Onko täällä lääkäriä?

[iibor]

Armeija-aikana lähti repeämään tuosta alakiinnityksestään. Sangen yleinen vaiva nuorilla miehillä, varsinkin jos treenaa paljon. Minkäslainen repeämä sulla on kyseessä?

20v lätkää eikä mitään ongelmia missään, kesällä aloitin ultimaten ja heti alkoi polviongelmat. Nyt siis ilmeisesti yläkiinnityksessä 5mm leveä ja 11mm pitkä repeämä. Lähinnä mietin, että kuinka todennäköisesti näistä joutuu veitsen alle?

 

[Joe Plop]

Mun uniapnea-rojekti eteni niin että aamulla lähti nielurisat. Kovin on kurkku nyt mutta mömmöt on hyvät... Katsotaan mikä on vaikutus nukkumiseen...

 

[P.Kaukalo]

Akillesjännevammat on tästä hyvä esimerkki, muutama vuosi sitten suosittiin pitkälti konservatiivista hoitoa, eli kipsaus ilman leikkausta vaikka jänne oli poikki. Nyt on palattu vanhaan ja leikkaushoito on se yleisempi hoitomuoto.

Karkeasti sanottuna nuorilta aktiivisilta leikataan, vähänkään vanhempi niin kons hoito. Väittäisin että yleisempää on kipsata kuin leikata, ellei sitten mene yksityiselle, jossa luonnollisesti leikataan jos vakuutukset on kunnossa ;)

 

[Jonisti]

Kysytäänpä ihan varsin tätä asiaa täällä, vaiva ei akuutti tai krooninenkaan, mutta en ole varma jarruttaako esim punttisalilla penkin tuloksia (ruoka, lepo ok ja progressiokin mukana):

Olen vasemman käteni saanut alle 10v sijoiltaan, solisluu murtunut kaksi kertaa (5v ja 15v, sijoiltaan kävi ollessani 7 vanha. Ikää nyt 25) ja tuossa on ollut viimeisimmän murtuman jälkeen isohko patti keskellä solisluuta. Esim vipunostoja sivulle tehtäessä olkapää näyttää liikeradaltaan ja liikkeen yläasennossa olevan "lyhyempi". Hankala kuvailla, mutta ystävänikin totesi, että jotenkin tuo on erikoisen näköinen.

Eli, voiko tuo solisluu olla luutunut joskus hieman väärin ja olla lyhyempi ns. terveeseen olkapäähän verrattuna? Kyseinen olkapää vihoittelee herkemmin, kun toinen myös joitain liikkeitä lämmittelyistä huolimatta tehdessä. Ei lepokipua tms muuta vaivaa ole, mutta kun järkisyytä ei tunnu löytävän esim tuohon ulkonäköön, saatikka penkkotuloksen kehittymiseen. Muut isot liikkeet kehittyy hyvin. Tekniikkakin parin henkilön toimesta todettu oikeaksi. Arkielämää ei onneksi haittaa.

Eli lyhyesti itse kysymys palstalääkäreille: voiko tuo solisluu olla lyhentynyt tms vammojen johdosta ja voiko vamma vieläkin haitata juuri kehitystä salitreenissä? Luulis tuossa iässä paranevan noiden vammojen kohtuullisen hyvin. Lääkäri aikoinaan totesi, että patti on ihan normaali, ilman isompia tutkimuksia. Lisäksi toinen "tissi" roikkuu alempana, juuri vasemmalla puolella.

 

[iibor]

20v lätkää eikä mitään ongelmia missään, kesällä aloitin ultimaten ja heti alkoi polviongelmat. Nyt siis ilmeisesti yläkiinnityksessä 5mm leveä ja 11mm pitkä repeämä. Lähinnä mietin, että kuinka todennäköisesti näistä joutuu veitsen alle?

Päivitystä nyt tähän, että magneetissa käytiin äsken, mutta ortopedi ei varsinaisesti pitänyt repeämää niin pahana, että leikkaukseen joutuisi. Katsotaan nyt, mitä magneettikuvat kertoo.

 

[FutureHockey]

Jaa'a.. Selvennetään heti aluksi, että tuli tosiaan käytyä tuossa parin sivun takaisessa ongelmassani EKG-mittauksissa ja kaikki oli normaalia ja nuo välilyöntituntemuksetkin ovat helpottaneet kun on jättänyt kofeiinipitoiset juomat pois ja muutenkin koittanut saada tarpeeksi lepoa ja lisäksi käynyt hierojalla. Sydämessä pitäisi siis kaikki olla kunnossa, mutta vielä olen ensi viikolla saamassa aikaa Holter-mittaukseen, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.

Kuitenkin siihen ongelmaan. Tuli tuossa oltua porukan kanssa vuotuisella mökkireissulla, joka kesti siis muutaman päivän (su-ti). Sanomattakin on selvää, että tuolla porukalla alkoholia kului ja itsekkin tuli brenkuteltua sunnuntai-ilta ja suurin osa maanantaipäivästä. Sanomattakin on selvää myös se, että tästähän seuraa krapula. Ei siinä mitään, se oli odotettavissa ja odotettavissa oli myös se, että se on tällainen pitkäkestoinen krapula kuten itselläni nyt kolmatta päivää on (alat tekemään jotain niin heti alkaa hiki valumaan, vessassa saa ravata kakkosella useamman kerran päivässä yms.). Tähän on tullut totuttua, vaikka juomista olenkin vähentänyt aivan hirveästi verrattuna vaikkapa 1,5v taaksepäin, jolloin opiskelijaelämäni oli vauhdikkaimmillaan.

Kuitenkin mökillä sitten eräs oman elämänsä huippuhieroja päätti sitten hieroskella meikäläisen niskaa ja käyttikin sitten kyllä näin jälkikäteen ajateltuna aivan helvetin liian kovia otteita. Seuraavana päivänä varsinkin tuo niskan vasen sivu oli aivan saatanan hellä (päätä ei saanut käännettyä ilman etteikö olisi tuntunut, että joku olisi puukolla iskenyt kaulaan), eilenkin oli vielä kipuilua, mutta nyt tänään tuo kipuilu on jo aika taaksejäänyttä, mitä nyt välillä vähän vihloilee ja vihoittelee. Myös tuossa lapaluiden välissä tuntuu ajoittain viiltävää kipuilua, enemmän tuossa vasemman lavan tienoilla.

Ongelma tai murheenaihe pikemminkin on tällä hetkellä lievä pelko jostain perkeleen sydänkohtauksesta. Sain paniikkikohtauksen takaisintulomatkalla (kädet puutuivat samantien kun bussiin istui ja kuolemanpelkoa alkoi pukata. Sama iski minulle jo pari-kolme kuukautta sitten, paljon pahempana, joten nyt osasin jo hieman rauhoitella itseäni ja tiesin jo hyvissä ajoin mitä tuleman pitää) ja vielä eilispäivänäkin kädet puutuivat välillä huomattavasti (sellaista lievän pistelevää puutumista, toimintakyky kuitenkin säilyy). Kuitenkin eilen tuli huomattua myös, että varsinkin vasen käsi (välistä myös oikeassa jonkinlainen kipuaalto) kipuilee ja tuntuu erittäin jäykältä ja samaan aikaan rinnaseutuville (enimmäkseen tuonne kainaloon, kyljen puolelle siis vasemmalle, mutta myös tuosta keskeltä on muutaman kerran vihlaissut) on koskenut paikoittain. Kipu on ollut enimmäkseen sellaista pistävää eli tulee yksi-tai-kaksi pistävää kipuaaltoa, jotka pyyhkäisevät ylitse. Tiistain aamuna mökillä sohvalla maatessa vihlaisi jopa niin kovaa, että tuli ihan oikeasti säikähdettyä, että mitähän vittua.

Omat epäilykseni ovat kovasti sen puolella, että lavat vihoittelevat (olen siis käynyt hierojalla kuten kerroin, ja tämän tuomio oli varsin murheellinen kun sanoi, että jos olisin vielä muutaman kuukauden pitkittänyt niin olisi ollut pitkää saikkua edessä. Yksikään kokeiltu lihas ei ollut ns. rento vaan kaikissa oli enemmän tai vähemmän jäykyyttä) ja tuo mulkuntynkä, joka minua niskasta rusikoi, on aiheuttanut sinne vielä jotain jumia. Soitin päivystävälle hoitajalle, että kannattaisiko tulla käymään, mutta oireet kuvailtuani ohjeisti ottamaan buranaa sekä närästyslääkettä sekä rentoutumaan (stressiähän tässä alkaa pukata...) ja jos näyttää siltä, että illalla / huomenna ei ole oireet helpottaneet niin voihan sitä mennä käymään, mutta ei kyllä suositellut koska odotusaula on täynnä influenssapotilaita, joten tartunta olisi varma.

Haluaisinkin siis kysyä (ja saada vähän mielenrauhaa) teiltä arvon palstatoverit- ja tietäjät, että onko...

- Teillä itsellänne kokemusta moisesta ja mistä voisi johtua? EKG:t tosiaan normaalit enkä nyt jaksa uskoa, että ihan 26-vuotiaana sydän muutenkaan siinä kunnossa olisi, että sydäriä pukkaisi, mutta kun noita oireita lukee niin nehän täsmää.. Ihan niin kuin ne täsmää niskan / hartioiden alueen jumeihin, paniikkikohtauksen jälkeisiin tiloihin, MS-tautiin yms.. Oireina siis tosiaan lyhykäisyydessään kipuila rinnanseutuvilla (eniten tuolla vasemmalla kyljessä), kipuilua lapaluiden kohdilla sekä ajoittain vielä niskassa / hartioilla (molemmat siis vihlovaa kipuilua ja aaltomaisia), kädet puutuvat ja varsinkin vasen käsi tuntuu jotenkin raskaalta. Tämän tosin huomasin jo pari viikkoa sitten, mutta lievempänä. Sen jälkeen kun hieroja oli hieronut minulta kädet (siis oikea hieroja). Käsissä kipu kulkee enimmäkseen hauiksen kääntöpuolella (sori, en muista ruumiinosan tarkempaa nimitystä), kyynärtaipeessa sekä ranteen kyynärluun lihaksen kohdilla (linkki vie kuvaan käden lihaksistosta). Darraoireina sitten vain ne perus eli jokainen askar on taattu hiki (tämäkin sopi siihen sydäriin...), vessassa saa ravata jne.. You guys know :D
- Teillä vastaavanmoisia kanuunoita? Tai siis tottakai on, en minä sitä epäile, mutta olisi kiva kuulla, että en ole ainoa joka kärsii tällaisista saatanan paskoista.

Kiitokset jo etukäteen vastanneille vaivannäöstä.

 

[P.Kaukalo]

- Teillä itsellänne kokemusta moisesta ja mistä voisi johtua? EKG:t tosiaan normaalit enkä nyt jaksa uskoa, että ihan 26-vuotiaana sydän muutenkaan siinä kunnossa olisi, että sydäriä pukkaisi, mutta kun noita oireita lukee niin nehän täsmää.. Ihan niin kuin ne täsmää niskan / hartioiden alueen jumeihin, paniikkikohtauksen jälkeisiin tiloihin, MS-tautiin yms.. Oireina siis tosiaan lyhykäisyydessään kipuila rinnanseutuvilla (eniten tuolla vasemmalla kyljessä), kipuilua lapaluiden kohdilla sekä ajoittain vielä niskassa / hartioilla (molemmat siis vihlovaa kipuilua ja aaltomaisia), kädet puutuvat ja varsinkin vasen käsi tuntuu jotenkin raskaalta. Tämän tosin huomasin jo pari viikkoa sitten, mutta lievempänä. Sen jälkeen kun hieroja oli hieronut minulta kädet (siis oikea hieroja). Käsissä kipu kulkee enimmäkseen hauiksen kääntöpuolella (sori, en muista ruumiinosan tarkempaa nimitystä), kyynärtaipeessa sekä ranteen kyynärluun lihaksen kohdilla (linkki vie kuvaan käden lihaksistosta). Darraoireina sitten vain ne perus eli jokainen askar on taattu hiki (tämäkin sopi siihen sydäriin...), vessassa saa ravata jne.. You guys know :D
- Teillä vastaavanmoisia kanuunoita? Tai siis tottakai on, en minä sitä epäile, mutta olisi kiva kuulla, että en ole ainoa joka kärsii tällaisista saatanan paskoista.

Kiitokset jo etukäteen vastanneille vaivannäöstä.

26 vuotiaalla sepelvaltimoperäinen sydänoireilu on hyvin harvinaista (sepelvaltimot siis verisuonittavat sydäntä, ja sydänkohtauksessa sepelvaltimo menee tukkoon, jolloin sydänlihas alkaa kärsiä hapenpuuttesta. Päivystyksessä olen pari kertaa nähnyt alle kolmekymppisillä eteisvärinää juuri alkoholin käytön seurauksena.. Eteisvärinä on sydämen rytmihäiriö ja yleensä nuoret ihmiset tunnistavat poikkeavan ja epäsäännöllisen tykyttelyn helposti. Alkoholi myös altistaa lisälyöntisyydelle, joka on yleensä vaaratonta mutta kiusallista.

Kuvaamasi oireet 50-v ylipainoisella miehellä olisivat ehkä tutkimisen arvoisia, tai ainakin juuri ekg ja sydänmerkkiaineet itse katsoisin varoiksi. Sinun ikäiselläsi enisijaisesti miettisin muita asioita. MS ei kyllä tule ensimmäisenä myöskään mieleen, koska siihen harvemmin liittyy kuvailemasi kipuilu. Jos lihakset ovat paineluarat niin ensisijaisesti tuki ja liikuntaelinperäinen syy tulee kyseeseen - jumissa olevat lihakset voivat hyvinkin aiheuttaa kuvailemasiasi oireita. Samoin ihmismielelle on tyypillistä alkaa oikein etsimällä etsimään ja korostamaan oireita ja niiden voimakkuutta, kun jokin asia mietityttää ja stressaa.

Toki kehoitan sinua hakeutumaan tutkimuksiin jos oireet eivät hellitä, pahenevat jne.

 

[Marwin]

- Teillä itsellänne kokemusta moisesta ja mistä voisi johtua? EKG:t tosiaan normaalit enkä nyt jaksa uskoa, että ihan 26-vuotiaana sydän muutenkaan siinä kunnossa olisi, että sydäriä pukkaisi, mutta kun noita oireita lukee niin nehän täsmää..

Itse olen kärsinyt useita vuosia kammiolisälyönneistä. Tosin noin viimeisen puolen aikana niitä ei taas ole juurikaan ollut. Oireet alkoivat jo joskus ennen inttiaikaa ja hakeuduin siellä hoitoon, mutta EKG:ssä ei koskaan näkynyt mitään eikä niitä silloin oikein otettu tosissaan. Muutama vuosi sitten menin yksityiselle, kun jo ties monetta päivää sydän löi vähän miten sattui ja muljahteli. Yksityisellä otettiin jälleen EKG ja tällöin oli oireellinen hetki ja lisälyönnit näkyivät siinä. Sain lähetteen sairaalaan ja olin loppupäivän tarkkailussa. Seuraavat vuodet kuljin kontrolleissa. On otettu sydämen magneettikuvaa, ultrattu moneen kertaa, Holter-tutkimus on pidetty vaikka kuinka monta kertaa jne. Parhaimmillaan on tuossa mittauksessa ollut 15 000 lisälyöntiä vuoro kauden aikana.

Kesällä sain ns. ''terveen paperit'' ja kontrollit lopetettiin, koska sydämestä ei ole löytynyt mitään poikkeavaa. Lisälyöntejä on edelleen silloin tällöin ollut, mutta itsekin olen hieman jopa turtunut niihin eikä niihin välttämättä enää edes kiinnitä huomiota. Ei kai noiden aiheuttajaa pystytä tarkalleen ottaen koskaan selvittämään, koska sydän on kaikin puolin kunnossa. Itsellä lisälyönnit olivat tyypillisiä nimenomaan levossa, rasituksen jälkeen. Huono nukkuminen ja runsas valvominen, jotkut ruokaineet saattavat kai noita provosoida. Viimeisellä kontrollikäynnillä lääkäri sanoi, nikotiini hyvinntodennäköisesti provosoi minun kohdalla. Nuuskaa kun tulee käytettyä. Tosin ei niitä lisälyöntejä taas ole nyt ollut vähään aikaan, kuten sanoin.

edit: FutureHockey: Oletko käynyt oireellisena hetkenä EKG:ssä? Kyllä mahdollinen häiriötekijä pitäisi silloin näkyä. Jos muljahtelu/rytmihäiriö ei EKG:n ottohetkellä tunnu, niin ei siellä mitään poikkeavaa todennäkösesti näy.

 

[FutureHockey]

Suuret kiitokset @P.Kaukalo ja @Marwin vastauksista!

P.Kaukalo: Juuri tuo on meikäläisen ongelmana eli todellakin etsin niitä vikoja ja oireita oikein "kissojen ja koirien" kanssa ja tällöin ne todennäköisesti vain voimistuvat ja huomaan asioita joita ei olekkaan. Olen tästä tavasta koittanut päästä irti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Joskus olin tosin vielä pahempi ja ihan oikeasti elin pelossa, nyt osaa jo suurimman osan ajasta ottaa hieman löysemmin (käynyt puhumassa psykologin kanssa yms.) ja suhtautua joihinkin asioihin jo hieman keveämmällä tavalla.

Tuo vasemman puolen lapaluu on paineluarka ja eipä nuo hartiatkaan ihan kivuttomilta tunnu kun painelee, joten jospa nyt malttaisin hieman rauhoittaa mieltäni. Lisäksi särkylääkkeet tuntuvat tehonneen ainakin jossain määrin ja kipu kädestä on hellittänyt. :)

Marwin: Mulla oli tuon EKG-tutkimusken taustalla sellainen, että noita lisälyöntejä on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti noin parin vuoden ajan, mutta kun noita tuli flunssaputken yhteydessä niin lääkärit halusivat varmistua, että ei ole sydänlihastulehdusta (kuten ei ollutkaan) meikäläisellä. Hoitaja, joka EKG:n otti sanoi vain kovasta pulssista ja lääkärikin sanoi vain, että ei epäile muuta kuin noita kammiolisälyöntejä ja juuri samoja ohjeita antoi kuin sinä. Tämän vuoksi juuri olen yrittänyt saada tuota stressiä hallintaan elämästäni. Tupakoitua tulee itsekkin ja ennen meni kofeiinipitoisia limppareita runsaasti (kahvia meni joskus muinoin +10 kuppia päivässä, mutta oli pakko lopettaa juominen koska maha ei kestänyt ja välillä kahvin jälkeen juuri noita flimmereitä), mutta ne olen nyt jättänyt pois (eli Colasta siirrytty Jaffaan, ja sitäkin aika hillitysti. Enemmän vettä olen koittanut myös juoda).

On vaan todella turhauttavaa kun on tullut pari kertaa noita lisälyöntejä liikuntasuoritusten jälkeen. Eli jos olen vaikkapa polkenut pyörällä normaalia rivakampaa tahtia jonnekkin niin saattaa tulla sykkeen tasaantuessa muutamakin voimakkaampi muljahdus ja tuo jaksaa yhä edelleen säikäyttää kun se tulee tarpeeksi voimakkaampana.

* * * * *

Tämän reissun jälkeen kyllä tein kyllä sen päätöksen, että alkoholi ei ole sitten enää minun juttuni. Muutaman saunakaljan voi ottaa ja jos haluaa baarissa käydä niin muutama tuoppikaan ei vielä paniikkikohtauksia tai välilyöntejä sen suuremmin aiheuta, mutta on syytä vain pysytellä tuossa. Ei maksa kyllä vaivaa se, että saa pari tuntia örveltää ja mukamas pitää hauskaa ja sitten kärsiä siitä pahimmillaan sen 3-5 päivää..

 

[Silkkeri]

Kylkiluiden murtumat ovat hyvin kipeitä ja voivat kestää useammankin kuukauden parantuakseen täysin kivuttomiksi. Monesti nukkuminen on kivulta hankalaa, syvään hengittäminen on kivuliasta myös. Niin kauan kun henkeä ei ahdista eikä ilmene veriyskää niin ei myöskään kyse ole mistään vakavasta (ilmarinta). Kylkiluu murtuman diagnoosi on kliininen, mikä tarkoittaa etteiyleensä tarvitse mitään röntgenkuvia diagnoosin varmistamiseksi.

Allekirjoittaneella oli taannoin melko hurja influenssa, reilun viikon verran 38-40 astetta kuumetta ympäri vuorokauden ja päälle parin viikon mittainen raju yskä, johon ei mitkään lääkärin määräämät tropit auttaneet. Loppuvaiheella sain rajun yskänpuuskan ja tunsin heti, että oikeassa kyljessä napsahti jotain. Olen kyllä kuullut, että moni on saanut yskimällä kylkiluunsa murrettua, mutta kuvittelin tuon olevan enemmän vanhempien ihmisten ongelma. No, eipä siinä, nuo vissiin paranevat aika hyvin itsestään, joten en nähnyt tarpeelliseksi käydä lääkärissä kun kipukaan ei mikään sietämätön ollut.

Viikon verran kävin töissä ja loppuviikkoa kohti kipu alkoi kuitenkin pahentua. Viimeiset pari yötä oli jo todella vaikeaa nukkua, kun kylkeen sattui käytännössä missä tahansa asennossa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en saanut enää nukuttua ollenkaan. Maanantaiaamuna töihin lähtiessäni kylkeä vihlaisi portaissa todella kipeästi, tämän jälkeen jo käveleminenkin teki tiukkaa ja lopulta oli mentävä lekuriin. Röntgenissä ei näkynyt murtumaa, joten lääkäri epäili jonkin sortin venähdystä, toki sanoi ettei murtuma välttämättä näy röntgenissä jos on tullut sopivaan kohtaan. Tämä viikko tuli saikkua, mutta kipu ei ole ainakaan toistaiseksi lievittänyt ollenkaan. 800mg buranaa ja 1000mg parasetamolia pitää huolen siitä, että pääsen edes koiran kanssa lenkille, mutta muuten toimintakyky on aika nollissa.

Asiaa ei ainakaan auta se, että kivun takia nukun todella oudoissa asennoissa ja koko keskikropan lihaksisto vetää tuosta johtuen jatkuvasti kramppiin. Nyt jännätään sitten, että pääseekö maanantaina töihin vai ei. Yllättävän kovaa kipua tämmöinen kyllä aiheuttaa, kun 2 viikkoa tapahtuneen jälkeenkin on käytännössä mahdotonta tehdä mitään kevyttä kävelyä raskaampaa. Paskalle ja sänkyyn vetäytyminenkin vaatii mielenkiintoisia akrobaattisia suorituksia. Tiedä sitten onko kyseessä murtuma, venähdys vai mikä, mutta kovin tuntuu kyllä parantuminen kestävän. Toki se voi olla, että töissä tehdyt fyysiset suoritteet ovat "nollanneet" koko parantumisprosessin tai jopa pahentaneet tilannetta, tuo ainakin selittäisi miksi kipu alkoi vaan pahenemaan muutaman päivän jälkeen.

 

[P.Kaukalo]

Teksti...

Se huono näkyvyys kuvissa on yksi syy miksi tavallaan ei rtg kuvia tarvi diagnostiikassa. Kun ei kuitenkaan voi täysin poissulkea. Sen vuoksi lähinnä epäiltäessä komplikaatiota tarvitaan kuvaa vaikka onhan se toki mukavaa, jos/kun saadaan varma diagnoosi. Kylkiluun murtumassa murtunut kylkiluu on lähes poikkeuksetta koputteluarka ja selän puolelta luuta koputellen tulee johtoarkuutta kylkeä pitkin säteillen...

No paranemisia joka tapauksessa!

 

[P.Kaukalo]

Suuret kiitokset @P.Kaukalo ja @Marwin vastauksista!

P.Kaukalo: Juuri tuo on meikäläisen ongelmana eli todellakin etsin niitä vikoja ja oireita oikein "kissojen ja koirien" kanssa ja tällöin ne todennäköisesti vain voimistuvat ja huomaan asioita joita ei olekkaan. Olen tästä tavasta koittanut päästä irti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Joskus olin tosin vielä pahempi ja ihan oikeasti elin pelossa, nyt osaa jo suurimman osan ajasta ottaa hieman löysemmin (käynyt puhumassa psykologin kanssa yms.) ja suhtautua joihinkin asioihin jo hieman keveämmällä tavalla

Eipä tuo ole kenellekään varmaan kovin tavatonta. Itsekin yhtä sun toista joskus kuvitellut..Sen olen huomannut, että tieto lisää tuskaa ;)

 

[Vuokralainen]

Aamusta asti ollut vatsa kipeä eikä oo yhtään helpottanut. Maha ei oo ollut kuralla, mikä yleensä on helpottanut vatsavaivaan. Tää kipu on jotenkin erilaista.

Kipu on aikalailla ylävatsassa vähän niinkuin navan yläpuolella molemmin puolin ja vatsa on siitä kohti kosketusarka ja vähän kovahko.
Kellään kokemuksia vastaavasta?

Ihan hetken vielä odottelen, mutta mikäli ei pian mene ohi niin olen yhteydessä johonkin.

Edit: Terveysasemalle soitin ja suosittelivat ensiapuun menemistä. Sinne siis.

 

[P.Kaukalo]

Aamusta asti ollut vatsa kipeä eikä oo yhtään helpottanut. Maha ei oo ollut kuralla, mikä yleensä on helpottanut vatsavaivaan. Tää kipu on jotenkin erilaista.

Kipu on aikalailla ylävatsassa vähän niinkuin navan yläpuolella molemmin puolin ja vatsa on siitä kohti kosketusarka ja vähän kovahko.
Kellään kokemuksia vastaavasta?

Ihan hetken vielä odottelen, mutta mikäli ei pian mene ohi niin olen yhteydessä johonkin.

Edit: Terveysasemalle soitin ja suosittelivat ensiapuun menemistä. Sinne siis.

Samaa olisin suositellut. Appendisiitti hyvä olisi poissulkea ja toki iästäsi riippuen pari muutakin juttua

 

[Vuokralainen]

Samaa olisin suositellut. Appendisiitti hyvä olisi poissulkea ja toki iästäsi riippuen pari muutakin juttua

Juu, päivystyksessä tuli eilen käytyä.

Ensin sairaanhoitaja mittas tulehdusarvot jollain pikatestillä ja katsoi verenpaineen. Lisäksi sain häneltä lääkärin luvalla yhden vatsansuojalääkkeen. Ei ollut tulehdusarvoissa eikä verenpaineessa mitään häikkää. Sitten odottelin lääkärille pääsyä ja sitä, että toi lääke toisi helpotusta muttei tuonut. Lääkäri sitten kyseli kaikenlaista ja kuunteli ja paineli vatsan sekä rassas peräreiän. Tämän jälkeen menin vielä sydänfilmiin ja verikokeisiin, minkä jälkeen jonottelin taas lääkärille. Lääkäri oli käyttänyt sydänfilmin jollain specialistilla eikä siinä ollut mitään häikkää eikä labrakokeissakaan näkynyt mitään poikkeavaa. Kaikki arvot olivat viitearvojen sisällä. Niinpä hän lähetti minut kotiin parin lääkkeen kera, sillä ohjeella, että mikäli kipu ei lääkkeillä hellitä tai kuume nousee, niin heti takaisin. Lääkkeet ovat Litalgin vatsakipuun ja vatsansuojalääke Somac. Toi Litalgin on kyllä helpottanut kipua ja sain jopa pätkittäin nukuttua ja nyt on aika hyvä olla. Pientä kipua vielä.

Vitutti siellä päivystyksessä nämä kaikesta valittajat. Onhan siellä vittumaista jonottaa tuntitolkulla ja ravata tutkimuksesta toiseen ja odotella taas lääkäriin pääsyä, mutta helpottaako se jatkuva narina jotenkin tilannetta. Yksikin lievästi juopon näköinen mies jonotti hieman reilut kaksi tuntia ja siitä kyllä kuuli kaikki. Hän oli edellisenä iltana leikannut varpaankynsiä ja siinä samalla myös varvastaan. Omien sanojensa mukaan hän ei viitsinyt omalle terveysasemalle aamusta mennä, vaan tuli iltapäivällä päivystykseen. Kaksi tuntia jonottamista päivystyksessä ei ole yhtään mitään. Mulla meni vähän yli viisi tuntia. Eräskin nuori nainen jäi sinne vielä minun jälkeeni ja hän oli ravannut tutkimuksissa jo yli yhdeksän tuntia, mikä kieltämättä on jo pitkä aika. Mutta kyllähän joidenkin kokeiden valmistuminenkin kestää. Saishan niitä lääkäreitä kieltämättä olla siellä reilusti enemmän.

Minä koin saaneeni hyvää palvelua.

 

[Mechalo]

Vittujen vittu, oikea käteni murtui aamuvenyttelyjen seurauksena ja nyt olen pitänyt sitä ylhäällä jo melkein kuutisen tuntia jotta se luutuisi uudestaan.

 

[Tinke-80]

Heräsin sitten keskellä yötä kun nokka oli ihan tukossa jo vähän aikaan jatkuneen flunssan takia. Niistin ja samantien oikea korva pamahti lukkoon. Nyt sattuu oikeaan korvaan sen verran ettei saa nukutuksi niin kysymys kuuluukin saako tätä "lukkoa" jotenkin helpotettua kotikonstein? Tiistaina kävin hakemassa terkkarista Avamys ja Duact reseptit eli se puoli on kunnossa.

-Tinke

 

[Creed Bratton]

Heräsin sitten keskellä yötä kun nokka oli ihan tukossa jo vähän aikaan jatkuneen flunssan takia. Niistin ja samantien oikea korva pamahti lukkoon. Nyt sattuu oikeaan korvaan sen verran ettei saa nukutuksi niin kysymys kuuluukin saako tätä "lukkoa" jotenkin helpotettua kotikonstein? Tiistaina kävin hakemassa terkkarista Avamys ja Duact reseptit eli se puoli on kunnossa.

-Tinke

Lähinnä tulee mieleen joku kuuma suihku tai vastaava jossa saa vähän "rään" liikkumaan ja sitä kautta saa niistettyä päätä tyhjemmäksi. Tsemppiä.

 

[FutureHockey]

Loistavin ketju ikinä ja taas kaivattaisiin vinkkejä kanssakirjoittajilta.

Homman nimihän on se, että meikäläisellä riittää allergioita, niitä on riittänyt koko pienen ikäni. Allerginen olen niin luonnonkumille, heinälle, siitepölylle kuin suht monelle ruoka-aineellekkin. Yksi allergioideni kohde ovat myös hevoset. Kävin joskus ala-asteella jonkun koulun kerhon kanssa talleilla, kun tarkoituksena oli tutustua ratsastukseen, mutta noin 30-45min jälkeen sitten lähdettiinkin aika kiireen vilkkaan kotiin napsimaan antihistamiinia nokkaan kun kaulan vasemmalle puolelle turposi oikein kunnon pallo ja hengitys pihisi. Ei siinä sikäli mitään, siitäkin selvittiin, mutta jättihän tuo ikävänlaiset traumat, jotka tosin on tullut huomattua vasta näin aikuisiällä. Kerrottakoon myös, että nelisen vuotta sitten tehdyt allergiatestit antoivat hevosallergialle arvon 9 (Jos tämä siis yhtään kertoo mitään?).

Nyt on sitten sellainen homma, että tuo meikäläisen avovaimoke haluaisi kovasti käydä ratsastamassa. On harrastanut sitä joskus ja halajaa uudestaan kokeilemaan, mutta meikäläistä jännittää vähän perkeleesti, että mitähän tästä seuraa ja minkälainen allerginen reaktio tällä kertaa tulee. Sovittu on kyllä, että kun menee niin vaihtaa vaatteensa muualla, käy heti kotiin tultuaan suihkussa jne., mutta vähän tuo mietityttää, että kuinka paljon sitä hilsettä sitten tulee siitä huolimatta kämppään mukana? Ja taitaa esimerkiksi autossa matkustaminen jäädä hetkeksi aikaa sitten vähemmälle meikäläisen kohdalta jos siellä niitä hilseitä on?

Tiedän, että tämä kuulostaa aivan naurettavalle, jumalauta itsekkin nauran itselleni jo kun mietin asiaa. Kyselisin kuitenkin, että onko porukoilla kokemusta eläinallergioista (tai nimenomaan hevosallergioista) ja, että onko tilanne ihan toivoton? Olen lueskellut netistä infoa ja saanut jo rohkaistua mieltäni, että sikäli hätää ei pitäisi olla kun napsii vaikka varoiksi vielä antihistamiinin ennen kuin emäntä tulee tallilta kotiin, mutta silti.. On se perkele vaikeeta! Avaava astmapiippukin onneksi löytyy nykyiseltään eli siitäkin on apua jos meinaa hengitys pihistä.

 

[Sistis]

Tiedän, että tämä kuulostaa aivan naurettavalle, jumalauta itsekkin nauran itselleni jo kun mietin asiaa. Kyselisin kuitenkin, että onko porukoilla kokemusta eläinallergioista (tai nimenomaan hevosallergioista) ja, että onko tilanne ihan toivoton?

Ei tuo kuulosta mitenkään naurettavalle. Tuollaisia tapauksia oikeasti on. Riippuu täysin allergian vakavuudesta, että saatko oireita tallivaatteista, vai et. Tiedän ihan omakohtaisesti tapauksen, jossa ratsastus oli pakko jättää kun allerginen perheenjäsen sai niin vakavat oireet tallivaatteista. Autoon nuo allergeenit voivat siirtyä vielä helpommin. Korostan kuitenkin, että todennäköisempää on, ettet saa juurikaan oireita tuota kautta. Mahdotonta se ei silti ole.

Allergiat ovat kuitenkin jotenkin muuttuvia. Itse sain aiemmin todella pahat oireet kissoista. Nykyään olen siedättynyt varsin hyvin anoppilan ja kälyn kissoille. Viikonloppuvierailut menevät nykyään usein ilman allergialääkettä. Toisinaan joudun sellaiseen kuitenkin turvautumaan. Sama homma koirien kanssa. Ennen sain oireita paljonkin. Nyt vähemmän. Sen sijaan hevosille en ole ollut ennen allerginen. Nykyään saatan saada niistä lieviä oireita.

Allergialääkkeet ovat onneksi nykyään loistavia. Telfast on oma suosikkini. Se ei väsytä, eikä aiheuta oikeastaan mitään muitakaan sivuvaikutuksia. Ja yksi tabletti päivässä riittää. Sitä saa apteekista ilman reseptiä, joskin reseptin kanssa sai ainakin aiemmin ison pakkauksen tuntuvalla alennuksella.

 

[Makinpo]

Nyt itsekin bongasin tämän ketjun ja katsotaan löytyisikö täältä apua ongelmaan.

Olen tässä viime vuosina aina kesäisin/syksyisin lenkkeillyt melko säännöllisesti. Viime kesänä ja erityisesti syksyllä lenkkeilin aktiivisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tahti oli 3 kertaa viikossa, noin 10-15 kilometrin lenkkejä. Kunto oli hyvässä nousussa ja kehokin pelitti muuten, mutta sitten loppusyksystä alkoi tulla ongelmaa vasemman jalan polven kanssa. Yhdellä lenkkikerralla se kipeytyi juoksun aikana ja kipu jatkui aina niin kauan kun vain juoksi. Tämän jälkeen pidin yli viikon tauon lenkkeilystä, kunnes kokeilin uudestaan, taas sama homma, polvi kipeytyi kun olin juossut noin 4-5 kilometriä. Polvi myös vihoitteli ajoittain parin viikon ajan tämän jälkeen. Tuon jälkeen tuli sitten 3 kuukauden tauko lenkkeilyyn, kunnen nyt sitten taas helmikuun lopulla aloitin juoksemaan uudestaan. Ongelma ei ollut poistunut talven aikana, vaan polvi kipeytyy edelleen aina kun olen juossut noin 4-6 kilometriä. Kipu ei ole mikään aivan älyttömän kova, mutta selvästi häiritsevä, enkä viitsi tarkoituksella asiaa pahentaa.

Kipu tuntuu keskellä polvilumpiota ja se loppuu välittömästi kun lopetan juoksemisen, eikä se muutenkaan vaivaa minua lenkin jälkeen. Polvituki ei ole auttanut, enkä ole googlailun perusteella onnistunut oikein selvittämään mikä tämä vaiva on. Iän en usko olevan ongelmana, koska olen kuitenkin alta 30 vuotias. Juoksu alustana on asfaltti, joka on toki kova, mutta muuta vaihtoehtoa lenkkeily alustaksi ei ole. Olen myös yrittänyt muuttaa askellustani, mutta se ei ole auttanut. En oikein enää keksi mitä voisin tehdä asian suhteen.

 

[P.Kaukalo]

Nyt itsekin bongasin tämän ketjun ja katsotaan löytyisikö täältä apua ongelmaan.

Olen tässä viime vuosina aina kesäisin/syksyisin lenkkeillyt melko säännöllisesti. Viime kesänä ja erityisesti syksyllä lenkkeilin aktiivisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tahti oli 3 kertaa viikossa, noin 10-15 kilometrin lenkkejä. Kunto oli hyvässä nousussa ja kehokin pelitti muuten, mutta sitten loppusyksystä alkoi tulla ongelmaa vasemman jalan polven kanssa. Yhdellä lenkkikerralla se kipeytyi juoksun aikana ja kipu jatkui aina niin kauan kun vain juoksi. Tämän jälkeen pidin yli viikon tauon lenkkeilystä, kunnes kokeilin uudestaan, taas sama homma, polvi kipeytyi kun olin juossut noin 4-5 kilometriä. Polvi myös vihoitteli ajoittain parin viikon ajan tämän jälkeen. Tuon jälkeen tuli sitten 3 kuukauden tauko lenkkeilyyn, kunnen nyt sitten taas helmikuun lopulla aloitin juoksemaan uudestaan. Ongelma ei ollut poistunut talven aikana, vaan polvi kipeytyy edelleen aina kun olen juossut noin 4-6 kilometriä. Kipu ei ole mikään aivan älyttömän kova, mutta selvästi häiritsevä, enkä viitsi tarkoituksella asiaa pahentaa.

Kipu tuntuu keskellä polvilumpiota ja se loppuu välittömästi kun lopetan juoksemisen, eikä se muutenkaan vaivaa minua lenkin jälkeen. Polvituki ei ole auttanut, enkä ole googlailun perusteella onnistunut oikein selvittämään mikä tämä vaiva on. Iän en usko olevan ongelmana, koska olen kuitenkin alta 30 vuotias. Juoksu alustana on asfaltti, joka on toki kova, mutta muuta vaihtoehtoa lenkkeily alustaksi ei ole. Olen myös yrittänyt muuttaa askellustani, mutta se ei ole auttanut. En oikein enää keksi mitä voisin tehdä asian suhteen.

Terve! Tässä lomalla ollessa mitäpä sitä muutakaan kuin työjuttuja... Mielestäni diagnoosi vaihtoehtoja on muutamia:
1. Hyppääjän polvi
- nimensä mukaisesti usein esim pituus- tai korkeushyppyä harrastavien vaiva. Kipu tuntuu aluksi vain liikuntasuorituksen jälkeen, etenkin polven ollessa pitkään koukussa, myöhemmin jo itse suorituksessa, varsinkin hypyissä, juoksussa ja syväkyykyissä. Pahimmillaan polvessa on leposärkyä.
Kyseessä on polvilumpiosta lähtevän jänteen tulehdustila, joka jatkuessaan voi kroonistua. Kipu tuntuu usein polvilumpion alaosassa jänteen kiinnittymiskohdassa, joskus myös hieman distaalisemmin itse jänteessä. Polven kipeytessä esim. juostessa ihan käsillä painamalla voi tuntea tämän kipukohdan, joka helpottaa diagnoosin tekoa. Hoitona on alkuun lepo ja tulehduskipulääke, pitkittyneessä vaivassa kortisonipiikillä on jonkinlaista näyttöä. Mikäli vaiva ei helpota niin kroonistuneissa tilanteissa käytetään joskus myös leikkaushoitoa, jossa jänne halkaistaan ja siistitään.

2. Syndroma tractus iliotibialis
- Kiputila, joka syntyy juoksijoille, kun suoliluu-sääriside eli iliotibiaaliside (tractus iliotibialis) liikkuu juoksun aikana sääriluun lateraaliepikondyylin yli aiheuttaen hankausta. Tyyppioireena on kipu polven ulkosivulla. Se alkaa yleensä juoksun aikana ja pakottaa lopettamaan juoksun. Kipu yleensä häviää levossa, mutta alkaa uudelleen juoksun aikana. Usein kipu on voimakasta alamäkeä juostessa. Kliinisesti tutkiessa voi polven ulkosivulla (reisiluun pään ulkosivulla) tuntua paineluarkuutta. Kivun voi saada myös provosoitua potilaan seistessä kipeällä jalalla polvi koukussa.
- hoito: Kiputila voi kestää useita kuukausia, mutta yleensä paranee itsestään ilman leikkaushoitoa. Polven seutua kuormittavasta liikunnasta kuten juoksusta tulee pidättäytyä kunne kiputila on ohi. Paikallisia (voltaren geeli) tai systeemisiä tulehduskipulääkkeitä(esim Burana) voi kokeilla viikon kuurina. Tähänkin vaivaan pistetään joskus kortisonia.
Iliotibiaaliside myös kiinnittyy yläosastaan alaselän ja pakaran lihaksistoon jolloin kireyden laukaisemista voi edesauttaa hieronnalla ja venyttelyllä.

3. Artroosi

Ehkä ikäsi huomioiden epätodennäköinen mutta mahdollinen. Eli siis nivelrikko. Oireilee alkuun rasituksessa, polvi voi nesteillä, pitkälle edetessä kehittyy virheasentoa polveen. ( sääri vääntyy sisäänpäin, " länkisääret"). Tämä nyt helpoiten selviää rtg kuvasta. Hoito-ohjeita on jonkinverran, mutta en jaksa alkaa luetella. Pidän tätä kohdallasi epätodennäköisenä vaihtoehtona, ehkä jos olet himoliikkuja ja nuorena harrastanut jotain polvia rasittavaa urheilua paljon niin sitten.

4. Polven nivelkierukan repeämä

Voi olla jonkin vanhan vamman seurausta tai sitten degeneratiivista. Voi aiheuttaa kuvailemaasi oireistoa. Tämäkin epätodennäköinen mikäli taustalla ei ole tosiaan jotain vanhaa vammaa (?). Degeneratiivinen repeämä on yleisempi vanhemmassa ikäryhmässä ja sitrn kohdallasi epätodennäköinen. Diagnoosi saadaan yleensä magneettikuvasta.

Ehkä jompaan kumpaan ensimmäisitä vaihtoehdoista kallistuisin, mutta tietysti jos ja kun vaiva edelleen pitkittyy niin käy ihmeessä ortopedilla. Toivottavasti oli jotain apua.

 

[Makinpo]

Terve! Tässä lomalla ollessa mitäpä sitä muutakaan kuin työjuttuja... Mielestäni diagnoosi vaihtoehtoja on muutamia:
1. Hyppääjän polvi
- nimensä mukaisesti usein esim pituus- tai korkeushyppyä harrastavien vaiva. Kipu tuntuu aluksi vain liikuntasuorituksen jälkeen, etenkin polven ollessa pitkään koukussa, myöhemmin jo itse suorituksessa, varsinkin hypyissä, juoksussa ja syväkyykyissä. Pahimmillaan polvessa on leposärkyä.
Kyseessä on polvilumpiosta lähtevän jänteen tulehdustila, joka jatkuessaan voi kroonistua. Kipu tuntuu usein polvilumpion alaosassa jänteen kiinnittymiskohdassa, joskus myös hieman distaalisemmin itse jänteessä. Polven kipeytessä esim. juostessa ihan käsillä painamalla voi tuntea tämän kipukohdan, joka helpottaa diagnoosin tekoa. Hoitona on alkuun lepo ja tulehduskipulääke, pitkittyneessä vaivassa kortisonipiikillä on jonkinlaista näyttöä. Mikäli vaiva ei helpota niin kroonistuneissa tilanteissa käytetään joskus myös leikkaushoitoa, jossa jänne halkaistaan ja siistitään.

2. Syndroma tractus iliotibialis
- Kiputila, joka syntyy juoksijoille, kun suoliluu-sääriside eli iliotibiaaliside (tractus iliotibialis) liikkuu juoksun aikana sääriluun lateraaliepikondyylin yli aiheuttaen hankausta. Tyyppioireena on kipu polven ulkosivulla. Se alkaa yleensä juoksun aikana ja pakottaa lopettamaan juoksun. Kipu yleensä häviää levossa, mutta alkaa uudelleen juoksun aikana. Usein kipu on voimakasta alamäkeä juostessa. Kliinisesti tutkiessa voi polven ulkosivulla (reisiluun pään ulkosivulla) tuntua paineluarkuutta. Kivun voi saada myös provosoitua potilaan seistessä kipeällä jalalla polvi koukussa.
- hoito: Kiputila voi kestää useita kuukausia, mutta yleensä paranee itsestään ilman leikkaushoitoa. Polven seutua kuormittavasta liikunnasta kuten juoksusta tulee pidättäytyä kunne kiputila on ohi. Paikallisia (voltaren geeli) tai systeemisiä tulehduskipulääkkeitä(esim Burana) voi kokeilla viikon kuurina. Tähänkin vaivaan pistetään joskus kortisonia.
Iliotibiaaliside myös kiinnittyy yläosastaan alaselän ja pakaran lihaksistoon jolloin kireyden laukaisemista voi edesauttaa hieronnalla ja venyttelyllä.


Ehkä jompaan kumpaan ensimmäisitä vaihtoehdoista kallistuisin, mutta tietysti jos ja kun vaiva edelleen pitkittyy niin käy ihmeessä ortopedilla. Toivottavasti oli jotain apua.

Kiitos paljon neuvoista ja selvityksistä! Itsekin olen pitänyt mahdollisena tuota hyppääjän polvea, mutta olen ilmeisesti hieman huolimattomasti tutkinut asiaa, kun en ole noita kaikkia oireita huomioinut. Vaihtoehto 2 onkin täysin tuntematon itselle, mutta se saattaisi kuitenkin olla lähinnä totuutta. Oireet täsmäävät muuten hyvin, mutta ainoastaan tuo kipukohta on hieman eri paikassa.

3 ja 4 vaihtoehdot eivät minustakaan ole kovin todennäköisiä, sillä mitään vanhoja vammoja ei ole, enkä ole varhaisemmalla iälläkään harrastanut mitään polvia rasittavaa liikuntaa.

Täytynee varmaan ensiksi kokeilla noita geelejä ja tulehduskipulääkkeitä jos ne auttaisivat yhdessä levon kanssa. Sitten jos ne eivät auta, niin täytyy sitten käydä ortopedin luona.

 

[Sistis]

Polvessa voi myös olla limapussin tulehdus, joka kai tunnetaan myös bursiitin nimellä. Itse olen joskus tuollaisesta kärsinyt. Vaiva kuitenkin menee yleensä itsestään ohi. Tuolloin hyvä kotikonsti on ollut kineesioteipin käyttö polvessa. Sen teho perustuu ymmärtääkseni siihen, että se lisää polven kudoksissa painetta, jolloin aineenvaihdunta tehostuu, ja tulehdus lieventyy.

 

[P.Kaukalo]

Polvessa voi myös olla limapussin tulehdus, joka kai tunnetaan myös bursiitin nimellä. Itse olen joskus tuollaisesta kärsinyt. Vaiva kuitenkin menee yleensä itsestään ohi. Tuolloin hyvä kotikonsti on ollut kineesioteipin käyttö polvessa. Sen teho perustuu ymmärtääkseni siihen, että se lisää polven kudoksissa painetta, jolloin aineenvaihdunta tehostuu, ja tulehdus lieventyy.

Bursiitti on yleensä hieman akuutimpi vaiva. Lisäksi, kun kipu tuntuu polvilumpion edessä kyseessä olisi prepatellaaribursiitti eli polvilumpion edessä olevan limapussin tulehdus. Tämä näkyisi tai vähintään tuntuisi turvotuksena polvilumpion edessä. Toki monesti kivun tarkka sijainti voi olla erityisesti rasituskivussa hankala tuntea. Silti pitäisin itse bursiittia Makinpon oireiden taustalla epätodennäköisenä, mutta myönnettäköön että nettitohtoroinnissa piilee omat vaaransa.