Jokunen juttu on ollut eri medioissa siitä, kuinka äikässä, matikassa, historiassa ja yhteiskuntaopissa toisen koulun ysi on toisen seiska. Samassa yhteydessä on ollut juttua, kuinka opettajat edelleen vertaavat oppilaita toisiinsa ja soveltavat Gaussin käyrää, mikä taas sorsii hyvätasoisten koulujen oppilaita ja toisaalta vääristää heikompien koulujen kiitettäviä. Toisaalta ongelmana on se, ettei opetussuunnitelmien arviointiperusteet ole kovin konkreettisia, mikä saa opettajan helposti menemään tutun ja turvallisen jaottelun mukaan.
Itse perse edellä puuhun kiivenneenä opettajana olen hommannut tietotaidon kyselemällä ja kokemuksen kautta. Menin jonkin aikaa muutamien kollegojen suosituksen mukaan, että joskus voi heikon ryhmän kohdalla laskea vitosen rajaa alaspäin jne. mutta aloin sitten fundeerata, että sehän on aivan perseestä. Tai toisaalta kannoin hirveästi paineita siitä, että eräs opettamani luokka nappasi useita kymppejä ja kymppimiinuksia kokeista, notta pidän liian helppoja kokeita. Olisipa muuten aika epäreilua kiristää heidän arviointiaan vain sen vuoksi, että luokka on lahjakas ja tekee ahkerasti töitä. Kun jututin muita opettajia, kävi ilmi, että sama meno on monessa muussakin aineessa, luokalla on paljon lahjakasta porukkaa, eikä kyse ole siitä, että arvioinnissani olisi jotain vikaa.
Koska olen tätä asiaa jonkin verran pyöritellyt mielessäni, niin kyselen arvon opettajilta täällä, että kuinkas toimitte? Onko vastaanne tullut tapauksia, jossa oppilaan osaaminen olisi uudessa koulussa heitellyt tavattomasti? Mitä järkeä on soveltaa herra Gaussia arvioinnissa, kun oppilaiden tasoero vaihtelee opetusryhmien ja koulujenkin välillä huomattavasti?
