Minä pirulainen taisin tehdä sen. Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet kaikin puolin kiireisiä kuin mitkä, ja päivät pitkiä, mutta nyt luulen, että saan kiireeni helpottamaan. Oletan nimittäin, että sain suurimman osan koulu-urakastani muidenkin kiireiden lisäksi ohi. Viimeisen viikon aikana olen tehnyt venäjän kokeen, englannin kokeen, psykologian tiivistelmän yhdestä laajasta asiakokonaisuudesta, englannin aineen, lukenut vajaat 600 sivua kahta äidinkielen kurssiin liittyvää kirjaa ja juuri äsken sain kirjoitettua noista teoksista konseptin pituisen kirja-vertailun. Nyt saan lisäksi ainakin vähän aikaa vetää henkeä, koeviikko alkaa yhdeksän koulupäivän päästä eikä sitä ennen pitäisi olla enää tiedossa erästä pientä englannin esitystä lukuun ottamatta mitään suurempaa kotona tehtävää työtä.
Muutenkin on ihan kivaa ystävien, ja erään "ei ihan normifrendi" henkilön seurassa. Tänäänkin tapasin ystävän, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan.
Nyt aion kömpiä nukkumaan, että jaksaisin vielä huomenna kammeta itseni ylös sängystä liian lyhyiden yöunien jäljiltä. Olen jo valmiiksi autuaan onnellinen siitä, että huomenna minulla ei ole illalla mitään, mikä pakottaisi valvomaan paineen alla. Ilon tunnetta herättää myös tieto lähestyvästä viikonlopusta, enää kaksi päivää...