Onnellisuusketju

[V-G-]

4 vuoden ulosottopiina tuli päätökseen tänään

Onneksi olkoon! Tosi hieno homma! Muistan kun luin ekan kerran sun piinasta joitain vuosia sitten täältä Jatkoajasta, ja silloin ylämäki tuntui olevan aikamoisen jyrkkä kiivettävä. Tuntuu varmaan tosi hyvältä olla nyt siellä laella. Uusi kymmenluku ja uudet kujeet! Olen kyllä onnellinen sun puolestasi!

 

[iibor]

Onneksi olkoon! Tosi hieno homma! Muistan kun luin ekan kerran sun piinasta joitain vuosia sitten täältä Jatkoajasta, ja silloin ylämäki tuntui olevan aikamoisen jyrkkä kiivettävä. Tuntuu varmaan tosi hyvältä olla nyt siellä laella. Uusi kymmenluku ja uudet kujeet! Olen kyllä onnellinen sun puolestasi!

Kiitos mukavista sanoista! Ja tuntuu todella, todella hienolta. Tunne varmasti konkretisoituu seuraavan palkkalaskelman yhteydessä, kun sieltä on se "Ulosotto" -rivi hävinnyt kokonaan ja käteen jääkin huomattavasti enemmän tuosta palkasta.

Monta kertaa toivoin näiden neljän vuoden aikana, että joku taho olisi ilmestynyt ja tarjoutunut maksamaan kaikki mun velat pois. Nyt voi kuitenkin sanoa, että onneksi maksoin kaiken itse. Tässä tuli opittua todellakin niin kantapään kautta, miten rahaa kuuluu käyttää. Parempi aikuistua myöhään kuin ei milloinkaan :)

 

[A Siente]

Pelastuin n. 3000€ maksulta ja mahdolliselta syytteeltä. Voin sanoa että vierähti pikkanen kivi sydämeltä. Huh huh, että tuntuu hyvälle.

 

[Turha Kaukalo]

@A Siente lle onnittelut täältä. Minä olen maksanut kahteen kertaan vittumaisen summan!

 

[V-G-]

Tuosta hiljaiseksi/surulliseksi -ketjun tämän hetken aiheesta tuli mieleeni, että olen varsin onnellinen tupakoinnin lopettamisestani. Poltin säännöllisesti kymmenen vuotta ja lopetin kuin seinään 1.9.2014. Sen jälkeen en ole käyttänyt lainkaan nikotiinia missään muodossa ja ainoa tupakan kaltainenkaan tuote tuli nautittua Amsterdamissa ns. "puhtaana".

 

[Rixa88]

Näistä syistä olen onnellinen:
- Huhtikuu
- Huhtikuu
- Huhtikuu
- Huhtikuu
- Huhtikuu

 

[Valumato]

Tuosta hiljaiseksi/surulliseksi -ketjun tämän hetken aiheesta tuli mieleeni, että olen varsin onnellinen tupakoinnin lopettamisestani. Poltin säännöllisesti kymmenen vuotta ja lopetin kuin seinään 1.9.2014. Sen jälkeen en ole käyttänyt lainkaan nikotiinia missään muodossa ja ainoa tupakan kaltainenkaan tuote tuli nautittua Amsterdamissa ns. "puhtaana".

Itse näin kohta parikymmentä vuotta polttaneena on pakko kysyä että oliko vaikeinta lopettamisessa rutiinien muuttaminen vai pelkästään nikotiinin vieroitusoireet? Itsekin tekisi mieli lopettaa, mutta purukumit eivät auta ja laastareihin sun muihin en senkään vertaa luota.

 

[V-G-]

Itse näin kohta parikymmentä vuotta polttaneena on pakko kysyä että oliko vaikeinta lopettamisessa rutiinien muuttaminen vai pelkästään nikotiinin vieroitusoireet? Itsekin tekisi mieli lopettaa, mutta purukumit eivät auta ja laastareihin sun muihin en senkään vertaa luota.

Itse asiassa noista kumpikaan ei ole vaikeaa. Ja vielä laveammin, tupakoinnin lopettaminen ei ole vaikeaa. Tämä kuulostaa vähän kummalliselta väitteeltä, ja vaatiikin selitystä ja avaamista, mutta totuus on se, että ihmiset eivät onnistu lopettamaan tupkointia, koska eivät suhtaudu siihen niin kuin pitäisi.

Noista korvaavista nikotiinituotteista on erikseen sanottava, että ne eivät auta lainkaan tupakoinnin lopettamisessa sillä ne ylläpitävät ns. myrkytystilaa elimistössä. Ts. kun elimistö saa nikotiinia, se ei helpota mitään muuta kuin edellisen nikotiiniannoksen aiheuttaman vieroitusoireen tuskaa.

Myöskään pelottelu sairauksista, kuolemasta, pahasta hajusta, aistien heikentymisestä jne ei auta. Jos ne auttaisivat, ihmiset lopettaisivat, koska kaikkihan me tiedämme ja ymmärrämme tupakoinnin haitat ja vaarat.

Se, minkä lopettaminen vaati on ymmärrys siitä, että se ei ole vaikeaa. Tuo ymmärrys taas vaatii sekä asennemuutoksen että sen havainnon, että tupakointiin liittyy uskomattoman suuri määrä suoranaista aivopesua, joista tärkeimmät ovat juurikin lopettamisen vaikeus (esim nyt telkkarissa pyörii loopilla mainos, jonka ensimmäiset sanat ovat "tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa") sekä jatkuvasti pönkitettävä mielikuva siitä, että tupakointi helpottaisi jotain, esim stressiä.

Jälkimmäiseen: tupakan polttaminen helpottaa ainoastaan edellisen tupakan polttamisen aiheuttamaan puutostilaan. Vähän sama kuin laittaisi jalkaan kolme numeroa liian pienet kengät kokeakseen helpotusta ottaessaan ne viideksi minuutiksi pois vain pukeakseen ne uudelleen päälleen taas tunniksi tai pariksi. Tupakoimattomilla ei ole sen vaikeampaa tai helpompaa keskittyä tai sietää stressiä kuin tupakoivilla. Tupakointi ei auta sellaiseen.

Nämä eivät ole omia ajatuksiani, mutta olen omaksunut ne, koska pidän niitä hyvin oivaltavina ja totuudenmukaisina. Ajatukset ovat peräisi Allen Carrilta, joka tupakoi 60-100 kertaa päivässä monta vuosikymmentä ja lopetti lopulta kuin seinään ymmärtäessään mistä kaikessa oli kyse. Hän kirjoitti kirjan "EASYWAY to stop smoking", joka on suomennettu ainakin nimillä "Stumppaa tähän" ja "Vihdoinkin vapaa tupakasta". Englanninkielisen version voi ladata PDF:nä ilmaiseksi, suomenkielisen version saa pokkarina alle parin askin hinnalla. Jos todella haluaa lopettaa, kannattaa ottaa avuksi tuo kirja, sillä sen jälkeen on aidosti vaikeaa olla lopettamatta. Myös metodi on loistava; Carr kieltää lopettamasta ennen kuin on lukenut kirjan loppuun. Viimeinen tupakka poltetaan kirjan lukemisen jälkeen.

 

[SamSal]

Salon Vilpas on tarjonnut niin hienoja hetkiä kuluneen kauden aikana. Tänään yksi hienoimmista kokemuksista urheilukatsomossa ikinä. Unelma elää,

 

[Individual]

Meikäläinen pääsi vihdoin viimein jatko-opiskelemaan. Työn ohessa kylläkin, eli hikistä meininkiä ja aikataulujen loputonta sovittamista on tiedossa, eikä tuo koulukaan ihan naapurissa ole, mutta who cares! Kyllä tätä on jahdattu. Meikäläisestä tulee joku sisältötuottaja.

Eilen tämä saaga tuli sitten viimein päätökseen. Aika kauan siihen meni, kun välillä en oikeastaan ollut koulussa kuin paperilla, jos sitenkään ja teknolevyjen soittelu ja tapahtumajärjestäminen kiinnosti kahden vuoden ajan enemmän. Paletissa olivat myös jonkinasteinen depressio, sekä lievät talousvaikeudet ja isän menehtyminen, mutta nyt tämä on ohi ja medianomin tutkinto plakkarissa. Viime syksynä ja tänä keväänä tuli rempastua tiiviissä tahdissa paljon opintopisteitä kasaan, mutta olisi kai tämä helpomminkin voitu hoitaa.

 

[KuumaaKamaa]

Nyt täytyy sanoa, että on onnellinen olo. Tänään oli Helsingissä pääsykokeen toinen vaihe ja jännitys tottakai sen mukaista. En tiedä mistä hitosta mä sen voiman energian ammensin, kun tunsin itteni tosi iloseksi ja vapautuneeksi siinä itse pääsykoetilanteessa vaikka ennen sitä tuntuu että pyörtyy. Päätös voi toki olla silti kieltävä, koska hakijoita on muitakin todella päteviä, mutta oikeesti jäi semmonen fiilis, että mä en ois voinu tehdä mitään paremmin. Olin iloinen, rento, mutta siltikin pystyin tuomaan asiat esille selkeellä puheella ja taisin olla omasta ryhmätilateestani ainut joka on perillä alan keskustelunaiheista, kun viittasin omissa puheenvuoroissani juurikin niihin. Yksilötilanteessa kyseltiin kaikkea graduista ja miksi olet juurikin täällä. Toki muutamia sanoja ois voinu sanoo eri tavalla, mutta jäätymisiä eikä miettimisiä tullut ja jäi sellanen kuva et haastattelijatkin tykkäs olla siinä tilanteessa. Toki ilmaisin myös, että oon valmistautunu tosi huolella tähän, niin ehkä annoin sellasen käsityksen, että vastaan kuin joku robotti näihin kysymyksiin. En ollut robotti, mutta jokaiseen kysymykseen tiesin tasan tarkkaan mitä vastaan. Tähän suoritukseen ei voi olla pettynyt vaikka vastaus olisikin kieltävä, koska nyt sain imettyä itsestäni kaiken irti ja jäi kiva mieli.

Huikeeta!!!

 

[Lunatico]

Vaikka SSRI-myrkyn alasajo meinaa vieläkin hermoja kiristää, sen kiristyksen taustalla muhii iso onnellisuus...

Keväällä voitettiin kihlatun kanssa kahden hengen matka Pietariin katsomaan MM-kisoja. Se jo itsessään meinasi mennä yli ymmärryksen, että tämmöinen tuuri kävi. Pitkäaikainen unelma; nähdä leijonat livenä jossain arvokisoissa naulattiin kolmen pelin voimin kiinni. En jäänyt toimettomaksi. Jo viime syksystä päässä muhinut ajatus siitä, että jollain minun näköisellä jutulla kosin puolisoani. Ja nyt se paikka ns avautui. Niinpä päätin, että jos vain luoja suo, kosin miljoonien ihmisten ja kameran edessä kesken pelin puolisoani. No sitä koitettiin säätää, mutta tuli liian äkkiä jotta grafiikat ja musat olisi olleet synkassa jne. Niinpä jännitys siirtyi tuonnemmaksi. Pusukamera ei oikein palvellut sitä ja tuntui, että pää räjähtää siitä paineesta. No se sunnuntain Slovakiamatsi meni siinä ohi ja oli aika palata hotellille. En kestänyt ajatusta, että pitäisi kokeilla tiistaina Kanadapelissä siitä uudelleen, oli liian kova paine. Niinpä sitten laskeuduin toisen polven varaan siellä hotellilla ja vastaus oli myöntävä.

Näinpä sitä sitten syksyllä olisi häiden aika. Asian, mitä aikoinaan nuorena poikana vannoin, etten koskaan tule tekemään. Tämä(kin) todistaa sen, että älä koskaan sano ei koskaan :)

 

[Alamummo]

Näinpä sitä sitten syksyllä olisi häiden aika. Asian, mitä aikoinaan nuorena poikana vannoin, etten koskaan tule tekemään. Tämä(kin) todistaa sen, että älä koskaan sano ei koskaan :)

Onnea! Niin se elämä vie.

 

[V-G-]

vastaus oli myöntävä.

Yksi parhaista fiiliksistä mitä on olemassa! Paljon onnea!

 

[Musta Nuoli]

Vaikka SSRI-myrkyn alasajo meinaa vieläkin hermoja kiristää, sen kiristyksen taustalla muhii iso onnellisuus...

Näinpä sitä sitten syksyllä olisi häiden aika. Asian, mitä aikoinaan nuorena poikana vannoin, etten koskaan tule tekemään. Tämä(kin) todistaa sen, että älä koskaan sano ei koskaan :)

Onnea kummastakin, sekä SSRI:n alasajosta että naimisiinmenosta! Ensinmainitusta minulla ei ole kokemusta, mutta jälkimmäisestä on. Tervetuloa vain syksyllä sitten ukkomiesten klaaniin!

Kannattaa järjestää ihan omanlaiset häät sen mukaan miltä tuntuu ja mikä luontevinta on. Mitään mega-über-mahtihäitä ja naistenlehtien väkinäisten häänumeroiden mukaan väännettyä spektaakkelia ei ainakaan allekirjoittaneen häihin järjestetty tai kaivattu. Olennaisinta on kahden ihmisen lupaus toisilleen, ei mikään muu.

 

[Turha Kaukalo]

@Lunatico lle täältäkin parhaimmat onnittelut!

 

[Noitarumpu]

Onnea myös täältä @Lunatico! Hienoa, että joillain onnistaakin. Kaikkea kivaa elämäänne.

Itsellä taas onnellinen olotila johtuu siitä, että pääsin "turkkulaisesta"eroon! Kumma juttu, kun tuntuvat nuo ukot olevan turhasta mustiksia, mutta ite kyllä pettävät helposti. Siinä olisikin ihmettelyketjuun aihetta. Itsekin pettänyt, mutten tietämättä. Aikani, kun katselin eksän touhua ja kärähtelyä, niin totesin, että teen saman homman, mutta niin, että tiedät.
Siitä olen ylpeä, etten ole koskaan ollut se eka, joka petti. Enää en yritä ymmärtää yhtäkään miestä, vaan saa lähteä, jos pettää. Kyllä noita tulijoita tilalle on aina. Meinaan, jos ei tarvi kuin seksiä. Syvempi juttu onkin sit eri asia.

Nyt kuitenkin kevyt ja hyvä, onnellinen olo, kun ei tarvi normielämää ja menemisiä kenellekään selitellä.

 

[Lunatico]

Kiitos palstatoverit! Häät tulee olemaan meidän näköiset. Pienet, mutta tomerat. Ei todellakaan mitään megasiistejä ja tonneja maksavia ökyhäitä, vaan meidän budjettiin sopivat jonneka kutsutaan vain ne kaikista läheisimmät ihmiset. Eiköhän siitä tule just sellaiset mitä me halutaan. Bestmanit ja kaasot oli selkeät valinnat joita ei tarvinnut edes miettiä. Aika siistiä kieltämättä ja niinkuin ylempänä todettiin, niin se vaan elämä vie. Ei ole edes pitkä aika, kun kaikki tämä mitä nyt on ja mitä tapahtuu, oli todella kaukaisia ja epärealistisia juttuja. Onneksi en luovuttanut :)

SSRI:stä vielä, ääniin nyt on tasan 2 viikkoa viimeisestä napista ja alkaa helpottaa. Oikeastaan ei edes enää huomaa, mutta oli kyllä puoltoista viikkoa aika veemäistä. Siitäkin selvittiin :)

 

[V-G-]

Just nyt mä olen todella onnellinen islantilaisten puolesta! Aivan helvetin onnellinen koko sydämeni pohjasta!

 

[Wiljami]

Just nyt mä olen todella onnellinen islantilaisten puolesta! Aivan helvetin onnellinen koko sydämeni pohjasta!

No onhan tähän pakko samaistua, hymy korvissa asti kun kuuntelee tuota tyyppiä:
Islannin superselostaja on täällä taas! Äänijänteet jälleen koetuksella kahden maalin vuoksi | Yle Urheilu | yle.fi

 

[Radiopää]

Just nyt mä olen todella onnellinen islantilaisten puolesta! Aivan helvetin onnellinen koko sydämeni pohjasta!

Kirjoitin liveseurantaan, että tämä on tähän mennessä vuoden hienoin urheiluhetki. Tätä ei ehkä pitäisi mainita jääkiekkoaiheisella palstalla, mutta näin se vain on. Islannin presidentin (en tiedä kumman) kommentista huolimatta, islantilaisilla ei ole tänään vapaapäivä, josta olisin vielä onnellisempi.

 

[Noitarumpu]

No onhan tähän pakko samaistua, hymy korvissa asti kun kuuntelee tuota tyyppiä:
Islannin superselostaja on täällä taas! Äänijänteet jälleen koetuksella kahden maalin vuoksi | Yle Urheilu | yle.fi

Suorastaan liikutti tuo vilpitön riemu. Hienoa! Islannille kaikkea hyvää jatkossakin toivon. Tämä antaa myös toivonsäteen sillekin ajatukselle, että ehkä Suomikin joskus...

 

[Fernando]

Futiksen EM-kisat on paketissa, vihdoin. Eipähän tarvitse enää kuunnella yhtään mitään futiksesta ihan hetkeen. Ja se mikä sai oikeasti onnelliseksi on se ettei tarvitse enää kuunnella myöskään Ketan Taavitin renkutusta!

 

[Kirjoittelija]

Ja se mikä sai oikeasti onnelliseksi on se ettei tarvitse enää kuunnella myöskään Ketan Taavitin renkutusta!

Sehän on mahtava kappale. Tiesin jo sen ensi kertaa kuullessani, että vaikka se silloin kuulosti joutavalta, kyllä se alkaa pikku hiljaa sytyttää linkittyessään hienoihin kisamuistoihin. Ja niinhän siinä kävi.

 

[MikGo]

Justiin varmistu, että tämän viikon jälkeen on kuukauden kesäloma. En ole sitten muutamaan vuoteen pitänyt kunnon kesälomaa.