtyä, mutta työnantaja ei ole sitä millään tavoin huomioinut, päinvastoin..

 

[lebak]

Itse opiskelen Tampereen yliopistossa hallintotieteitä ja kirjoitan tätäkin lausetta jurrissa, kun olen tulossa fuksien tutustumisbileistä.

Samaa alaa opiskellaan ja samassa paikassa! Kyseiset kemut jäi sijainnin takia välistä, mutta tentin jälkeen tuli keskustassa muiden opiskelukavereiden kanssa pyörittyä ja otettua. Opiskeluaikoina kannattaa hyödyntää juuri tuo mahdollinen vapaa-aika hyvin ja reissata ja kokea uusia asioita niin paljon kuin mahdollista. Ja jos tilanne vaatii opintolainaa, niin sitä voin suositella kohtuudella myös ottamaan tällä hetkellä. Ei se makarooniketsuppi ja joskus -sinappi kannata pitkällä tähtäimellä :) Tällä hetkellä teen töitä koulun sivussa sekä pyörin parissa eri projektissa mukana ja toivottavasti paperit saataisiin vuoden kahden sisään ulos.

 

[kapa76]

Olen itse huomannut pari asiaa.

Opiskelijaelämässä hankittuja sosiaalisia taitoja ja kontakteja ei korvaa mikään. Yhdessä vessanpönttöön oksentaminen voi osoittautua myöhemmin hyödylliseksi yhteenkuuluvuuden kokemukseksi. Kun tekee myöhemmin työelämässä isoja ratkaisuja tietää keneen voi luottaa varmasti. Näin on riskien ottaminen helpompaa.

Ihmisellä on tietyt taidot ja luonne muokkaa tekemisiä. Työura muodostuu näiden ja sattumien mukaan. Jotenkin on tullut sellainen käsitys omien kokemusten ja havaintojen mukaan, että se viimeinen silaus jolla luovitaan eteenpäin ja vielä korkeammalle tapetaan tylsällä 100% opiskelulla.

Memento vivere.

 

[Samurai]

Viidettä vuotta TTY:llä aloittelen. Kaikki kandikurssit ovat kasassa, enää täytyisi rutistaa se kandi valmiiksi (ko. tuotos on raakileversiona proffalle palautettu alkukesästä ja aihe oli jo silloin alkanut tympiä). DI:n paperit olisi tarkoitus saada kouraan viimeistään keväällä 2014 kuudennen opiskeluvuoden lopussa. Opintotukikuukausia olen käyttänyt sen verran että ne todennäköisesti loppuvat samaan aikaan opintojen kanssa.

Mitä tuohon opiskelijabileissä remuamiseen tulee niin kahtena ekana vuonna niissä tuli rymyttyä aika reippaastikin, mutta kolmannen vuoden puolivälin tienoilta eteenpäin meno on ollut melkoisesti rauhallisempaa kun ne ensimmäisten vuosien puuduttavat pakolliset kurssit on lusittu ja saa keskittyä vain siihen mikä ihan oikeasti kiinnostaa.

 

[Rainer Zufall]

Olen itse huomannut pari asiaa.

Opiskelijaelämässä hankittuja sosiaalisia taitoja ja kontakteja ei korvaa mikään. Yhdessä vessanpönttöön oksentaminen voi osoittautua myöhemmin hyödylliseksi yhteenkuuluvuuden kokemukseksi. Kun tekee myöhemmin työelämässä isoja ratkaisuja tietää keneen voi luottaa varmasti. Näin on riskien ottaminen helpompaa.

Ihmisellä on tietyt taidot ja luonne muokkaa tekemisiä. Työura muodostuu näiden ja sattumien mukaan. Jotenkin on tullut sellainen käsitys omien kokemusten ja havaintojen mukaan, että se viimeinen silaus jolla luovitaan eteenpäin ja vielä korkeammalle tapetaan tylsällä 100% opiskelulla.

Memento vivere.

Komppaan vahvasti tätä näkemystä. Omalla alallani työskennellään useimmiten freelancer-pohjalta ja lähinnä yksinyrittäjinä, ja jos tulee työtarjouksia, joita ei itse ehdi/halua/voi ottaa vastaan, niin ohjataan asiakas seuraavalle osaavaksi tunnetulle tekijälle – joka on luonnollisesti entinen opiskelukaveri.

Oma opiskeluaikani yliopistossa meni vahvasti musisoinnin, sählynpeluun ja muun ilta- ja yöriennon merkeissä, mutta juuri niissä yhteyksissä tutuiksi tulleet ihmiset ovat osoittautuneet parhaiksi ammatillisiksi kontakteiksi ja ystäviksikin. Maisterin paperit tulivat sitten alan töiden tekemisen ohessa pitemmän kaavan mukaan.

Hiljainen ja tunnollinen puurtaja, joka panostaa vain opiskeluun ja nopeaan valmistumiseen eikä koskaan käy missään, saattaa valmistuessaan olla täysin vailla kontakteja, joiden kautta pääsee alan töihin käsiksi. Mutta onpahan valtiovalta tyytyväinen, kun ollaan saatu kapeakatseinen alansa ammattilainen nopeasti ja vähällä rahalla. Toisaalta mietitään, että mistä sitä akateemista työttömyyttä oikein tulee.

 

[julle-jr]

DI-opinnot tuli pakerrettua 2003-2008. Erikoista sikäli, että lukioaikana olin kiinnostunut lähinnä politiikasta, filosofiasta, historiasta jne. Olin ajatellut hakevani yliopistoon valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Päädyin TKK:lle lähinnä siksi, että diplomi-insinööriksi valmistumaisillaan oleva veljeni joskus vittuili tyyliin "haet sen takia opiskelemaan jonnekin valtiotieteellisen, kun et ole riittävän älykäs TKK:lle". Sellaista hölmöä teekkaripropagandaa, ikään kuin seillä erityisen älykäs tarvitsisi olla. No sanoin sitten broidille, että voin mä ne TKK:n pääsykokeet käydä tekemässä nyt ennen inttiä sun mielikses, näetpähän ainakin että pääsen sinne sisään. Ajattelin hakea sitten intin jälkeen sinne valtiotieteelliseen, jonka pääsykokeisiin en kirjoitusten jälkeen ennen palvelusta viitsinyt alkamaan lukemaan. TKK:lle pääsemiseksihän ei tarvitse osata kuin lukion oppimäärää.

Intissä kuitenkin kävi niin, että jostain syystä tekniikan opiskelu alkoi kiinnostamaan ja yllätyksekseni aloin miettimään, että pitäisikö sitä sittenkin kokeilla kun kerran se opiskelupaikkakin tuli hankittua. Ajattelin, että voisihan sitä historiaa ja muuta vastaavaa opiskella harrastusmielessäkin, toisin kuin vaikkapa kemian laboratoriokursseja. Sinänsä matematiikka ja luonnontieteet olivat maistuneet lukiossakin ihan hyvin, en vain oikein osannut kuvitella itseäni insinöörinä.

Opiskelut kun alkoi, tajusin, että kyllähän DI voi tehdä monenlaista, kun vain kokoaa sopivan opintopaletin. Ensimmäisenä vuonna tuli oltua melko ahkera koulussa. Vähän muista poiketen tykkäsin juuri niistä perusmatematiikan ja fysiikan kursseista, jotka monelle ovat pakkopullaa. Tekniikan opinnot sinänsä olivat välillä melkoista pakkopullaa ja muistan että päällimmäinen tunne usein oli jatkuva vitutus kun kurssien eteen piti tehdä hemmetisti töitä jo pelkästään läpipääsemiseksi, mutta kiinnostusta ei aina niin olisi ollut. Jouduin myös huomaamaan, että TKK:lle sisäänpääseminen oli naurettavan helppoa varrattuna siihen mitä vaaditaan DI:ksi valmistumiseen. Parhaat fiilikset opiskeluun liittyen tuli siitä että sai kokonaisuuksia valmiiksi ja välillä jopa hyvillä arvosanoillakin.

Sikäli olin onnellisessa asemassa, että pääsin ns. oman alani yritykseen töihin jo heti ensimmäisenä opiskeluvuonna. Työ oli lisäksi sellaista, että sitä pystyi tehdä suurimmaksi osaksi etänä, joten aikataulujen junailu oli helppoa. Töitä tuli tehtyä lukukausienkin aikana melko paljon ja kesäisin toukokuun loppupuolesta syyskuun alkupuolelle. Rahan kanssa ei varsinkaan ensimmäisinä vuosina ollut kovinkaan tiukkaa, varsinkin kun vielä nostin lainaakin.

Teekkaribileet eivät ikinä erityisemmin kiinnostaneet, mutta kolmas vuosi meni silti vähän hunningolla, eikä montaa opintoviikkoa tainnut kolahtaa laariin. Tein lähinnä satunnaisesti duunia ja sitten juhlin vanhojen kavereiden kanssa, jotka myös olivat tahollaan opiskelijoita. Jälkeenpäin ajateltuna se oli kyllä melko järjetön vuosi. Toisaalta olihan se hauskaa silloin. Sitten tulikin neljänneksi vuodeksi sisuunnuttua, lopetettua työt ja tehtyä kursseja vähän eri tahtiin.

Opintolainaa kertyi sellainen reilu kymppitonni ja nyt niitä maksellaan ja muistellaan opiskeluaikojen rellestystä. Pääasiassa viihteelliseen elämäänhän se laina meni, en olisi "oikeasti" pahemmin mitään lisärahoitusta tarvinnut. Biletys, naiset ja taksimatkat, hyvin sijoitettuja euroja :) No, olihan silloin kyllä perustoimeentulostakin tiukkaa kun lopetin työt, jotta saisi keskityttyä opiskeluun. Ehkä yhden vuoden opintolaina meni siis siihen mihin se on tarkoitettukin.

 

[Nume]

Samaa alaa opiskellaan ja samassa paikassa! Kyseiset kemut jäi sijainnin takia välistä, mutta tentin jälkeen tuli keskustassa muiden opiskelukavereiden kanssa pyörittyä ja otettua. Opiskeluaikoina kannattaa hyödyntää juuri tuo mahdollinen vapaa-aika hyvin ja reissata ja kokea uusia asioita niin paljon kuin mahdollista. Ja jos tilanne vaatii opintolainaa, niin sitä voin suositella kohtuudella myös ottamaan tällä hetkellä.

Meitä taitaa olla täällä muitakin, jotka opiskelee hallintotieteitä Tampereella, siistiä! Itse ensimmäisenä vuonna nostin sen 2700€ opintolainaa, mutta nyt toisena vuonna yritän kyllä välttää lainannostoa. En pelkää sitä ja nostan tarvittaessa. Nyt ulkopaikkakuntalaisena kuitenkin alkaa suurimmat investoinnit olla takana päin ja tarvittavat vehkeet alkaa olla hommattuna.

Joku mainitsi, että on häpeällistä lähteä ennen puoltayötä pois bileistä, mutta minä poistun bileistä monesti jo yhden aikaan viimeistään. Varsinkin jos seuraavana päivänä on luentoja. Tykkään kyllä mennä kavereiden kanssa, mutten silti halua missata luentoja tarkoituksella, päätarkoitus on kuitenkin valmistua määräajassa kohtalaisin arvosanoin. Ja lisäksi rakastan nukkumista ja vihaan olla väsyneenä yliopistolla. Täytyy myöntää, että muutamia luentoja jäi silti väliin ja opintopisteitä tuli 52. Tänä vuonna yritän saada sitten sen 68 kasaan ainakin.

Olen kyllä viihtynyt Tampereella erinomaisesti ja puolueettomana jääkiekon katsojana se on mitä parhain paikka asua, jääkiekkoa tulee lähes joka ilta. Kaupunki on sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni ja yliopistolla on ihan hyvä meininki.

 

[Kilvenkantaja]

Joku mainitsi, että on häpeällistä lähteä ennen puoltayötä pois bileistä, mutta minä poistun bileistä monesti jo yhden aikaan viimeistään. Varsinkin jos seuraavana päivänä on luentoja. Tykkään kyllä mennä kavereiden kanssa, mutten silti halua missata luentoja tarkoituksella, päätarkoitus on kuitenkin valmistua määräajassa kohtalaisin arvosanoin. Ja lisäksi rakastan nukkumista ja vihaan olla väsyneenä yliopistolla.--

Olen kyllä viihtynyt Tampereella erinomaisesti ja puolueettomana jääkiekon katsojana se on mitä parhain paikka asua, jääkiekkoa tulee lähes joka ilta. Kaupunki on sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni ja yliopistolla on ihan hyvä meininki.

Hah, itsehän lähdin perjantaina juurikin puolenyön maissa kotiin nukkumaan kun muut lähti jatkoille. Tykkään kyllä osallistua tapahtumiin ja vähän pakko onkin että uudella paikkakunnalla löytyy se oma paikka, mutta en tykkää juoda itseäni ihan jurriin. Joten siinä vaiheessa kun huomaan muun porukan olevan huomattavasti enemmän humalassa kuin itse olen, suuntaan yleensä kotiin. Nössöä tai ei, en tykkää katsella vierestä toisten örvellystä enkä toisaalta halua osallistua siihen. Ihan hyvin on näinkin mennyt, toistaiseksi.

Nykyisellä paikkakunnallani huonointa on se, että täällä ei pelata sm-liigaa. Riippuvuus pakottaa hankkimaan urhon kautta KalPan kausikortin...

Pakko sanoa vielä, että en ole kovin hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta ainakin oma ainejärjestöni on huolehtinut kivasti että tapahtumia riittää ja useimmilla tuutoreilla on jonkinlaista ymmärrystä siitä, että kaikki eivät ole hakeneet juomamaisterin tutkintoa varten yliopistoon. Ehkä sellaisia alkoholittomia tapahtumiakin voisi olla, mutta ainakin oma tuutoriryhmäni on kokoontunut ihan vesiselvänäkin. Alkoholi tuo toki tietynlaista rohkeutta mennä juttelemaan ihmisille, mutta pärjäsin viime viikollakin ihan hyvin muutaman annoksen voimilla ja olin aika ylpeä itsestäni kun otin homman haltuun. Itseäni ainakin helpotti huomata, että on niissä bileissä muitakin, jotka ottaa kohtuudella, jopa muutama absolutisti.

Jos tästä jonkinlaisen yhteenvedon vielä loppuun laittaisi niin näiden muutaman viikon perusteella sanoisin, että kannattaa ehdottomasti osallistua opiskelijarientoihin, ei kaikkiin mutta oman maun mukaan. Olin alkuun epäileväinen, mutta kun voittaa itsensä ja lähtee ulos neljän seinän sisästä, saattaa jopa olla hauskaa. Minulla ainakin on ollut!

Varsinainen opiskelukin on jo ehtinyt alkaa ja vähän jo hirvittää, mutta ei kai tässä, tuulta päin. Vähän liian helpolla kai tuo lukio tulikin läpäistyä, joten ehkä nyt on aika haastaa itsensä myös opiskeluissa.

 

[Luge H]

Terveisiä opinnäytetyökurssilta. Ahdistus on melkoinen kun katselee sitä urakkaa mikä edessä on. Kiirettä valmistumiseen ei onneksi valtavasti ole, tuli jo nyt päästyä siihen työhön johon suuunnittelin tähtääväni. Kunniallisena miehenä täytyy kuitenkin suorittaa tutkinto loppuun ilman turhia aikataulun venymisiä.
Tradenomiksi tässä siis opiskellaan ja tällä hetkellä on kasassa tasan 191 opintopistettä tasan kolmen vuoden uurastamisen jälkeen.
Töitä on tullut tehtyä koko opiskelun ajan joten aikaa "oikealle" opiskelijaelämälle ei ikinä ole ollut. Rankkaahan opiskeluaika on ollut mutta toivottavasti joku päivä todella hyödyn tästä. Tutkintonahan tradenomi ei kummoinen ole ja laiskottelemalla voi kurssit helposti myös läpäistä. Tuli kuitenkin käytyä kaikki kurssit liityen avainasiakkuksiin ja markinointiin joten vähän pidemmältä tähtäimeltä tuli opinnot suoritettua.

Tsemiä muille lopputyön parissa työskentelijöille. Kun aihe löytyy niin loppu sujuu kuin siivillä.

 

[Nume]

Tämä oma ensimmäinen periodini on syönyt motivaatiota aika roimasti, minulla ei ole yhtään oman alan kurssia vaan ainoastaan tukevia ja osa on ns. opiskelijavalmiuksia luovia. Toki varmasti nämäkin tärkeitä kursseja on käydä, mutta harmi vaan kun kaikki on samassa periodissa.

Mites muilla motivaatio, kun opinnot ovat pyörineet jo hetken aikaa tältä vuodelta?

 

[paki77]

Mites muilla motivaatio, kun opinnot ovat pyörineet jo hetken aikaa tältä vuodelta?

Motivaatio ollut vähän hakusessa ja koulussa on tullut käytyä melko vähän toistaiseksi, tosin pari case -tehtävää on tullut laskiksessa tehtyä. Kauppakorkeakoulussa siis opiskelen pääaineenani laskentatoimea ja rahoitusta. Osa kursseista menee läpi vain lukemalla iltaa ennen moodlesta luentoprujut tenttiä varten kun taas osa kursseista (yleensä laskiksen kurssit) vaativat ihan älyttömästi hommaa opintopistemäärään nähden.

Viime vuonna opintopisteitä tuli ihan hyvin, reilu 60. Tänä vuonna teen töitä kolmena iltana viikosta jotem sitä voi käyttää tekosyynä jos aina ei jaksa. Kaikin puolin olen tykännyt todella paljon akateemisesta vapaudesta ja varsinkin kylteriyhteisöstä, todella paljon tuli viime vuonna pyörittyä ympäri suomea ekonomien sitseillä, risteilyillä, approilla ja muissa pippaloissa. Jos joku opiskelee kauppakorkeakoulussa niin suosittelen ekonomipäiville menemistä, kohtuuhintainen (joku 35e) ja hieno tapahtuma jossa oli todella hyviä puhujia kuten Juhana Vartiainen (ei uskoisi että on SDP:n jäsen, sen verran kova kapitalisti), Rovion Peter Vesterbacka (puhui hupparissa ja heitteli pehmoleluja, oli juuri palannut Jakartalta) sekä Veikkauksen André Noël Chaker (piti puheen englanniksi vaikka suomikin on sujuvaa, todella huikean hyvä puhuja jolla riitti mielenkiintoisia ja innostavia tarinoita!). Eikä ne illan pippalotkaan huonot ollut ;)

Kuitenkin reissaminen ympäri Suomea on melko kallista eikä opintotuella sitä maksella joten siksi otin extraduunin että kesätyörahat ei loppuisi jouluun mennessä.

 

[Jaws]

Yksi kakkosvuoden lukiolainen ilmoittautuu.

Eli ensimmäisen jakson koeviikko käynnissä ja uskonnon 3. kurssin koe, ruotsin 3. kurssin koe ja äidinkielen 4. kurssin koe alla. Huomenna sitten koittaa tuomiopäivä kun se pakollinen kemian ykköskurssin koe olisi suoritettava. Ainoa tavoitehan tuosta on se 5- jolla saa suoritusmerkinnän todistukseen.

Noin muutoin on lähtenyt ihan hyvin käyntiin tämä lukuvuosi, etenkin äidinkieli on mennyt hyvin (kuten aiemminkin). Stressiä aiheuttaa matematiikka ja tuo kemian ykkönen, sanomattakin lienee selvää etten ole mikään matemaatikko.

Ja kemian kirja käteen ->

Ei ole kauhean kivoja nämä koeviikot, vaikka vapaa-aikaa onkin.

 

[sampio]

Ei ole kauhean kivoja nämä koeviikot, vaikka vapaa-aikaa onkin.

Kyllä ne ovat erityisen kivoja, kun vertaa siihen, että voisit käydä töissä, opiskella, harrastaa ja pyörittää perhettä siinä samalla. Ota vain irti kaikki siitä, että mamma syöttää ja isukki kustantaa, ja paina duunia niin että pää repee. Sekä nauti vapaa-ajasta ja mahdollisuuksistasi.

 

[MrMacmanaman]

Ensimmäistä periodia viedään tietotekniikassa. Viikkotunteja varsin vähän ja aineet sinänsä melko peruskauraa lukiosta, mutta tuntuu silti, että tulee vain hiihdeltyä siellä täällä, eikä asiat jää oikein päähän. Englannista ei tule oikein mitään, aina kun tunnilla tulee joku paperi eteen, niin kielitaito katoaa täysin.

 

[Rakettipulu]

Ei ole kauhean kivoja nämä koeviikot, vaikka vapaa-aikaa onkin.

Koeviikot oli mun mielestä parasta lukiossa. Silloin päivät ovat lyhyitä ja kaikkiin kokeisiin ei edes tarvitse lukea, jos on tunneilla kuunnellut riittävästi. Ainoa pieni jännityksen aihe oli aina RUB-kurssien läpäisy, mutta kaikista päästiin kuitenkin välillä rimaa hipoenkin läpi. Ja totta kai lyhyttä matikkaa sai aina vähän jännittää, että sai ka:n pidettyä sielä kympissä... :)

Lakki tuli keväällä ja pakko myöntää, ettei ole ollut mitään älytöntä hinkua takaisin opiskelemaan. Kaverit pitää siitä huolen valittamalla ja muistuttelemalla asioista, jotka ovat perseestä. Intin jälkeen varmaankin opiskeluintoa taas löytyy ja pitää silloin tsekata uudestaan, josko sinne kauppikseen viitsisi taas hakea.

 

[sekolust]

Paperit tuli AMK:sta saatua kouraan tuossa 1½ vuotta sitten, joten eiköhän sitä nyt ole jo "pätevä" antamaan osansa tähän keskusteluun.

Tietyllä tapaa opiskelu oli pirun rentoa. Kursseja pystyi valitsemaan yllättävän vapaasti sen mukaan, miten itselle sopi tai mistä tykkäsi. Jos joku kurssi ei miellyttänyt mutta oli opintosuunnitelmaan merkitty pakolliseksi, niin aina sen pystyi läpäisemään rimaa hipoen ja ilman suurempaa läsnäoloa tai panostusta. Samoin kun läsnäolopakko oli melko tuntematon käsite useimmilla kursseilla, niin aamulla pystyi helposti venyttämään unia tunnilla tai parilla. Ja tietenkin kun jo muutenkin lyhyestä päivästä osan skippasi, niin samaan syssyyn meni loppupäivä.

Toisaalta taas stressi oli hieman erityylistä kuin työmaailmassa. Jos työt alkavat maistua puulta, niin aina voi työpaikkaa vaihtaa tai siirtyä talon sisällä. Tuolloin aiempi kokemus nähdään meriittinä ja voimavarana. Sen sijaan jos kolmantena vuotena opinnot alkavat maistua puulta, niin vaihto toiseen oppilaitokseen ei olekaan niin yksinkertainen. Siinä missä hieman toisen alan työkokemus on voimavarana, toisen alan opinnot nähdään menetettynä aikana. Korvaavuus kun on melko vähäistä.

Taloudellisesti opiskeluaika ei ollut itselleni mikään suuri mullistus tai ongelma. Kummasti Helsinginkin vuokrillakin pystyi selviytymään, riitti kun rahaa ei tuhlannut ja töitä teki varsinkin kesäisin. Toki nyt työelämässä on "hieman" mukavampi tilanne sen suhteen, että taloudellinen puskuri kestää reilusti enemmän, hieman voi sijoittaa itseensäkin ja jokaista euroa ei tarvitse laskea tarkkaan.

 

[Shardik]

Opiskeluajat jäi yliopistossa taakse viime syksynä. Ihan hintsusti meni yli viiden vuoden, tosin lähinnä siksi, että proffa ei jaksanut tarkastella gradua mitenkään turhan tiukalla aikataululla. Eikä sillä niin väliäkään, kun työpuoli oli jo kunnossa, niin mikäpä siinä odotellessa. Sen verran opiskelusta, että onhan se niin helppoa töissä käyntiin verrattuna (riippuu toki ehkä jonkin verran jobista). Elämä on vain niin paljon vapaampaa. Henk. koht. en ikinä potenut rahahuolia, vaan säästäväisellä elämäntyylillä ja kesätöillä eli ihan mukavasti ja talvella pystyi täysipäiväisesti opintoihin keskittymään. Eikä siis puhuta mistään solukämppä/tonnikalapastalinjasta, vaan suurimman osan opiskeluista asuin yksiössä ja hommasinpa siinä ajassa mm. kännyn, PS3:n, tietokoneen ja uuden ison telkun. Jos huollettavia lapsia ei ole, niin kyllä Suomessa on tosi hyvät mahdollisuudet kellä tahansa opiskella täysipäiväisesti, jos ei kesällä hanttihommia kaihda eikä asu jossain Helsingin kalleimmilla kaduilla.

Ihmettelinkin tässä yksi päivä, kun nyt ollaan ajamassa jotain 55 op:n vuosiminimiä opiskeluun, että joku Itä-Suomen yliopiston rehtori valitteli, että kyllä 55 op:ta on ihan maksimirajoilla opiskelijoille, kun 60 op:ta on teoreettinen yläraja. Paskat ole. Jos keskittyy täyspäiväisesti opiskeluun, niin helposti pystyy tuon 60 op:ta vuodessa laittamaan. Taisi mulla mennä rikki jokaisena viitenä vuotena. Sitten jos menee 3-4 päivää viikossa töihin tai biletykseen, niin varmaan tekeekin tiukkaa.

Mun neuvot uusille (yliopisto-)opiskelijoille: Biletä järjen kanssa (eli viikonloput ja isot kekkerit), opiskele täysipäiväisesti talvella, tienaa kesällä niin paljon kuin pystyt ja elä sillain sopivan säästeliäästi. Siinä resepti tavoiteajassa valmistumiseen ja työkokemuksen hankkimiseen (3. vuoden jälkeen pitäisi jo löytyä oman alan hommiakin) eikä opintolainaakaan tarvinne ottaa (ei sillä, että se mikään hirmu peikko olisi).

Tuo siis lähinnä tuommoiselle perusopiskelijalle. Jos on jotain suuria kulueriä (lue lapsia), niin toki menee talouspuoli haastavammaksi. Mutta onnistuu todistetusti silloinkin.

EDIT: Auto on varmaan toinen semmoinen iso kuluerä, joka vaikeuttaa asioita. Sitä voi sitten jokainen miettiä, että kuinka paljon hyötyä siitä on verrattuna aiheutuviin kuluihin. Itse en autoa näe opiskelijalle tarpeellisena ainakaan yhdessäkään hieman isommassa kaupungissa.

 

[lade]

Ihmettelinkin tässä yksi päivä, kun nyt ollaan ajamassa jotain 55 op:n vuosiminimiä opiskeluun, että joku Itä-Suomen yliopiston rehtori valitteli, että kyllä 55 op:ta on ihan maksimirajoilla opiskelijoille, kun 60 op:ta on teoreettinen yläraja. Paskat ole. Jos keskittyy täyspäiväisesti opiskeluun, niin helposti pystyy tuon 60 op:ta vuodessa laittamaan. Taisi mulla mennä rikki jokaisena viitenä vuotena. Sitten jos menee 3-4 päivää viikossa töihin tai biletykseen, niin varmaan tekeekin tiukkaa.

Tästä olen varsin samaa mieltä. Opintopisteet ovat toki niin eriarvoisia ("kuinka paljon duunia vaaditaan") eri koulutusaloilla, koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä. Silti väittäisin että keskimääräinen työpanos opintopistettä kohden on ihan perusyliopistotasollakin sen verran matala, että pienellä suunnittelulla ja kohtuullisella työnteolla voi jo päästä 65-75 opintopisteen tahtiin per vuosi. Itse opiskelen kauppakorkeakoulussa, ja vedin kahtena ekana vuonna kumpanakin 66 op. On mielestäni erittäin perusteltua nostaa opintopisterajoja ylöspäin.

Yleisesti omista opinnoista sen verran, että ekana vuonna oli hieman motivaatiovaikeuksia ja toisaalta tuli huomattua, että lukiotason työnteko ei yksinkertaisesti enää riitä. Toisena vuonna motivaatio nousi, samoin duunin määrä, ja oli myös palkitsevaa nähdä työnteon johtavan parempiin kurssiarvosanoihin.

Säännöllinen bilettäminen asettaa huomattavasti haasteita tuohon tavoitteelliseen opiskeluun. Jo parit pippalot viikossa -tahti näkyi itsellä todella selkeästi tuloksissa ja motivaatiossa. Ensinnäkin, ajankäyttö pippaloissa ja niitä seuranneissa krapuloissa on luonnollisesti pois työnteosta. Toisaalta juhliminen johti itsellä myös tietynlaiseen henkiseen väsymykseen ja haluttomuuteen koulun suhteen. Toki jotkut superihmiset onnistuvat täysipainoisesti yhdistämään sekä koulun että juhlimisen, mutta aika harvassa nämä tyypit todellisuudessa ovat.

 

[Ressa]

Tästä olen varsin samaa mieltä. Opintopisteet ovat toki niin eriarvoisia ("kuinka paljon duunia vaaditaan") eri koulutusaloilla, koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä. Silti väittäisin että keskimääräinen työpanos opintopistettä kohden on ihan perusyliopistotasollakin sen verran matala, että pienellä suunnittelulla ja kohtuullisella työnteolla voi jo päästä 65-75 opintopisteen tahtiin per vuosi. Itse opiskelen kauppakorkeakoulussa, ja vedin kahtena ekana vuonna kumpanakin 66 op. On mielestäni erittäin perusteltua nostaa opintopisterajoja ylöspäin.

Kyllä sen 60 noppaa pystyy tekemään vuodessa, ylikin jos on ahkera. Mutta aikataulu ei tällöin salli oikein yhtään reputtamista sillä uusintatentti on, kurssista riippuen, 1-3 kuukauden päästä ja tämä syö valmistautumista menevillään olevilta kursseilta ja oravanpyörä valmis. Lisäksi omalla alalla kandin opintojen arvosanat vaikuttavat siihen, että mihin voi suuntautua. Kun tietyille erikoistumisjaksoille on enemmän tunkua kuin aloituspaikkoja niin valittaessa katsotaan kurssien arvosanoja. Tämän takia ainakin itse pidän sen verran väljää hopsissa, että saa mahdollisimman hyvät arvosanat jotta sitten pääseen sinne minne haluaa. Tämä pidentää omalla kohdallani opintoja n. 0,5-1v mutta voisin veikata, että se on sen arvoista. Moni kuitenkin suorittaa opinnot vielä yliopistossakin ajatuksella; ykkösellä pääsee läpi.

 

[ernestipotsi]

Kyllä sen 60 noppaa pystyy tekemään vuodessa, ylikin jos on ahkera.

60 noppaa vuodessa saa kun on pulssi. Ahkerasta voi puhua vasta n.100op:n kohdalla, riippuen toki kurssien sisällöistä. Olen tosin todistanut perheellisiä +150op/v opiskelijoitakin. Läsnäolovaatimukset hidastavat tahtia kaikista eniten, yleensä omatoimisesti pystyy pänttäämän parissa-kolmessa päivässä sen mihin luennoilla istuessa menisi kuukausi. Luentojen seuraaminen paikan päällä riippuukin sitten enemmän aikatauluista ja luennoitsijan karismasta. Välillä on tosin ihan kiva mennä jollekin HMV-luennolle lukemaan jatkoaikaa (hymiö)

Minulla on myös niitä opiskelukamraatteja, jotka eivät käy töissä tai kasvata perhettä ym, mutta silti tuskailevat KELA:n op-rajan saavuttamisen kanssa. Mitä helvettiä nämä sankarit yliopistolla oikein tekevät?

 

[Kilvenkantaja]

Yksi kakkosvuoden lukiolainen ilmoittautuu.

Eli ensimmäisen jakson koeviikko käynnissä ja uskonnon 3. kurssin koe, ruotsin 3. kurssin koe ja äidinkielen 4. kurssin koe alla. Huomenna sitten koittaa tuomiopäivä kun se pakollinen kemian ykköskurssin koe olisi suoritettava. Ainoa tavoitehan tuosta on se 5- jolla saa suoritusmerkinnän todistukseen.

Noin muutoin on lähtenyt ihan hyvin käyntiin tämä lukuvuosi, etenkin äidinkieli on mennyt hyvin (kuten aiemminkin). Stressiä aiheuttaa matematiikka ja tuo kemian ykkönen, sanomattakin lienee selvää etten ole mikään matemaatikko.

Ja kemian kirja käteen ->

Ei ole kauhean kivoja nämä koeviikot, vaikka vapaa-aikaa onkin.

Minä kyllä tykkäsin koeviikoista. Vähän niistä aina oli riesaa kun piti lukea (!) ja joskus otti vähän tiukille hallita sitä kaaosta, mutta kyllä niistä aina selvisi. Minä otin sen linjan, että laitoin kokeet tärkeysjärjestykseen. Jos joku aine ei napannut tai siitä oli vain yksi pakollinen kurssi jätin sen suosiolla vähemmälle lukemiselle. Viime keväänä lakki käteen ja aika hyvillä papereilla. Lukion päättötodistuksen keskiarvosta ei tosin ole aavistustakaan, ei se varmaan ihan niin hyvä ollut kuin mihin olisin pystynyt jos en olisi noudattanut tätä edellä mainittua taktiikkaa. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että tähtään yliopistoon, joten en jaksanut hirveästi välittää mitä sain terveystiedosta, fysiikasta tai uskonnosta. Koeviikon parhaita hetkiä oli ne, kun poistui viimeisen kokeen jälkeen luokasta ja tiesi, ettei arvitse opiskella taas muutamaan viikkoon...

Tää yliopisto-opiskelu on siinä mielessä vähän jännää, että pitäisi äkkiä osata puhua opintopisteistä, tietää montako tenttiä on järkevää ahtaa syksyyn ja vielä saada itseään niskasta kiinni ja kahlata tenttikirjat läpi.

Ja sekin on jännää, että vaikka on tavannut paljon kivoja ihmisiä, niin ei ne nyt vielä varsinaisia kavereita ole. Elämässä on siis aika paljon tyhjiä kohtia, kun vanhat kaverit asuu kaukana ja uusia kavereita ei vielä ole. Mutta pikkuhiljaa, toivottavasti.

 

[Kulkija]

Kyllähän tuo 60op/v pitäisi jokaisen saada, mutta otettakoon oma tutkinto esimerkiksi, jossa meillä on viimeisen vuoden aikana ollut kursseja, jotka olivat 8op, 9op, ja 11op. Noista läpi ja puolen vuoden kurssit kasassa, mutta itsellä kävi niin, että toisesta kurssista tentistä hylsy ja uusintakerralla kipeänä. Toisessa noista yksi kurssitehtävä jäi tekemättä täydellisen unohduksen takia ja kappas 20op jäikin saamatta.

Painotan myös, että eri kursseilla työmäärät voivat vaihdella rajustikkin vaikka saisikin saman verran opintopisteitä.

 

[jussi_j]

Eilen oli helsingin sports academy täynnä haalaraipukuisia. Helvetinmoinen jono tiskille. Eräs seurueestamme rikkoi tuopin pöytämme alle. Siivosin pöydän ja huomautin tarjoilijalle, että olis vähän lasitavaraa pöydän alla niin se vastasi "niin joo meillä on näitä opiskelijoita täällä". Perkeleen opiskelijat.

 

[Anonymous]

Onkohan kukaan laskenut edes suuntaviivoja sille, kuinka paljon lukion suorittaminen maksaa?

Vaikka kouluhan on "ilmainen" niin kuluja tulee sanotaanko pirusti kirjojen hankintojen kautta, kun kirjat eivät ole ihan halpoja.

Itse mitä olen nyt laskeskellut, niin arvioisin että lukion suorittaminen maksaa n. 500-1000€. Vai onkohan meikäläisen laskutavassa joku virhe?

Mutta kuitenkin aina kirjoja ostaessa joutuu kiroamaan että kyllä niillä vaan rahastetaan.

Jotta tästä tekstistä saa vielä sekavamman, minusta se on aivan älytöntä, että eri lukioissa on eri kirjat. Näin saadaan rahaa kirjojen valmistajien taskuun. Mielestäni pitäisi yhdenmukaistaa kaikkiin Suomen lukioihin jokaiseen oppiaineeseen tietty oppikirja, näin se olisi halvempaa (tottakai kirjafirmoilta menisi tuottavuutta siinä)

 

[benicio]

Jotta tästä tekstistä saa vielä sekavamman, minusta se on aivan älytöntä, että eri lukioissa on eri kirjat. Näin saadaan rahaa kirjojen valmistajien taskuun. Mielestäni pitäisi yhdenmukaistaa kaikkiin Suomen lukioihin jokaiseen oppiaineeseen tietty oppikirja, näin se olisi halvempaa (tottakai kirjafirmoilta menisi tuottavuutta siinä)

Tuolla tavallahan rahaa menisi kirjoihin vähintään saman verran kuin nytkin, mutta vain yhden kustantamon taskuun. Ei kovin hyvä tilanne kilpailun kannalta sen paremmin hinnan kuin laadunkaan osalta.