Kyllä tällä tyttösellä tuntuisi taas elämä hymyävän.
Opiskelujen siirtyminen oletetulle loppusuoralle on aiheuttanut pienoista stressiä, mutta viimeisten viikkojen aikana on tajunnut sen, että työelämään ei kannata lähteä hakemaan vain elantoa. Pääkopassa tuntuisi seisovan melkoisen kirkkaana se, millaista työtä haluaa tehdä ja mihin sitä tunteenpaloa on. Miksi en siis tekisi hommia sen eteen ja rohkeasti suuntautuisi hieman massavirrasta erilleen?
Tänä keväänä tilanne on ihan täysin toinen kuin vuosi takaperin. Viime vuonna ressasin ulkomaille muuttoa, nyt sellaista ei ole edessä. Reissua kyllä (sepä juuri parasta), mutta kesätöitä ei tarvitse kokea "lopun alkuna", jonka päätteeksi pitää jättää kaikki puoleksi vuodeksi taakseen.
Muutenkin tää kevätaika nostaa aina jotain erityistä hyvää fiilistä ilmaan. Aurinko paistaa ja tietää, että parhaimmat terassikelit ja kesä on vielä edessä. Kaupunki on täynnä hienoja ihmisiä ja lähellä sellaista sakkia, jonka kanssa ei varmasti käy elämä tylsäksi. Kaiken lisäksi viime aikoina sitä on tullut tutustuttua niin hienoihin ihmisiin, että ei melkeinpä malta odottaa, että näkee noita hevisaatanaihmisiä taas uudestaan. Ai että.