Opetustyö

[HIFK]

En tällaista ketjua löytänyt mistään, joten päätin sitten avata tällaisen.

Kun itse kuitenkin koulunkäyntiavustajana toimin, niin kyselisin, että onko täällä enempää opettajatyössä olevia henkilöitä? Siis joko avustajana tai sitten opettajana.

Yläasteella toimin itse ja erittäin raskasta on. Nykyään oppilaat hyppivät täysin silmille eivätkä tottele mitään mitä käsken tai ohjeistan.

Opettajien joukossa on myöskin paljon sellaisia henkilöitä, joiden uskottavuus on mennyt oppilaiden silmissä jo aikaa sitten. Hyvin paljon näkee pitkän linjan opettajiakin, jotka eivät saa minkäänlaista otetta oppilaista. Totta kai vikaa voi hakea vaikka mistä, mutta kyllä suurin syyllinen tilanteeseen on opettaja itse.

Itse myöskin olen täysin hukassa noiden oppilaiden kanssa, joko avustajana tai sitten valvojana/sijaisena. Kuria yritän pitää mutta ei onnistu. Itsellä on myöskin se uskottavuus ja auktoriteetti kadonnut ihan täysin. Luokassa on opettaja ja avustaja, ja silti oppilaat pistävät meitä 100-0.

Kyse ei läheskään aina ole mistään varsinaisesta ongelmaluokasta, vaan ihan tavallisista yleisopetuksen luokista. Totta kai ongelmatapauksiakin on, mutta ne ovat sitten täysin oma juttunsa.

Monesti aina puhutaan siitä, että luokka tai oppilas vain nyt sattuu olemaan levoton, jne. mutta ikinä ei oikein puhuta siitä, mikä on opettajan osuus siihen tai mitä opettaja/avustaja tekee väärin. Mielestäni hyvinkin vaiettu asia. Jossain tutkimuksessahan todettiin, että kolmasosa opettajista on kykenemättömiä työhönsä. Sitten on taas niitä, jotka osaavat sekä opettamisen että kurinpidon ja oppilaat oikeasti haluavat olla kyseisen opettajan tunnilla.

Kyselisinkin nyt muidenkin omia kokemuksia ja vinkkejä tilanteeseen.

 

[cottonmouth]

Totta kai vikaa voi hakea vaikka mistä, mutta kyllä suurin syyllinen tilanteeseen on opettaja itse.

Varsinkin yläkoulussa on kyllä aivan väärässa paikassa olevia opettajia, mutta olen silti sitä mieltä, että suurin osa kaikista käytöshäiriöistä on alkujaan lähtöisin kotoa. Perusopetus tekee kasvatustyötä, mutta päävastuun pitäisi silti olla vanhemmilla. Toki moni vanhempi on ulkoistanut tämän kasvatustyön koululaitoksella kiireen/laiskuuden/omien ongelmien/tjsp. takia. Jos lapsi/nuori on kotona vailla mitään rajoja, niin miten voi olettaa, että häntä muutaman tunnin viikossa näkevä aineenopettaja voi opetusvelvollisuuteen kuuluvan sisällön lisäksi alkaa sijaisisäksi/äidiksi? Toki tähänkin osa kykenee, mutta ei kyllä yläkoulun maikkoja kateeksi käy. Yksikin integroitu pystyy pilaaman ison ryhmän.

Kyselisinkin nyt muidenkin omia kokemuksia ja vinkkejä tilanteeseen.

Koulunkäyntiavustaja yläkoulussa on kyllä varsin epäkiitollinen tehtävä. Kaipa tuossa kannattaa vain yrittää olla oma itsensä ja kuunnella näitä "vatipäitä". Yllättävän moni on kuitenkin ihan tolkun kaveri, kun vain tajuaa, että joku jaksaa uhrata aikaansa häneen. Kotoa sitä yleensä ei tule. Tässä mielessä kouluapukin voi olla melko tärkeä linkki oikeiden opettajien ja oppilaiden välillä. Luottamussuhde syntyy hitaasti ja ei ainakaan lähtemällä haistatteluun mukaan, vaikka se välillä hyvää tekisikin. Molemmille osapuolille.

 

[moby]

Sitten on taas niitä, jotka osaavat sekä opettamisen että kurinpidon ja oppilaat oikeasti haluavat olla kyseisen opettajan tunnilla.

Niinpä. Sitä auktoriteettia joko on tai ei. Vaikka oppilaat tuntuvat vihaavan näitä kurinpitäjiä, heidän tunneillaan opitaan ja kaikki viihtyvät. Sanoisin että suurimmaksi osaksi tuollaiset opettajat ovat vanhempia miehiä, jotka ovat jo erittäin pieni vähemmistö opettajien joukossa.

Omana ylä-aste aikana minulla oli parikin tuollaista auktoriteettia, vaikkakin heidän tyylinsä oli aivan erilaiset. Toinen oli kova kurinpitäjä ja toinen enimmäkseen läppäukko. Kuitenkin molemmat saivat aina pidettyä oppilaat kurissa ja heidän tunneillaan kaikki ylimääräinen hälinä loisti poissaolollaan.

Toki varmasti nykyinen kasvatusmallikin vaikuttaa asiaan. 90-luvulla ne vatipäät laitettiin tarkkikselle ja se siitä.

 

[HIFK]

Nykyäänhän kaikki luokat ovat enemmän tai vähemmän "levottomia", sen ikäisiä kun kuitenkin ovat. Eihän missään luokassa ole sellaista "työrauhaa", rauhallisimmiltakin luokilta löytyy aina pientä levottomuutta, joka sitten alkaa paisumaan, kun kykenemätön opettaja tulee paikalle.

Tottahan on, että osan jutuista voi pistää vanhempien, nykynuorison asenteen, sun muiden asioiden piikkiin, mutta eihän tuollaisten juttujen taakse voi loputtomiin mennä. Tavallaan että jos se pelleily ei lopu, niin se saa jatkua, koska nykyinen touhu vain on tätä.

Monesti kylläkin huomaa, että vaikka olisi kuinka häiriöluokka, niin tiettyjen tai tietyn opettajan kanssa se homma onnistuu, mutta sitten on taas opettajia, joiden seurassa se ei todellakaan onnistu. Eihän lähelläkään kaikki oppilaat ole tarkkailuluokkatasoa, mutta itsellä on ongelmia kyllä kaikkien luokkien kanssa.

Auktoriteettia ja innostamista täytyisi olla, mutta monilla opettajilla ei ole kumpaakaan. Itse taas kun olen avustaja, niin ei ole sitäkään vähää. Monasti sitten opettajilta ei hirveästi apuakaan saa, eli aika yksin saa pärjätä.

 

[Rolli92]

Kun nyt yläasteajat on vielä melko tuoreessa muistissa ja rauhallista lukio-opiskeluakin on kokeiltu, niin laitetaampa nyt omakin kommentti näin oppilaan näkökulmasta opettajan työhön ja kurinpitoon. Itse olin niitä opillaita joita yleensä opiskelu kiinnosti, mutta hälinä ympärillä ei sinällään häirinnyt. Se lähinnä oli hauskaa, joskus itsekkin siinä mukana olin, ei se aina opiskelukaan tuossa iässä kiinnosta. Luokasta ulos heittäminen ei tuntunut rangaistuksena miltään, siitä oli jopa joskus kisoja kuka lentää ulos ensin.

Ja kyllä voin kuvitella kuinka hirveä luokka olimme, varsinkin sijaisille. Sijaisten kanssa homma laitettiin poikkeuksetta läskiksi, koska sijaisella ei ollut juuri keinoja laittaa meitä kuriin. Ei niillä ollut rohkeutta kirjoittaa jälki-istuntoa, ja milläs olisivatkaan kirjoittaneet, kun eivät edes tienneet meidän nimiä. Erään sijaisen yritys oli istua hiljaa pöydän takana kunnes luokka rauhoittuu. No ei rauhoittunut, joten tunteja meni sitten niin, että opettaja istui hiljaa edessä. Eli tällä perusteella tällaiset keinot eivät vaan toimi. Opettajan pitää vaan olla joko jämäkkä, tai sitten hankkia oppilaiden kunnioitus esimerkiksi karismallaan.

Itse olettaisin että helpoin tapa saada nuoret kuriin, on olla se rehellinen mulkku opillaiden mielestä. Jälki-istuntoa kehiin niistä tunnin häiritsemisistäkin, ei sen tupakalla käynnin tarvitse olla ainoa syy mistä jälki-istuntoa voi antaa. Jälki-istunnossa ei kukaan loppujen lopuksi halua istua, ja kun maine leviää tiukkana rangaistuksen jakajana, ei niitä enää niin paljoa tarvitse kirjoittaa.

Toki aina löytyy sitten niitäkin, joille jälki-istuntolapun kotona käyttäminen ei ole mikään ongelma, koska vanhempia ei kiinnosta mitä se pikku petteri siellä koulussa tekee. Mutta useimmille nuorille se kuitenkin on kova pala viedä se lappu kotiin, niin erilaisia me ollaan kodin ja koulun välillä, jolloin saadaan ainakin karsittua häiriköitä. Ja yksin on tylsä häiriköidä jos muut ei lähde mukaan...

Mä en vaan tiedä saako enää kirjoittaa edes jälki-istuntoa. Omassa entisessä opinahjossani siirryttiin kolme vuotta sitten oman lähtöni jälkeen johonkin hemmetin kasvatuskeskusteluun. Voi herranlettas sentään. Tai mä en vaan usko että se vois olla tehokasta, tiedä sitten.

 

[HIFK]

Nykyään, ainakin mitä itse olen tässä tätä hommaa seurannut, niin kurinpito täytyy kuitenkin aina yhdistää siihen innostamiseen. Siis siihen, että oppilaat ylipäätään innostuu siitä asiasta ja jaksavat panostaa siihen edes vähän. Äidinkielen opettaja tuolla koulussa on jo olemukseltaan (siis naishenkilö), on jo olemukseltaan sellainen, että vaikka hän tulisi vieraaseen luokkaan, niin kaikki hiljenisivät. Jos jollain naishenkilöllä on karismaa, niin hänellä. Ei oikein toista vastaavaa opettajaa tule mieleen edes omilta opiskelu ja kouluajoilta.

Joskus homma menee omalla kohdallani niin, että ku jostain asiasta sanon, niin oppilaat alkavat leikkimään kanssani, eivätkä tottele mitään, mitä sanon. Sitten esim. taas tämä naisopettaja kun tulee paikalle, niin riittää pelkkä läsnäolo, niin oppilaat ovat innoissaan, ja kuri on luokassa. Tuo opettaja on vain äärimmäisen välittävä ja empaattinen, mutta olemus henkii sellaista kuria ja järjestystä. Ei tarvitse oikeastaan edes sanoa mitään, niin oppilaat ovat kurissa.

Jos ajattelee julkkiselämästä jotain henkilöä, niin Pasi Rautiainen on sellainen henkilö, jota kuuntelen ja seuraan erittäin paljon ja yritän ottaa vaikutteita. Persoona on jo sellainen kurinpitäjä, innostaja, fiksu ja samalla myös välittävä.

Omalta inttiajalta tulee mieleen joukkueen kouluttaja, joka osasi pitää niin kovaa kuria, että ei mitään rajaa. Samalla oli myös äärimmäisen reilu ja fiksu. Sai kyllä kaikki ajattelemaan asioita. Tietysti olemuskin oli jo sellaista luokkaa. Tietysti oli kyseessä armeija, mutta persoonana oli kyllä todella opettavainen henkilö, josta on tullut otettua mallia.

Mutta kyllä omassa koulussa näkee paljon opettajia, joilla tuo homma on luisunut jo aika päiviä sitten pois. Monesti kun joku aineenopettaja tekee jollain luokalla sijaisuuksia, niin saattaa meno olla ihan erilaista, ja jälkikäteen oppilaat sanovat, että se sijainen oli paljon parempi. Luokassa tehtiin sijaisen aikana tehtäviä varmaan enemmän kuin koskaan ennen, hommat saatiin valmiiksi paljon aiottua nopeammin, häiriöitä ei ollu juuri lainkaan, jne. Sitten taas varsinaisen opettajan kanssa se pelleily taas jatkui.

Eli onhan noissa eroja. Lähinnä itse taas toimin joidenkin oppimisvaikeuksista toimivien kanssa, mutta joukossa on sitten paljon tällaista kurinpitoa, häirikköoppilaiden kanssa tekemistä, jne. On todella vaikea innostaa ja ylipäätään opettaa asioita. Puuttuu sellainen "eläytyminen" siihen hommaan.

 

[Fordél]

Varsinkin yläkoulussa on kyllä aivan väärässa paikassa olevia opettajia, mutta olen silti sitä mieltä, että suurin osa kaikista käytöshäiriöistä on alkujaan lähtöisin kotoa. Perusopetus tekee kasvatustyötä, mutta päävastuun pitäisi silti olla vanhemmilla. Toki moni vanhempi on ulkoistanut tämän kasvatustyön koululaitoksella kiireen/laiskuuden/omien ongelmien/tjsp. takia. Jos lapsi/nuori on kotona vailla mitään rajoja, niin miten voi olettaa, että häntä muutaman tunnin viikossa näkevä aineenopettaja voi opetusvelvollisuuteen kuuluvan sisällön lisäksi alkaa sijaisisäksi/äidiksi? Toki tähänkin osa kykenee, mutta ei kyllä yläkoulun maikkoja kateeksi käy. Yksikin integroitu pystyy pilaaman ison ryhmän.

Tässä ollaan asian ytimessä. Aivan liian moni vanhempi on nykyisin ulkoistanut kasvatustyönsä koululaitokselle. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jotenkin moni nykyvanhempi on aivan liian lepsu ja avuton mitä tulee lapsen kasvattamiseen ja rajojen luomiseen. Kouluissa menee liian paljon menee aikaa siihen, että ne saadaan perusasiat kuntoon, jotka ennen oli opittu kotona. Perusopetuksen pitäisi vain tukea sitä kasvatustyötä, joka tehdään kotona. Nyt tuntuu, että homma on kääntynyt ihan päälaelleen ja pahimmillaan vanhemmat eivät edes tue koulunkaan työtä. Silloin kenenkään ei anneta vetää lapsille rajoja. Kotona sitä ei tehdä ja jos koulussa yritetään niin vanhemmat vetävät herneen nenään. Jotenkin mennyt liian yksilölliseksi tämä kulttuuri ja kunnioitus esimerkiksi opettajaa ja koulua kohtaan puuttuu.

 

[Corkscrew]

Olen ollut joskus yläasteella joten voin johtavana analyytikkona heittää että pelisilmää tarvitaan tässä niin kuin monessa muussakin asiassa elämässä. Puhumalla saadaan ihmeitä aikaan monella elämänalalla eikä tämäkään tee siinä suhteessa poikkeusta. Opettaja voi vaikuttaa itse hyvin paljon siihen miten suurin osa oppilaista (sekin osa löytyy johon ei varmasti tehoa mikään) häneen ja opettamiseensa suhtautuu. Auktoriteetin ja kunnioituksen voittaa todennäköisimmin puolelleen sellainen vanhan liiton ruma ja jämäkkä miesopettaja (joskus nainenkin mutta harvemmin) tai sitten pelisilmällä varustettu "hyvä tyyppi". Muun tyylisillä opettajilla onkin sitten usein vaikeuksia, ja helpoiten homma luisuu käsistä hössöttävältä nuorelta naisopettajalta (en ole sovinisti mutta näin se vain joskus meni).

Ja se että osa vanhemmista on ulkoistanut kasvatuksen koululaitokselle on ja tulee aina olemaan ongelma jonka kanssa vain joudutaan elämään. Ei siihen saada parannusta niin kauan kuin kaikilla on oikeus tehdä ja kasvattaa lapsia niin kuin huvittaa. Niiden ongelmatapausten kanssa opettajat saavat tehdä työtä palkkansa eteen enkä sitä todellakaan kadehdi, vaikka kesällä saavat pari kuukautta hermolepoa pitääkin.

 

[Fordél]

Ja se että osa vanhemmista on ulkoistanut kasvatuksen koululaitokselle on ja tulee aina olemaan ongelma jonka kanssa vain joudutaan elämään. Ei siihen saada parannusta niin kauan kuin kaikilla on oikeus tehdä ja kasvattaa lapsia niin kuin huvittaa. Niiden ongelmatapausten kanssa opettajat saavat tehdä työtä palkkansa eteen enkä sitä todellakaan kadehdi, vaikka kesällä saavat pari kuukautta hermolepoa pitääkin.

Mielestäni vika ei ole siinä, että kaikilla on vapaus kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla vaan siinä, että vanhemmat eivät kanna vastuuta kasvatuksesta. Ei vapaudessa ole mitään vikaa, mutta se tuo mukanaan myös vastuun, jota vanhemmat eivät kanna. Kasvatustyö on ulkoistettu koululaitokselle, mutta myös esimerkiksi vapaa-ajan toimijoille kuten lasten harrastusseuroille.

 

[redlate]

Laitetaanpa omaa näkökulmaa lukion puolelta. Pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa noin 13 v opettaneena olen päätynyt sihen tulokseen, että oma jonkinnäköinen auktoriteetti on ansaittu asian hallitsemisella.

Näkyy siis siten, että kaikkiin opiskelijoiden kysymyksiin annetaan vastaus. Jos en heti aina pystykään, kaivan vanhat opiskeluajan kirjat esiin ja selvitän asian.
Toki kovin usein ei pidä antaa vastausta en tiedä, mutta selvitän. Tietysti aivoilla varustetu opiskeiljat ymmärtävät, että ihan kaikkea ei voi aina tietää/muistaa.

Toisena esimerkkinä vaikkapa yo-koe, jonka tehtävät täytyy pystyä "päässälaskuna" perusideoiltaan suorittamaan. Tekniset suoritukset sitten toki vaativat myös kynää ja paperia, mutta ideatasolla pitäisi pystyä tehtävät ajattelemaan läpi tyyliin että ensin näin ja siitä sitten eteenpäin...

Omassa koulussani on valitettavasti kollegoita, joiden laskutaito ei ole vaadittavalla tasolla. Intoa sitten kaikkeen muuhun onkin ehkä liian kanssa ja asianhallinta on hieman heikommalla tasolla.

Jengi tietysti on oletusarvoisesti aiheesta kiinnostunutta, koska ovat ihan itse pitkän matematiikan ja fysiikan valinneet. Tämä tietysti vähentää häiriötekijöitä aika lailla. Pääsykeskiarvomme on myöskin korkeahko mikä vielä eriyttää jengiä.

Ja ainahan lukiossa on vaihtoehtona kehottaa opiskelijat valitsemaan vaikka hevostensilittelykursseja tai muita vastaavia jos ei kiinnosta. Lähinnä pidänkin itseäni henkilöna, joka hallitsee matematiikan ja tehtävänäni on jakaa sitä tietoa muille. Kasvatuksen olisi tullut tapahtua jo aikaa ennen lukiota.

 

[PataJaska]

HIFK: en nyt viitsinyt lainata koko avausviestiäsi, mutta hieno aihe ja hieno pelinavaus..

Minä työskentelen koulunkäynnin ohjaajana erään pienen kunnan yläasteella, meillä on täällä n. 160-170 oppilasta yläasteen puolella. Koulunkäynnin ohjaaja on aika tuore ammattinimike Suomessa, tämä on työnä karkeasti ottaen tällainen koulunkäyntiavustajan, jonkinlaisen erityisohjaajan ja jopa koulukuraattorin sekoitus. Jossain yhteyksissä puhutaan myös koulusosionomeista. Kyse on siis laaja-alaisemmasta näkökulmasta joka tällä henkilöllä on koulutyöhon ja koulun sosiaalisiin kysymyksiin. Meillä on täällä yläasteella käynnissä tuetun oppimisen ja ohjauksen toimintamalli, jota minä tässä päätyökseni pyöritän. Eli heikosti pärjäävät oppilaat sekä heidän vanhempansa ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet erilaisiin tukitoimiin oppilaan koulumenestyksen parantamiseksi.. minulla ei siis ole mitään tiettyä pienryhmää vedettävänä, vaan tämä on täysin yksilöllistä toimintaa jolla on tarkoitus tukea sellaisia oppilaita, jotka pärjäävät heikommin kuin mitä heidän tasonsa/taitonsa edellyttäisivät. Erikseen ovat sitten ne joilla on jokin diagnosoitu oppimisvaikeus tai muu selkeä tarve pienryhmämuotoiseen erityisopetukseen tai suorastaan jonkin oppiaineiden yksilöllistämiseen.. heihin minä en puutu (tosin sijaistan tarvittaessa erityisopettajaa)

Käytösongelmista puhutaan nykyään paljon, ja näkyyhän niitä myös täällä maaseudulla eikä ainoastaan siellä pääkaupungissa. Huutoa ja mekastusta tunneilla, pulpeteilla hyppimistä ja levotonta vaeltelua pitkin luokkaa. Jos olen mukana oppitunnilla, niin minä olen silloin avustajan roolissa eli esimerkiksi kurinpito vastuu ja vastuu tunnin etenemisestä kuuluu opettajalle eikä minulle. Eri asia on sitten ne toimet joissa työskentelen yksinäni oppilaan/useamman oppilaan kanssa: silloin minä saan olla pomo :D täällä pienessä koulussa on se etu, että olen pystynyt muodostamaan henkilökohtaisemman suhteen moneen oppilaaseen (etenkin mallityöskentelyssä mukana oleviin), ja minua on helpompi lähestyä koska minä en ole opettaja. Minä en ole se joka pakottaa tekemään tehtäviä tai muita juttuja (toki minun kanssani tuetusti oppilaat tekevät esimerkiksi läksyjään ja muita juttuja joita on opettajilta saatu), minä en päätä kokeista, minä en jakele jälki-istuntoja jne. Minä olen tukemassa näiden nuorten koulutyöskentelyä, potkimassa perseelle jos kansanomainen ilmaus sallitaan. Olen myös yhteyshenkilö kodin ja koulun välillä, tavallaan kuin nuoriso-ohjaaja koulun sisällä. Tämän työn suurin haaste onkin se, että pystyy pitämään sen tietyn ammatillisen rajan, etteivät oppilaat ala pitää minua liikaa "kaverinaan".. tällaista ongelmaa on varsinkin ollut meidän seiskojen kanssa, joiden kanssa eniten olen tekemisissä ollut.

Meidän pienehkössä koulussamme ei ole yhtäkään virallista koulunkäyntiavustajaa, koska tänne on saatu tämä vakanssi. Tällaiset tilanteet ovat ongelmallisia sitten esimerkiksi siellä byrokratian puolella, esimerkiksi kunnan palkkahallinnossa minua käsitellään "avustajana" vaikka palkkani on huomattavasti suurempi kuin puhtaan avustajan, koska vastuutakin on sitten aikalailla enemmän. Niin tai näin, omasta puolestani toivoisin nyky-Suomessa enemmän tulevan muotiin tällaiset ohjaajan virat perinteisten avustajien sijaan.. kysyntää nimittäin olisi. Ehdoton plussa päälle on se, että minusta on hyvää vauhtia tulossa kaikkien alojen asiantuntija :D pystyn ohjaamaan työskentelyä on kyse sitten kemiasta tai ruotsista

EDIT: toivottavasti kukaan ei nyt saanut sitä kuvaa että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin kouluavustajia, sitä en tarkoittanut. Tarkoitin enemmänkin sitä, että kouluissa olisi taatusti kysyntää myös sellaisille ihmisille joilla olisi laaja-alaisempi työnkuva ja vastuu asioista, heidän olematta kuitenkaan opettajia. Ongelmallisia ovat sitten suurten kaupunkien valtavat koulut joissa ilman muuta tarvittaisiin myös koulunkäyntiavustajia, vaikka siellä yksi ohjaajakin myös olisi..

 

[Muodonmuutos]

Muun yhteiskunnan mielestä nuorisohan on ollut turmeltunutta ja pilalla aina jo antiikin ajoista lähtien, eikä tämä asia varmasti tule muuttumaan. Jostain kumman syystä näistä ongelmanuorista kasvaa kuitenkin keskimäärin fiksuja vastuunkantajia tähän yhteiskuntaan (tietysti poikkeuksia löytyy). Voivat sitten omalla vuorollaan taivastella kuinka kukaan ei saa minkäälaista otetta heistä nuorempaan sukupolveen, jonka ei tarvitse tehdä mitään, toisin kuin heidän.

Opettajalla on luonnollisesti suuri merkitys siihen, millaiseksi luokan ilmapiiri ja toiminta muodostuu. Ikävä kyllä hyvän, oppimista edistävän ympäristön luominen tuntuu vaativan paljon työrauhaa ylläpitävää toimintaa. Sekä ennaltaehkäisevää, että jälkikäteen rangaistusten langettamista. Josta tuleekin mieleen, että näin opettajan näkökulmasta koko jälki-istunnon tarkoitus on hieman paradoksaalinen. Oppilasta kun rankaistaan ei-toivotusta käyttäytymisestään koulupäivän aikana pidentämällä hänen koulupäiväänsä. Tämän odotetaan olevan niin epämiellyttävää, että muutosta käyttäytymiseen alkaa tapahtua. Lähtökohtaisesti koulua pidetään siis niin kiduttavana paikkana, että on rangaistus viettää siellä aikaa enemmän kuin lukujärjestyksessä lukee. Koitapa siinä sitten innostaa muutenkin motivaation puutteesta kärsivää oppilasta panostamaan koulutyöhön.

Miksi koululuokissa sitten on niin paljon näitä työrauhahäiriöitä ja muita ongelmia? Oma mielipiteeni on se, että koulu nykyisenlaisena instituutiona aiheuttaa näitä ongelmia itse. Hyvin harvalle lapselle/nuorelle on luonteenomaista käyttäytyä niin kuin koulussa vaaditaan. Toiminta on täysin koulu/opettajajohtoista niin sisältöjen kuin aikataulutuksenkin puolesta ja perinteinen luokkahuonetyöskentely nyt ei oppimisenkaan kannalta ole läheskään hedelmällisin ratkaisu. Oppilaille väkisin annettava rooli ei ole riittävän osallistava ja se aiheuttaa väkisin vastarintaa. Kukaan aikuinen ei suostuisi vastaavaan kohteluun. Miksi siis lasten/nuorten tulisi? Se, että me kaikki olemme aikanaan menneet samanlaisen mankelin lävitse, aiheuttaa monesti putkinäköisen ajattelumallin siitä, että tämä olisi jotenkin paras tapa oppia. Nuoruus ei mene siinä pilalle, vaikka oppisimme hieman monipuolisemmin taitoja kuin nykyisessä koulussa.

Tällä hetkellä parhaimmat koulussa tarvittavat taidot ovat huomaamattomuus, itsehillintä ja odottaminen. Oppilaiden odotetaan sulkevan koko muun elämänsä koulupäivän ulkopuolelle ja sopeutuvan koulun arvostamaan oppilaan muottiin. Koulu, jonka tulisi tarjota parhaimmat mahdolliset mahdollisuudet toteuttaa itseään maailmassa ja yhteiskunnassa on edelleenkin melko irrallinen oikeasta elämästä ja siinä tapahtuvista asioista. Parhaiten se toteuttaa tällä hetkellä säilytystehtäväänsä, joka kerää lapset päiviksi pois kotoa, jotta vanhemmat voivat käydä töissä.

Tietysti on olemassa oppilaita, jotka eivät sopeutuisi minkäänlaiseen kouluun ilman suurta vääntöä. Totta on myös monien vanhempien kasvatusvastuun lipsuminen täysin koululle, joka ei missään tapauksessa ole suotavaa. Väitän silti, että asteittaisilla koulun muutoksilla olisi myös ennaltaehkäisevää vaikutusta koulujen arkea helpottavasti. Koulutettu ja ammattitaitoinen opettaja-/avustaja-/ohjaajakunta on myös ensisijaisen tärkeää. Mitään taikatemppuja ei kuitenkaan ole tehtävissä.

 

[ukkometso]

Tähän mennessä bauttiarallaa 25 vuotta duunia takana. Aluksi luokanopettajana, sitten apukoulussa (hieno sana), sitten viimeiset 12 vuotta yläkoulun tarkkiksella. Nyt suuntaan seuraavalle asteelle. Samoihin duuneihin. On tämä vaan niin helvetin hienoa! Upea työ, upeita oppilaita. Itsehän tämän puitteet tekee.

Mutta valitettavasti joudun myötäilemään aika paljon näitä aineenopettajien osaamattomuuksia oppilastyössä. Kyllä ne konjugaatiot ja prepositiot osataan ja harpin käyttö, mutta kun ei ole näkemystä. Opettajuudesta ja siitä miten tilanteet hallitaan.

Koulussa on kaikilla hyvä olla, ja mukavaa, jos opettajakunta on yhtenäinen ja ymmärtää, että aikuiset ovat aikuisia, ja oppilaat ovat oppilaita.

 

[kamik]

Viitisen vuotta olen ollut opettajana ja kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Pidän työstäni ja oppilaista erittäin paljon. Koskaan ei ole vielä tuntunut siltä, että pitää lähteä töihin. Joka aamu menen mielelläni koululle, tosin niitä huonoja päiviä on opettajallakin. Niiden syy on ainakin omalla kohdallani väsymys, jolloin pinna ei ole yhtä pitkä kuin normaalisti ja oppilaille tulee sanottua asioita turhankin suoraan. Onneksi kuitenkin tajuan pyytää anteeksi, jos jonkun mielen onnistun pahoittamaan.

Vaatimukset opettajan ammatissa ovat mielestäni melko kovat. Rooleja on päivittäin useita; isä/äiti, järkkäri, poliisi, sairaanhoitaja, lääkäri, portsari, tapakasvattaja jne. Roolimallina ja esimerkkinä pitäisi jaksaa olla aina myös vähemmän mieluisille teineille. Opettajan tärkeimpiä työvälineitä on oma persoona. Pitää uskaltaa ja osata olla auktoriteetti oppilaiden edessä. Se ei aina ole helppoa ja paineiden alla olen nähnyt muutaman ex-kollegan sortuvan. Nuoremmilla naisopettajilla tuntuu olevan aika tiheään ongelmia yläkoulun poikien kanssa. Työssään hekin joutuvat kuulemaan myös henkilökohtaisuuksiin menevää kritiikkiä, ja sitä eivät kaikki kestä. Opehuoneessa kuulee joskus aikamoisia avautumisia nykyajan kakaroista.

Itse yritän ymmärtää nuoria ja heidän metkujaan, mutta ojennan toki tarvittaessa riittävän voimallisesti, jotta asia tulee ymmärretyksi. Säännöt on oltava kaikille etukäteen selviä kuten myös seuraamukset niiden rikkomisesta. Moukkamaisesta käyttäytymisestä pyritään eroon rakentavassa hengessä. Poikiin tehoaa yleensä aika hyvin miehisyyteen vetoaminen. Koulu on toisaalta aika turvallinen paikka testata rajojaan ja pyrkiä itsenäistymään, vaikka se opettajana joksus hatuttaakin. Vuodesta toiseen samojen asioiden kanssa painiminen ärsyttää toisinaan, mutta ns. kuuluu toimenkuvaan. Työ ei ole fyysisesti raskasta, mutta henkisesti aika kuormittavaa vastuullisuudensta vuoksi.

 

[penkinlämmittäjä]

Minulla on kai ollut onni hyvien, mutta myös tiukkojen opettajien suhteen. Yläasteella luokanvalvojani oli erään urheilulajin maailmanmestarivalmentaja, joka oli hyvin vaativa, mutta kuitenkin aina opetettavan mukaan. Toimi myös liikunnanopettajana. Olin itse ehkä aika helppo opetettava sikäli, että halusin oppia aina vaan enemmän ja enemmän ja urheilun suhteen kehittyä aina vaan paremmaksi. Jos pitäisi monipuolisuudella mitata liikuntataitoja, niin olin varmasti ihanneoppilas. Odotukset olivat kuitenkin kovat, mutta niihin tähdättiin YHDESSÄ. Aivan sama, oliko laji salibandy (jota pelaan), jääkiekko, kaukalopallo, koripallo, pituushyppy, korkeushyppy, kestävyysjuoksu tai vaikkapa hiihto. Tykkään erittäin monipuolisesta urheilusta, joka takasi myös stipendin kiinnostuksen oppimisen suhteen, sekä muiden kannustamisen suhteen.

Muista opettajista esimerkiksi fysiikan ja kemian opettajaksi en olisi voinut kuvitella parempaa. Sopivalla tavalla rento, mutta kovin tiukka. Laittoi oppimaan ja viihdyin tunneilla. Englannin opettaja oli kova jääkiekkomies ja opetuksen yhteydessä käytiin esimerkiksi englanninkielisiä jääkiekkokeskusteluja opettajan kanssa. Ei koko luokan voimin, vaan asiasta kiinnostuneiden. Hän oli myös erittäin tiukka. Äidinkielen opettaja oli erittäin vaativa minun suhteeni ensimmäisen ainekirjoituksen jälkeen. Historian opettaja oli vanhankansan opettajatyyppiä, mutta kuitenkin nauravainen ja positiivinen. Viihdyin niin historian, kuin myös uskonnon tunneilla.

Oikeastaan ainoastaan ruotsin opettajan suhteen on jäänyt huonot muistot. Hän oli myös vanhankansan tyyppiä. Ylimielinen, ei sallinut huumoria yhtään. Hänen kanssaan oli myös vaikea tehdä yhteistyötä. Kaikenkaikkiaan erittäin vaikea ihminen, josta harvalla on hyvät muistot. Vaikka olin innokas seitsemännen luokan alussa oppimaan ruotsia, niin innostus hävisi kyseisen opettajan takia melko pian. Myös arvosanat laskivat kuin lehmän häntä paskomisen jälkeen. Tänäkin päivänä olen liian huono ruotsin kielessä, mutta kyseisen koulun oppilaissa on erittäin vähän ruotsin kielen taitavia. Voisiko syytä hakea siitä opettajasta, joka suurinta osaa luokista opetti?

Kaikenkaikkiaan antaisin yläasteopettajille vähintään 9- arvosanaksi sivistämisestäni. Kasvatus on tapahtunut kotopuolessa niin, että olen koen olevani ikuisesti velkaa vanhemmilleni ja sisaruksilleni.

 

[ernestipotsi]

Ihan mielenkiintoinen aihe josta jokainen pystyy muodostamaan omat käsityksensä. Tässä on esitetty opettajien, sijaisten ja perusjatkislaisten näkökulmia, mutta otetaan vielä yksi uusi perspektiivi esille: Mitä häirikkö ajattelee?

Kyllä. Olin peruskouluaikana jonkin sortin häirikkötapaus, joskin lukioon mennessä rauhoituin huomattavasti. Miksi? En osaa sille yhtä syytä antaa. Toki mukana oli huomionhakuisuutta sekä perinteistä "gimmatkiinnostaaenemmänkuinkoulu" -asennetta ja omasta päästä homma olikin loppujen lopuksi kiinni, mutta osan keskittymisen vaikeudesta kaikesta huolimatta sysäisin huonojen opettajien ja heikon opetussuunnitelman syyksi. Ihan sen takia, että osa oppiaineista/opettajista sai koulunkäynnistä kiinnostavaa ja osa ei.

Yläasteella tietyissä aineissa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi haastetta (esim. matematiikka) jotta tunnilla olisi skarppina jaksanut kökkiä. Myös yhteiskuntaopin, historian ym tunneilla olisi ollut kiva pohtia asioita hieman syvemmin. Kuitenkin joukossa oli niitä idiootteja jotka eivät osanneet nimetä edes sen hetkistä pääministeriä taikka osanneet ajoittaa maailmansotia edes oikealle vuosisadalle. Yritä siinä sitten pohtia vaalituloksen (2003) vaikutusta tai sotien syttymisen syitä eri kanteilta.

Omalla kohdallani on ollut hyviä ja huonojakin opettajia, vaikka jossain vaiheessa kaikki olivatkin idiotteja. Yleisesti ottaen kieltenopettajat ovat huonoja. Peruskoulu/lukioaikana mulla oli reilut parikymmentä eri kieltenopettajaa ja niistä ehkä viittä voi kuvailla hyväksi. Ja hyvällä en tarkoita sellaista rentoa "liikunnanope" jamppaa vaan oikeasti hyvää opettajaa. Tiukka mutta asiallinen. Hyvä opettaja pistää oppilaat tekemään duunia ja on niiden suhteen tiukka. Palautuspäivien, poissaolojen ja muille suorituksille on hyvä laittaa selkeät rajat ja on oppilaan vastuulla noudattaa niitä. Lukiossa eräs englanninopettaja teki näin ja yksi kurssi suoritettiin ilman koetta erilaisilla pikkuhommilla (esseet, esitelmät, puheet jne). Vaikka alussa "tiukka" aikataulu vitutti niin tuon kurssin aikana kielitaitoni parantui enemmän kuin muiden 7 kurssin aikana yhteensä.

Huonoimpia opettajia ovat ne turhat nipottajat, jotka valittavat epäoleellisista asioista (esim väärä istumajärjestys, satunnainen myöhästely, pieni hölinä, pipo päässä sisällä). Nämä asiat ovat sellaisia jotka oppilaan tulisi itse tajuta eikä siihen huutaminen auta.

 

[Fordél]

Kuuntelin Enbusken ohjelmaa ja siitä heräsi tällainen ajatus, että onko tässä koulun liiallisessa kasvatusvastuussa kysymys muutoksesta, jossa on siirrytty koulun kasvatusvelvollisuudesta koulutusvelvollisuuteen? Tämä muutos kytkeytyy yhteiskunnan muutokseen, jossa on siirrytty teollisesta yhteiskunnasta nykyiseen tietoyhteiskuntaan. Ensiksi mainitussa ei tarvinut samalla tavalla kouluttaa tiedollisesti vaan riitti, että kasvatettiin teollisuudelle hyviä työntekijöitä ja yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Nyt kun siirrytty monimutkaisempaan tietoyhteiskuntaan, ei koululaitoksen aika riitä enää kasvattamiseen vaan kouluissa pitää oikeasti kouluttaa ihmisiä.

En tiedä onko tossa ajatuksessa mitään perää, mutta toivottavasti se herättää jotan mietteitä.

 

[cottonmouth]

Joo, huomenna tosiaan lomille. On kyllä ollut aika rankka vuosi, kun remppa venähti joulukuulle ja vaimo oli vuodenvaihteeseen saakka jalka paketissa. Paljon luottamustehtäviä duunissa ja kaikenmaailman sälää siihen päälle, sekä tietysti pari arviointivirhettä omissa aikatauluissa. Pari kertaa tuntui stressi ihan kropassa saakka. Näillä taustoilla pidän itseäni ihan loman ansainneena. Onhan tämä nyt oikeastaan ensimmäinen kunnon palkallinen loma näin reiluun kolmeenkymppiin, viime vuosikin kun meni enemmän ja vähemmän muuton ynnä rempan parissa.

Mutta nyt siis edessä enää kevätjuhla. Alkuviikosta menen siivoamaan työpöydän ja juhannukseen saakka olen varannut itselleni aikaa suunnitella koko ensi vuoden opetuksen uusiksi.

Siirsin tuolta "Kesäloma"-ketjusta. Ihan mielenkiinnosta, kun taisi olla joskus aikeisemin puhetta eli haitko opiskelemaan opettamiesi aineiden pätevyyksiä?

Tiedän kuitenkin sopivani alalle, ja vaikka en eläkkeelle opettajana jäisikään, on tämä "mun juttuni" aika selkeästi. Siksi uskallan hiukan kehaistakin itseäni.

Tässähän se ongelma hieman onkin eli olet joka hetki yhden rehtorin puhelisoiton päässä työnhausta. Nyt pelikieltoaan lusiva Tosifanihan taisi kertoa joutuneensa lähtemään erityisopettajan tehtävistä usean vuoden jälkeen juurikin tästä syystä. Joku sinusta ei-niin-kovin-pitävä kollega tai jostain herneen nenään vetänyt vanhempi vihjaa epäpätevyydestäsi koulutoimeen, jolloin rehtorilla ei oikein ole muita mahdollisuuksia kuin antaa kenkää, koska päteviäkin hakijoita varmasti löytyy. Tällöin mitään perusteita sinun pitämiseksi palkkalistoilla ei ole. Yleensäkin nämä epäpätevien palkkaamiset ovat usein ko. henkilön ja rehtorin välisiä kuoliaaksi vaiettuja pikkusalaisuuksia, joista kumpikaan osapuoli ei liiemmin huutele opehuoneessa tai vanhempainilloissa.

Lisäksi ainakin pk-seudulla tullaan muutoinkin tekemään tällainen ns. "suursiivous" eli kaikkien opettajien pätevyydet tarkastetaan. Ajatus on lähtöisin OAJ:ltä ja taustana juurikin opettajien työn arvostus ja laadun säilyttäminen. Sinällään ymmärrän tämän erittäin hyvin. Syö hieman pohjaa pois aineenopiskelulta ja vuoden kestävältä opetusharjoittelulta, jos suoraan kadulta voitaisiin vain rekrytoida ne "hyvät tyypit". Tietysti ero on syytä tehdä jotain muutamaa opintopistettä vajaalle maisterille ja itseoppineille kansankynttilöille, koska se näkyy varmasti jokapäiväisessä koulutyössä, vaikka ovatkin tämän muodollisen pätevyyden osalta samassa asemassa.

Tässäkin mielessä toivon, että hankit itsellesi pätevyyden, koska vaikuttaa todella, että pidät työstäsi ja tunnet sopivasi alalle.

Toinen asia mikä allekirjoittanutta nyppii tähän aiheeseen liittyen on nämä hoitovapaat. Nytkin muutama tuttu on kesän ilman palkkaa, koska hoitovapaalla ole äippä palaa "töihin" kesän ajaksi nostamaan palkkaansa ja jatkaa lastenhoitoa taas syksyllä. Nämä pätevät sijaiset ovat painaneet koko lukuvuoden duunia ja sitten jäävät nuolemaan näppejään kesällä vain palatakseen töihin elokuussa. Sitten monet vielä roikkuvat löysässä hirressä, kun äiti ei ilmoita palaako vai ei ennen kuin on pakko eli vasta kaksi viikkoa ennen loman alkua. Jos palaa niin ovat ensivuoden suhteen melko kusessa, koska töitä olisi pitänyt hakea jo kuukausia sitten.

Ei käy kateeksi.

 

[Jättikukko]

Jos kuvitellaan, että omalla jälkikasvulla olisi virallisesti epäpätevä opettaja pidempään kuin viikon, niin tekisin siitä todellakin kaikin keinoin lopun. Täysin kestämätön ja mieletön ajatus, että kuka tahansa pystymetsästä kaivettu voisi opettaa. Jos kerran opettajaksi kelpaa epäpätevä, niin miksi ei sitten lääkäriksikin.

 

[benicio]

On kyllä aikamoista tsettiä parissa viimeisessä viestissä, opettajanimimerkki valittelee miten todistusten kirjoittaminen, välituntivalvonta ja pistokokeitten pitäminen meni kroppaan saakka ja lomalle selvittiin hengissä juuri ja juuri.

Ja sitten tuo edellinen viesti. Verrataan lääkäreitä ja opettajia. Miksei samantien lentäjiä ja opettajia?

Opettaminen, varsinkin alakoulussa, miksei myös yläkoulussa, on ennenkaikkea persoonasta kiinni. Ne opetettavat asiathan osaa about jokainen yleissivistynyt henkilö ja jokainen sellaiseksi haluava ne oppii, kunhan opettajalla on vähänkään oikea ote, ja siihen ei välttämättä OKL:ää tarvita.

Satoja tunteja virallisesti epäpätevän tunneilla istunut, itsekin virallisesti epäpätevä,

b

 

[kamrat]

Jos kuvitellaan, että omalla jälkikasvulla olisi virallisesti epäpätevä opettaja pidempään kuin viikon, niin tekisin siitä todellakin kaikin keinoin lopun.

Jäi kiinnostamaan nää sun keinot. Laitapa listaa!

 

[Snakster]

Opettaminen, varsinkin alakoulussa, miksei myös yläkoulussa, on ennenkaikkea persoonasta kiinni. Ne opetettavat asiathan osaa about jokainen yleissivistynyt henkilö ja jokainen sellaiseksi haluava ne oppii, kunhan opettajalla on vähänkään oikea ote, ja siihen ei välttämättä OKL:ää tarvita.

Ja kukas niiden kaduilta repäistyjen "hyvien tyyppien" pätevyyden arvioi? Ja tässä herää tietysti sekin kysymys, että missä määrin tuohon opettajankoulutukseen kannattaa ylipäätään uhrata resursseja, jos sillä ei kerran ole mitään merkitystä. Hyviä tyyppejä vaan koulut täyteen. Ja alalla haluavien pätevyyden arvioi kunkin koulun rehtori.

Itse pidän kyllä opettajan hommaa niin merkittävänä, että en todellakaan hyväksyisi omalle lapselleni mitään hyvää tyyppiä, jos päteviä didaktikkoja kuitenkin maassamme koulutetaan.

 

[obi-wan]

Niin, tuo epäpätevien otto hommiin, yleensä vähän tutun kautta on aiheuttanut kotopaikallani melkoista kuohunta akoulun sisällä.

Nykyinen erikoisopettaja on kunnanvaltuuston jefe, entinen kukkakauppias jolle on pitänyt jotain työtä saada. Siellä se sitten möllöttää ja hupaisinta siinä on se, että tämä jannu on kaikeesa muodossa epäpätevä. Mutta kun rehtori on kaveri niin minkäs sille voi.

Pari vuotta sitten kouluun haettiin historian tai uskonnon opettajaa. Hakijoita oli, päteviä ja epäpäteviä. Jostain syystä rehtori palkka epäpätevän, taas kerran tutun. Noh, tässä ei muut opettajat jäänetkään paikalleen ja tyytyneet tähän joten homma menikin eteenpäin ja melkoisen pian päätös peruttiin ja pätevä tuli tilalle. Tämä epäpätevä sattui olemaan kyseisen kunnan seurakunnan "johtohahmon" vaimo. Kas kummaa.

Niin, mikäs mulla on pointtina. Se, että varsinkin pienillä paikkakunnilla onnistutaan tekemään tuota kaverisuosimista, monesti kun se epäpätevä on todellakin täysin kyvytön koko hommaan. Itse näkisin homman näin, että jos olisi kiinnostusta ja virtaa hoitaa koulutusta maaliin, työn ohessa, en näe mitään ongelmaa epäpätevän pitämiseen. Silloin kuitenkin halu ja kiinnostus hommiin on selkeä. mutta jos on kyse 10 vuoden suojatöistä kuten Jokoisten yläasteella (oho lipsahti paikkakuntakin, voi voi), on homma ihan perseellään

 

[sampio]

Jos kuvitellaan, että omalla jälkikasvulla olisi virallisesti epäpätevä opettaja pidempään kuin viikon, niin tekisin siitä todellakin kaikin keinoin lopun. Täysin kestämätön ja mieletön ajatus, että kuka tahansa pystymetsästä kaivettu voisi opettaa. Jos kerran opettajaksi kelpaa epäpätevä, niin miksi ei sitten lääkäriksikin.

Riippuu paljon ihmisestä, miten paljon tuhoa kykenee tekemään. Pakko sanoa näin touhua pari vuotta sisäpiiristä katselleena, että ei ne paperit tee opettajaa. Enkä sano tätä ylimielisesti, koska ei todellakaan jokainen kadulta repäisty kykene opettamaan kuten ei kuka tahansa sovellu esim. myyntiduuniin. Suurinosa yläkoulumatskusta on kuitenkin täysin perusfiksun aikuisen hallittavissa, ja esimerkiksi itse olen historiasta sen verran kovasti ollut aina kiinnostunut, että parin viimeisen vuosisadan peruslinjat eli yläkouluhissa on perusteiltaan ollut aina hallussani.

Tietopohjaan homma ei kaadu, jos henkilö on motivoitunut, vaan kyse on enemmän persoonasta. Mulla se on mitä ilmeisemmin kunnossa, koska oppimistulokset ovat vähintäänkin normaaleja, ellei parempiakin, oppilaspalautteen mukaan tunneillani pääosin viihdytään ja myös silloin tällöin huoltajiltakin putoilee Wilmaan kiitosta. Jos nyt vielä päden tässä, niin mainitaan nyt sekin, että pätevät opettajat välillä ihmetelleet kokeitteni selkeyttä ja pyytäneet lupaa lainata tehtäviä niistä itselleen. Kurinpidollisia ongelmia tunneillani ei juurikaan ole paria yksilöä lukuunottamatta, mikä on muiden oppilaiden kannalta nykyään aika iso juttu. Aion kyllä hankkia paperit ammattiini, mutta en koe olevani osaamiseltani tällä hetkellä tutkintoa lukuunottamatta keskiverto-opettajaa millään tavalla heikompi, kun arvioidaan opetustyön kokonaisuutta, johon kuuluu paljon muutakin kuin muodollinen pätevyys.

 

[sampio]

On kyllä aikamoista tsettiä parissa viimeisessä viestissä, opettajanimimerkki valittelee miten todistusten kirjoittaminen, välituntivalvonta ja pistokokeitten pitäminen meni kroppaan saakka ja lomalle selvittiin hengissä juuri ja juuri.

Viestisi loppuosasta tuli sellainen kuva, että olet itsekin tekemisissä koululaitoksen kanssa, joten ihmettelen aika paljon kommenttiasi. En tiedä, miten itse hoidat duunisi ja mitä aineita opetat, mutta voi tietysti olla, että olet samanlainen hiihtelijä kuin osa pätevistä. Ei varmasti duunit paina, jos kokeiden numerot laitetaan vanhasta muistista.

Tekisi oikeastaan haistattaa vitut, mutta en tee niin, koska olen liian sovinnainen ja kiltti siihen. Sen sijaan mainitsen, että lähdin pahimmillani uuteen päivään puolentoistatunnin yöunilla 20 tuntisen työpäivän jälkeen. Tuon samaisen työviikon aikana nukuin alle 15 tuntia, perjantaina ahdisti hiukan rinnasta ja ohimoita paukutti. Pelotti hiukan, mutta selvisin viikonlopuksi lepäämään. Tällaisten välttämiseksi ajattelin käyttää jussiin asti lomaani ensi lukuvuoden suunnitteluun.

Tuohon edelliseen voisi tietysti joku heittää epäpätevyyden syyksi, mutta enpä ollut ainoa nuutunut meidän koulussa. Johdosta saakka aika moni valitteli rankinta kouluvuottaan koskaan, kai se sieltä reksin stressaantumisesta valui alaspäin tai jotain.