Opeth

  • 46 174
  • 288

rapster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kolarin Turmio
No King Crimsonia vaan soimaan ja jos Tool ei ole vielä tuttu niin soittimeen vain. Tai sitten Swans, joka on jotain hävyttömän nerokasta. The Seer ja To Be Kind ovat aika järkyttävän kovia molemmat ja vielä tuoreita. Toki siltä kelpaa kaikki levyt soittoon.
Juu, vanhoja tuttuja toki kaikki noi, tattis. To be Kind tosin kuulematta, eikä Swansin nerokkuus ole täysin mulle vielä auennut. "Populaari" meteli ei ole ihan täysin vierasta, mutta ihan ei ole silti lähtenyt.

Olisin ehkä voinut täsmentää, että oliskohan uudemmissa bändilöissä tai jossain aivan puskissa takavasemmalla vielä piileksimässä jotain, ja ehkä vastaavalla melodian ja dynamiikan tajulla. Otsikon bändinkin moni löysi vähän jälkijunassa, joten miksei muitakin.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Juu, vanhoja tuttuja toki kaikki noi, tattis. To be Kind tosin kuulematta, eikä Swansin nerokkuus ole täysin mulle vielä auennut. "Populaari" meteli ei ole ihan täysin vierasta, mutta ihan ei ole silti lähtenyt.

Olisin ehkä voinut täsmentää, että oliskohan uudemmissa bändilöissä tai jossain aivan puskissa takavasemmalla vielä piileksimässä jotain, ja ehkä vastaavalla melodian ja dynamiikan tajulla. Otsikon bändinkin moni löysi vähän jälkijunassa, joten miksei muitakin.

Lyhyt OT, pistä tsekkaukseen Between the Buried and Me.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Juu, vanhoja tuttuja toki kaikki noi, tattis. To be Kind tosin kuulematta, eikä Swansin nerokkuus ole täysin mulle vielä auennut. "Populaari" meteli ei ole ihan täysin vierasta, mutta ihan ei ole silti lähtenyt.

Olisin ehkä voinut täsmentää, että oliskohan uudemmissa bändilöissä tai jossain aivan puskissa takavasemmalla vielä piileksimässä jotain, ja ehkä vastaavalla melodian ja dynamiikan tajulla. Otsikon bändinkin moni löysi vähän jälkijunassa, joten miksei muitakin.
No Kuolemanlaakso on oma suosikkini. Vähän tuollaista doomia enemmän. Ja toki Triptykon on tehnyt kaksi huikeaa levyä, vaikka ei samanlaista olekaan Opethin kanssa.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Olisin ehkä voinut täsmentää, että oliskohan uudemmissa bändilöissä tai jossain aivan puskissa takavasemmalla vielä piileksimässä jotain, ja ehkä vastaavalla melodian ja dynamiikan tajulla. Otsikon bändinkin moni löysi vähän jälkijunassa, joten miksei muitakin.

Lähiajat kuunnellut Libanonilaista Amadeus Awadia. Tekee mukavan kimuranttia, melodista progea. Ja kaverin levyiltä löytyy aikas jäätäviä vierailijoita, kun vuorotellen Gavin Harrison, Mark Boals, Arjen Lucassen ja Anneke van Gierbergenkin ovat olleet kaverin levyillä. Aikas lahjakkaan olinen heppu.
 

Straight Edge

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Leafs, Jokerit
No, miltäs The Last Will And Testament -levy on maistunut?

Kyllä tässä hetkensä on. Ja sitä ihanata Åkerfeldt -murinaa myös, jota on toistakymmentä vuotta kaipailtu. Suomipoika lyö rumpua taitavasti, kova kaveri hänkin.

Kyllä Opeth on kiistämättä yksi kaikkien aikojen suurimmista.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: M10

SM84

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Louis Blues, KuKi HT
Hyvältä on maistunut! Musiikillisesti samaa jatkumoa muutaman edellislevyn kanssa, mutta örinät tuo taas oman pikantin mausteensa tuohon kokonaisuuteen ja vie ajatuksia Watershedin suuntaan. Äkkiseltään tuntuu, että laulupuoli on aika monipuolinen, toki tämä tarinallinen kokonaisuus puoltaa sitä. Väyrynen soittaa hienosti, sopii hyvin kyllä bändiin. Paradise Lostissa meni minusta hieman hukkaan, siihen musiikkiin sopii hieman pelkistetympi tyyli.
 

Straight Edge

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Leafs, Jokerit
Näinköhän tämä uusin nousee yhdeksi isoista? On nimittäin soinut nyt kymmenisen kertaa tuossa (osin toki taustalla), eikä vielä ole merkkiäkään edes hetkellisestä kyllästymisestä.
 

Voranen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tomi Sallinen
Näinköhän tämä uusin nousee yhdeksi isoista? On nimittäin soinut nyt kymmenisen kertaa tuossa (osin toki taustalla), eikä vielä ole merkkiäkään edes hetkellisestä kyllästymisestä.
Still Lifen, Blackwater Parkin ja Damnationin asettama rima on minulle niin korkealla, etten usko minkään koskaan menevän niiden edelle tai edes seuraan. Melkoisen karhunpalveluksen tekivät itselleen, kun julkaisivat muutaman 10/10 mestariteoksen silkkaa neroutta, joihin kaikkea myöhemmin verrataan.

Näin muutaman päivän jälkeen tämä on melko selkeästi Watershedin jälkeisistä levyistä paras, ainoastaan Pale Communion on edes lähellä. Erittäin ehjä ja vahvatunnelmainen kokonaisuus ja etenkin toinen puolisko on loistavaa tykittelyä. Kakkos- ja kolmosraita on ehkä pieni suvantovaihe mutta nekin on ihan ok vetoja. Yksittäisiä huippuhetkiä on viidennen ja seitsemännen biisin loput. Kyllähän välillä kaipaa enemmän niitä varhaisemman Opethin akustisia supermelodisia herkutteluosuuksia mutta ei saa elää menneisyydessä ja tämä levy todistaa, että Åkerfeldtin kynässä on vielä mustetta ja paljon. Toivotaan, että seuraavaa ei tarvitse viittä vuotta odottaa.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Ei huono tämä uusi, mutta kyllä itse edeltävästä levystä tykkään enemmän, vaikka siinä mitään murinaa olekkaan. Tässä uudessa ei mitään sellaista yksittäistä lekaa ole, mutta pysyy hyvin paketti kasassa kuitenkin alusta loppuun.

Vaatii toki lisää kuuntelua tämä uusin vielä. Ghost Reveries on kiistatta itselle paras Opeth albumi. Siinä on kaikki kohdallaan.
 
Suosikkijoukkue
Manchester United, Bruceola
En ole vielä niin montaa kertaa kuunnellut, että uskaltaisi nostaa aiempien parhaiden albumien tasolle, ehkä juuri siitä syystä, että yksikään kappale ei ole noussut vielä itselle ihan sellaiseksi ”tykkikappaleeksi”.

Örinöille silti iso pekku. Ja jos niistä parhaista parhaista levyistä puhutaan niin tietty Blackwater Park ja Watershed.

Aiempienkin levyjen kanssa on kanssa käynyt niin, että avautuvat paremmin ajan kanssa.
 

Voranen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tomi Sallinen
En ole vielä niin montaa kertaa kuunnellut, että uskaltaisi nostaa aiempien parhaiden albumien tasolle, ehkä juuri siitä syystä, että yksikään kappale ei ole noussut vielä itselle ihan sellaiseksi ”tykkikappaleeksi”.

Örinöille silti iso pekku. Ja jos niistä parhaista parhaista levyistä puhutaan niin tietty Blackwater Park ja Watershed.

Aiempienkin levyjen kanssa on kanssa käynyt niin, että avautuvat paremmin ajan kanssa.
Levyn biisit tosiaan pikkuisen puuroutuivat toisiinsa ainakin omalla kohdalla ensikuuntelujen aikana koska kaikkien paitsi viimeisen yleistunnelma on samankaltainen (paras sana kuvaamaan sitä, minkä keksin on pahaenteinen). Ja tietysti Opeth ei sitä nopeiten avautuvaa musaa ikinä ole ollutkaan mutta nyt tuntuu joka kuuntelulla avautuvan joku uusi osa, joku uusi riffi, melodia tai yksityiskohta.
 
Viimeksi muokattu:

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun joku päivä sitten, enkä ole oikeastaan mieltä muuttanut. Ehkä sen, että tykkään tästä levystä entistä enemmän. Omaksi suosikiksi on noussut §6.
Minuun tämä levy kyllä iskee.. Minulle tämä levy voisi päätösraitaa lukuunottamatta edustaa yhtä kokonaista biisiä. Minusta osat sulautuvat toisiinsa varsin kivuttomasti. Ai että on hieno albumi. Olin varma, ettei kukaan mene ohi Cemetery Skylinen levystä tälle vuotta, mutta niin vain vanha mestari tuli loppusuoralla ohi.

No ehkä minä otan esiin tämän uuden Opethin eli The Last Will And Testament.

Onhan tämä.. ainakin minun mielestä hyvä. Ihan varmasti paras sitten Watershedin. Itsestä tuntuu, että tykkään tästä jopa tuota Watershedia, että myös Ghost Reveriesiä enemmän. Jää toki 2000-luvun alun superkolmikon taakse. No ehkä sekä Ghost Reveriesiltä, että Watershediltä löytyy parempi biisi kuin tältä levyltä, mutta tykkään tästä tämän levyn kokonaisuudesta. Olen tämän nyt kolme kertaa kuunnellut läpi lenkillä ja autossa. Ja onhan tämä aika progea, eli helppoa metallia ei tästäkään kannata odottaa, vaikka Åkerfeldt örisee taas. Ja voi pojat... Väitän, että örisee komeammin kuin kertaakaan aikaisemmin. Örinä tällä levyllä ei ole itsetarkoitus. Se palvelee biisiä ja tarinaa. Tiedän, että moni ei varmaan yhdy mielipiteeseen, mutta tätä mieltä olen.

Levyn päättävä A Story Never Told edustaa sitä kauniimpaa Opethia. Ehkei ihan Damnationin mestarisävellyksiin yllä, mutta hieno on biisi kuitenkin.
 

Hauntti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, TPS, Varjomodet
Deliverance/Damnation kaksikko ovat viimeiset Opeth-albumit jotka olen hankkinut omaan levykokoelmaani. Kertokoon se tästä uudesta levystä jotain, että boksi on tilattuna levyhyllyä komistamaan. Menihän tässä muutama vuosi välissä.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Jaa, taasko mä oon ollut pihalla näiden hyvien bändien osalta. Sama kävi myös Swallow the Sunin kanssa.
Opethin uusinta on tullut kuunneltua melko paljon ja tänään olen kuunnellut Ghost Reveriesin sekä nyt soi Blackwater Park. Toimii! Joutaa varmaan painaa vinyylit tilaukseen...
Bändejä on niin paljon, että pakostakin osa menee ohi.
 

Hauntti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, TPS, Varjomodet
Ei saakeli 79€ / lippu tuonne jäähalliin.

Ihan normihintoja tuon kokoluokan bändille nykyään, valitettavasti.

Itsellä jää välistä, kun NMC-risteilyltä ei ihan ehdi ajoissa hesoihin, muuten olisi kiinnostusta livekunnon tarkistamiseenkin riittänyt uuden levyn tiimoilta.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Bändejä on niin paljon, että pakostakin osa menee ohi.
Olen kohta viiskymppinen ja kuunnellut esim. progea 90-luvulta asti, mutta ehdin esim. vanhaan Genesikseen syventyä vasta 2010-luvun loppupuolella. Pari vuotta sitten ostin kaikki alkuperäisen Alice Cooperin levyt. Niin se vain menee eikä siinä ole mitään hävettävää, mahtavaa on löytää vanhoja ja "vanhoja" bändejä.

Uutta Opethia vasta kaksi kierrosta takana ja lupailee tosi hyvää. Pidin näistä "progelevyistäkin", mutta enemmän niissä yksittäiset biisit iskivät kuin koko teokset. Nyt voi käydä toisin.
 

Voranen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tomi Sallinen
Seuraavana sitten Watershed ja Still Life kuunteluun, molemmat kanssa 10/10 levyjä. Tuohan on vain hyvä tilanne kun löytää uutta kuunneltavaa.
Itse ottaisin jossain keskivälissä kuunteluun ehdottomasti myös Damnationin ihan vain siksi, että kyseessä on myös minulle 10/10 ja on sen verran erilainen ja kevyempi, että toimii hyvänä hengähdystaukona kaiken raskaan ja aggressiivisen musiikin keskellä.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Rohkeasti nyt tungen jo uutta levyä todella korkealle. Lista elää pykälän sinne tänne ja ykkösestä käyvät ikuista kamppailua nuo kaksi ekaa. Kasin paikkeilta mennään päivästä riippuen enemmän "hyviä biisejä, levy ei kokonaisuutena pärjää ylemmille" -osastolle. Esim. Sorceressilla on muutama älyttömän kova biisi, mutta loput vähän meh-osastoa.

Opethin levyt rankattuna:
  1. Ghost Reveries
  2. Blackwater Park
  3. Deliverance
  4. The Last Will and Damnation
  5. Still Life
  6. In Cauda Venenum
  7. Damnation
  8. My Arms Your Hearse
  9. Watershed
  10. Sorceress
  11. Pale Communion
  12. Heritage
  13. Morningrise
  14. Orchid
Tietystihän näitä voisi vaikka äänestää. Kierrätyskeskukseen oma ketju tai tähän ketjuun kommenttien kera.
 
Viimeksi muokattu:

Voranen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tomi Sallinen
Rohkeasti nyt tungen jo uutta levyä todella korkealle. Lista elää pykälän sinne tänne ja ykkösestä käyvät ikuista kamppailua nuo kaksi ekaa. Kasin paikkeilta mennään päivästä riippuen enemmän "hyviä biisejä, levy ei kokonaisuutena pärjää ylemmille" -osastolle. Esim. Sorceressilla on muutama älyttömän kova biisi, mutta loput vähän meh-osastoa.

Opethin levyt rankattuna:
  1. Ghost Reveries
  2. Blackwater Park
  3. Deliverance
  4. The Last Will and Damnation
  5. Still Life
  6. In Cauda Venenum
  7. Damnation
  8. My Arms Your Hearse
  9. Watershed
  10. Sorceress
  11. Pale Communion
  12. Heritage
  13. Morningrise
  14. Orchid
Tietystihän näitä voisi vaikka äänestää. Kierrätyskeskukseen oma ketju tai tähän ketjuun kommenttien kera.
1. Blackwater Park (varmaan paras albumi mitä koskaan on tehty)
2. Damnation (käsittämätön biisimateriaali sekä uskomattoman hyvin tuotettu ja miksattu, kiitämme Steven Wilsonia)
3. Still Life (melkein yhtä täydellinen kuin Blackwater Park, jossa kuitenkin jokainen sävellys ei ole ihan yhtä täysosuma, silti edelleen 10/10)
4. Ghost Reveries (Ainoa syy miksi alempana kuin edellä mainitut on koska The Grand Conjuration ja Beneath the Mire eivät ole koskaan iskeneet minulle täysin)
5. My Arms Your Hearse (vähän vähemmän tasainen versio Still Lifesta, laulumelodiat ja suoritukset eivät vedä vertoja seuraaville levyille mutta täynnä hyvää kamaa)
6. Watershed (progesuuntaus näkyy tässä jo ja biisit eivät ole yhtä koherentteja mutta loistava edelleen. Porcelain Heart ja Burden eivät kuulu omiin suosikkeihini)
7. The Last Will and Testament (muuten täyttä rautaa mutta toinen, kolmas ja levyn päättävä balladi eivät edelleenkään todella monien kuuntelujen jälkeen toimi täysin. 4.-7. -raidat on erittäin kovaa tykittelyä.
8. Deliverance (nimibiisi, A Fair Judgement ja Master's Apprentices 10/10, muut yhdentekeviä minulle)
9. Pale Communion (täynnä hyviä hetkiä ja osia mutta kokonaisuutena jättää vähän kylmäksi. Eternal Rains Will Come, Moon Above Sun Below, Faith In Others hienoja kohokohtia)
10. Morningrise (vielä identiteettiään hakevan bändin hyvä levy, joka on epätasainen. To Bid You Farewell on upea)
11. In Cauda Venenum (merkittävä osa albumista kuulostaa siltä kuin Åkerfeldt olisi kysynyt chatGPT:tä tekemään mahdollisimman kummallisen melodian. Kuitenkin The Last Willin jälkimainingeissa tästäkin löytää uusia hienoja juttuja mutta liiallisen viiksiprogeilun vaatteissa)
12. Sorceress (pari yksittäistä kovaa biisiä, kuten nimikko ja Era mutta harvemmin jaksaa kokonaan kuunnella)
13. Orchid (nuoret pojat riffittelee niin maan perkeleesti mutta Åkerfeldtin biisinkirjoitus kehittyy uskomattoman paljon heti tämän levyn jälkeen)
14. Heritage (The Devil's Orchard on hyvä biisi mutta ainoa osa, mikä muusta albumista nappaa, on Folkloren loppu)
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös