Olisit vain Lert vastannut minulle vitutusketjuun, hah! No ei, huomenna tulee vielä Turun yliopistosta yhden pääsykokeen tulos, se koe meni ihan hyvin. Toivotaan parasta. Onnittelut myös minulta opiskelupaikan saaneille, minun pitää jännätä vielä huominen.
Tämä vuosi on ollut joka tapauksessa paras, kävi huomenna miten kävi. Ei minua kauaa jaksa vituttaa, kun huomaan pian, että elämäni on oikeasti aika siistiä. Osaan arvostaa (narsistisesti?) itseäni siinä, että minulla on positiivinen elämänasenne, hyvä elämä ja muutenkin kivaa tällä planeetalla. Vastoinkäymiset, pienet ja suuretkaan, eivät ole enää onnistuneet lannistamaan. Tänään huomasin, että pieni vitutus oli minulle ennen melkein normaali olotila. Hoksasin, että meikäpoikahan on muuttunut vuodessa sen verran, että itsekin huomaan sen.
Henkinen muutos, fyysisesti melkolailla sama urpo kuin ennenkin.
Viikonloppu oli muuten yksi elämäni parhaista! Näitä lisää. :)
Toivotaan parasta, että huomenna tämä ketju on täynnä onnellisia viestejä sinulta! :)
Mukava kuulla nuorelta Jawsilta noin fiksua puhetta ja elämänsä tarkastelua. Olen sen huomannut ja siitä ystäväpiirissä keskustelleet, että monet tämän ajan nuoret eivät välttämättä kestä kovin hyvin pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Elämä on tehty meille niin helpoksi ja huolettomaksi ja sitten jos kasvatamme lapsia siten, että he saavat kaiken haluamansa, ei kipeiden vastoinkäymisten ylitse välttämättä päästä, vaan elämä voi päättyä itsemurhaan.
Sitten meillä on paljon nuoria, jotka ovat syrjäytyneet ja kokevat olevansa jotenkin huonompia ihmisiä. Ehkä erilaisuutensa vuoksi heitä on jo pienestä pojasta tai tytöstä lähtien kiusattu. Elämä ei ole tuntunut koskaan heistä arvokkaalta elää.
Näitä yhteiskuntamme "köyhimpiä" ihmisiä on syytä muistaa.