En tiedä, onko tämä iloa vai helpottuneisuutta, mutta silti tunnen jollain tavalla olevani nyt melko onnellinen.
Pitkä kausi on vihdoin takana, monia hienoja muistojakin jäi. Jos jonkin sortin matseja tuli nähtyä paikan päällä reilut 70, niistä viimeinen tänään Hakametsässä.
Etenkin muutamat viime viikot elettiin niin täysillä jääkiekon mukana, kun A-junnut tahkosivat pleijareitaan periaatteessa neljästi viikossa. 14 pleijarimatsista tuli nähtyä 10 ja niistäkin 5 viimeisen 8 päivän sisällä. Mestaruutta ei tullut, vaikka sitä niin monta vuotta odotettiin ja viimeisessä vaiheessa jo hermojakin revittiin ja väsymyskin painoi, mutta silti olen onnellinen. Ja iloinen suosikkijoukkueeni saavuttamasta A-junnujen SM-hopeasta, vaikkei se itse joukkueelle varmasti vielä maistukaan niin hyvälle. Muutenkin kaiken kaikkiaan hieno ottelusarja takana ja sellaisia muistoja päässä, mitä viitsii kesälläkin muistella hymyssäsuin.
Mie vedän arskalasit naamalle, meen vetää jädee ja heitän lätkän vähäksi aikaa narikkaan.