Niin, wilco syökin hirven sisäfilettä, koska on itse omalla pikku liipaisinsormellaan, viekkaudella ja vääryydellä murhannut näitä viattomia luontokappaleita ;)
Mutta juu. Kyllähän kuluja pystyy karsimaan niin, että opintotuella pystyy elämään, mutta se on eri asia, kuka siitä hyötyy. En epäile hetkeäkään, että jos ei vaadi koulutukseltaan juuri mitään, menee vaikkapa Kuusamoon ammattikorkeakouluun, maksaa yksiöstään koulun vierestä esim 150 e, syö makaroonia ja lukee kokeisiin kaverin olan yli, niin opintorahasta jää vielä säästöönkin. En mitenkään halveksi pikkupaikkakuntia, eikä kaikkien todellakaan tarvitse saada ylempää korkeakoulututkintoa, mutta jos joku sellaisen haluaa, on se opintorahalla täysin mahdotonta. Opiskelija-asuntoja ei välttämättä ole saatavilla, varsinkin pk-seudulla sellaisen hankkiminen kestää vuosia (Otaniemessä oli 18 kk jono, kun kysyin viimeksi 2 vuotta sitten). Jostain laitakaupungilta on mahdollisuus toki saada kaksio sellaiseen hintaan, että kämppäkaverin kanssa siinä voi asua alle 2000 mk/kk/hlö. Tässäkin tapauksessa jää miinukselle pelkästään pakollisissa menoissa: sähkö, ruoka, koulumateriaali (pakko niitäkin on jonkin verran olla) ja koulumatkat.
Valtion takaamaa opintolainaa saa 975 mk/kk, joten se rupeaa jo kattamaan pakolliset menot, eikä välttämättä aina tarvitse syödä pelkkää makarooniakaan. Tämä ei tietenkään koske kesäaikaa (3 kk), jolloin opintotukea ei saa. Töitä siis on pakko tehdä. Jos ei satu olemaan minkäänlaista ammattitaitoa, niin palkka voisi olla siinä 7000 mk/kk hyvällä tuurilla. Siitä jää käteen noin 800 mk jaettuna 12 kk:lle olettaen, että työpaikka ei ole aivan kävelymatkan päässä. Siinä sitten mietit, että kävisikö sen koulun viidessä vuodessa vai hankkisiko hieman lisäansioita käymällä lukuvuoden aikana töissä ja valmistuisi kuudessa vuodessa. Tämän vuoden aikana valtio maksaa opintotukea + asumislisää noin 21 500 mk, tukee opiskelijaruokiasi noin 3 000 mk:lla, ei saa edelleenkään penniäkään verotuloja - jää saamatta kenties 25 000 mk, maksaa osuutesi opettajien palkoista, ostaa koululle lisää tietokoneita ym, mitä tarvitaan kun valmistumisajat pitenevät ja opiskelijoiden määrä kasvaa, myös jää saamatta yrityksien maksamat verot työpanoksestasi, kuluttamiesi rahojen välilliset verot.
No niin, se siitä. Siis mahdollista on elää ilman vanhempien tukea. Moraaliseen puoleen en ota kantaa; itse en ole vanhemmiltani _saanut_ markkaakaan (jos ei nyt lasketa jotain syntymäpäivälahjoja, about 100 mk), tosin isäni tyrannisoimassa firmassa olen työskennellyt ja saanut jopa palkkaa. Elättelen kuitenkin sellaista mielikuvaa, että työpanokseni siinä firmassa miinus palkkamenot jää positiiviseksi ;) Joka tapauksessa on aika iso asia päästä aina töihin, kun siltä tuntuu, joten minä en ehkä ole oikea henkilö puhumaan opiskelijan karusta elämästä. Mutta sen voin sanoa, että jos DI-tutkinnon suorittaa 5 vuodessa ilman vanhempien apua ja vielä pitää yhteyttä ulkomaailmaan, niin aika sissi saa olla. Tai prkleen hyvä lunttaamaan :)