Opetustyö

[TosiFani]

...Uhkaili ja haukkui homoksi, maksettavaa 2700 euroa | Länsi-Uusimaa...

Löytyipä se helppo rahasampo sittenkin! Pari syytettä päivässä saisi luultavasti aikaan, mikäli vähän provosoisi.

 

[sampio]

Löytyipä se helppo rahasampo sittenkin! Pari syytettä päivässä saisi luultavasti aikaan, mikäli vähän provosoisi.

No joo, tappeluita saa varmasti aikaan erityisesti yläkoulussa jos vain haluaa. Tuosta tietysti ei voi sen tarkempaa sanoa, mutta ihan omia tilanteitani ajatellen ja sen mitä muilta, paljon enemmän paskaa niskaansa saavilta opettajilta, saa kuulla, pidän vain hyvänä, että tällainen ennakkotapaus on olemassa. Ei tuo tietenkään mikään toivottava kuvio ole, ja varmasti kuluttavaa, mutta pakkohan rajan on tulla jossain vastaan. Ei se tietenkään tarkoita opettajien mielivaltaista käytöstä, vaan samoja sääntöjä kaikille.

 

[Dishier]

Luin taas harmissani netistä, kuinka 15-vuotias suomalaistyttö oli tapannut itsensä koulukiusaamisen vuoksi ja siitä tuli ajatus tulla tänne purkamaan ajatuksia. Olettaisin että täälläkin on ainakin muutama opettaja, joten he voivat sitten heittää omia kommenteja asiaan. Ja korostan heti, että tarkoitukseni ei ole mitenkään syyttää teitä tai muuten todeta opettajia epäkelvottomiksi.

Eli omien kokemusteni ja kyselyjen perusteella uskaltaisin väittää, että opettajat eivät keskimäärin puhu oppilailleen tarpeeksi kiusaamisesta ja sen mahdollisista seurauksista. Tarkoitan nytten ala- ja yläasteilla tapahtuvaa opetusta. Väittäisin myös, että siihen ei puututa tarpeeksi vakavasti, vaikka toki sitä on välillä vaikeata havaita.

Tässä kohtaa toisin esille erityisesti omia kokemuksiani ja niiden havaittuja vaikutuksia. Itse voin suoraan myöntää, että olin ala-asteella koulukiusaaja. En missään nimessä pahimmasta päästä, mutta kuitenkin kiusasin usean luokan pojan tapaan sanallisesti paria muuta ihmistä. Lapsellista, tyhmää ja erittäin ikävää, mutta kun siitä ei puhuttu mitään eikä opettajakaan hirveästi näyttänyt olleen kiinnostunut asiasta, jatkui tämä ainakin jollain tasolla läpi usean vuoden.

No sitten mentiin seiskalle ja voisi ajatella, että tilanne olisi vain jatkunut tai jopa pahentunut. Mutta ei tilanne muuttui täysin, vaikka luokan oppilaat olivat lähes samat. Ja kiitos tästä kuuluu silloisella luokanvalvojallemme. Hän oli erittäin hauska ja mukava nainen, mutta kiusaamista hän ei sietänyt yhtään eikä missään muodossa. Joka viikko hän muistutti kiusaamisesta ja siitä miltä se toisesta tuntuu - ihan joka ainoa viikko yläasteen aikana. Ja kas kummaa luokallamme kukaan ei kiusannut toista missään tilanteessa ja luokan ilmapiiri oli mitä mahtavin.

Myös itse aloin ajatella tuolloin asiaa. Minulle tuli itseasiassa niin paha olo, kun ajattelin menneitä vuosia, että en saanut ennen itselleni rauhaa kuin kävin jokaisen kiusaamani pojan kotona soittamassa ovikelloa ja pyytämässä anteeksi. Koulussa en tätä kehdannut tehdä. Nykyään olen näiden ihmisten kaveri normaalisti ja facebookissakin tulee päivittäin juteltua, vaikka edelleen tunnen tiettyä syyllisyyttä aina hiedän kanssaan jutellessani.

Niin ja tämän halusin kertoa siksi, että voitaisiin havaita kuinka suuri merkitys opettajalla voi yhteisön ilmapiiriin olla. Minusta siis kiusaamisesta pitäisi yksinkertaisesti puhua paljon enemmän luokan sisällä. Kertoa sitten vaikka joku tämmöinen itsemurha tapaus yläastelaisille tai jotain, millä saataisiin ajatukset liikkeelle. Tämän lisäksi opettajien tai muun koulun henkilökunnan pitäisi muodostaa lähempi suhde oppilaisiinsa, jolloin nämä uskaltaisivat avautua asioistaan ja ongelmistaan helpommin. Ja vielä jos jotain voisi toivoa, niin rohkesti itse vaan kysymään nuorelta, mikäli näyttää että ilme on kokoajan mutrulla eikä koulu näytä tuntunvan edes siedettävältä.

Tietysti kaikki tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti toivoisin että jotain skarppausta tässä asiassa tapahtuisi ihan laajasti koko Suomen kaikissa kouluissa. Toki lasten vanhempienkin pitää kertoa lapsilleen näistä asioita, mutta he eivät ole paikalla koulussa ja aistimassa luokan tunnelmaa ja ehkä jopa näkemässä kiusaamista. Itse en tajunnut lopettaa kiusaamista ennen kuin minulle kerrottiin sen vaikutuksista ja siitä miltä se todella toisesta tuntuu.

Toivon todella etten enää joudu lukemaan lehdestä kenenkään lapsen/nuoren kuolemasta kiusaamisen vuoksi. Ja niin katsoin tuossa yksi päivä nuorille suunnatun elokuvan aiheesta, joka todella voisi tehota nuoriin kunhan se edes kerran näytettäisiin koulussa. Nimeä en juuuri nyt saa mieleen, mutta ruotsalainen tositapahtumiin perustuva leffa oli kyseessä, jonka lopussa nuori tyttö hirttäytyy kiusaamisen vuoksi. Silti mitään K-18 kamaa leffa ei ole, vaan juuri nuoria varten tehty. Ja korosta vielä lopuksi, että tarkoitukseni ei ole aloittaa sotaa opettajakuntaa vastaa, vaan tuoda omia ajatuksiani esille mahdollisimman neutraalisti.

 

[Viper]

Tätä ketjua olikin mielenkiintoista lukea. Olen itse valmistunut pari vuotta sitten matikan opettajaksi ja työskennellyt kohta kaksi täyttä lukuvuotta samassa yläkoulussa. Ikinä en olisi uskonut, että minusta opettaja tulee. Ei ollut ihan kerta tai kaksi, kun yläasteella istuin rehtorin kansliassa, tai koulun jälkeen jälki-istunnossa. Kuitenkin koulussa arvosanojen perusteella pärjäsin ihan hyvin.

Liekö tästä peruja se, että tulen ihmeen hyvin toimeen koulussa niiden vaikeampienkin tapausten kanssa. Jotenkin osaa kaukaisesti ymmärtää heidän toilailujaan ja huumorikaan ei välttämättä lopu yhtä nopeasti kuin jollain toisella opettajalla. Ei siis tarvitse juurikaan tunnilla huutaa (tätä yritän ihan tietoisesti välttää), vaan oppilaat ovat ymmärtäneet sen, että minä olen heitä kohtaan reilu ja mukava, jos he toimivat minua kohtaan samoin. Ja jos homma menee heidän puolelta perseilyksi, niin on turha odottaa mitään aikaisempia lopetuksia perjantai-iltapäivänä, tai jotain mukavia spesiaalitunteja. Myös tasapuolinen pitää olla sekä pitää lupauksistaan kiinni - tästä oppilaat ovat yllättävänkin tarkkoja.

Tuohon opettajan pätevyyteen ja koulutukseen liittyen olen sitä mieltä, että on erittäin hyvä, että Suomessa on tiukat kriteerit opettajille. Tällöin on merkittävästi pienempi todennäköisyys sille, että nuoren kanssa tulee työskentelmään henkilö, jolla on jollain lailla haitallinen vaikutus nuoren oppimiselle ja kehitykselle. Kuitenkin koulutus on vähän huonosti painotettu. Mielestäni opinnoissa voisi enemmän painottaa käytännön harjoittelua sekä opetettavan aineen didaktiikkaa. Karsisi vaikka sieltä kasvatustieteiden teorian puolelta ja jättäisi jonkun niistä syventävistä/soveltavista oman aineen kursseista didaktiiikan ja opettamiseen liittyvien asioiden opiskeluun.

Työn raskaus yllätti itsenikin. Olen tehnyt kesäisin fyysisesti hyvinkin rankkoja töitä. Mutta siitä selviää ihan vaan tekemällä. Ja sivutuotteena vieläpä kunto kohenee ja lihakset kasvaa. Opettajan työ oli alkuun kuitenkin ihan toisella tavalla raskasta. Yhtäkkiä olitkin päivittäin yksin vastuussa kymmennistä ihmisistä ja heidän oppimisestaan. Ja vastuu kun ei loppunut luokan oven sulkeutumiseen tunnin loputtua, eikä edes koulun ulko-oven jäätyä taakse päivän päätteeksi, vaan mielessä myllersi jo tulevat päivät ja viikot - mitä milläkin tunnilla tehdään, miten saada työrauha pidettyä, miten saada ne vaikeat tapaukset oppimaan asia jne jne.

Erityisesti kemian ja fysiikan tunnit olivat työläitä. Kokeelliset työt vaativat huolellisen suunnittelun ja usein myös etukäteen testailun. Ja kiehuvia nesteitä sekä happoja käsiteltäessä myös vastuu luokassa painoi ihan eri tavalla.

Ja vaikka palkka ei määräydy tulosten mukaan, niin ainakin itselläni on sen verran ammattiylpeyttä ja kunnianhimoa, että yritän aina viimeiseen asti saada ne heikoimmatkin ymmärtämään asiat. Ja sitten kun kokeet tulee, niin tuntuu aina pahalta, jos/kun osa ei vaan ole osannut tehtäviä tehdä. Tulee sellainen epäilys omaa toimintaa kohtaan. Olisko joku toinen ehkä saanut heidät oppimaan..?

Romaanin loppuun täytyy todeta, että olen todella onnellinen, että valitsin aikanani tämän alan. Pidän työstäni ja saan vielä työskennellä hyvässä porukassa. Virkaa ei vielä ole, mutta luottavaisin mielin mennään eteenpäin. Ja kohta alkaa se paljon odotettu kesäloma. Kelpaa :)

 

[cottonmouth]

IS: Opettajan "huorittelu" välitunnilla maksoi oppilaalle 500.

Veti oikein iloiseksi tämä uutinen, siis tuomion osalta. Toisaalta toki ikävää, että yhä useammin oppilaan/opiskelijan/vanhempien ja opettajan välistä dialogia käydään oikeusteitse, mutta toisaalta nämä opettajien tekemät aloitteet ovat vain hiekanjyvä aavikolla verrattuna siihen, miten usein "vastapuoli" turvautuu tai nimenomaan uhkailee juristeilla. Useinhan nämä vaietaan kuoliaiksi tai esim. ei-vakinaisessa virkasuhteessa oleva opettaja ei vain yksinkertaisesti uskalla nostaa tapahtumia esille peläten saavan maineen hankalana/osaamattomana. Tosifani kirjoitti jossain ketjussa ihan hyvin, että usein nimenomaan periaatteessa ns. samalla puolella oleva rehtori kävelee näissä asioissa opettajan ylitse pienemmän haitan periaatteen mukaan, mutta hienoa nähdä, että joskus asiat menevät toisin.

Lisäksi on hienoa tietää, että OAJ kaavailee opettajarekisteriä, johon kerättäisiin opetushenkilökunnan pätevyydet. Tiedän itsekin tapauksia, jossa "hyvä tyyppi" on toiminut jopa lukiotasolla opettajana, noh, lukiopohjalta vuosikausia.

 

[Evil]

Ikinä en olisi uskonut, että minusta opettaja tulee. Ei ollut ihan kerta tai kaksi, kun yläasteella istuin rehtorin kansliassa, tai koulun jälkeen jälki-istunnossa. Kuitenkin koulussa arvosanojen perusteella pärjäsin ihan hyvin.

Liekö tästä peruja se, että tulen ihmeen hyvin toimeen koulussa niiden vaikeampienkin tapausten kanssa.

Ihan samat aatokset on minulla. Vanhat opettajat ihmetteli aluksi, kun samoissa veso-koulutuksissa oltiin. "Sinä! Mitä SINÄ täällä teet?!?!" Olin sellainen ongelmatapaus välillä, kun kyseenalaistin kaiken ja olin vähän häirikkökin. En ilkeä mutta vilkas, pitkästyin helposti ja pistin omat showt pystyyn. Keskiarvo oli aina 8,5-9 mutta käytös seiska tai kutonen... Siitä on ollut hyötyä kuitenkin. Näen jo ipanoiden nenän asennosta kun ne suunnittelee jotain, eikä ne pysty keksimään mitään selitystä tai kepposta joka ei olisi mulle jo tuttu.

Kuitenkin koulutus on vähän huonosti painotettu. Mielestäni opinnoissa voisi enemmän painottaa käytännön harjoittelua sekä opetettavan aineen didaktiikkaa. Karsisi vaikka sieltä kasvatustieteiden teorian puolelta ja jättäisi jonkun niistä syventävistä/soveltavista oman aineen kursseista didaktiiikan ja opettamiseen liittyvien asioiden opiskeluun.

Ehdottomasti sama. Meillä oli luokanopettajapuolella ihan liikaa niitä kasvatustieteen klassikkoseminaareja ja liian vähän itse työhön keskittyvää koulutusta. Voi kuvitella että elämänkokemukseltaan vähäisemmät vastavalmistuneet voivat olla todella kusessa kun se todellisuus iskee vastaan eikä siihen ole osattu valmistautua.

Niin, ja kyllä opintoihin kannattaisi liittää myös pari opintoviikkoa (vai pisteitäkö ne nykyään on) vittumaisten vanhempien kanssa pärjäämistä.

 

[sampio]

Liekö tästä peruja se, että tulen ihmeen hyvin toimeen koulussa niiden vaikeampienkin tapausten kanssa. Jotenkin osaa kaukaisesti ymmärtää heidän toilailujaan ja huumorikaan ei välttämättä lopu yhtä nopeasti kuin jollain toisella opettajalla. Ei siis tarvitse juurikaan tunnilla huutaa (tätä yritän ihan tietoisesti välttää), vaan oppilaat ovat ymmärtäneet sen, että minä olen heitä kohtaan reilu ja mukava, jos he toimivat minua kohtaan samoin.

Oman kokemukseni pohjalta monen opettajan ongelma on se, että he asettuvat liian selkeästi oppilaiden yläpuolelle. Kaveeraus ei kuulu opettajalle, mutta ei mielestäni turha pönöttäminenkään tai oman auktoriteettinsa korostaminen. Ei jokainen poikkipuolinen sana oppilaalta ole uhka opettajaa kohtaan, vaan ihan vain inhimillistä käytöstä. Pelisilmää noissa tilanteissa tarvitaan aika paljon. Itse olen huomannut sen, että aika usein uhkaavat tilanteet saa laukeamaan huumorilla, pienellä joustolla tai sitten tyypistä ja tilanteesta riippuen raa'asti auktoriteetilla. Nuo kaikki vaativat sen, että opettaja tajuaa tilanteen, koska huumorillakin saattaa sohaista väärään kohtaan tai sitten jouston jälkeen unohtuu käsitellä asia esim. tunnin jälkeen. Yksioikoinen räyhääminen ja oppilaiden paskajäykkänä istuttaminen ei kuitenkaan natsaa omaan tapaani toimia.

IS: Opettajan "huorittelu" välitunnilla maksoi oppilaalle 500.

Näiden uutisten soisi lisääntyvän sikäli, että vaikkei tapahtuma itsessään ole tietenkään toivottava, antaisi se kuitenkin signaalin siitä, ettei opettajien tarvitse kuunnella aivan mitä tahansa töissään. Vähän sama juttu kuin linkittämässäni tapauksessa keväällä.

Lisäksi on hienoa tietää, että OAJ kaavailee opettajarekisteriä, johon kerättäisiin opetushenkilökunnan pätevyydet. Tiedän itsekin tapauksia, jossa "hyvä tyyppi" on toiminut jopa lukiotasolla opettajana, noh, lukiopohjalta vuosikausia.

Tuo on kokonaisuuden kannalta hyvä juttu, vaikka henkilökohtaisesti se napsahtaa mun nilkkaani mahdollisesti. En kyllä koe antaneeni sen huonompia lähtökohtia oppilailleni lukioon kuin kollegani, varsinkin kun olen ollut koulumme pysyvin hissanmaikka viimeisen kahden vuoden aikana. Lisäksi oppilaspalaute on ollut kurssien jälkeen varsin hyvää. Mutta kuten sanoin, kokonaisuuden kannalta tuo on hyvä asia, ja jos en ehdi pätevöityä sitä ennen, niin sitten pitää kehitellä jotain muuta. Saa nyt sitten nähdä, kuinka pääsykokeissa kävi. Ainakin valmistautuminen oli parempaa kuin viimeksi, jolloin luin vaille kolme viikkoa ja hyvin satunnaisesti silloinkin.

 

[kamik]

Kysely: Tyytyväisimmät työntekijät löytyvät koulusta

Aika yllättävä uutinen. Tosin jos resurssit (lue: raha) on kunnossa, niin napinan ja jupinan aiheet ovat yleensä aika pieniä. Monet ongelmatilanteet johtuvat henkilöiden välisistä näkemyseroista ja/tai auktoriteetin puutteesta. Puhumalla selviää tilanteesta kuin tilanteesta, oli sitten toisena osapuolena opettaja tai oppilas.

 

[Axbor Nocturne]

Olikohan se tässä Ajankohtainen kakkonen lähetyksessä (YLE areena, n. 18 min. ->), missä käytiin läpi tätä rankkaa opettajan ammattia ja kuinka heidän kannattaa lisääntyä, jotta eivät häviäisi palkkakuluissa. Joku voisi jopa sanoa, että kusetuksen makua, mutta ei. Tämähän on vain asia, jonka järjestelmä tekee mahdolliseksi, joten miksi sitä ei käyttäisi hyväkseen?

 

[cottonmouth]

Tämähän on vain asia, jonka järjestelmä tekee mahdolliseksi, joten miksi sitä ei käyttäisi hyväkseen?

Näinpä. Toki tässä nyt on käytännössä kyse naisopettajista, vaikka tuossa pätkässäkään sitä ei muistaakseni (katsoin tiistaina) suoraan sanottukaan, vaan puhuttiin yleisluontoisesti vain opettajista. Onhan tuo todella syvältä ja poikittain, kun virkaa hoitava henkilö on tehnyt vuoden duunia, mutta saa palkan vain 9 1/2 kuukaudelta ja viranhaltija nostaa nuo puuttuvat 2 1/2 kuukautta tekemättä mitään.

 

[sampio]

No niin. Etenen perse edeltä puuhun, mutta yksi iso askel on kuitenkin otettu, kun tänään tipahti opiskelupaikka Helsingin yliopistoon hissaa pänttäämään. Viimevuotinen haku meni harjoitellessa, tänä vuonna tuntuma oli aivan erilainen. Tosin hiukan epävarma olin, kun tuntui, että kirjoitin tolkuttomasti, mutta hiukan ilman punaista lankaa. Asiaa kyllä tiesin suoltavani ja näköjään sitä oli riittävästi myös tarkastajien mielestä, kun lopulta suht selvällä marginaalilla pelkän kokeen perusteella tulin valituksi.

Nyt sitten alkaakin mielenkiintoinen vaihe elämässä, kun pitää yhdistää työt, opinnot ja perhe ynnä vielä jonkinmoinen oma elämä. Käsittääkseni tenttimällä kuitenkin pystyy paljon noita kursseja suorittamaan ja kai opettajaksi tähtäävällä opettajalla on jonkinmoiset neuvotteluvaltit käsissään.

Helpotus oli kyllä melkoinen, pakko myöntää. Ehkä kuitenkin se isoin henkinen peikko on nyt selätetty jo ihan senkin vuoksi, ettei tarvitse itselleenkään selitellä epäpätevyyttään, vaikka kuinka olen hommat hanskannut.

 

[Fordél]

Nyt sitten alkaakin mielenkiintoinen vaihe elämässä, kun pitää yhdistää työt, opinnot ja perhe ynnä vielä jonkinmoinen oma elämä. Käsittääkseni tenttimällä kuitenkin pystyy paljon noita kursseja suorittamaan ja kai opettajaksi tähtäävällä opettajalla on jonkinmoiset neuvotteluvaltit käsissään.

Onneksi olkoon! Nyt on varmasti edessä hyvin mielenkiintoinen vaihe elämässä. Ei ole helppoa yhdistää noita kaikkia, varsinkin jos yliopisto ja muu elämä ovat eri paikkakunnilla? Raskas urakka on siis edessä ja sitä on turha kiistää, mutta jos ja kun intoa riittää niin varmasti tuon pystyy hyvin klaaraamaan. Vaatii paljon asioiden järkkäilyä ja aikatauluttamista. En tiedä millainen on historian laitoksen käytäntö tenttien ja kurssien suhteen, mutta varmasti paljon asioita on järjestettävissä, esimerkiksi kurssien ja tenttien sijaan kenties jotain kirjallisuustehtäviä. Alussa kannattaa varmaan paahtaa menemään niin paljon kuin alkuinnostuksellaan jaksaa, koska lopussa nuo jutut tuppaa aina venymään.

 

[ukkometso]

Nyt sitten alkaakin mielenkiintoinen vaihe elämässä, kun pitää yhdistää työt, opinnot ja perhe ynnä vielä jonkinmoinen oma elämä. Käsittääkseni tenttimällä kuitenkin pystyy paljon noita kursseja suorittamaan ja kai opettajaksi tähtäävällä opettajalla on jonkinmoiset neuvotteluvaltit käsissään.

Onnea! Ja eikun tahkoamaan, suosittelen, että vilkaiset avoimen yliopiston kurssitarjontaa, sieltä varmaan löytyy korvaavia etäopintoja melkoisesti, siis muka luet kotona ja teet harjoitustöitä netin kautta. Ainakin kasvatustieteet saisi vedettyä tuolla melko vasurilla. Ja kun olet päässyt sisään yliopistoon, niin sitten vaan ilmoittaudut sivuaineopiskelijaksi vaikka maantieteeseen.

 

[cottonmouth]

Hieno homma Sampio.

Annan silti ilmaisen vinkin yliopistoa varten: jos mahdollista, niin pidä pikkaista vaille pirun tarkkaan suu kiinni siitä, että olet epäpätevänä opettamassa samaan aikaan, kun opiskelet. Tietäen historian opettajien työtilanteen, niin olet vain yhden pikkusieluisen kantelian soiton päässä siitä, että sopparia ei jatketa ensi vuonna. Tuolle ei oikein rehtorikaan voi mitään, vaikka kuinka olisit hoitanut duunit hyvin, koska lain mukaan epäpätevää opettajaa ei saa pitää yhtä lukuvuotta pidempään ilman, että paikka laitetaan julkiseen hakuun. Ja aivan varmasti tuohon edes se yksi pätevä hakija löytyy.

Kova on haaste sovittaa työt, perhe ja opiskelu, mutta toivotaan, että onnistuu. Luulisin, että avoimessa voi hoitaa aika paljon noita ja ettei historiassa ole kovin paljon ns. pakko-osallistumisia tyyliin laskarit, kenttäkurssit, harjoituskurssit, labrat jne.. Haasteellinen lienee sitten tuo pedagogisen pätevyyden hankkiminen Soklasta, koska siellä osallistuminen on suurimmalle osalle pienryhmätyöskentylykursseista pakollista ja käytännössä harjoittelut ajoittuvat melko kattavasti koko lukuvuodella. Näistä 2/3 on vielä suoritettava normaalikouluissa.

Mutta yhtä kaikki; onnea valitsemallasi tiellä.

 

[Molkke]

Itse työskentelen yläkoulussa, tosin muussa kuin opettajan virassa. Haluaisinkin kysyä teiltä opettajilta opettajien mielipidettä asiaan, joka ainakin minua askarruttaa. Mitä mieltä olette koululla olevista muista työntekijöistä? Koetteko esimerkiksi koulupsykologin tai koulupsykiatrin työt turhiksi? Itse olen huomannut, toista ammattikuntaa edustavana, ylenkatseita sekä asennetta, että astuisin opettajien tontille tai varpaille. Mitä ajatuksia herättää? Olen siis koulunuorisotyöntekijä.

 

[TosiFani]

... Mitä ajatuksia herättää? Olen siis koulunuorisotyöntekijä.

Itse lähden esimerkiksi avustajan kohdalla työpari ajatuksesta, molemmilla sama päämäärä ja saman arvoisina työtä tehdään. Opettajalla on tietysti aina vastuu koulutyöstä, joten hän määrittelee tuntien sisällön ja opettamistavan. Itsellä on ollut loistava tuuri avustajien kanssa, yhteinen sävel on löytynyt hyvin.

 

[opelix]

Edelliseen voisin lisätä että psykologia ja kuraattoria suuresti arvostaisin jos joskus olisivat paikalla. Ongelmahan on pienen pienet resurssit joka johtaa siihen ettei tämä tärkeä tukihenkilöstö ehdi tutustua kunnolla ongelmatapauksiin mutta arvostan. Arvostan myös avustajia,siivoojia,keittiönväkeä ja kiinteistönhoitajaa. Kaikki opettajan ohella pyörittävät koulua.

No toki on sitten näitä kolmannelta sektorilta joskus eksyneitä avustajia joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ärsyttää myös kun palavereissa käy näitä tsykologiharjoittelijoita jotka yllättäen tuntevatkin sen lapsen viisaudessaan paremmin kuin oma ope vuosien jälkeen. Aargh! Mutta näinhän se menee,nuorilla on virtaa. Heitäkin arvostan ei siinä.

Niin taitaapa olla viikonloppuna loma puolessa välissä,vielä ei töihin kaipaa!

 

[sampio]

Kiitokset näin jälkijättöisesti. Ihan hauska fiilis on kyllä vieläkin tuosta asiasta, kun on oikeasti tajunnut sen, että nyt on yksi iso tavoite saavutettu tällä ajankäytöllä ja kiireillä. Toki iso mäki on kiivettävänä, mutta löytyi sentään oikea polku, notta pääsee edes tallustelemaan. Yksi puolihuolimattomasti suortitettu tutkinto on takana, joten duuni on sinänsä tuttua, ja nyt motivaatio on aivan eri luokkaa.

Mutta joo. Kohti ääretöntä ja sen yli.

 

[cottonmouth]

Toimin erityisopettajana ja tiedän lähtökohtaisesti, että oppilaani haastavat minua päivästä toiseen. Siihen kuuluu mm. henkilökohtaisuuksiin menevät haukkumiset, jotka kohdistuvat minuun ja minun läheisiini. Minun ammattitaitoa on jättää nämä omaan arvoonsa, omata sellainen itsetunto ettei nuo pääse ihon alle. Näen opettajainhuoneessa joskus kauhistelevia opettajia, kun joku oppilas on haistatellut kiukuspäissään. Tällöin pohdin kyseisen opettajan ammattitaitoa.

Siirsin tuolta toisesta ketjusta, kun tuo boldattu osio hieman särähti silmään. Tunnen monta erituisopettajaa ja tällaiseen suhtautumiseen en ole koskaan törmännyt tai sitten ovat pitäneet varsin hyvin mölyt mahassaan.

Ymmärrän että varsinkin yläkoulussa erityisopettaja voi turtua noihin vittuihin, homoihin ja huoriin, mutta se ei tarkoita, että ns. normiopettajan pitäisi hyväksyä tuollainen kielenkäyttö normiluokassa. Päinvastoin. Ennemminkin näkisin, että normaalin itsetunnon omaava ihminen ei homottelua/huorittelua kuuntele, vaikka se ei mitenkään ihon alle pääsisi. Toki roolit ovat koulussa erilaiset, mutta aika outoa törmätä siihen, että aletaan pohtimaan kollegan ammattitaitoa. Yleensä tässä asiassa on kynnys varsin korkealla opettajapiireissä.

 

[TosiFani]

... Ennemminkin näkisin, että normaalin itsetunnon omaava ihminen ei homottelua/huorittelua kuuntele, vaikka se ei mitenkään ihon alle pääsisi. Toki roolit ovat koulussa erilaiset, mutta aika outoa törmätä siihen, että aletaan pohtimaan kollegan ammattitaitoa. Yleensä tässä asiassa on kynnys varsin korkealla opettajapiireissä.

Puhuin kauhistelusta, en sietämisestä. Kauhistelu tarkoittaa opettajainhuoneessa käytävää keskustelua, jossa päivitellään vittu-markon kielenkäyttöä edellisellä tunnilla. Yleensä oppilas tuomitaan keskustelussa kaikella tavalla yhteiskunnan ulkopuoliseksi ja hylkiöksi. Vaikka kyse oli vain huonosta käytöksestä.

En minä siedä oppilailta haistatteluja, mutta ymmärrän sen joskus olevan pahanolon ulospäästämistä tai keino horjuttaa opettajan tasapainoa. Tavallisessa luokassa on yleensä kyse jälkimmäisestä, oppilaat käyttävät rumaa kielenkäyttöä ja julkeaa puhetta järkyttääkseen opettajaa. Ja kun oppilaat huomaavat onnistuvansa tavoitteessaan, he käyttävät sitä hyväkseen toistekin.

Mielestäni opettajan ammattitaitoon kuuluu tämän ymmärtäminen, sillä muuten työstä tulee raskasta. Mikäli nuorten kiukuttelu menee nahan alle, kyseinen ihminen ei ole sovelias opettajaksi. Valitettavasti näitäkin tapauksia näkee. Talvet pillereissä ja kesät kännissä, kuten eräs valmistuva matematiikan opettaja kuvasi yläkoulun opettajan työtä joitakin vuosia sitten.

Ja viimeinen lauseesi on aikamoista itsensä ylentämistä, eiköhän me opettajat olla ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Kyllä siellä opettajainhuoneessa arvostellaan kollegoiden tekemisiä hiljaisesti ja joskus ihan juorutenkin.

 

[cottonmouth]

Puhuin kauhistelusta, en sietämisestä. Kauhistelu tarkoittaa opettajainhuoneessa käytävää keskustelua, jossa päivitellään vittu-markon kielenkäyttöä edellisellä tunnilla. Yleensä oppilas tuomitaan keskustelussa kaikella tavalla yhteiskunnan ulkopuoliseksi ja hylkiöksi. Vaikka kyse oli vain huonosta käytöksestä.

En minä siedä oppilailta haistatteluja, mutta ymmärrän sen joskus olevan pahanolon ulospäästämistä tai keino horjuttaa opettajan tasapainoa. Tavallisessa luokassa on yleensä kyse jälkimmäisestä, oppilaat käyttävät rumaa kielenkäyttöä ja julkeaa puhetta järkyttääkseen opettajaa. Ja kun oppilaat huomaavat onnistuvansa tavoitteessaan, he käyttävät sitä hyväkseen toistekin.

Mielestäni opettajan ammattitaitoon kuuluu tämän ymmärtäminen, sillä muuten työstä tulee raskasta.

Olet tuossa viimeisessä virkkeessä ihan oikeassa, mutta toisaalta tässä mainitsemassasi "kauhistelussa" on varmaan lähinnä kyse tilanteen purkamisesta kollegojen kesken, ei sen kummemmasta. Ei kai tuo vielä tarkoita sitä, että oltaisiin päästy ns. ihon alle tai voida vetää mitään kovin suuria päätelmiä miten opettaja tuohon on luokassa suhteutunut. Eli tässä mielessä aikalailla kova väite alkaa tuon perusteella arvostelemaan kenenkään ammattitaitoa. Lisäksi varmasti tiedät, että keskustelut oppilaista/opiskelijosta voivat ajoittain olla melko "värikkäitä", vaikka niillä ei mitään sen enempää "kauhisteltaisikaan".

Mikäli nuorten kiukuttelu menee nahan alle, kyseinen ihminen ei ole sovelias opettajaksi. Valitettavasti näitäkin tapauksia näkee. Talvet pillereissä ja kesät kännissä, kuten eräs valmistuva matematiikan opettaja kuvasi yläkoulun opettajan työtä joitakin vuosia sitten.

Alku on ihan totta, mutta loppu onneksi kai enemmän vielä poikkeus kuin sääntö.

Ja viimeinen lauseesi on aikamoista itsensä ylentämistä, eiköhän me opettajat olla ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Kyllä siellä opettajainhuoneessa arvostellaan kollegoiden tekemisiä hiljaisesti ja joskus ihan juorutenkin.

Opettaja todellakin on ihan samanlainen ihminen kuin kuka tahansa, mutta erittäin harvoin olen kuullut, että suoranaisesti ammattitaitoon puututaan. Jos on puututtu, niin yleensä ihan syystä.

Ihan hyviä ajatuksia, mutta tuo kokonaisvaltainen "ammattitaidon kyseenalaistaminen" hieman särähti, jos normiopettaja joskus avaisi suunsa näistä vittuiluista.

 

[TosiFani]

Olet tuossa viimeisessä virkkeessä ihan oikeassa, mutta toisaalta tässä mainitsemassasi "kauhistelussa" on varmaan lähinnä kyse tilanteen purkamisesta kollegojen kesken, ei sen kummemmasta. Ei kai tuo vielä tarkoita sitä, että oltaisiin päästy ns. ihon alle tai voida vetää mitään kovin suuria päätelmiä miten opettaja tuohon on luokassa suhteutunut...

Olet aika meedio, kun pystyt analysoimaan minun kokemat tilanteet sieltä jostain. Sinulle opettajat ovat näköjään yli-ihmisiä, jotka vain purkavat tilanteita, eivätkä tee muutenkaan virheitä.

 

[cottonmouth]

Olet aika meedio, kun pystyt analysoimaan minun kokemat tilanteet sieltä jostain. Sinulle opettajat ovat näköjään yli-ihmisiä, jotka vain purkavat tilanteita, eivätkä tee muutenkaan virheitä.

Puhuin toki yleisellä tasolla eli kai selvyyden vuoksi oikeampi muoto olisi ollut "näissä kaunisteluissa", mutta sopikaamme nyt vaikka näin, jos se helpottaa. Pahoittelut. Sinällään aikalailla taitava kääntö siitä alkuasetelmasta, jossa allekirjoittanut kyseenalaisti melko voimakasta yleistystäsi:

Näen opettajainhuoneessa joskus kauhistelevia opettajia, kun joku oppilas on haistatellut kiukuspäissään. Tällöin pohdin kyseisen opettajan ammattitaitoa.

Jos vielä uskaltaa kysyä, niin mistä noissa yleisissä kauhisteluissa, joilla en viittaa mihinkään kouluun tai kehenkään opettajaan on sitten kysymys, kun kerta täysin metsään menin?

 

[TosiFani]

...Jos vielä uskaltaa kysyä, niin mistä noissa yleisissä kauhisteluissa, joilla en viittaa mihinkään kouluun tai kehenkään opettajaan on sitten kysymys, kun kerta täysin metsään menin?

Sinä ratsastat joka kerta paikalle, kun opettajien osaamista kyseenalaistetaan ja selittelet kaikkia tilanteita paremmin päin. Miksi sinulle on niin vaikeaa myöntää, että opettajien joukossa on ammattitaidottomia, aivan kuten on kaikissa ammateissa?

Kauhistelussa on kysymys oppilaan haukkumisesta täysin epäammatillisesti.

 

[El Lude]

Koppotikoppoti...

Kauhistelussa on kysymys oppilaan haukkumisesta täysin epäammatillisesti.

Missä niitä oppilasasioita voi sitten läpikäydä jollei opettajainhuoneessa? Kotonako? Työnohjauksessa? Välillä vaan asiat ottaa päähän. Huonoja päiviä lienee välillä meillä jokaisella, jopa huhujen mukaan erkkaopeillakin. Ei pitäisi päästää iholle, mutta välillä voi niin vain käydä. Jopa jokaiselle meistä. Välillä on hyvä laskea höyryjä ja saada työyhteisöltä tukea. Jos siis näin käy, että oppilas/valvontaluokka lukuisine ongelmatapauksineen "vituttaa", ja tämän vitutuksen tuo muun työyhteisön tietoon, niin olenko mielestäsi epäpätevä? Olenko?

Hellyttävää on muuten tuo toistuva vihapuheesi aineenopettajia kohtaan...