Itse olen kyllä samoilla linjoilla "Tunkin" kanssa, joskin perusteeni saattavat olla erilaiset. En siis sano, että "Härreguud, mitä hunajasiirappia", kun joku tulee hehkuttamaan rakkaudellaan.
Mietin kuitenkin sitä, miltä esim. joltain rakkaussuhteissaan hyvin herkältä ihmiseltä mahtaa tuntua heidän lukiessaan tuollaista "voi, että mä olen sitten niin rakastunut" -tekstiä, jos oma seurustelukumppani on juuri jättänyt, menee muuten vain huonosti tms.
Oletteko kuulleet sanontaa "kel onni on, se onnen kätkeköön"?
En silti tarkoita sitä, etteikö onneaan rakkaudessa saisi välillä hehkuttaa, mutta kun jotkut nimimerkit tekevät tätä käytännössä päivittäin tässä ketjussa, tuntuu se minun mielestäni jo hyvin kummalliselta. Toki kukin taaplaa tyylillään, eikä tarkoitukseni ole millään tavalla olla ilkeä "Arnoldille" tai "girlzillalle". Uskon kuitenkin vakaasti, että lähes kaikki ovat jo huomanneet, että te olette rakastuneita (ette toisiinsa, mutta kuitenkin). Ja se on ihan hieno homma, mutta eikö vähempikin asian esilletuonti jo riittäisi?
Ainakin omalla kohdallani pyrin tuomaan tuollaiset asiat esille VAIN ja AINOASTAAN sille ihmiselle, ketä rakastan, eikä julkinen retöstely tulisi edes mieleeni - varsinkaan päivittäin. Tosin mihin jo viittasin, olemmehan me kaikki erilaisia ja ajattelemme asioista eri tavalla. Kuitenkin erityisesti aikamies-Arnoldin kohdalla jatkuva hehkutus rakkaudestaan ihmetyttää sikäli, ettei kyseessä ole enää niin tuore tapaus kuin teini-girlzillalla. :) Eikä tämäkään ole sitten mitään vittuilua tms. Porin suuntaan, mutta mietin vain sitä, kuinkakohan moni sinunkin viesteistäsi on tämän puolentoista vuoden aikana (eikös se jotain tuota luokkaa suunnilleen ole?), koskenut sitä, että rakastat Heidiä?
Lopuksi haluan korostaa, ettei rakkaudessa tosiaankaan mitään pahaa ole, mutta ihmettelen, mikä kauhea tarve sitä on julkisesti koko ajan hehkuttaa. Eikö juuri tämäntyyppisessä asiassa löytyisi se tärkeämpikin ihminen, jolle rakkaudestaan voisi puhua?