Opetustyö

[benicio]

Ja kukas niiden kaduilta repäistyjen "hyvien tyyppien" pätevyyden arvioi? Ja tässä herää tietysti sekin kysymys, että missä määrin tuohon opettajankoulutukseen kannattaa ylipäätään uhrata resursseja, jos sillä ei kerran ole mitään merkitystä. Hyviä tyyppejä vaan koulut täyteen. Ja alalla haluavien pätevyyden arvioi kunkin koulun rehtori.

Ihannetilanne tietysti olisi, että opettaja on sekä hyvä tyyppi että käynyt opettajakoulutuksen.

Itse pidän kyllä opettajan hommaa niin merkittävänä, että en todellakaan hyväksyisi omalle lapselleni mitään hyvää tyyppiä, jos päteviä didaktikkoja kuitenkin maassamme koulutetaan.

Virallisesti pätevä didaktikko voi olla ihan paska opettaja, täysin epäpätetevä pirun hyvä. Tästä on kyse. Toki työhön on valittava ensisijaisesti pätevä.

Näinhän se menee about sadoissa ammateissa, persoona ja kokemus ratkaisee tavattoman paljon, usein enemmän kuin koulutus.

 

[sampio]

Ja kukas niiden kaduilta repäistyjen "hyvien tyyppien" pätevyyden arvioi? Ja tässä herää tietysti sekin kysymys, että missä määrin tuohon opettajankoulutukseen kannattaa ylipäätään uhrata resursseja, jos sillä ei kerran ole mitään merkitystä. Hyviä tyyppejä vaan koulut täyteen. Ja alalla haluavien pätevyyden arvioi kunkin koulun rehtori.

Itse pidän kyllä opettajan hommaa niin merkittävänä, että en todellakaan hyväksyisi omalle lapselleni mitään hyvää tyyppiä, jos päteviä didaktikkoja kuitenkin maassamme koulutetaan.

Opettajakoulutus ei todellakaan ole turhaa eikä kadulta voi repiä hyviä tyyppejä kelkkaan. Tapauskohtaisiahan nämä epäpätevien palkkaukset ovat varmasti, koska joillekin kyseessä on kaverinpalvelus, joillakin taas persoona ja muu osaaminen natsaa kokonaisuuteen paremmin kuin joillain pätevillä. En puhu edes omasta puolestani, kun sanon näin. Tai sanotaanko, että jos lapseni saavat hyvän opettajan, jonka luokassa muksuni oppimistulokset ovat vähintäänkin normaaleja, en oikeastaan ole kiinnostunut open pätevyydestä.

En hyväksy vuosikausien roikkumista ja pätevyyden ylenkatsomista, ja siksi itsekin olen hakeutumassa päteväksi.

 

[benicio]

Viestisi loppuosasta tuli sellainen kuva, että olet itsekin tekemisissä koululaitoksen kanssa, joten ihmettelen aika paljon kommenttiasi. En tiedä, miten itse hoidat duunisi ja mitä aineita opetat, mutta voi tietysti olla, että olet samanlainen hiihtelijä kuin osa pätevistä. Ei varmasti duunit paina, jos kokeiden numerot laitetaan vanhasta muistista.

Tekisi oikeastaan haistattaa vitut, mutta en tee niin, koska olen liian sovinnainen ja kiltti siihen. Sen sijaan mainitsen, että lähdin pahimmillani uuteen päivään puolentoistatunnin yöunilla 20 tuntisen työpäivän jälkeen. Tuon samaisen työviikon aikana nukuin alle 15 tuntia, perjantaina ahdisti hiukan rinnasta ja ohimoita paukutti. Pelotti hiukan, mutta selvisin viikonlopuksi lepäämään. Tällaisten välttämiseksi ajattelin käyttää jussiin asti lomaani ensi lukuvuoden suunnitteluun.

Tuohon edelliseen voisi tietysti joku heittää epäpätevyyden syyksi, mutta enpä ollut ainoa nuutunut meidän koulussa. Johdosta saakka aika moni valitteli rankinta kouluvuottaan koskaan, kai se sieltä reksin stressaantumisesta valui alaspäin tai jotain.

En ole missään tekemisissä koululaitoksen kanssa, mitä nyt äiti, vaimo ja sisko on opettajia. En sano, etteikö opettaminen voisi olla ja olisi rankkaa, mutta ei se hitto soikoon ole lähelläkään fyysisesti tai henkisesti raskaimpia ammatteja. Toki jokainen kokee työn rasittavuuden ihan subjektiivisesti, joka alalla, ja harva tulee millään alalla sanomaan, että perkele mulla on helppo duuni.

 

[girlzilla]

En ole missään tekemisissä koululaitoksen kanssa, mitä nyt äiti, vaimo ja sisko on opettajia. En sano, etteikö opettaminen voisi olla ja olisi rankkaa, mutta ei se hitto soikoon ole lähelläkään fyysisesti tai henkisesti raskaimpia ammatteja. Toki jokainen kokee työn rasittavuuden ihan subjektiivisesti, joka alalla, ja harva tulee millään alalla sanomaan, että perkele mulla on helppo duuni.

Riippuu ihan hirveästi koulusta. Kun sijaistan hyvätasoisessa ns. hellanlettas-koulussa, en valita minkään rasittavuudesta. Mutta kouluja on moneen lähtöön ja monissa kouluissa työ on todellakin henkisesti äärimmäisen rankkaa. Opettaja on niin lähellä lasten ja nuorten elämää, ettei siltä voi välttyä.

 

[sampio]

Siirsin tuolta "Kesäloma"-ketjusta. Ihan mielenkiinnosta, kun taisi olla joskus aikeisemin puhetta eli haitko opiskelemaan opettamiesi aineiden pätevyyksiä?

Jees, hain. Tosin luvut jäivät kiireiden vuoksi aika minimiin. Toinen essee meni yleistiedolla mielestäni ihan ok, mutta toiseen jouduin kyllä hakemaan matskua aika kaukaa muistin kätköistä. Jos ei paikka aukea, otan avoimen kursseja. Juuri päättyneelle lukuvuodelle mulla ei ollut saumaa ottaa mitään ylimääräistä, kun jo nyt mentiin maksimikuormalla.

Tässähän se ongelma hieman onkin eli olet joka hetki yhden rehtorin puhelisoiton päässä työnhausta. Nyt pelikieltoaan lusiva Tosifanihan taisi kertoa joutuneensa lähtemään erityisopettajan tehtävistä usean vuoden jälkeen juurikin tästä syystä. Joku sinusta ei-niin-kovin-pitävä kollega tai jostain herneen nenään vetänyt vanhempi vihjaa epäpätevyydestäsi koulutoimeen, jolloin rehtorilla ei oikein ole muita mahdollisuuksia kuin antaa kenkää, koska päteviäkin hakijoita varmasti löytyy. Tällöin mitään perusteita sinun pitämiseksi palkkalistoilla ei ole. Yleensäkin nämä epäpätevien palkkaamiset ovat usein ko. henkilön ja rehtorin välisiä kuoliaaksi vaiettuja pikkusalaisuuksia, joista kumpikaan osapuoli ei liiemmin huutele opehuoneessa tai vanhempainilloissa.

Tiedostan kyllä tilanteeni täysin. Voi olla, että ensi vuosi on viimeiseni, kun reksikin taitaa vaihtua, voi olla, että roikun duuneissa päteväksi saakka. Hirveästi en ole taustaani salaillut, vaan opettajien parissa kyllä tiedetään yleisesti pätemättömyyteni. Hauskaa silti, että jengi tulee kyselemään minulta neuvoja eri tilanteisiin ja opetukseen liittyen. Vedän kyllä todella matalaa profiilia neuvomisten suhteen, mutta näin netissä voin hiukan paukutella, että kai tuo kertoo jotain tutkinnon ulkopuolisesta osaamisestani.

Lisäksi ainakin pk-seudulla tullaan muutoinkin tekemään tällainen ns. "suursiivous" eli kaikkien opettajien pätevyydet tarkastetaan. Ajatus on lähtöisin OAJ:ltä ja taustana juurikin opettajien työn arvostus ja laadun säilyttäminen. Sinällään ymmärrän tämän erittäin hyvin. Syö hieman pohjaa pois aineenopiskelulta ja vuoden kestävältä opetusharjoittelulta, jos suoraan kadulta voitaisiin vain rekrytoida ne "hyvät tyypit". Tietysti ero on syytä tehdä jotain muutamaa opintopistettä vajaalle maisterille ja itseoppineille kansankynttilöille, koska se näkyy varmasti jokapäiväisessä koulutyössä, vaikka ovatkin tämän muodollisen pätevyyden osalta samassa asemassa.

Olen tästäkin kuullut, ja jos kosahtaa niin sitten kosahtaa.

Pakko vääntää vielä vastaan tuossa kappaleen loppuosan ammattitaitopointissa. Nimittäin väitän edelleen, että suurin tekijä on opettajan duuniin sopivassa persoonassa. Siihen linkitettynä yo-pätevyyden eri osa-alueet ovat toki se paras kokonaisuus, mutta kyllä meilläkin on muutama luonteeltaan niin epäpätevä ope duunissa, että välillä ihmetyttää todella paljon heidän uravalintansa. Yhdenkin kehuttiin laittaneen koenumerot vanhan muistin mukaan, kun kokeiden korjaaminen oli vienyt liian paljon aikaa. Ymmärrän kyllä, että suurin osa pätevistä hoitaa hommansa aivan tasan tarkkaan paremmin kuin epäpätevä, mutta uskallan omahyväisyyden uhallakin sanoa, että tilanne on myös toisinpäin joissain tapauksissa.


Tuosta lomillepalaamisesta sen verran, että onhan nuo kesälomapaluut aika haitarista oikeasti. Velipoika putosi myös tuollaiseen kuoppaan juuri, kun viranhaltija arpoi paluunsa kanssa toukokuulle saakka. No, hällä oli toki oma ymmärrettävä syynsä tähän, mutta silti.

 

[sampio]

En ole missään tekemisissä koululaitoksen kanssa, mitä nyt äiti, vaimo ja sisko on opettajia. En sano, etteikö opettaminen voisi olla ja olisi rankkaa, mutta ei se hitto soikoon ole lähelläkään fyysisesti tai henkisesti raskaimpia ammatteja. Toki jokainen kokee työn rasittavuuden ihan subjektiivisesti, joka alalla, ja harva tulee millään alalla sanomaan, että perkele mulla on helppo duuni.

Ei opettaminen ole ihannetilanteessaan ollenkaan raskasta, minä itseasiassa nautin siitä, ja siksi tälle alalle olen tunkemassakin. 45 minuuttia kiinnostavien asioiden käsittelyä ja happihyppy väliin. Kokeiden aikana Jatkoajan lueskelua ja tunnista kahteen kokeiden korjaamiseen. Ysiltä duuniin ja kahdelta pois. Eka vuoteni oli aikalailla tuollainen.

Tänä vuonna taas olen useampaan kertaan miettinyt, että mihinkä olen itseäni oikein tunkemassa. Jatkuvaa kiirettä aikataulujen kanssa, projekteja, palavereja, opekokouksia, vesoja ja pakollisia kyselyjä. Onhan tuolla monet vanhat opettajat edelleen istuskelleet kahvikuppi kädessä ja ihmetelleet mullekin ääneen, miksi en istu seuraksi, mutta eipä vain ehtinyt. Tuohon päälle syksyn yksinhuoltajuus jalkapuolivaimon vuoksi ja remontit sun muut, ja soppa oli aikalailla valmis. No, turha tässä on selitellä, mutta ehkä nyt siksi avauduin, että jos joku arvioi duuninsa raskaaksi, se voi sitä olla ihan oikeastikin, eikä vain siksi, että ulkopuolisen mielestä valittajan pää ei vain kestä. Huvittava esimerkki tästä samanlaisesta suhtautumisesta oli vuosia sitten erään lakimiehen naureskelut, kun vaimoni tuskaili väsymystään päiväkotitätinä. Kun jannun vaimo lähti takaisin duuneihin hoitovapaaltaan ja lakimies joutui välillä selviämään kahden pojan kanssa parista iltapäivän tunnista, hän oli hiukan nöyrempi kommenteissaan.

Fyysisesti opettaminen ei toki vaadi kuten vaikkapa varastomiehen duuni, jota tein muutamia vuosia sitten, eikä koskaan toivottavasti tule vaatimaankaan. Tarkoitan lähinnä sitä, että väsymys ja jatkuva stressi alkoi pukata hiljalleen pintaan pienoisina fyysisinä oireina. Enemmän tuo minua huoletti kuin lihasjumit hikisen varastopäivän jälkeen.

 

[Jättikukko]

Jäi kiinnostamaan nää sun keinot. Laitapa listaa!

Onhan niitä paikkoja, jonne voi kannella. Lapsi voi myös vaihtaa koulua. Se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin epäpätevä opetus.

Lasten opettaminen ja opetusprosessi ylipäänsä on niin kompleksinen kokonaisuus, että sitä ei voi epäpätevä kunnialla tehdä. Epäpätevän opetuksen (erit. lukuaineissa) seuraukset lapsen kehitykselle voivat olla pahimmassa tapauksessa tuhoisia puhumattakaan kerrannaisvaikutuksista.

 

[sampio]

Onhan niitä paikkoja, jonne voi kannella. Lapsi voi myös vaihtaa koulua. Se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin epäpätevä opetus.

Kuinka tekisit, jos täysin osaava, asiansa hoitava ja opetustyönsä hanskaava opettaja paljastuisi epäpäteväksi? Tekeekö pelkkä epäpätevyyden leima sen, ettei lapsi yhtäkkiä voikaan olla opetuksessa, vaikka esim. peri vuotta olisi mennyt aivan ok?

 

[kamrat]

Onhan niitä paikkoja, jonne voi kannella. Lapsi voi myös vaihtaa koulua. Se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin epäpätevä opetus.

Lasten opettaminen ja opetusprosessi ylipäänsä on niin kompleksinen kokonaisuus, että sitä ei voi epäpätevä kunnialla tehdä. Epäpätevän opetuksen (erit. lukuaineissa) seuraukset lapsen kehitykselle voivat olla pahimmassa tapauksessa tuhoisia puhumattakaan kerrannaisvaikutuksista.

Näiden kommenttien perusteella oot ihan pihalla aiheesta. Lapsesi etu olisi, että antaisit koulun hoitaa opetuksen ja itse keskittyisit omiin vahvuuksisi.

 

[koukku]

Tekisi oikeastaan haistattaa vitut, mutta en tee niin, koska olen liian sovinnainen ja kiltti siihen. Sen sijaan mainitsen, että lähdin pahimmillani uuteen päivään puolentoistatunnin yöunilla 20 tuntisen työpäivän jälkeen. Tuon samaisen työviikon aikana nukuin alle 15 tuntia, perjantaina ahdisti hiukan rinnasta ja ohimoita paukutti. Pelotti hiukan, mutta selvisin viikonlopuksi lepäämään. Tällaisten välttämiseksi ajattelin käyttää jussiin asti lomaani ensi lukuvuoden suunnitteluun.

Tuohon edelliseen voisi tietysti joku heittää epäpätevyyden syyksi, mutta enpä ollut ainoa nuutunut meidän koulussa. Johdosta saakka aika moni valitteli rankinta kouluvuottaan koskaan, kai se sieltä reksin stressaantumisesta valui alaspäin tai jotain.

Hieman särähti minullakin korvaan tuo benicion opettajan toimen rankkuutta aliarvioiva kirjoitus. Suoritin aineenopettajan pedagogiset opinnot päättyneenä lukuvuonna, ja jonkin verran sijaisuuksiakin tehneenä voin sanoa, että kyllä homma nykyään melko kuormittavaa on. Itse harjoitustunnit menivät vielä ihan kivasti (ohjaavan opettajan vaikutus), mutta sijaisena olossa joutui välillä kyllä improvisoimaan melkoisesti, jotta luokassa sai edes jonkinlaisen järjestyksen pidettyä. Persoonajuttujahan nämä silti pitkälti ovat, ja oma välitön opettamistyyli toimi kyllä suurimmalle osasta luokista, mutta kyllä niitä poikkeuksiakin joukkoon mahtui. Vielä kun joutui keväällä terveyden kanssa taistelemaan, niin ei se luokan edessä olo aina herkkua ollut. Tosin juuri sairastelu saikin homman tuntumaan välillä kohtalaisen rankalta, normaalikoulun oppilaat ovat kuitenkin keskimäärin kurinpidollisesti sieltä kevyemmästä päästä. Hieman ihmettelen joidenkin kirjoittajien nuivaa suhtautumista (muodollisesti) epäpäteviin opettajiin; varsinkin peruskoulumaailmassa opettajan koulutustausta ei todellakaan ole kovinkaan merkittävä, paljon tärkeämpää on yleinen soveltuvuus alalle. Lukioon siirryttäessä asia on tietenkin jo toinen ja siellä pitemmät sijaisuudet tulisi täyttää pätevillä hakijoilla.

 

[Mace]

Lasten opettaminen ja opetusprosessi ylipäänsä on niin kompleksinen kokonaisuus, että sitä ei voi epäpätevä kunnialla tehdä. Epäpätevän opetuksen (erit. lukuaineissa) seuraukset lapsen kehitykselle voivat olla pahimmassa tapauksessa tuhoisia puhumattakaan kerrannaisvaikutuksista.

Paskapuhettahan tuo on, koska kyse on myös opettajien osalta aina yksilöistä. Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että koulutus luo opettajalle hyvän pohjan ja sitä kautta hän on muodollisesti epäpätevää opettajaa todennäköisemmin hyvä opettaja. Kun ilmiselvästikin välität lapsistasi ja heidän kehityksestään, niin toivottavasti olet myös erittäin tarkkana sen suhteen, millaista opetusta lapsesi saavat siltä muodollisesti pätevältä opettajalta. Älä siis sulje silmiäsi ja kuvittele, että kaikki olisi hyvin, koska opettajalla on muodollinen pätevyys. Hän voi siitä huolimatta olla huono työssään ja siten tuhoisa lastesi kehityksen kannalta.

 

[benicio]

Todettakoon tähän ihan vaan välivitt...huomautuksena, että terveysongelmat itsellä tai vaimolla, remontti, harrastukset, lapset ja omat aikataulukämmit eivät ole relevantteja opetustyön rasittavuutta yleisesti arvioitaessa. Missä vaan työssä voi väsyä totaalisesti jos tekee liikaa kaikkea, ja opetustyökin voi olla rankkaa, sitä en kiellä.

Arvostan opettajia, muuten.

 

[sampio]

Todettakoon tähän ihan vaan välivitt...huomautuksena, että terveysongelmat itsellä tai vaimolla, remontti, harrastukset, lapset ja omat aikataulukämmit eivät ole relevantteja opetustyön rasittavuutta yleisesti arvioitaessa. Missä vaan työssä voi väsyä totaalisesti jos tekee liikaa kaikkea, ja opetustyökin voi olla rankkaa, sitä en kiellä.

Jeeps, mutta minä en alunperin valittanut vain duunin raskautta, vaan ylipäätään vuoden raskautta. Sorry kovasti, jos loukkasin avautumisellani, mutta kyllähän tuollainen vähättely kolahtaa hiukan, ei voi mitään.

 

[benicio]

Jeeps, mutta minä en alunperin valittanut vain duunin raskautta, vaan ylipäätään vuoden raskautta. Sorry kovasti, jos loukkasin avautumisellani, mutta kyllähän tuollainen vähättely kolahtaa hiukan, ei voi mitään.

Totta, etkä ollut sitä viestiä alunperin edes tähän ketjuun kirjoittanut.
Annan sinulle siis anteeksi.

 

[sampio]

Saat antaa.
---


Kun olen tässä pätenyt pätemättömyyttäni nyt jo jokusen viestin verran, niin kehuskellaan nyt sitten tappiin saakka. Meillä nimittäin otettiin käyttöön tänä vuonna ensimmäistä kertaa jonkinmoiset henkilökohtaiset palkanlisät. Kriteereinä oli vaikka mitä pätevyydestä ja tiimipelurista oppilaskohtaamisiin ja huolellisuuteen. Mielestäni ne opet, jotka bonuksen saivat kk-palkkaansa, ovat keskimäärin olleet niitä asioita eteenpäinvieviä, osallistuvia ja myös oppilaspalautteen osalta osaavia tyyppejä. Oli ihan kiva kuulua tuohon joukkoon, tunnustus kovalle duunille. En tosin minua uuvuttaneita ylimääräisiä töitä ottanut tuon bonuksen tähden, koska en siitä edes tiennyt, kun eri vastuita vuosi sitten jaettiin.

Olen ehkä maailman pätevin epäpätevä.

 

[Jättikukko]

Opetustuloksien vaikuttavuudella voi varmasti mitata melko hyvin opettajan pätevyyttä verrattuna opetussuunnitelmaan. Toivottavasti mittarit ovat edes siinä valideja. Todellisia opetuksen tuloksia voidaan kuitenkin arvioida vasta vuosia myöhemmin, enkä todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että epäpätevä opettaja pilaa jälkikasvuni jatkokoulutusmahdollisuudet. En todellakaan halua mitään "hauskaa veikkoa" lapseni opettajaksi, vaan pedagogisesti pätevän opettajan. "Hauska veikko" lienee monen oppilaan mielestä sama asia kuin hyvä opettaja, mutta eihän se ole sama asia.

Itseoppinut opettaja on yhtä uskottava kuin itseoppinut lääkäri.

 

[sampio]

Opetustuloksien vaikuttavuudella voi varmasti mitata melko hyvin opettajan pätevyyttä verrattuna opetussuunnitelmaan. Toivottavasti mittarit ovat edes siinä valideja. Todellisia opetuksen tuloksia voidaan kuitenkin arvioida vasta vuosia myöhemmin, enkä todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että epäpätevä opettaja pilaa jälkikasvuni jatkokoulutusmahdollisuudet. En todellakaan halua mitään "hauskaa veikkoa" lapseni opettajaksi, vaan pedagogisesti pätevän opettajan. "Hauska veikko" lienee monen oppilaan mielestä sama asia kuin hyvä opettaja, mutta eihän se ole sama asia.

Tuo tuhon aikaansaanti on aivan samalla tavalla havaittavissa myös pätevän osalta paljon myöhemmin. Natsihan voi pilata vaikka muksun itsetunnon, eikä siinä paljon pätevyys auta.

Opettajan tarkoitus ei ole olla hauska kaveri. Opettajan duuni luoda sellainen oppimisympäristö, että oppilaat kykenevät sisäistämään tarvitsemansa asiat. Se, että oppilaat viihtyvät vaikkapa opettajan persoonan vuoksi tunneilla, ei varmaankaan pahenna oppimisympäristön onnistumisen mahdollisuutta, eikä sellainen "hauskuus" ole keneltäkään pois.

 

[redlate]

Työn rasittavuudesta itse koen hankalimpana jatkuvan ns. "hereillä olon". Suurin piirtein jatkuvasti pitää olla valmiina vastaamaan opiskelijoiden kysymyksiin tai ratkomaan kollegojen teknisiä ongelmia ja milloin mitäkin. Ja tämä kaikki tapahtuu sekä tuntien että niiden välituntien aikana.

Opetustyö itsessäänhän ei kauhean raskasta ole, varsinkin jos hallitsee opetettavat aineensa.Mulla matematiikka ja fysiikka lukiossa. Lisääntynyt ylimääräinen sälä sensijaan vituttaa välillä. Työryhmät, tiimit ja muu ihmesäätö.

Vastapainoksi harrastukset ovatkin sitten niitä vähemmän aivotoimintaa vaativia: Kannatan HIFK:ta, elokuvia, pelejä, koiria(no, näiden kanssa pitää hieman osata ajatella), vasen pakki sb-jengissä(ajattelu minimoitu) jne.

Ja se kesälomilla kikkailu pitäisi lopettaa välittömästi. Äärimmäisen epäreilu järjestelmä. En sitten tiedä voiko sijainen vaatia, että se palkka jaetaan niille kuukausille, joiden aikana on töissä eikä tasan kahdelletoista. Luulisin jopa, että näin tapahtuu. Tai ainakin pitäisi.

 

[El Lude]

En todellakaan halua mitään "hauskaa veikkoa" lapseni opettajaksi, vaan pedagogisesti pätevän opettajan. "Hauska veikko" lienee monen oppilaan mielestä sama asia kuin hyvä opettaja, mutta eihän se ole sama asia.

Tuota noin. Itse olen ollut siinä uskossa, että opetustyötä tehdään oman persoonan kautta. On käsittääkseni kohtuullisen vaikeata näytellä 6-8 tuntia päivässä jotain muuta kuin mitä itse on. Itse olen (käsittääkseni) oppilaiden mielestä "hauska veikko". Oppimistulokset ovat oppilasaineeseen nähden "kohtuullisen hyvä". Omaan sellaisen pedagogis-didaktisen näkemyksen, että jos oppitunneilla on ns. rento/vapautunut tunnelma (ei mitään järjestyshäiriöitä/muita työrauhaan liittyviä ongelmia/pysytään asiassa), niin se edistää oppilaiden oppimista. Koulussa on ihan riittävästi näitä takakireitä elämäänsä/työhönsä kyllästyneitä opettajatyyppejä, jotka ottavat opettajanroolinsa aivan liian vakavasti...

Väärin opetettu siis.

Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa...

 

[cottonmouth]

Ja se kesälomilla kikkailu pitäisi lopettaa välittömästi. Äärimmäisen epäreilu järjestelmä. En sitten tiedä voiko sijainen vaatia, että se palkka jaetaan niille kuukausille, joiden aikana on töissä eikä tasan kahdelletoista. Luulisin jopa, että näin tapahtuu. Tai ainakin pitäisi.

Noinhan se yleensä tehdään, kuten lopussa mainitsit. Tai näin ainakin tietämissäni tapauksissa. Toki se ei sinällään poista itse ongelmaa.

Hienoa, että sampio kokee onnistuvansa työssään ja uskon, että on ihan oikealla alallakin. Silti tulee hieman sellainen olo kommenteista, että ovatko useiden vuosien aineopinnot ja vuoden pedagoginen harjoittelut (, johon karsinta itse asiassa voi olla aika kovaakin. Esimerkinomaisesti voi mainita vaikka ketjussa esiin tulleen historian, jonka pedagogisiin opintoihin Helsingin yliopistossa 2010 hakeneista 60% karsiutui jo hakuvaiheessa.) sitten jotenkin mitätön osa opettajana toimimista?

Minusta maailman parhaisiin lukeutuva opettajainkoulutus on juuri yksi syy siihen miksi Suomessa arvostetaan opettajan ammattia huimasti enemmän kuin monissa muissa maissa. Ja ylipäätään miksi suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan ulkomailla ja siitä tullaan kopiomaan useasta eri ilmansuunnasta. Tässä mielessä olen samaa mieltä OAJ:n kanssa näistä "siivouksista", koska jos opettajien ammattijärjestö ei arvosta edustamiaan ammatteja, niin kuka sitten?

Tottakai persoonasta on erittäin paljon kiinni kuka sopii ja ylipäätään hakeutuu opettamaan. Uskon silti, että nämä leipääntyneetkin tapaukset ovat aloittaneet työnsä motivoituneina, mutta huomanneet sitten jossain vaiheessa olevansa väärällä alalla. Tässä vaiheessa monella voi olla lapsi ja lainaa, jolloin uudelle uralle kouluttautuminen ja viran jättäminen voi olla aikalailla hankalaa. Sitten ollaakin tilanteessa, josta ei hyödy kukaan. Tosin en usko, että tämä on jotenkin vain opettajia ammattina koskeva ilmiö.

En vain jotenkin ymmärrä miksi pätevä opettaja ei olisi jo lähtökohtaisesti myös "hyvä tyyppi"? Yleensä varsinkin nuoret motivoituneet opettajat ovat. Toki heihinkin mahtuu poikkeuksia, mutta paljon enemmän olen nähnyt näitä epäpäteviä sijaisia, jotka vain nostavat palkan vailla minkäänlaista sitoutumista. Nimimerkki sampio vaikuttaa tässäkin tapauksessa miellyttävältä poikkeukselta.

Arvostan muuten erittäin paljon, jos meinaat työn ohessa hankkia tuon pätevyyden (En toki tiedä onko sinulla jo jotain opintoja alla). Tulee olemaan todella rankkaa, mutta veikkaan jossain vaiheessa saattaa avautua sama kuin oikeastaan kaikessa opiskelussa. Eli mitä enemmän aiheesta oppii, niin sitä vähemmän huomaa oikeasti tietävänsä ja ne omat aikaisemmat toimet voivat vaikuttaa melkoiselta räpellykseltä.

Hyvää kesää ja onnea valitsemallasi tiellä.

 

[sampio]

Silti tulee hieman sellainen olo kommenteista, että ovatko useiden vuosien aineopinnot ja vuoden pedagoginen harjoittelut sitten jotenkin mitätön osa opettajana toimimista?

Eivät varmasti ole. Minä en missään tapauksessa aja ajatusta, että opettajaksi pitäisi päästä ilman koulutusta, vaan itsekin aion pätevöityä, kuten esiin on tullut. Yläkoulussa vielä pärjää kaltaiseni asiasta innostunut ja luonteeltaan sopiva, mutta lukioon en edes aikoinani lyhyitä sijaisuuksia tehneenä laittanut papereita, koska mulla on aika kova linja tekemisieni suhteen, enkä koe, että mulla on riittävästi annettavaa kirjoituksiin tähtäävässä koulussa.

Mitä sijaisiin tulee noin yleisesti, niin kyllähän laatu vaihtelee aivan älyttömästi. Aika moni käy kuittaamassa vain suht hyvän liksan, mutta pakko sanoa, että mulle ei tullut mieleenkään pätkäsijaisuksia tehdessäni ajatella duunia vain läpijuoksuna. Kirjoitin vakiopelle aina lyhyet muistiinpanot, mitä teimme ja pyrin valmistelemaan tunteja sen mukaan, kun vain aiheita etukäteen sain. Nyt kun omina sijaisinakin on välillä vaikka mitä viheltäjiä, tajuaa sen, että ihan hyvin omat työni aikoinaan tein. Luonteessa se on kai tuokin piirrettynä.

Minusta maailman parhaisiin lukeutuva opettajainkoulutus on juuri yksi syy siihen miksi Suomessa arvostetaan opettajan ammattia huimasti enemmän kuin monissa muissa maissa. Ja ylipäätään miksi suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan ulkomailla ja siitä tullaan kopiomaan useasta eri ilmansuunnasta. Tässä mielessä olen samaa mieltä OAJ:n kanssa näistä "siivouksista", koska jos opettajien ammattijärjestö ei arvosta edustamiaan ammatteja, niin kuka sitten?

Tuo on aivan oikein. Kuten sanoin, jos minä saisin kenkää sen vuoksi, niin tottakai harmittaisi, koska homman hanskaan, mutta ihan oikeinhan se kuitenkin on periaatteen tasolla.

En vain jotenkin ymmärrä miksi pätevä opettaja ei olisi jo lähtökohtaisesti myös "hyvä tyyppi"? Yleensä varsinkin nuoret motivoituneet opettajat ovat.

Kyllä. Tyypin hyvyyteen vaikuttaa kuitenkin pitkässä juoksussa esim. se, millainen auktoriteetti hän on luokassa. Jos kuria ei saa pidettyä luontevasti, menee touhu joko epätoivoiseksi kimittämiseksi tai natsitouhuksi, ja molemmissa tapauksissa et ole muutaman vuosien jälkeen enää hyviksien kirjoissa. Tarkoitan siis sitä, että oppilaiden kaveri ei tarvitse olla, vaan jos opettaja saa pidettyä kurin luontevasti, se parantaa aivan varmasti myös oppimisympäristöä ja vaikuttaa tällä tavalla kokonaisuuteen ratkaisevasti. Niin omaan työhyvinvointiin kuin oppilaiden motivaatioonkin. Ja auktoriteettiahan ei taideta kuitenkaan opintopisteinä tarjota.

Hyvää kesää ja onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos samoin. Toivottavasti kaikesta epäilyksistäni huolimatta saan kohtapuoliin paksuhkon kirjeen yliopistolta.

 

[koukku]

Täsmennän aiemmin kirjoittamaani tekstiä siltä osin, että sairastumisia todellakin voi sattua lajissa kuin lajissa. Se ei ollut viestin pääpointti, tulipa nyt asia vain mainittua. Toisenlaisissa olosuhteissa vuosi olisi tuntunut varmasti kevyemmältä. Vuodesta jäi silti oikein kivat muistot (vaikka en näillä näkymin olekaan peruskoulun opetushommiin siirtymässä, tein ns. tuplatutkinnon).

Aineenopettajakoulutus antaa hyvät työkalut opettajana toimimiseen mm. tuntimateriaalien ja tunnin rakenteen suunnittelun osalta, lisäksi ohjaavien opettajien palaute ja muiden harjoittelijoiden pitämien tuntien observointi ja omien virheiden tunnistaminen sitä kautta auttavat paljon. Kaikki muu onkin sitten itsestä kiinni, siten esim. juuri valmistunut opettajanplanttu ei juurikaan eroa epäpätevästä, mutta muuten motivoituneesta kaverista varsinkaan yläkoulussa toimiessaan. Omana persoonana siellä kumminkin pyritään toimimaan, vaikka sattuisikin olemaan se hauska tyyppi.

 

[cottonmouth]

Kiitos samoin. Toivottavasti kaikesta epäilyksistäni huolimatta saan kohtapuoliin paksuhkon kirjeen yliopistolta.

Saako udella miten kävi?

Taas tuli muuten vastaan yksi esimerkki näistä "puhdistuksista", joihin pk-seudulla ollaan ryhdytty eli epäpätevää ei saa pitää toimessa lukuvuotta pidempään, jos päteviäkin hakijoita löytyy (ja niitähän nyt aina löytyy). Juttelin erään tutun (& nuoren) fysiikan tohtorin kanssa, jonka työsopimusta espoolaiseen lukioon ei uusittu juuri puuttuvan pedagogisen pätevyyden takia. Tavallaan harmi, koska varmasti muutoin pätevä tyyppi ja osaa asiansa opetustilanteessa, mutta silti olen lopulta tämän menettelyn kannalla.

 

[Hiisi_van_Holten]

Hyvä kun nousi tämä ketju esille, en tätä vielä toukokuussa huomannut. Minulla on nyt ensimmäinen vuosi opiskelua OKL:ssä takana. Ennen opiskelua työskentelin kolmena vuonna kouluissa pääosin avustajana sekä sijaisena. Kommentoidaampa hieman ketjussa esiintyneitä teemoja.

Jättikukon mainitsemaan opettajien pätevyydestä puhuminen on kyllä mielenkiintoista. Olen Macen kanssa samaa mieltä turha tuollaisia yleispäteviä sääntöjä on aivan turha tehdä, koska opettajat ovat kuitenkin yksilöitä.

Tunnen yhden täysin epäpätevän 20-vuotta tarkkailuluokilla sekä ylä- että ala-asteilla töitä tehneen miehen, joka takuulla osaa työnsä, vaikkei pätevyyttä ole. Toisaalta niin moni pätevä opettaja ei kuitenkaan tuossa työssä pärjäisi. Voidaan toki vielä miettiä, että olisiko mainitsemani kaveri vieläkin parempi työssään, jos hänellä olisi pätevyys, varmaankin.

Ei niihin papereihin kannata aivan sokeasti tuijjottaa. Isäni toimi 20-vuotta erityisopettajana tarkkiksella luokanopettajan pätevyydellä, hyvällä menestyksellä. Noin kymmenisen vuotta sitten hän kuitenkin opiskeli vuoden aikana päteväksi erityisopettajaksi. Suomessa ainutkertaiseksi jääneessä yhden vuoden koulutuksessa, hän pätevöityi laaja-alaiseksi erityisluokanopettajaksi. Tällä paperi tarkoitti, että hän olikin pätevä opettamaan erityisopetusta missä tahansa peruskoulun oppiaineessa. Isäni jopa kysyi, että olisiko hän tällä paperilla pätevä opettamaan ranskaa, jota hän ei ole lukenut tuntiakaan ja kyllä hän oli.

Kyllä koulutus on hyödyllistä kaiken kaikkiaan, ehkäpä tuosta 5-vuoden luokanopettajakoulutuksesta voisi vuoden nipistää pois, mutta pääosin koulutus on hyvää. Yksi asia mikä minua kuitenkin tällä alalla ihmetyttää on työkokemuksen vähäinen arvostus, etenkin yliopistossa. Kaiken huippu tähän liittyen on Jyväskylän yliopiston käytäntö 90-luvun lopussa: Erityisopettajan koulutukseen hakiessa työkokemuksesta sai miinuspisteitä! Isänikin sai maksimi miinuspisteet ja ei siksi päätynyt sinne opiskelemaan. Myöhemmin tuosta käytännöstä tehtiin valitus -käsittääkseni- oikeusasiamiehelle, ja se kumottiin ikäsyrjintänä. Muutoinkaan opettajankoulutukseen hakiessa ei enää tietääkseni missään saa lispisteitä työkokemuksesta. Välillä miettii, että alalle pääsee aika paljon väkeä, joka ei tiedä mihin on ryhtymässä ja ei ihme jos alalla on paljon ihmisiä, jotka kokevat olevansa väärällä alalla.

Sitten siirrynkin opetusalan kuumaan keskustelunaiheeseen INTEGRAATIO. Esimerkiksi Ylöjärvellä on jo siirrytty lähikouluperiaatteeseen, erityisluokkia on laukkautettu ja erityisoppilaat siirretään tavallisiin luokkiin. Tampereella vastaava kehitys lyötiin jäihin uuden apulaispormestarin toimesta. Kyllä integraation ideassa on puolensakin, mutta kaikkien erityisoppilaiden siirtäminen suorilta normaaliopetukseen, kuullostaa kauniisti sanottuna mielenkiintoiselta.

Esimerkiksi meille esitelty, käsittääkseni jossain jo toteutettu idea pyörätuolioppilaan osallistumisesta tavallisten liikuntatunteihin, esimerkiksi sählyyn. Kyllä opettajille annetaan aikamoinen haaste, jotta hän pystyisi tarjoamaan tuollaisista tunneista oppilaalle onnistumisen kokemuksia. Tai kuinka saada kehitysvammainen oppilas nauttimaan koulunkäynnistä, jos hän on jokaisessa oppiaineessa luokan huonoin (joka on hyvin mahdollista)?

Yksikin integroitu pystyy pilaaman ison ryhmän.

Ja kuten cottonmouth sanoi, yksikin integroitu oppilas voi sekoittaa koko luokan. Olen itsekin ollut tarkkiksella töissä ja toisaalta tunnen isäni kautta sitä puolta kohtuullisesti, joten jos ne kaverit laitetaan tavallisiin luokkiin, niin halleluja, kyllä käy sääliksi niitä opettajia.

No voisi kai olettaa, että kun nykyisessä integraatio kehityksessä luokanopettajat koulutettaisiin perusteellisesti, jotta he pystyvät vastaamaan erityislasten tarpeisiin. Olen käynyt jo luokanopettajan koulutukseen sisältyvän erityispedagogiikan kurssin. Viisi vuotisesta koulutuksesta tähän ajankohtaiseen teemaan on tällä hetkellä ainakin meillä uhrattu kokonaista 2 opintopistettä. Vapaaehtoiset luennot + yksi kirja tenttiin (joka sekin käsitteli erityisopetuksen historiaa Suomessa). Raakasti sanottuna voidaan sanoa, että luokanopettajakoulutus, ei ainna juuri minkäälaisia eväitä erityislasten/nuorten opettamiseen. Sitten meille luennoidaan sankariopettajista, jotka käyvät omalla ajallaan ja omalla rahallaan kouluttautumassa erityisoppilaan tarpeita varten. Käydäänkö kaikilla muillakin aloilla omaan pikkiin kouluttautumassa omalla ajalla, jotta voi vastata työn vaatimuksiin? Välillä tuntuu, että kutsumusammatissaan toimivia opettajia hyväksi käytetään tämän vuoksi. Vähintä mitä voivat tehdä on kustantaa opettajille koulutukset työajoilla.

Ja kun täällä on paljon puhuttu myös järjestyhäiriöistä luokissa, niin välillä vähän ihmetyttää, ettei meille puhuta lähes laisinkaan luokanhallintaan liittyvistä asoista. Kuitenkin heidän ajamansa muut "hienommat" pedagogisten tavoitteiden toteutuminen vaikeutuu huomattavasti, jos luokka ei ole hallinnassa. Ja vaikka, jokainen luokka, yksilö ja tilanne ovat erilaisia, on mielestäni kuitenkin jotain yleisiä asoita mitä tuleville opettajille voisi opettaa luokan hallinnasta. Veikkaampa, että siitä olisi enemmän hyötyä luokassa kuin vaikkapa kattavasta tilastotieteellisen tutkimuksen tekemisen harjoittelusta. Opiskelemme mielestäni kauttaaltaan kohtuuttoman paljon kasvatustieteellisen tutkimuksen tekemistä.

Kirjoitellaan lisää myöhemmin...

 

[Evil]

Muutoinkaan opettajankoulutukseen hakiessa ei enää tietääkseni missään saa lispisteitä työkokemuksesta. Välillä miettii, että alalle pääsee aika paljon väkeä, joka ei tiedä mihin on ryhtymässä ja ei ihme jos alalla on paljon ihmisiä, jotka kokevat olevansa väärällä alalla.

Vielä ainakin 2003, jolloin hain ja pääsin luokanopettajakoulutukseen, työkokemuksesta sai pisteitä. Mulla oli vuosi kouluavustajana ja joitain opettajan sijaisuuksia, ja sain täydet työkokemuspinnat.

Tuosta lainaukseni lopusta sen verran, että mielestäni opettajalle tärkeintä on hyvä yleissivistys, tietty "maalaisjärki" sekä ennen kaikkea elämänkokemus. Sitä ei saa kuin elämällä. Kaikki tehty työ (opettajana tai missä vain), kaikki koulutus, kaikki matkustelu, kaikki ihmissuhteet; kaikesta saa ammennettua jotain opettajan työhön. Surullisinta on kun vasta ylioppilaaksi päässyt tyttö tai poika (joka ehkä on jopa käynyt välissä armeijankin) tulee suoraan äidin helmoista opettajankoulutukseen ja valmistuu noin 23-vuotiaana. Siitä sitten suoraan työhön, ja kappas: arki ei olekaan ihan sitä mitä on kuviteltu.

Opettajankoulutuksen aloittamiseen pitäisi olla alaikäraja, ja se voisi olla noin 25. Minä aloitin opiskelut sinä vuonna kun täytin 30, ja vasta silloin olin mielestäni kypsä yliopistoon. Elämää oli nähty, kaikenlaisia hanttihommia tehty, viinaa juotu, naisia saatettu siunattuun tilaan. Maailmasta oli nähty sekä hyviä että paskoja puolia. Miten voi valmistaa oppilaita kohtaamaan raadollista maailmaa, jos on nähnyt sitä vain televisiosta?

Opetan pienessä kyläkoulussa kolmos-kutosia, yksi täysi vuosi takana. Viime vuonna mulla oli 10 oppilasta, tulevana 12. Helvetin mukavaa hommaa, kun nuo maalaistalojen lapset eivät ole mitään Pepsissä, pleikkarissa ja Leidigagassa marinoituja vittumarkoja ja pissispirkkoja, vaan pääosin tervehenkisiä ihmistaimia. Uusavuttomuutta on kiitettävän vähän. Tietenkin muutama haluaisi lukea vaan Aku Ankkaa ja muutamaa kiinnostaa vain mönkijät tai koirat, mutta tässä astuukin opettajan persoona kehiin. Männävuonna löysin kaikille sopivia kirjoja, kunhan olin tutustunut porukkaan. Sellaisetkin kaverit jotka vannoivat etteivät lue ikinä kirjoja lukivat kyllä, kun opus oli sopiva ja sen sai "markkinoitua". Minusta on ihan sama lukevatko jotkut viidesluokkalaiset Seitsemää veljestä vai Stephen Kingiä, kunhan nyt lukevat jotain.

Opetan kaikkia aineita, lukuaineista liikunnan ja puutyön kautta musiikkiin, ja olen huomannut että pärjätäkseen on ansaittava oppilaiden luottamus. Sen saa osaamalla hommansa, olemalla reilu ja tasapuolinen kaikkia kohtaan sekä olemalla aidosti kiinnostunut oppilaidensa asioista. Teennäisyyden ja alentuvan suhtautumisen lapset huomaavat heti. Niillä on sellainen tutka.

Enempää ei viitsi työasioista, onhan heinäkuu.