Juu, vanhoja tuttuja toki kaikki noi, tattis. To be Kind tosin kuulematta, eikä Swansin nerokkuus ole täysin mulle vielä auennut. "Populaari" meteli ei ole ihan täysin vierasta, mutta ihan ei ole silti lähtenyt.No King Crimsonia vaan soimaan ja jos Tool ei ole vielä tuttu niin soittimeen vain. Tai sitten Swans, joka on jotain hävyttömän nerokasta. The Seer ja To Be Kind ovat aika järkyttävän kovia molemmat ja vielä tuoreita. Toki siltä kelpaa kaikki levyt soittoon.
Juu, vanhoja tuttuja toki kaikki noi, tattis. To be Kind tosin kuulematta, eikä Swansin nerokkuus ole täysin mulle vielä auennut. "Populaari" meteli ei ole ihan täysin vierasta, mutta ihan ei ole silti lähtenyt.
Olisin ehkä voinut täsmentää, että oliskohan uudemmissa bändilöissä tai jossain aivan puskissa takavasemmalla vielä piileksimässä jotain, ja ehkä vastaavalla melodian ja dynamiikan tajulla. Otsikon bändinkin moni löysi vähän jälkijunassa, joten miksei muitakin.
No Kuolemanlaakso on oma suosikkini. Vähän tuollaista doomia enemmän. Ja toki Triptykon on tehnyt kaksi huikeaa levyä, vaikka ei samanlaista olekaan Opethin kanssa.Juu, vanhoja tuttuja toki kaikki noi, tattis. To be Kind tosin kuulematta, eikä Swansin nerokkuus ole täysin mulle vielä auennut. "Populaari" meteli ei ole ihan täysin vierasta, mutta ihan ei ole silti lähtenyt.
Olisin ehkä voinut täsmentää, että oliskohan uudemmissa bändilöissä tai jossain aivan puskissa takavasemmalla vielä piileksimässä jotain, ja ehkä vastaavalla melodian ja dynamiikan tajulla. Otsikon bändinkin moni löysi vähän jälkijunassa, joten miksei muitakin.
Olisin ehkä voinut täsmentää, että oliskohan uudemmissa bändilöissä tai jossain aivan puskissa takavasemmalla vielä piileksimässä jotain, ja ehkä vastaavalla melodian ja dynamiikan tajulla. Otsikon bändinkin moni löysi vähän jälkijunassa, joten miksei muitakin.
Still Lifen, Blackwater Parkin ja Damnationin asettama rima on minulle niin korkealla, etten usko minkään koskaan menevän niiden edelle tai edes seuraan. Melkoisen karhunpalveluksen tekivät itselleen, kun julkaisivat muutaman 10/10 mestariteoksen silkkaa neroutta, joihin kaikkea myöhemmin verrataan.Näinköhän tämä uusin nousee yhdeksi isoista? On nimittäin soinut nyt kymmenisen kertaa tuossa (osin toki taustalla), eikä vielä ole merkkiäkään edes hetkellisestä kyllästymisestä.
Mulla sama. Blackwater Park siinä kyllä aivan kinthaalla.Ghost Reveries on kiistatta itselle paras Opeth albumi. Siinä on kaikki kohdallaan.
Levyn biisit tosiaan pikkuisen puuroutuivat toisiinsa ainakin omalla kohdalla ensikuuntelujen aikana koska kaikkien paitsi viimeisen yleistunnelma on samankaltainen (paras sana kuvaamaan sitä, minkä keksin on pahaenteinen). Ja tietysti Opeth ei sitä nopeiten avautuvaa musaa ikinä ole ollutkaan mutta nyt tuntuu joka kuuntelulla avautuvan joku uusi osa, joku uusi riffi, melodia tai yksityiskohta.En ole vielä niin montaa kertaa kuunnellut, että uskaltaisi nostaa aiempien parhaiden albumien tasolle, ehkä juuri siitä syystä, että yksikään kappale ei ole noussut vielä itselle ihan sellaiseksi ”tykkikappaleeksi”.
Örinöille silti iso pekku. Ja jos niistä parhaista parhaista levyistä puhutaan niin tietty Blackwater Park ja Watershed.
Aiempienkin levyjen kanssa on kanssa käynyt niin, että avautuvat paremmin ajan kanssa.
No ehkä minä otan esiin tämän uuden Opethin eli The Last Will And Testament.
Onhan tämä.. ainakin minun mielestä hyvä. Ihan varmasti paras sitten Watershedin. Itsestä tuntuu, että tykkään tästä jopa tuota Watershedia, että myös Ghost Reveriesiä enemmän. Jää toki 2000-luvun alun superkolmikon taakse. No ehkä sekä Ghost Reveriesiltä, että Watershediltä löytyy parempi biisi kuin tältä levyltä, mutta tykkään tästä tämän levyn kokonaisuudesta. Olen tämän nyt kolme kertaa kuunnellut läpi lenkillä ja autossa. Ja onhan tämä aika progea, eli helppoa metallia ei tästäkään kannata odottaa, vaikka Åkerfeldt örisee taas. Ja voi pojat... Väitän, että örisee komeammin kuin kertaakaan aikaisemmin. Örinä tällä levyllä ei ole itsetarkoitus. Se palvelee biisiä ja tarinaa. Tiedän, että moni ei varmaan yhdy mielipiteeseen, mutta tätä mieltä olen.
Levyn päättävä A Story Never Told edustaa sitä kauniimpaa Opethia. Ehkei ihan Damnationin mestarisävellyksiin yllä, mutta hieno on biisi kuitenkin.
Bändejä on niin paljon, että pakostakin osa menee ohi.Jaa, taasko mä oon ollut pihalla näiden hyvien bändien osalta. Sama kävi myös Swallow the Sunin kanssa.
Opethin uusinta on tullut kuunneltua melko paljon ja tänään olen kuunnellut Ghost Reveriesin sekä nyt soi Blackwater Park. Toimii! Joutaa varmaan painaa vinyylit tilaukseen...
Ei saakeli 79€ / lippu tuonne jäähalliin.
Olen kohta viiskymppinen ja kuunnellut esim. progea 90-luvulta asti, mutta ehdin esim. vanhaan Genesikseen syventyä vasta 2010-luvun loppupuolella. Pari vuotta sitten ostin kaikki alkuperäisen Alice Cooperin levyt. Niin se vain menee eikä siinä ole mitään hävettävää, mahtavaa on löytää vanhoja ja "vanhoja" bändejä.Bändejä on niin paljon, että pakostakin osa menee ohi.
Seuraavana sitten Watershed ja Still Life kuunteluun, molemmat kanssa 10/10 levyjä. Tuohan on vain hyvä tilanne kun löytää uutta kuunneltavaa.kuunnellut Ghost Reveriesin sekä nyt soi Blackwater Park. Toimii!
