Rohkeasti nyt tungen jo uutta levyä todella korkealle. Lista elää pykälän sinne tänne ja ykkösestä käyvät ikuista kamppailua nuo kaksi ekaa. Kasin paikkeilta mennään päivästä riippuen enemmän "hyviä biisejä, levy ei kokonaisuutena pärjää ylemmille" -osastolle. Esim. Sorceressilla on muutama älyttömän kova biisi, mutta loput vähän meh-osastoa.
Opethin levyt rankattuna:
- Ghost Reveries
- Blackwater Park
- Deliverance
- The Last Will and Damnation
- Still Life
- In Cauda Venenum
- Damnation
- My Arms Your Hearse
- Watershed
- Sorceress
- Pale Communion
- Heritage
- Morningrise
- Orchid
Tietystihän näitä voisi vaikka äänestää. Kierrätyskeskukseen oma ketju tai tähän ketjuun kommenttien kera.
1. Blackwater Park (varmaan paras albumi mitä koskaan on tehty)
2. Damnation (käsittämätön biisimateriaali sekä uskomattoman hyvin tuotettu ja miksattu, kiitämme Steven Wilsonia)
3. Still Life (melkein yhtä täydellinen kuin Blackwater Park, jossa kuitenkin jokainen sävellys ei ole ihan yhtä täysosuma, silti edelleen 10/10)
4. Ghost Reveries (Ainoa syy miksi alempana kuin edellä mainitut on koska The Grand Conjuration ja Beneath the Mire eivät ole koskaan iskeneet minulle täysin)
5. My Arms Your Hearse (vähän vähemmän tasainen versio Still Lifesta, laulumelodiat ja suoritukset eivät vedä vertoja seuraaville levyille mutta täynnä hyvää kamaa)
6. Watershed (progesuuntaus näkyy tässä jo ja biisit eivät ole yhtä koherentteja mutta loistava edelleen. Porcelain Heart ja Burden eivät kuulu omiin suosikkeihini)
7. The Last Will and Testament (muuten täyttä rautaa mutta toinen, kolmas ja levyn päättävä balladi eivät edelleenkään todella monien kuuntelujen jälkeen toimi täysin. 4.-7. -raidat on erittäin kovaa tykittelyä.
8. Deliverance (nimibiisi, A Fair Judgement ja Master's Apprentices 10/10, muut yhdentekeviä minulle)
9. Pale Communion (täynnä hyviä hetkiä ja osia mutta kokonaisuutena jättää vähän kylmäksi. Eternal Rains Will Come, Moon Above Sun Below, Faith In Others hienoja kohokohtia)
10. Morningrise (vielä identiteettiään hakevan bändin hyvä levy, joka on epätasainen. To Bid You Farewell on upea)
11. In Cauda Venenum (merkittävä osa albumista kuulostaa siltä kuin Åkerfeldt olisi kysynyt chatGPT:tä tekemään mahdollisimman kummallisen melodian. Kuitenkin The Last Willin jälkimainingeissa tästäkin löytää uusia hienoja juttuja mutta liiallisen viiksiprogeilun vaatteissa)
12. Sorceress (pari yksittäistä kovaa biisiä, kuten nimikko ja Era mutta harvemmin jaksaa kokonaan kuunnella)
13. Orchid (nuoret pojat riffittelee niin maan perkeleesti mutta Åkerfeldtin biisinkirjoitus kehittyy uskomattoman paljon heti tämän levyn jälkeen)
14. Heritage (The Devil's Orchard on hyvä biisi mutta ainoa osa, mikä muusta albumista nappaa, on Folkloren loppu)