Opetustyö

[kyykäärme]

Nyky-yläkoululaiset eivät ole vielä kunnolla sisäistäneet olevansa aktiivisia tiedon hakijoita. Luvattoman monelta jää projektit ja tehtävät tekemättä, olivat ne sitten yksin tehtyjä, paritöitä tai ryhmätöitä, koulussa tehtäviä tai osittain kotona. Apua ja ohjausta olisi tarjolla, digilaitteita riittää, mutta silti iso osa oppilaista luistaa hommista aina, kun siihen on tilaisuus. Sitten vielä valitukset päälle, kun opettaja ei opeta.

Kun aletaan saada sisään ikäluokkia, jotka ovat jo ekalta luokalta asti toimineet nykyisen opetussuunnitelman mukaan, tilanne luullakseni muuttuu. Murrosaikaa eletään, ja tällä hetkellä tuntuu raskaalta. Tulevaisuus toivottavasti on toinen, kun saadaan uudet systeemit kunnolla rullaamaan.

 

[kamik]

Minusta väitteesi, että luokassa tulee edetä heikompien tahdin mukaan, on vanhanaikainen. Jos opetusta ajattelee perinteisenä opettaja opettaa luokan edessä, oppilaat kuuntelee opetuksena, tilanne on varmasti tuollainen. Mutta jos opettaja enemmänkin kertoo oppilaille, mistä tietoa löytyy, eriyttäminen on kohtuu helppoa molempiin suuntiin. Vaatii suunnittelua ja työtä, mutta onnistuu varmasti. Paremmat tekevät enemmän itsenäistä työtä ja opettaja tukee heikompia. Oppisisällöt voivat olla eri tasoisia, kympin paketti on huomattavasti laajempi kuin kutosen paketti.

Ei hitaimman tahdin mukaan eteneminen mikään tavoiteltava tilanne ole, vaan käytännön sanelema pakko. Yläkoulussakin on oppilaita, joilta lukeminen onnistuu hädin tuskin, ymmärtämisen kanssa samanmoisia ongelmia. Uusi ops sysää vastuuta entisestään oppilaan suuntaan pyrkien tekemään heistä aktiivisia, omatoimisia, innokkaita, tiedonhaluisia jne. diginatiiveja oppilaita. Epäilen vahvasti, että kouluhaluttomat oppilaat tai heidän vanhemmat tahraavat tähän kovinkaan voimakkaasti. Opettaja pyrkii siirtymään sivummalle, mutta yhä enemmän lienee jatkossa niitä, jotka suu selällään ihmettelee mitä seuraavaksi pitää tehdä. Olen kokeillut vaikka minkälaista, mutta aina on oppilaita, joiden keskittyminen ei riitä edes minuutin mittaisten ohjeiden seuraamiseen tai viitseliäisyyttä riitä ohjeiden lukemiseen.

Eiköhän jatkossakin tehdä viitospaketteja, joilla oppilas ongelmineen sysätään putkessa eteenpäin, osaamisesta viis. Tulipas negatiivissävytteistä. Epäilen resurssien riittävyyttä ja opettajien jaksamista, jos tavoitteista ei haluta tinkiä.

 

[El Lude]

Tärkein juttu on kuitenkin luokan- tai aineopettajan positiivinen asenne integrointiin ja valmius lisätyön tekemiseen. Opettaminen pitää usein näissä tilanteissa ajatella uudella tavalla ja rakentaa tunnit uudestaan.

Ihanko totta? Olen koko työikäni opettanut kaikkia oppilaita. Kaikkia. En ole kieltäytynyt yhdestäkään oppilaasta. Kun tässä nyt syyllistät meitä pahoja aineenopettajia siitä, että emme tee työtämme vaan kitisemme turhasta, niin kuinka paljon on tarpeeksi? Minulla on yhdellä + 20 oppilaan yleisopetuksen luokalla kolme äärimmäisen vaikeaa esy-oppilasta sekä useita muita, joilla on wilma-asiakirjoja. Yhdellä toisella luokalla on 21 oppilaasta 13 ns. wilma-asiakirjoa.

Voitko kertoa, että kuinka 45 minuutin oppitunnilla teen yksin 21 tai jopa 24 oppilaalle ne lisätyöt ja rakenna tunnit uudestaa? Millä ajalla ja resursseilla? Kuinka paljon enemmän pitää vielä niitä lisätöitä tehdä? Syyllistät meitä aineenopettajia siitä, ettemme tee tarpeeksi työtä tai omaa oikeaa asennetta. Kitinä on merkki siitä, että jaksamisen äärirajoilla mennään monessa koulussa. Väärin kitisty.

 

[Sanainen arkku]

Tästä olemme samaa mieltä.

Ei sinulla ole väärää mielipidettä, me olemme vaan eri mieltä tilanteesta. Nyt kuntataloudessa on vaikeaa ja kuntapäättäjistä riippuen toisilla kunnilla on vaikeampaa kuin toisilla. Kyse ei kuitenkaan ole maailmanlopusta, opetuksen taso putoaa väkisinkin, mutta ei romahda kuten OAJ uutisissa väittää. Nyt opettajien pitää vaan kääriä hiat ja tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyvät, jatkuva rutina ei johda mihinkään.

Ja täytyy muistaa, että peruskoulua koskevat päätökset tehdään kunnissa, syytä pitää etsiä sieltä.

Juuri näin. Terveisiä sieltä opetusketjun alkupäästä. Jos kaikki resurssivalitus saataisiin muutettua sähköksi, pienehkö kiinteistö pysyisi valossa ja lämmössä sen avulla.

Nyt, kun on sattunut onnekkaasti työtiimi jossa kukaan ei valita, niin yllättäen resurssit riittävät aika kivastikin.

 

[sampio]

Juuri näin. Terveisiä sieltä opetusketjun alkupäästä. Jos kaikki resurssivalitus saataisiin muutettua sähköksi, pienehkö kiinteistö pysyisi valossa ja lämmössä sen avulla.

Nyt, kun on sattunut onnekkaasti työtiimi jossa kukaan ei valita, niin yllättäen resurssit riittävät aika kivastikin.

Eli vika on lopulta työntekijöissä? Miksi kuntatyöntekijän pitäisi repiä perseensä riekaleiksi vailla minkäänlaisia etenemis- ja/tai bonusmahdollisuuksia sen vuoksi, että paperinpyörittäjät eivät tajua luokkahuoneen realiteetteja? Minä en koskaan ole halunnut kyynistyä ja tehdä opetustyötä vain duunin vuoksi, intohimo työhöni on ajanut mua pätevöitymään ja käyttämään satoja tunteja vapaa-aikaani tuntien suunnitteluun vielä sen normaalin viikottainen suunnittelun päällekin tässä vuosien mittaan, mutta kyllä mä alan myös ymmärtää sen, että jotkut opettajat lähinnä laskevat päiviä lähimpään lomaansa. Luonnejuttuja osaksi ja tosi on sekin, että valittajat valittavat lopulta aina, mutta kyllä näissä resurssipuheissa on todella paljon perääkin, eikä kyse ole aina siitä, etteivät kaikki ole yhtä hyviä kuin @TosiFani

 

[Sanainen arkku]

Eli vika on lopulta työntekijöissä? Miksi kuntatyöntekijän pitäisi repiä perseensä riekaleiksi vailla minkäänlaisia etenemis- ja/tai bonusmahdollisuuksia sen vuoksi, että paperinpyörittäjät eivät tajua luokkahuoneen realiteetteja? Minä en koskaan ole halunnut kyynistyä ja tehdä opetustyötä vain duunin vuoksi, intohimo työhöni on ajanut mua pätevöitymään ja käyttämään satoja tunteja vapaa-aikaani tuntien suunnitteluun vielä sen normaalin viikottainen suunnittelun päällekin tässä vuosien mittaan, mutta kyllä mä alan myös ymmärtää sen, että jotkut opettajat lähinnä laskevat päiviä lähimpään lomaansa. Luonnejuttuja osaksi ja tosi on sekin, että valittajat valittavat lopulta aina, mutta kyllä näissä resurssipuheissa on todella paljon perääkin, eikä kyse ole aina siitä, etteivät kaikki ole yhtä hyviä kuin @TosiFani

Ei @TosiFani enkä minäkään niin sanonut että "vika" olisi työntekijöissä. Ei myöskään, että perseen pitäisi revetä tai ihmeisiin pitäisi pystyä.

Hän totesi, ja minä yhdyin näkemykseen, että YLEINEN tilanne on huono, koska taikaseinän keijupöly uhkaa huveta. Se on huono kaikilla ja nyt olisi hyödyllisintä hyväksyä tilanne ja pyrkiä parhaaseen mahdolliseen. Jos se paras mahdollinen ei sitten ole kovin paljon, voi kuitenkin pitää itsensä kunniallisena toimijana.

Jostain syystä minulle näyttäytyy asia niin, että mitä läheisempi suhde OAJ:ön henkilöllä on, sitä suuremmasta resurssivajeesta hän kokee kärsivänsä.

 

[TosiFani]

... Luonnejuttuja osaksi ja tosi on sekin, että valittajat valittavat lopulta aina, mutta kyllä näissä resurssipuheissa on todella paljon perääkin, eikä kyse ole aina siitä, etteivät kaikki ole yhtä hyviä kuin @TosiFani

Kysymys on suhtautumisesta asioihin. En minä ole kieltämässä resurssien vähyyttä tai opetettavan aineksen heterogeenisyyttä, minua vaan risoo tämän päivän opetusalalta kuuluva jatkuva valitus. Perusopetus on romahtamassa, koska Pisassa pudottiin, samoin perusopetus on romahtamassa, koska rahoitus on romahtanut. Opettaja sai ennen opettaa 90% ajastaan, nyt enää 25% jne. jne.

Totuus on kuitenkin se, että suomalainen peruskoulu on maailman viidenneksi paras Pisa-tutkimusten mukaan, samoin peruskoulun rahoitus on pääosin siedettävällä tasolla. Ja kyllä opettaja saa opettaa enemmän kuin 25% työajastaan. Minusta valittamisesta on tullut muoti-ilmiö opettajien parissa, liioitellaan ja väritetään sanomaa.

Ei hitaimman tahdin mukaan eteneminen mikään tavoiteltava tilanne ole, vaan käytännön sanelema pakko. Yläkoulussakin on oppilaita, joilta lukeminen onnistuu hädin tuskin, ymmärtämisen kanssa samanmoisia ongelmia. Uusi ops sysää vastuuta entisestään oppilaan suuntaan pyrkien tekemään heistä aktiivisia, omatoimisia, innokkaita, tiedonhaluisia jne. diginatiiveja oppilaita. Epäilen vahvasti, että kouluhaluttomat oppilaat tai heidän vanhemmat tahraavat tähän kovinkaan voimakkaasti. Opettaja pyrkii siirtymään sivummalle, mutta yhä enemmän lienee jatkossa niitä, jotka suu selällään ihmettelee mitä seuraavaksi pitää tehdä. Olen kokeillut vaikka minkälaista, mutta aina on oppilaita, joiden keskittyminen ei riitä edes minuutin mittaisten ohjeiden seuraamiseen tai viitseliäisyyttä riitä ohjeiden lukemiseen...

Minä en nyt oikein ymmärrä. Miksi et esimerkiksi tee niistä paremmista oppilaista aktiivisia ja omatoimisia oppilaita ja opeta sitä heikompaa ainesta perinteisesti? En oikein ymmärrä miksi tämä ei onnistuisi tavallisessa luokassa, kun se toimii erityisoppilaidenkin kanssa. Motivoituneet ovat saaneet tehdä itsenäistä työtä, tukea tarvitsevat saavat enemmän tukea ja osa porukasta on avun ulottumattomissa. Jos oppilaalle ei ole motivaatiota, eikä mitkään keinot auta, ei opettaja voi tilanteelle mitään.

Tosiasia on kuitenkin se, että peruskoulussa opetetaan paljon turhaa akateemista tietoa. Ne oppilaat, jotka suuntautuvat ammattikouluihin unohtavat luultavasti suurimman osan peruskouluopetuksesta. Ei kaikkien oppilaiden tarvitse olla kaikista aineista kiinnostuneita, eikä heidän opetukseensa silloin kannata uhrata liikaa resursseja. Ruotsin epäsäännölliset verbit, eri uskonnot, maailmansodat, verbien modukset jne. Paljon sellaista tietoa, millä ns. tavallinen duunari ei tee mitään opiskellessaan hitsariksi, autonasentajaksi, tarjoilijaksi tai vaikka sähkömieheksi.

Minusta ajatus, että opettaja pelastaa jokaisen kouluvastaisen oppilaan, on utopiaa. Jos joku tyytyy vitoseen, se on hänen valintansa. Hänen ja hänen huoltajiensa kanssa käydään tarvittavat keskustelut, mutta mihinkään mahdottomiin tukitoimiin koulu ei pysty. Kyllä huoltajilla ja oppilaalla itselläänkin on myös vastuu motivaation löytämisestä. Ja jos puhutaan oppilashuoltoon liityvistä ongelmista, koulu tekee tarvittavat lastensuojeluilmoitukset ja sosiaalitoimi hoitaa osansa (jos hoitaa).

Ihanko totta? Olen koko työikäni opettanut kaikkia oppilaita. Kaikkia. En ole kieltäytynyt yhdestäkään oppilaasta. Kun tässä nyt syyllistät meitä pahoja aineenopettajia siitä, että emme tee työtämme vaan kitisemme turhasta, niin kuinka paljon on tarpeeksi? Minulla on yhdellä + 20 oppilaan yleisopetuksen luokalla kolme äärimmäisen vaikeaa esy-oppilasta sekä useita muita, joilla on wilma-asiakirjoja. Yhdellä toisella luokalla on 21 oppilaasta 13 ns. wilma-asiakirjoa.

Voitko kertoa, että kuinka 45 minuutin oppitunnilla teen yksin 21 tai jopa 24 oppilaalle ne lisätyöt ja rakenna tunnit uudestaa? Millä ajalla ja resursseilla? Kuinka paljon enemmän pitää vielä niitä lisätöitä tehdä? Syyllistät meitä aineenopettajia siitä, ettemme tee tarpeeksi työtä tai omaa oikeaa asennetta. Kitinä on merkki siitä, että jaksamisen äärirajoilla mennään monessa koulussa. Väärin kitisty.

Jos sinulla on yleisopetuksen luokassa kolme vaikeasta käytöshäiriöstä kärsivää oppilasta ilman tukitoimia, sinun pomosi on ammattitaidoton. Minä kieltäytyisin opettamasta tuollaista luokkaa, minusta se ei ole muita oppilaita kohtaan oikein.

Ilmeisesti tarkoitat Wilma-asiakirjoilla kolmiportaisen tuen papereita, pedagogista arviota, hopsia, pedagogista selvitystä tai hojksia. Kolmiportainen tuki on hyvä uudistus, jos sitä vaan osataan käyttää hyväksi. Aikaisemmin hojks oli ainoa asiakirja, johon oppilaan saama tuki kirjattiin. Se vaati hallinnollisen päätöksen ja oli varsin byrokraattinen asiakirja. Nyt väliin on tullut tehostettu tuki ja oppimissuunnitelma, mikä voidaan tehdä koulussa, eikä ole hallinnollinen päätös. Oppimissuunnitelmaan voidaan kirjata erilaisia tuen muotoja, joita oppilas tarvitsee. Se on hyvä työkalu opettajalle, mikäli sitä käytetään oikein. Jos se on taas rehtorin tapa valvoa opettajia tai hänen vaatimansa byrokraattinen asiakirja, tulee siitä enemmänkin rasite opettajalle.

Aikaisemmin opettajat konsultoivat esim. erityisopettajaa ja saivat neuvoja. Nämä neuvot jäivät usein keskustelun tasolle, eikä niitä kirjattu mihinkään ja oppilaan ongelmat eivät välttämättä välittyneet muille opettajille vaan jäivät erityisopettajan ja luokan-/ aineopettajan tietoon. Nyt tämä keskustelu kirjataan Wilmaan tukitoimiin ja muutkin oppilasta opettavat saavat saman tiedon. Minusta tuen asiakirjat pitäisi nimenomaan olla opettajien työkaluja, eikä byrokraattien lomakeviidakkoa.

Eikä jokaiselle oppilaalle tarvitse omia materiaaleja tehdä, muutama eri paketti riittää. Erityisopetuksessa opetetaan useampaa luokka-astetta samaan aikaan ja joukossa on myös usein mukautuksia. Opetus vaatii muutaman paketin rakentamisen tunnille, enkä näe sitä mitenkään mahdottomana.

 

[sampio]

Ei @TosiFani enkä minäkään niin sanonut että "vika" olisi työntekijöissä. Ei myöskään, että perseen pitäisi revetä tai ihmeisiin pitäisi pystyä.

Viestistäsi välittyi itselleni sellainen kuva, että resurssipula on tekosyy valittamiselle ja jos vain kaikki olisivat yhtä hyviä kuin tiiminne, ei mitään hätää olisi. Tämä nyt ihan rehellisenä tulkintana ja fiiliksenä. Hyvä että korjasit. Kuten totesin, tiedän kyllä, että turhastakin valitetaan, paljonkin.

Olemme vaimoni kanssa molemmat kasvatusalalla, minä yläkoulussa ja hän päiväkodissa, ja teemme varsin hyvällä asenteella duunia, alunperin intohimosta molemmat, mutta viimeisen vuoden aikana varsinkin vaimoni työpaikalla on ruuvia kiristetty siihen malliin, että alanvaihto on todennäköinen. Minulla tilanne on pääosin hyvä, kun opetuksessani pystyn aika paljon itse vaikuttamaan työtahtiin, mutta tunnistan kyllä sen todellisuuden, missä moni opettaja tms. kasvatusalan ammattilainen työtään tekee. Siksi aika helposti tartun näihin yleistyksiin.

 

[MPN]

Dokumentti ja asiakirja olivat myös kohtuullisen vaikeita käsitteitä näille diginatiiveille sarkaimesta tai muusta perusword-jutusta puhumattakaan.

Pakko sen verran omaa tietämättömyyttäni tuoda esille että olen hyvin lähellä dipan papereiden "saamista", kaiken lisäksi vielä IT-alalta. Työelämässäkin dokumentteja olen joutunut pyörittelemään ja officet hyvin tuttuja (sekä m$:n tuotteet että libreoffice/openoffice), eli osaaminen on työelämässäkin hyvää (tai ainakin tyydyttävää). En tosin ole mikään diginatiivi, mutta siitäkin huolimatta, tuo sarkain on itselle täysin vieras termi officen parissa. Luultavasti tosin olen sitä käyttänyt tai niitä muuttanut ja osaan sen, mutta en osaa yhdistää sitä oikeaan termiin. Mutta sen olen huomannut "nuoremmassa sukupolvessa" että kännykällä/tabletilla onnistuu facebook-tunnusten luonti ja lähes kaikki muu "someilu", mutta tietokoneella on sitten ongelmia aika paljon. Eli varmaan nämä pari sukupolvea ennen diginatiiveja ovat tietotekniikassa parhaimmassa asemassa, kun tietokoneella opeteltiin kaikki käyttö, siihen aikaan kun hipaisukytkimet olivat scifiä.

 

[Sphinx]

Omista peruskouluajoista on vierähtänyt jo yli 25 vuotta. Pari vuotta sitten nuorempikin kakaroista sai oman peruskoulunsa päätökseen samasta koulusta. Itä-Helsinkiläinen slummikoulu on kyseessä.

Omana kouluaikana luokkakoko oli jonkin matkaa yli 30. Kakaroilla tämä jatkuva luokkakokojen kasvu oli johtanut jo siihen, että luokkakoko oli 16-18.

Kun itse olin koulussa, luokalla oli yksi opettaja. Kakaroilla jatkuvat opettajien resurssien vähentämiset johtivat siihen, että luokassa oli pääsääntöisesti yksi opettaja ja yksi kouluavustaja. Toisinaan avustajia oli kaksi, jos jollain tunnilla oli enemmän ylimääräistä apua tarvitsevia. Joskus harvoin oli jopa 2 opettajaa ja kaksi kouluavustajaa samaan aikaan.

Omista peruskouluajoista ei ole ihan noin kauaa, kävin peruskoulun vv. 1993-2002. Meillä oli myöskin luokassa yksi opettaja. Yhtään koulunkäyntiavustajaa en peruskouluaikanani nähnyt. Ala-asteen ensimmäisellä luokalla tosin noin kuukauden koulunkäynnin jälkeen jokainen opettaja oli vuorollaan viikon lomautettuna ja siksi ajaksi lomautetun opettajan oppilaat hajautettiin muihin luokkiin.

Luokkakoko oli noin 20-25 oppilasta. Nuoremmat ikäluokat olivat kylällä isompia ja niissä luokkakoko meni ala-asteella jo yli 30 oppilaan.

Mitään "tuettuja" oppilaita ei ollut, kaikki olivat samassa veneessä. Yläasteella tosin oli yksi tarkkailuluokka, jolla oli noin kymmenkunta koulun noin 500 oppilaasta. Lisäksi muutama oppilas taisi käydä jotain pajakoulua, meidänkin luokalta yksi kosovolainen taidettiin passittaa sinne. Muut olivat sitten "yleisopetuksessa". Yläasteella opettajat olivat välillä hiukan toivottoman oloisia ja puhuivat ihan avoimesti siitä miten eivät olleet yhtä heikkolaatuista ikäluokkaa koskaan aiemmin kohdanneet. Vai olikohan se vaan meidän luokka, jonka ydin koostui yhden ala-asteen häirikköluokasta. Käsittääkseni tarkoittivat tällä käytöksen laatua, vaikka yläasteellakaan kaikki osasivat hädin tuskin lukea. Ala-asteella olikin oikeastaan aika laadukasta porukkaa omalla luokalla.

Tuntuu näitä nykyisten opettajien juttuja täältä lukiessa, että peruskoulu on muuttunut aika paljon 15 vuodessa.

ATK-opetus oli muuten 15 vuotta sitten sitä, että opeteltiin kymmensormijärjestelmää. Jokohan ATK-tunnilla tehdään nykyään jotain muutakin?

 

[Sphinx]

Pakko sen verran omaa tietämättömyyttäni tuoda esille että olen hyvin lähellä dipan papereiden "saamista", kaiken lisäksi vielä IT-alalta. Työelämässäkin dokumentteja olen joutunut pyörittelemään ja officet hyvin tuttuja (sekä m$:n tuotteet että libreoffice/openoffice), eli osaaminen on työelämässäkin hyvää (tai ainakin tyydyttävää). En tosin ole mikään diginatiivi, mutta siitäkin huolimatta, tuo sarkain on itselle täysin vieras termi officen parissa. Luultavasti tosin olen sitä käyttänyt tai niitä muuttanut ja osaan sen, mutta en osaa yhdistää sitä oikeaan termiin.

Oletan, että @El Lude tarkoittaa sarkaimella tabua eli tabulaattoria. Sarkaimesta en varmaan itsekään ole kuullut puhuttavan kuin yläasteen ATK-tunnilla.

 

[Byvajet]

On kummallista, että Venäjä pärjää niin luonnontieteissä kuin matematiikassa kansainvälisissä vertailuissa selvästi Suomea paremmin, vaikka se on korruptoitunut, köyhä ja epätasa-arvoinen maa.

Mutta kun tuntee venäläisen opetustavan, ei tarvitse ihmetellä. Siellä opettaja johtaa ja opiskelijat kuuntelevat nöyrästi. Vaatimuksia asetetaan eikä moitteiden antamista pelätä. Venäjällä oppineet ovat myös oikeasti oppineita, joista suomalaiset tusinamaisterit jäävät pahasti jälkeen.

Venäläisestä opetuksesta osalliseksi pääseminen on ilo, jos sen vain sietää. Ilo syntyy tehokkuudesta, tunteesta, että nyt tehdään eikä soperrella.

Suomi etenee Venäjään nähden juuri päinvastaiseen suuntaan. Opetusta pehmennetään ja työn tekeminen yritetään korvata sirkustempuilla.

Kun köyhän Venäjän resurssit riittävän maailman terävimpään kärkeen matematiikassa ja luonnontieteissä, niin miksi selvästi vauraampi monenlaisten tukitoimien Suomi jää jälkeen? Kuinka paljon resurssipulalla voi loppujen lopuksi selittää?

 

[sampio]

Uuden opsin mukanaan tuomat sirkustemput ovat mm. niitä, mitä olen itse käyttänyt jo monta vuotta opetuksessani enemmän tai vähemmän. Onnistuessaan ovat olleet selkeästi hyviä juttua, tuoneet historiaa lähemmäksi eläytymisen kautta tms. Toki joukkoon on mahtunut myös ei niin hyviä kokeiluja, mutta eipä niitä viitsi jäädä murehtimaan. En kyllä jaksa ymmärtää, miksi koululaitoksen pitäisi jämähtää sadan vuoden takaiseen tiedon päähän kaatamiseen, kun ei mekaanista suorittamista harrasteta enää kovin monessa työpaikassakaan. Ok, jossain matikassa on hyvä varmasti edetäkin osin raiteita pitkin tasaisesti, jätän sen arvioinnin ammattilaisille, mutta @Byvajet in mainitsemat sirkustemput ovat monessa aineessa hyvä uudistus, jos ne vain tajutaan opettajakunnassa oikein - ei kaikkea tarvitse tehdä yhtäkkiä toisin kuin ennen, vaan digitalisaatio, aineiden välinen yhteistyö ja ilmiöiden ymmärtäminen voi tulla opetukseen pala kerrallaan. Btw. nyt kun tuohon edelle nuo kolme esimerkkiä nostin, tuntuu vielä erikoisemmalta, että niiden sijaan pitäisi tuutata edessä luennoivan opettajan materiaalia vihkoon oppitunnista toiseen.

Mitä tulee erilaisten oppijoiden tukemiseen, se on täysin tervetullutta. Jos @Anssi #5 :n lapsen luokalla on noin hyvin resurssia, ole vain tyytyväinen tilanteeseen, monella lapsella ei ole, vaikka sitä akuutisti tarvittaisiin. @Sphinx in maininta peruskoulun muuttumisesta pitää monessa suhteessa paikkansa, mutta väittäisin silti, että pääosin hyvään suuntaan. Kaikki oppilaat eivät kuulu perusopetusryhmään ainakaan kokoaikaisesti, mutta täysi eristäminen muusta maailmasta tuskin palvelee sen paremmin yksilöä. On vain hyvä, että oppimisen esteitä karsitaan, vaikka samalla ymmärrän sen teettämän työn opettajille. Ei se silti ole oppilaan vika, että hänellä on lukihäiriö tai avaruudellisen hahmottamisen ongelmia. Ei lapsen tai nuoren itsetunnon tarvitse saada tarpeettomia iskuja kykenemättömyydestään vain siksi, että Suomen Pisa-menestyksen kannalta olisi parempi palata autoritääriseen luokkahuoneeseen,

 

[Byvajet]

mutta @Byvajet in mainitsemat sirkustemput ovat monessa aineessa hyvä uudistus, jos ne vain tajutaan opettajakunnassa oikein

Opettajakunnan tulee ymmärtää, että oppimiseen johtaa vain työ, työ ja työ. On päntättävä ja toistettava ja päntättävä ja toistettava ja vielä kerran päntättävä ja toistettava. On istuttava aloillaan, kuunneltava opettajaa ja keskityttävä.

Näin ei tietenkään tehdä, mikä näkyy jo nyt tuloksissa. Kun mennään 10-20 vuotta eteenpäin, oppimistulokset ovat laskeneet entisestään. Erityisesti kärsimään tulevat kyvyiltään heikot oppilaat, duunaritaustaiset keskitason oppilaat ja pojat. Muihin länsimaihin verrattuna lasku ei välttämättä tule olemaan dramaattinen, koska sama työn vieroksumisen kulttuuri on valloillaan muuallakin. Kehitys osaamisen rappioitumisessa on vakaata. 60-luvun ylioppilaat hallitsivat matematiikan perusteet aivan toisella tavalla kuin nykyiset ylioppilaat.

Ruotsissa pehmeitä menetelmiä on kokeiltu huonolla menestyksellä. Sieltä onkin kuulunut ihmetteleviä viestejä, miksi Suomi tuhoaa hienon koulujärjestelmänsä.

Mutta sellaista se on, kun ihmiset eivät enää siedä tylsyyttä ja vakiintunutta vaan tahtovat muutoksia muutosten vuoksi. Siinä eivät oppimistulokset paina.

On helppo ennustaa, että kun pisa-tulokset vuosi vuodelta laskevat, niin silti ei uskalleta nostaa kissaa pöydälle, vaan syitä etsitään ties mistä sen sijaan että joku uskaltaisi sanoa, että oppiminen on suorassa yhteydessä kovaan työhön, jota nykykoulu ei enää oppilailta vaadi.

 

[Anssi #5]

Jos @Anssi #5 :n lapsen luokalla on noin hyvin resurssia, ole vain tyytyväinen tilanteeseen, monella lapsella ei ole, vaikka sitä akuutisti tarvittaisiin.

Kakaroiden peruskoulu loppui toisella jo pari vuotta sitten ja toisella viisi vuotta sitten. Luvut oli ihan tosia. Käsittääkseni koulu sai ns positiivisen diskriminoinnin määrärahaa, koska "slummikoulu". Koulu käytti rahat juurikin opettajien ja avustajien palkkaamiseen, eli siitä syystä pienemmät luokkakoot ja enemmän avustajia. Opetusviraston mukaan puolet Helsingin suomenkielisistä peruskouluista sai tuota PD-rahaa vuonna 2013, joten tilanteen ei pitäisi olla hirveän paljon huonompi muuallakaan Helsingissä.

Linkki opetusviraston blogiin: Helsingissä kerätään systemaattisesti palautetta koulujen toiminnasta | Kirjoituksia koulusta

 

[Jymäkkä]

Opettajakunnan tulee ymmärtää, että oppimiseen johtaa vain työ, työ ja työ. On päntättävä ja toistettava ja päntättävä ja toistettava ja vielä kerran päntättävä ja toistettava. On istuttava aloillaan, kuunneltava opettajaa ja keskityttävä.

Näin ei tietenkään tehdä, mikä näkyy jo nyt tuloksissa. Kun mennään 10-20 vuotta eteenpäin, oppimistulokset ovat laskeneet entisestään. Erityisesti kärsimään tulevat kyvyiltään heikot oppilaat, duunaritaustaiset keskitason oppilaat ja pojat. Muihin länsimaihin verrattuna lasku ei välttämättä tule olemaan dramaattinen, koska sama työn vieroksumisen kulttuuri on valloillaan muuallakin. Kehitys osaamisen rappioitumisessa on vakaata. 60-luvun ylioppilaat hallitsivat matematiikan perusteet aivan toisella tavalla kuin nykyiset ylioppilaat.

Ruotsissa pehmeitä menetelmiä on kokeiltu huonolla menestyksellä. Sieltä onkin kuulunut ihmetteleviä viestejä, miksi Suomi tuhoaa hienon koulujärjestelmänsä.

Mutta sellaista se on, kun ihmiset eivät enää siedä tylsyyttä ja vakiintunutta vaan tahtovat muutoksia muutosten vuoksi. Siinä eivät oppimistulokset paina.

On helppo ennustaa, että kun pisa-tulokset vuosi vuodelta laskevat, niin silti ei uskalleta nostaa kissaa pöydälle, vaan syitä etsitään ties mistä sen sijaan että joku uskaltaisi sanoa, että oppiminen on suorassa yhteydessä kovaan työhön, jota nykykoulu ei enää oppilailta vaadi.

Allekirjoitan ilman muuta työn teon ja keskittymiskyvyn merkityksen ja nykyoppilaiden puutteet niissä, mutta miksi ihmeessä koulussa pitäisi vain istua aloillaan ja päntätä? Oppia voi kyllä lukemattomilla tavoilla, yhteistä noilla on vain juuri työn ja asiaan keskittymisen merkitys. Ilman niitä ei opi millään metodilla. Yhteiskunta on ympärillä muuttunut, ja koulu muuttuu väkisin sen mukana. Ei oppimistuloksia niin paranneta, että jumahdetaan ikiajoiksi joihinkin vanhoihin opetustapoihin ja menetelmiin.

EDIT: Ja noista resursseista vielä: Erittäin hyvä, jos peruskoulussa on resurssia toteuttaa eriyttämistä ja oppimisen tukitoimia. Isoissa 30 oppilaan ryhmissä heikommin ja hitaammin oppivat ovat kuin kalat kuivalla maalla ja saavat peruskoulusta perinnöksi ikuisen vihan koulua kohtaan ja kaupan päälle syvän osaamattomuuden tunteen. Lukion ja ammattikoulun osalta voidaan jo enemmän odottaa, että opiskelupaikka osataan valita niiden oppimistaitojen, kykyjen ja halujen mukaan.

 

[Byvajet]

Oppia voi kyllä lukemattomilla tavoilla, yhteistä noilla on vain juuri työn ja asiaan keskittymisen merkitys.

Jos on kiinnostunut aiheesta, tieto tarttuu kuin itsestään. Esimerkiksi intohimoinen kiinnostus harrastukseen laajentaa tietovarastoa nopeasti. Polttavimpina hetkinä koko maailma näkyy harrastuksen kautta. Tunteellisena ihmisenä minulla on tästä kokemusta. On hämmentävää, kuinka nopeasti minunlaiseni ei erityisen lahjakas perusjantteri voi oppia halutessaan.

Ongelma on vain se, että oppilaat eivät ole kiinnostuneita. Siksi on käytettävä pakkokeinoja, pakko-opetusta. Kun luotetaan oppilaiden aktiivisuuteen ja omaan kiinnostuneisuuteen, parhaimmat ja kotona motivoidut hyötyvät, mutta muut kärsivät.

Kun ryhmätyöt ovat yliopistossakin enemmän oppimisnäytöksiä kuin oppimista, niin kuinka ihmeessä erilainen sosiaalinen puuhailu pystytään toteuttamaan peruskoulussa? Kun yliopiston ryhmätöissäkin jengi jakautuu tunnollisiin ja vastuullisiin, motivoituneisiin ja porukkaan, joka tekee vain ulkoisen suorituksen tai joka vain väistelee velvollisuuksiaan, niin millainen taikuri on opettaja, joka saa toimimaan systeemin, joka ei toimi edes yliopistoissa?

 

[Jymäkkä]

Jos on kiinnostunut aiheesta, tieto tarttuu kuin itsestään. Esimerkiksi intohimoinen kiinnostus harrastukseen laajentaa tietovarastoa nopeasti. Polttavimpina hetkinä koko maailma näkyy harrastuksen kautta. Tunteellisena ihmisenä minulla on tästä kokemusta. On hämmentävää, kuinka nopeasti minunlaiseni ei erityisen lahjakas perusjantteri voi oppia halutessaan.

Ongelma on vain se, että oppilaat eivät ole kiinnostuneita. Siksi on käytettävä pakkokeinoja, pakko-opetusta. Kun luotetaan oppilaiden aktiivisuuteen ja omaan kiinnostuneisuuteen, parhaimmat ja kotona motivoidut hyötyvät, mutta muut kärsivät.

Kun ryhmätyöt ovat yliopistossakin enemmän oppimisnäytöksiä kuin oppimista, niin kuinka ihmeessä erilainen sosiaalinen puuhailu pystytään toteuttamaan peruskoulussa? Kun yliopiston ryhmätöissäkin jengi jakautuu tunnollisiin ja vastuullisiin, motivoituneisiin ja porukkaan, joka tekee vain ulkoisen suorituksen tai joka vain väistelee velvollisuuksiaan, niin millainen taikuri on opettaja, joka saa toimimaan systeemin, joka ei toimi edes yliopistoissa?

Juu, mutta usko pois vaan, ettei tuo "pakko" enää toimi. Tiedän, että se toimi aikanaan hyvinkin, mutta tuolloin lapset olivat jo kotona oppineet olemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan ja muita aikuisia. Enää nuo normit eivät päde muuallakaan yhteiskunnassa, joten ei koulukaan pysty niitä kannattelemaan.

Enkä väitä todellakaan, että ennen oli kasvatuksessa kaikki paremmin, mutta pari piirua voitaisiin palata takaisin suuntaan, jossa esimerkiksi opettajan auktoriteetti oli enemmän automaatio. Totta kai opettajan on myös asemansa otettava, mutta kyllä monien opettajien potentiaali jää nykyisin hyödyntämättä, kun oppilaiden motivointi vaatii sirkustelua, joka ei ole omalle persoonalle ominaista. Kyllä se minusta edelleen kuuluu ihan perustaviin käytöstapoihin, että annetaan esimerkiksi koulussa opettajalle ja muille oppilaille työrauha, vaikkei itseä nappaisikaan.

 

[sampio]

Opettajakunnan tulee ymmärtää, että oppimiseen johtaa vain työ, työ ja työ. On päntättävä ja toistettava ja päntättävä ja toistettava ja vielä kerran päntättävä ja toistettava. On istuttava aloillaan, kuunneltava opettajaa ja keskityttävä.

No joo, tämä osuus kertoo jo riittävästi, miten pihalla olet asiasta, jota varsin asiantuntevasti koetat kommentoida. Pänttääminen on edellytys oppimiselle vain osin, aineesta riippuen sen osuus on hyvin pieni tai sitten jonkun kielen sanastojen osalta suuri. Esim. historiassa mun opetuksessani pänttääminen on viimeisintä, johon haluan oppilaani johtaa. Aivan sama, muistaako oppilas toisen maailmansodan vaiheita täsmällisesti, jos kuitenkin tajuaa siihen johtaneita syitä, ilmiöitä sodan aikana ja sen seuraukset. Nippelitieto löytyy netistä, turha niihin on käyttää aikaa varsinkin jos ei sotahistoria satu kiinnostamaan.

Ja kerropa mulle, miten saat lukihäiriöisen pänttäämään ja ADHD:n istumaan paikoillaan? Vähän sama kuin sanoisit huononäköiselle, että katso tarkemmin, mutta laseja et saa käyttää.

 

[TosiFani]

Uuden opsin mukanaan tuomat sirkustemput ovat mm. niitä, mitä olen itse käyttänyt jo monta vuotta opetuksessani enemmän tai vähemmän. Onnistuessaan ovat olleet selkeästi hyviä juttua, tuoneet historiaa lähemmäksi eläytymisen kautta tms. Toki joukkoon on mahtunut myös ei niin hyviä kokeiluja, mutta eipä niitä viitsi jäädä murehtimaan. En kyllä jaksa ymmärtää, miksi koululaitoksen pitäisi jämähtää sadan vuoden takaiseen tiedon päähän kaatamiseen, kun ei mekaanista suorittamista harrasteta enää kovin monessa työpaikassakaan...

Ei ne ole sirkustemppuja vaan tapoja opettaa. Alakoulun opettajille ilmiöpohjainen ja oppilaslähtöinen opettaminen, samainaikaisopetus jne, eivät ole niin uusi juttua, kuin aineopettajille. Alakoulussa opettajat ovat tottuneet tekemään esim. luokkatasolla yhteistyötä ja yhteisiä projekteja. Kuuntelin illalla pyöreän pöydän lähetystä ja siinä taisi Olavi Uusivirta mainita esimerkin historiasta ja fysiikasta, Newtonin opetuksessa voisi hyvin yhdistää historian ja fysiikan. Luultavasti fysiikassa opetettavat Newtonin lait opittaisiin paremmin, kun asiaa käytäisiin läpi historian kautta.

Opettajakunnan tulee ymmärtää, että oppimiseen johtaa vain työ, työ ja työ. On päntättävä ja toistettava ja päntättävä ja toistettava ja vielä kerran päntättävä ja toistettava. On istuttava aloillaan, kuunneltava opettajaa ja keskityttävä...

Tieteellinen tutkimus ei tue väittämääsi. Hyvällä motivoinnilla oppilaat oppivat huomattavasti paremmin kuin pakottamalla.

...Ongelma on vain se, että oppilaat eivät ole kiinnostuneita. Siksi on käytettävä pakkokeinoja, pakko-opetusta. Kun luotetaan oppilaiden aktiivisuuteen ja omaan kiinnostuneisuuteen, parhaimmat ja kotona motivoidut hyötyvät, mutta muut kärsivät...

Miksi kaikkien pitäisi oppia esim. matematiikkaa?

Toivottavasti Pisa-tutkimuksen tulosta analysoidaan tarkemmin, sillä nythän kyse on ikäluokan keskiarvosta. Väittäisin, että alin kolmannes pudottaa nykyistä tulosta. Työttömyys ja pahoinvointi on kasvanut Suomessa rajusti, eikä tämä voi olla näkymättä oppimistuloksiin. Jos kotona voidaan pahoin, vanhemmat eivät pysty tukemaan lapsen oppimista, eikä lapsella ole välttämättä edes perustarpeet kunnossa.

Pisa-tutkimus pitäisi palotella osiin ja tutkia miten meidän lahjakkain osuus on pärjännyt, miten keskiverroilla menee ja mikä on heikompien tilanne. Tältä pohjalta pitäisi lähteä tekemään kohdennettuja muutoksia opsiin ja tukitoimiin. Pisa on yksi tutkimus muiden joukossa, ei se saa olla yksistään opetuksen johtotähti.

Ja poikien kohdalla täytyy jotain tehdä, jo alakoulussa.

 

[Byvajet]

Tieteellinen tutkimus ei tue väittämääsi. Hyvällä motivoinnilla oppilaat oppivat huomattavasti paremmin kuin pakottamalla.

On se vain kumma, että venäläinen tyyli toimii, vaikka tieteellisten tutkimusten mukaan sen ei pitäisi toimia. Tämä koskee niin taitoluistelua, voimistelua kuin kouluakin.

Kummasti saivat venäläiset opettajat suomalaisetkin mölisijät kuriin ihan perinteisellä häpäisemisellä ja vittuilulla, kovalla äänellä ja uhkaavalla olemuksella.

Eikä tuota tyyliä tarvinnut sen jälkeen käyttää, kun opiskelijat tajusivat, että homma toimii joko hyvällä tai pahalla, mutta toimii joka tapauksessa.

Minä en ole tuollaisen tyylin ihailija, mutta on minusta pirun paljon mukavampi olla luokassa, jossa homma etenee, kaikki kuuntelevat ja toiminta on jäsenneltyä ja tavoitteellista, kuin luokassa, jossa kaikki toistetaan moneen kertaan ja koko ajan on keskeytyksiä ja häiriötä.

 

[TosiFani]

On se vain kumma, että venäläinen tyyli toimii, vaikka tieteellisten tutkimusten mukaan sen ei pitäisi toimia. Tämä koskee niin taitoluistelua, voimistelua kuin kouluakin...

Venäläinen tai kiinalainen järjestelmä tuottaa jokusia tähtiä, mutta myös valtavan määrän pettyneitä ja rikkinäisiä ihmisiä. Toivon, että suomalaisessa peruskoulussa ei koskaan mennä tuohon systeemiin, olkoon Pisa-tutkimuksen tulokset mitä tahansa.

 

[Patapakka]

@Byvajet, arvostan sinua kirjoittajana, mutta on sanottava, että tässä asiassa olet mielestäni vähän hakoteillä. Tuollainen koulujärjestelmä, josta puhut, valmistaa mielestäni ihmisiä sellaiseen yhteiskuntaan, joka on koko ajan poistumaan päin. Kyse on entisajan teollisuusyhteiskunnasta, jossa oli tärkeää noudattaa kuuliaisesti käskyä ja tehdä työssä jonkinlaista suht yksinkertaistakin työtehtävää mahdollisimman tehokkaasti. Toki tällaisia työtehtäviä on tulevaisuudessakin, mutta koko ajan enemmän mennään kuitenkin siihen suuntaan, että työtehtävät ovat entistä monipuolisempia ja useamman "alan" osaamista vaativia. Pitää osata soveltaa tietoa ja toimia tilanteissa, joissa ei aina ole varmuutta edes siitä, mikä on haluttu lopputulos.

Ylipäätään tiedon pänttääminen on siinä mielessä muuttunut, että nykyään se sama tieto, joka ennen oli hankalasti löydettävissä, on aivan huomattavasti helpommin löydettävissä. Tietojen sijasta koulun on muututtava enemmän taitoja opettavaksi. Ajattelen, että sen tyylisiä taitoja pitäisi koulussa oppia, joilla pärjäisi vähän tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmisellä tulisi ikäänkuin olla taitoa ja itsevarmuutta selvitä tilanteista, joissa ei ole minkäänlaista varmuutta koko tilanteen kulusta. Tällaiset tilanteet nähdäkseni lisääntyvät työelämässä työtehtävien monipuolistuessa.

Vanha sanonta "ei koulua, vaan elämää varten" saadaan toivottavasti nyt entistä paremmin käytäntöön. Minusta koulujärjestelmää on jossain määrin vaivannut nimenomaan se, että on kuitenkin oltu vähän erillään muusta yhteiskunnasta, ikäänkuin omana saarekkeenaan. Näinhän ei kuitenkaan missään nimessä pitäisi olla, vaan pedagogiikan tulisi olla työelämälähtöisempää.

Toivon, että uusi opetussuunnitelma pystyy vastaamaan poikien jatkuvasti heikentyvään koulumenestykseen. Jotain todella tarttis tehdä. Elementit siinä ovat mielestäni olemassa. Huomioidaan paremmin erilaisia oppijoita ja mielestäni juuri sen suuntaisesti, miten ajattelen poikien innostuvan ja oppivan helpommin. Tehdään itse enemmän (puhutaan kokeilukulttuurista), kiinnostutaan ja opitaan asioista omaakin elämää koskettavien ilmiöiden kautta, pyritään saamaan oppija näkemään opittavan asian hyöty omassa elämässä paremmin... Ennen kaikkea ei enää ihan niin paljoa istuta perinteisessä luokkamallissa hiljaa vaan osallistutaan itse enemmän oppimiseen. Tässä opettajan rooli muuttuu opettajasta enemmän oppimisen mahdollistajaksi.

 

[Byvajet]

@ByvajetTuollainen koulujärjestelmä, josta puhut, valmistaa mielestäni ihmisiä sellaiseen yhteiskuntaan, joka on koko ajan poistumaan päin.

Kuinka niin? Yhteiskunta etenee automaation ja kansainvälisen työpaikkakilpailun myötä suuntaan, jossa tarvitaan yhä lujempaa teoreettista osaamista, pänttäystaitoja ja pitkäjänteisyyttä, jotta voisi pärjätä. Teoreettisen osaamisen perusta on kova työnteko ja perusasioiden hallinta. Jotta voisi luoda uutta, täytyy päässä olla kattava tietovaranto. Luovuus ja ongelmanratkaisu perustuvat ensisijaisesti valmiina olevaan eikä uuden etsimiseen.

Tuossa on taas muutama ketju, joissa paljastuu koulutuksen tila (kun lukee myös blogin kommentit). Miksi sisään päästetään insinööriopiskelijoita, joista valmistuu alle puolet? Siksi, että pääsyvaatimuksia on pakko laskea, jotta saataisiin opiskelijoita. Eikä se riitä, vaan vaatimusten lasku on aloitettu myös opinnoissa. Kun sisään tuleva perusjengi ei pärjää, opintoja helpotetaan. Silläkö Suomi lähtee nousuun.

Minusta on myös masentavaa, että Heppatallin ketjun mukaan yliopistoissakin jaetaan neuvottelemalla armoykkösiä. Ei osannut, mutta päästetään läpi, jotta saa tutkinnon.

Hevostalli.netin foorumi - Seniorit - Insinöörimatikassa ihan hukassa
Miksi koulu hoitaa kodin työt? - Image-blogit

 

[Patapakka]

Kuinka niin? Yhteiskunta etenee automaation ja kansainvälisen työpaikkakilpailun myötä suuntaan, jossa tarvitaan yhä lujempaa teoreettista osaamista, pänttäystaitoja ja pitkäjänteisyyttä, jotta voisi pärjätä. Teoreettisen osaamisen perusta on kova työnteko ja perusasioiden hallinta. Jotta voisi luoda uutta, täytyy päässä olla kattava tietovaranto. Luovuus ja ongelmanratkaisu perustuvat ensisijaisesti valmiina olevaan eikä uuden etsimiseen.

Tottakai vahva teoreettinen osaaminen on tärkeä pohja. Minä puhuin omassa viestissäni enemmän yksinkertaisten tietojen pänttäämisestä, kuten esim. vuosiluvuista historian tunnilla. Jotta voisi luoda uutta, on myös oltava taitoa soveltaa omaksuttua teoreettista tietoa. Erilaiset asiantuntijatehtävät tulevat automaation myötä lisääntymään entisestään ja niissä mielestäni tarvitaan entistä enemmän monialaista osaamista ja ennenkaikkea kykyä soveltaa omaksuttua tietoa kulloisessakin tilanteessa.