Onko täällä lääkäriä?

[JoMe84]

Mulla todettiin sitten kaikkien muiden diagnoosien lisäksi tyrä tosa vasemmalla puolella vatsaa. Noin kämmenen kokoinen. Vähän ristiriitaista tietoa olen kuullut, että onko tuo nyt vaarallinen, vai ei? 7.5 tulossa tutkimuksia. Olenko ihan kujalla, jos luulen, että nämä on lähes aina leikattava?

 

[Yläpesä]

Kun olen mennyt työkaveriseurueen mukana afterworkkeihin lähiravinteliin ja ilta venyy pitkäksi, aamuyöstä tunnelma nousee ja joudun poistetuksi sisätiloista ja sitten vielä kadulla lievään käsirysyyn, minkä "rauhoitan" ampumalla pienikaliiberisella käsiaseella maahan ensi osoiteltuani riitakumppaneita aseen piipulla, ja sitten asiasta nousee jokin ihmeen julkinen haloo, niin kai saan työterveydestä palkallista vitutussaikkua?

 

[Vuokralainen]

Olen jo tähän ketjuun kirjoitellut ja tonne syöpäketjuunkin, johon en nyt viitsi kirjoitella, kun varmistusta syövästä ei ole.
Munuaisessani on siis kasvain, mutta näytepalan ottaminen siitä muutama viikko sitten epäonnistui ja sen jälkeen nousi kuume.

Mä olen ollut tänä talvena niin usein kipeä ettei mitään rajaa. Työskentelen lasten kanssa ja jos joku puhuukin jostain taudista, niin minuun se tarttuu. Olokin on sen mukainen, että todellakin on sairasteltu.

Pariin viime viikkoon olen nyt toista kertaa kuumeessa, tai siis olin, mutta olo on nyt kuumeettomuudesta huolimatta kuin olisi edelleen vuosisadan kuume. Nyt mulla on ilmiselvät flunssan oireet ja toissailtana oli kuumetta lähemmäs 39, mikä sitten onneksi yön aikana laski.

Alkaa vaan jo tosissaan pelottamaan, että tämä jatkuva sairastelu ja yleistilan lasku johtuu tosta pienestä patista munuaisessani, vaikka kaiken järjen mukaan nytkin on kyse vain flunssasta. Alkaa tuntumaan jo päässä ja pahasti.

Ens keskiviikkona mulla on hoitoneuvottelu Taysissa, missä tuon kasvaimen kohtalosta päätetään eli se joko leikataan pois tai sen kehittymistä jäädään seuraamaan. Itse en näe muuta vaihtoehtoa kuin leikkaamisen.
Toivon vaan, että silloin ei enää mitään flunssan oireita ole, jotta voin paikalle mennä.

Tää nyt ei ollut mikään kysymys kenellekään, vaan lähinnä oman pään purkua, kun vituttaa todella rankasti tämä ihan sairaan huono olo. Tiedän, että työpaikallani ymmärretään, mutta harmittaa ilmoitella jatkuvasti poissaoloista.

Hyvää vappua, jos jaksoit tänne asti lukea.

 

[lefa]

Mulla todettiin sitten kaikkien muiden diagnoosien lisäksi tyrä tosa vasemmalla puolella vatsaa. Noin kämmenen kokoinen. Vähän ristiriitaista tietoa olen kuullut, että onko tuo nyt vaarallinen, vai ei? 7.5 tulossa tutkimuksia. Olenko ihan kujalla, jos luulen, että nämä on lähes aina leikattava?

Tyrät eivät yleensä ole vaarallisia. Noihin liittyy kuitenkin pieni kureutumisen riski eli se vatsaontelon ulkopuolelle työntynyt osa voi jäädä 'jumiin' ja tällöin verenkierto tuonne voi mennä heikoksi ja syntyä kuolio. Jos tyrä menee kipeäksi etkä itse sitä painamalla saa takaisin vatsan sisään työnnettyä niin sitten on hakeuduttava lähimpään sairaalaan. Pääsääntöisesti leikkaus on ainoa järkevä hoito. Jos tyrä on täysin oireeton eikä vaivaa niin toki ei ole pakko mitään tehdä.

 

[JoMe84]

Tyrät eivät yleensä ole vaarallisia. Noihin liittyy kuitenkin pieni kureutumisen riski eli se vatsaontelon ulkopuolelle työntynyt osa voi jäädä 'jumiin' ja tällöin verenkierto tuonne voi mennä heikoksi ja syntyä kuolio. Jos tyrä menee kipeäksi etkä itse sitä painamalla saa takaisin vatsan sisään työnnettyä niin sitten on hakeuduttava lähimpään sairaalaan. Pääsääntöisesti leikkaus on ainoa järkevä hoito. Jos tyrä on täysin oireeton eikä vaivaa niin toki ei ole pakko mitään tehdä.

Kiitos vastauksesta. 7. 5 on tutkimuksia ja arviota, että miten täsä edetään.

En saa sitä painamalla sisään. Se pullahtaa heti ulos. Ja kyllä siihen sattuu, mutta on myös asialliset lääkkeet käytössä.

 

[lefa]

Kiitos vastauksesta. 7. 5 on tutkimuksia ja arviota, että miten täsä edetään.

En saa sitä painamalla sisään. Se pullahtaa heti ulos. Ja kyllä siihen sattuu, mutta on myös asialliset lääkkeet käytössä.

Jos sen saa edes hetkellisesti painettua sisään, niin tilannetta voi kotona kyllä seurailla. Kureutunut tyrä on todella kipeä ja ihmiset kyllä tällöin itsekin tietävät että sairaalaan pitää mennä. Toivottavasti jatkohoitosi järjestyy jouhevasti.

 

[Boomshaka]

Mikähän mahtaa miehessä olla vikana?
38vuotias. Helmikuuhun asti käyty 5krt viikossa salilla ja askeleita kertyi päivittäin se 10k. Helmi-maaliskuussa alkoi rinta/selkä oireilemaan kuin rintakehä/selkä olisi jumissa ja aluksi tuntui myös kuin korventaisi rinnassa.
Olin lopettanut sähkötupakoinnin tammikuussa, joten oletin liittyvän tähän.
Maaliskuussa ensimmäinen lääkärikäynti: ekg, verinäyte ja hapetus ok. Pulssi koholla 110 ja tähän lääkkeet+närästyslääke.

Oireet kuitenkin jatkuvat, joten lääkäriin seuraavaksi huhtikuun puolella. Sieltä puhtaat keuhkokuvasta ja verikokeista.
Pulssi noin 100. Verenpaineet ok.
Lääkkeet vaihdettu, mutta edelleen mennään sykettä rauhoittavalla ja tuplattiin närästyslääke.

Nyt ei oikeastaan enää Rintakipua mutta oireet muuttuneet sellaiseksi että syke nousee tekemättä mitään ja hengitys salpaa myös helpommin kuin aiemmin. Myös hengityksen salpaamisen johdosta tulee "kröhittyä kurkkua herkästi, jossain vaiheessa yskää lenkin jälkeen melko pahasti (kuivaa).

Oon tehnyt kotitestejä: Pef menee aina yli tavoitteen, hengitystä pystyy pidättämään yli minuutin, sp02 kellon mukaan 98-100%.

Syke pienestä liikkeestä +100-130 mutta täydessä levossa 70-80. Öisin mennään sitten 50-70 sykkeellä.

Edit: vähän dataa. Kävin äsken pienellä kävelylenkillä josta kello tallensi osan tiedoista 1,97km, 21min, keskim. Tahti 10"43", keskimääräinen syke 109. Heti kellon herättyä liikuntaan syke 120,jonka jälkeen tasaantui tuonne 100-110 tuntumaan.
Rintakehällä tuntui sisään hengittäessä pientä painetta. Lenkin aikana pari kertaa kröhäisy mutta ei sen kummallisempaa tällä kertaa.

 

[Kara]

Mikähän mahtaa miehessä olla vikana?
38vuotias. Helmikuuhun asti käyty 5krt viikossa salilla ja askeleita kertyi päivittäin se 10k. Helmi-maaliskuussa alkoi rinta/selkä oireilemaan kuin rintakehä/selkä olisi jumissa ja aluksi tuntui myös kuin korventaisi rinnassa.
Olin lopettanut sähkötupakoinnin tammikuussa, joten oletin liittyvän tähän.
Maaliskuussa ensimmäinen lääkärikäynti: ekg, verinäyte ja hapetus ok. Pulssi koholla 110 ja tähän lääkkeet+närästyslääke.

Oireet kuitenkin jatkuvat, joten lääkäriin seuraavaksi huhtikuun puolella. Sieltä puhtaat keuhkokuvasta ja verikokeista.
Pulssi noin 100. Verenpaineet ok.
Lääkkeet vaihdettu, mutta edelleen mennään sykettä rauhoittavalla ja tuplattiin närästyslääke.

Nyt ei oikeastaan enää Rintakipua mutta oireet muuttuneet sellaiseksi että syke nousee tekemättä mitään ja hengitys salpaa myös helpommin kuin aiemmin. Myös hengityksen salpaamisen johdosta tulee "kröhittyä kurkkua herkästi, jossain vaiheessa yskää lenkin jälkeen melko pahasti (kuivaa).

Oon tehnyt kotitestejä: Pef menee aina yli tavoitteen, hengitystä pystyy pidättämään yli minuutin, sp02 kellon mukaan 98-100%.

Syke pienestä liikkeestä +100-130 mutta täydessä levossa 70-80. Öisin mennään sitten 50-70 sykkeellä.

Edit: vähän dataa. Kävin äsken pienellä kävelylenkillä josta kello tallensi osan tiedoista 1,97km, 21min, keskim. Tahti 10"43", keskimääräinen syke 109. Heti kellon herättyä liikuntaan syke 120,jonka jälkeen tasaantui tuonne 100-110 tuntumaan.
Rintakehällä tuntui sisään hengittäessä pientä painetta. Lenkin aikana pari kertaa kröhäisy mutta ei sen kummallisempaa tällä kertaa.

Voisikohan kyse olla ylikunnosta? Noin aktiivisella treenimäärällä yhdistettynä mahdolliseen muuhun elämän stressiin, se voisi noilla oireilla olla yksi mahdollinen tekijä. Varsinkin kun ikää tulee, niin palautumisajat pitenee, vaikka muuten olisi samaa treenirytmiä pystynyt viimeiset 20 vuotta ylläpitämään. Lääkkeillä saa kyllä sykkeet normaaleiksi, mutta ne eivät poista sitä syytä taustalla. Suosittelisin pari seuraavaa viikkoa ottamaan rauhallisesti ja panostamaan laadukkaaseen uneen ja ravintoon, sekä välttämään sykkeen nostamista ja stressaavia asioita. Tämän jälkeen jos oireet vielä jatkuvat, niin suosittelisin tarkempia tutkimuksia.

 

[Boomshaka]

Voisikohan kyse olla ylikunnosta? Noin aktiivisella treenimäärällä yhdistettynä mahdolliseen muuhun elämän stressiin, se voisi noilla oireilla olla yksi mahdollinen tekijä. Varsinkin kun ikää tulee, niin palautumisajat pitenee, vaikka muuten olisi samaa treenirytmiä pystynyt viimeiset 20 vuotta ylläpitämään. Lääkkeillä saa kyllä sykkeet normaaleiksi, mutta ne eivät poista sitä syytä taustalla. Suosittelisin pari seuraavaa viikkoa ottamaan rauhallisesti ja panostamaan laadukkaaseen uneen ja ravintoon, sekä välttämään sykkeen nostamista ja stressaavia asioita. Tämän jälkeen jos oireet vielä jatkuvat, niin suosittelisin tarkempia tutkimuksia.

Ylikunto on asia joka on kanssa käynyt itsellä ja lääkärilläkin mielessä. Tässä kuitenkin vedetty lonkkaa jo maaliskuusta lähtien ja mihinkään ei tunnu vaikuttavan.
Ollaan lääkäreiden kanssa käyty läpi pikkuhiljaa asioita mitä tämä voisi olla ja yksitellen tiputettu aina seuraavat pois eri kokeilla. Ylikunto on siitä huono sairaus että siihen ei taida olla ainoatakaan oikeaa testiä.

 

[Saarinen]

Mikähän mahtaa miehessä olla vikana?
38vuotias. Helmikuuhun asti käyty 5krt viikossa salilla ja askeleita kertyi päivittäin se 10k. Helmi-maaliskuussa alkoi rinta/selkä oireilemaan kuin rintakehä/selkä olisi jumissa ja aluksi tuntui myös kuin korventaisi rinnassa.
Olin lopettanut sähkötupakoinnin tammikuussa, joten oletin liittyvän tähän.
Maaliskuussa ensimmäinen lääkärikäynti: ekg, verinäyte ja hapetus ok. Pulssi koholla 110 ja tähän lääkkeet+närästyslääke.

Oireet kuitenkin jatkuvat, joten lääkäriin seuraavaksi huhtikuun puolella. Sieltä puhtaat keuhkokuvasta ja verikokeista.
Pulssi noin 100. Verenpaineet ok.
Lääkkeet vaihdettu, mutta edelleen mennään sykettä rauhoittavalla ja tuplattiin närästyslääke.

Nyt ei oikeastaan enää Rintakipua mutta oireet muuttuneet sellaiseksi että syke nousee tekemättä mitään ja hengitys salpaa myös helpommin kuin aiemmin. Myös hengityksen salpaamisen johdosta tulee "kröhittyä kurkkua herkästi, jossain vaiheessa yskää lenkin jälkeen melko pahasti (kuivaa).

Oon tehnyt kotitestejä: Pef menee aina yli tavoitteen, hengitystä pystyy pidättämään yli minuutin, sp02 kellon mukaan 98-100%.

Syke pienestä liikkeestä +100-130 mutta täydessä levossa 70-80. Öisin mennään sitten 50-70 sykkeellä.

Edit: vähän dataa. Kävin äsken pienellä kävelylenkillä josta kello tallensi osan tiedoista 1,97km, 21min, keskim. Tahti 10"43", keskimääräinen syke 109. Heti kellon herättyä liikuntaan syke 120,jonka jälkeen tasaantui tuonne 100-110 tuntumaan.
Rintakehällä tuntui sisään hengittäessä pientä painetta. Lenkin aikana pari kertaa kröhäisy mutta ei sen kummallisempaa tällä kertaa.

Eikös nää oireet sovi aika hyvin Long Covidiin? Mulla on ainakin parilla tutulla ollu vastaavia oireita (+aivosumua ja väsymystä) ja lopulta pitkäksi koronaksi on todettu.

 

[Boomshaka]

Eikös nää oireet sovi aika hyvin Long Covidiin? Mulla on ainakin parilla tutulla ollu vastaavia oireita (+aivosumua ja väsymystä) ja lopulta pitkäksi koronaksi on todettu.

Käsittääkseni ei ole ollut edes tuota lyhyttä versiota pariin vuoteen.

 

[Pottakameli]

Käsittääkseni ei ole ollut edes tuota lyhyttä versiota pariin vuoteen.

Voisiko olla vaan paikat jumissa? Rintaranka ainakin saa aikaan närästystä, hengenahdistusta jne. Myöskin yskä ja hengenahdistus voisi sopia pieneen närästykseen. Varmaan sykekin nousee, jos hengittäminen jää vajaaksi jäykkyyden vuoksi. Sitten taas nuo happisaturaatiot ja muut mittaukset/testit näyttää ok, kun keuhkot on kuitenkin kunnossa.

Itselläni jumit aiheutti niin paljon kaikkea ihmeellistä vaivaa, että luulin tulevani hulluksi.

 

[UnenNukkuja]

Voisiko olla vaan paikat jumissa? Rintaranka ainakin saa aikaan närästystä, hengenahdistusta jne. Myöskin yskä ja hengenahdistus voisi sopia pieneen närästykseen. Varmaan sykekin nousee, jos hengittäminen jää vajaaksi jäykkyyden vuoksi. Sitten taas nuo happisaturaatiot ja muut mittaukset/testit näyttää ok, kun keuhkot on kuitenkin kunnossa.

Itselläni jumit aiheutti niin paljon kaikkea ihmeellistä vaivaa, että luulin tulevani hulluksi.

Tämä on itselle se tutuin. Nelisen vuotta sitten kuntouduin aivan muista syistä, mutta korkean sykkeen takia tarkistivat aika monta kertaa eeg:nkin. Ei mitään häikkää. Nyt lähiaikoina olen onnistunut pitämään ilmeisesti rintarankojani hieman paremmin auki, kun ei syke pallottele aivan samoissa luvuissa.

Rauhoittavin kikka itsellä on maata pilatesrullalla ja hengitellä hyvin. Käsiä hyvä viedä ylös/taakse ja sivuille välillä, josko jossain naksahteleekin nikamia.

 

[Fiftie]

Kävin tänään viimeisen kerran terveyskeskuksessa hoidattamassa paisetta ja nyt se on niin parantunut ettei tarvitse enää käydä. Kysyin, että pitääkö vielä olla harrastamatta hikiliikuntaa ja sairaanhoitaja sanoi ettei tarvitse välttää. Lähinnä mietin vain kun on tälläinen haavateippi siinä päällä ja pari kaapissa, jotka vielä vaihtaa siihen, että onko tämän kanssa ihan ok kuntoilla salilla?

 

[Boomshaka]

Voisiko olla vaan paikat jumissa? Rintaranka ainakin saa aikaan närästystä, hengenahdistusta jne. Myöskin yskä ja hengenahdistus voisi sopia pieneen närästykseen. Varmaan sykekin nousee, jos hengittäminen jää vajaaksi jäykkyyden vuoksi. Sitten taas nuo happisaturaatiot ja muut mittaukset/testit näyttää ok, kun keuhkot on kuitenkin kunnossa.

Itselläni jumit aiheutti niin paljon kaikkea ihmeellistä vaivaa, että luulin tulevani hulluksi.

Tämä on myös yksi vaihtoehto joka käynyt itsellä mielessä.
Tietysti eniten mielessä kummittelee esim. keuhkoahtauma vaikka ikää ei vielä ole edes 40. Spirometriaan tuli nyt aika varattua.

 

[Boomshaka]

@Kara @UnenNukkuja @Pottakameli
Olisiko teillä mielipidettä noihin mun lenkkeilytietoihin, että onko syke ihan metsässä

"
Edit: vähän dataa. Kävin äsken pienellä kävelylenkillä josta kello tallensi osan tiedoista 1,97km, 21min, keskim. Tahti 10"43", keskimääräinen syke 109. Heti kellon herättyä liikuntaan syke 120,jonka jälkeen tasaantui tuonne 100-110 tuntumaan.
Rintakehällä tuntui sisään hengittäessä pientä painetta. Lenkin aikana pari kertaa kröhäisy mutta ei sen kummallisempaa tällä kertaa"

 

[Boomshaka]

Nyt tuli käytyä spirossa ja odotellaan lääkärin soittoa ensi viikolla.
Yritin googlailla ja ilmeisesti mitään kauhean vakavaa ei löytynyt. Tässä vielä testitulokset jos jollain löytyy osaamista/silmää paremmin:
Vc: 119% Fvc: 112% Fev1: 108% Fev6: 114% Fev1/vc: 91% Pef: 101% Mef50: 99% Mef25: 93% Mmef: 91%

 

[magnum37]

Mikähän mahtaa miehessä olla vikana?
38vuotias. Helmikuuhun asti käyty 5krt viikossa salilla ja askeleita kertyi päivittäin se 10k. Helmi-maaliskuussa alkoi rinta/selkä oireilemaan kuin rintakehä/selkä olisi jumissa ja aluksi tuntui myös kuin korventaisi rinnassa.
Olin lopettanut sähkötupakoinnin tammikuussa, joten oletin liittyvän tähän.
Maaliskuussa ensimmäinen lääkärikäynti: ekg, verinäyte ja hapetus ok. Pulssi koholla 110 ja tähän lääkkeet+närästyslääke.

Oireet kuitenkin jatkuvat, joten lääkäriin seuraavaksi huhtikuun puolella. Sieltä puhtaat keuhkokuvasta ja verikokeista.
Pulssi noin 100. Verenpaineet ok.
Lääkkeet vaihdettu, mutta edelleen mennään sykettä rauhoittavalla ja tuplattiin närästyslääke.

Nyt ei oikeastaan enää Rintakipua mutta oireet muuttuneet sellaiseksi että syke nousee tekemättä mitään ja hengitys salpaa myös helpommin kuin aiemmin. Myös hengityksen salpaamisen johdosta tulee "kröhittyä kurkkua herkästi, jossain vaiheessa yskää lenkin jälkeen melko pahasti (kuivaa).

Oon tehnyt kotitestejä: Pef menee aina yli tavoitteen, hengitystä pystyy pidättämään yli minuutin, sp02 kellon mukaan 98-100%.

Syke pienestä liikkeestä +100-130 mutta täydessä levossa 70-80. Öisin mennään sitten 50-70 sykkeellä.

Edit: vähän dataa. Kävin äsken pienellä kävelylenkillä josta kello tallensi osan tiedoista 1,97km, 21min, keskim. Tahti 10"43", keskimääräinen syke 109. Heti kellon herättyä liikuntaan syke 120,jonka jälkeen tasaantui tuonne 100-110 tuntumaan.
Rintakehällä tuntui sisään hengittäessä pientä painetta. Lenkin aikana pari kertaa kröhäisy mutta ei sen kummallisempaa tällä kertaa.

Tilanne voi toki aina olla eri, mutta oireesi kuulostaa hyvin tutuilta joista olen tässä itsekin kärsinyt viime syksystä lähtien. Otettu lukuisia sydänfilmejä ja verikokeita. Syke ja vatsan toiminta on ainakin suurelta osin jo normalisoitunut. Outoja kipuja yläselässä ja rinnassa ollut taas pari päivää. Nämä selvästi saivat uutta sytykettä siitä, että taas kerran on joku infektio kehossa.

Lääkärit eivät löydä mitään eivätkä sano juuri mitään. Oma lääkäri veikkasi sivulauseessa kyseessä olevan todennäköisesti Long Covidi, eli pitkittyneen koronan jälkitauti. Tästä ei hirveästi Suomessa hiiskuta, koska terveydenhoitojärjestelmällemme tämä on niitä viimeisiä asioita, joihin se kaipaa lisää hoidettavia. Täsmälääkettä kun ei vielä ole. Rokotteet ja miedot akuutit tartunnat eivät suojaa Long Covidilta.

Oirekirjoni mukaan Long Covidilla nämä nyt kuitataan ja odotellaan meneekö ohi ja koska.

 

[JoMe84]

Kiitos vastauksesta. 7. 5 on tutkimuksia ja arviota, että miten täsä edetään.

En saa sitä painamalla sisään. Se pullahtaa heti ulos. Ja kyllä siihen sattuu, mutta on myös asialliset lääkkeet käytössä.

Noniin. Tutkimuksia tehty ja käyty ultrassa toteamassa varmaksi että tyrähän se on. (btw Eestin kielellä kirosana) :)
Lääkäri sano, että leikkauspöydälle. Maanantaina etenee taas kun lääkäri soittaa.

Avanteenpoistoreissu olisi sitten viikon päästä torstaina Tyksissä. Onkohan kellään arviota, että miten pitkä sairaalareissu tuo tulee olemaan?

Pari leikkausta siis lyhyen ajan sisään. Voipi olla ukko hetken aikaa pois pelistä, mutta etenee, etenee..

 

[Boomshaka]

Odottavan aika on pitkä joten laitan tänne vielä linkkinä kuvan spirometrian tuloksiin :linkki tuloksiin

Jos joku osaisi tulkita että onko noissa aihetta huoleen?

 

[adolf]

Alkaa eturauhasen kanssa olemaan vähän ongelmia. Yöllä saa vessassa juosta kusella turhan paljon.

Tulee limonadeja juotua aika paljon, niin olen miettinyt että onko tuolla melko runsaalla nesteiden juomisella yhteyttä tähän vaivaan? Että voisiko tuo helpottua, jos selvästi vähentäisi noiden limpparien litkimistä?

 

[magnum37]

Alkaa eturauhasen kanssa olemaan vähän ongelmia. Yöllä saa vessassa juosta kusella turhan paljon.

Tulee limonadeja juotua aika paljon, niin olen miettinyt että onko tuolla melko runsaalla nesteiden juomisella yhteyttä tähän vaivaan? Että voisiko tuo helpottua, jos selvästi vähentäisi noiden limpparien litkimistä?

En ala sua neuvomaan, mutta kannattaahan sitä limonadien juomista joka tapauksessa terveysriskien takia vähentää ja katsoa sitten miten lyhyellä aikavälillä vaikuttaa. Virtsan erittymisen kannalta sinänsä epäolennaista mitä nestettä juo. Menisin kuitenkin rohkeasti lääkäriin, jos vessassa ravaaminen on selvästi kroonistuvasti lisääntynyt tapahtuma öisin. Syitähän voi olla monia muitakin kuin eturauhaseen liittyvät vaivat. Esimerkiksi jos elimistösi on alkanut kertätä syystä X nestettä jonnekin niin saattaa jo aiheuttaa moista.

 

[adolf]

Joo, asiassa lieventävänä asianhaarana on se, että en juo sokerillisia limuja kuin hyvin harvoin.

Mutta jos sen about litran lähes joka päivä hörppii noita sokerittomia, niin eihän se pidemmän päälle hyvä ole sekään.

 

[Fiftie]

Onkohan se normaalia, että tulee musta limaklöntti suusta? Nyt tänään on tullu kaksi kertaa kun on sylkäissyt pois. Välillä on normaalisti ollut verta liman mukana, mutta ei tälläistä kyllä. Asiasta on aikaisemmin oltu yhteydessä terveyskeskukseen(refluksioireiden vuoksi) ja lääkäri halusi ottaa keuhkokuvan kun on ollut liman mukana verta pieni määrä välillä. Omakannassa oli, että ovat yhteydessä, jos on keuhkokuvassa jotain poikkeavaa, mutta muuten saa lukea kommentin omasta kannasta. Mitään ei ole vielä ainakaan kuulunut eikä omankantaan päivittynyt. Viikko sitten maanantaina oli keuhkokuva.

Tässä syön juuri kuuria refluksin oireisiin ja sitten yhteyttä uudestaan, jos ei oireet helpota.

 

[Sistis]

Jaa'a... 44 ja puoli vuotta siihen meni, mutta nyt loppui nuoruus ja keski-ikä alkoi muutenkin kuin numeroiden valossa. Fysiikan lait tulivat vastaan.

Ihottumaa minulla on ollut koko pieni ikäni. Atopiaa vauvaiästä alkaen. Ihottuma paheni tässä muutama vuosi sitten, mutta kun olin tuohon tavallaan tottunut, niin en mennyt lääkäriin, vaikka olisi ehkä ollut syytä. Nyt tässä on monenlaisia lieviä nivel- ja jännevamnoja ilmaantunut, joten aika nopeasti tein itselleni diagnoosin, jonka lääkäri sitten tällä viikolla vahvisti. Nivelpsoriasis, ja ilmeisesti sangen ärhäkkä sellainen, kun nämä oireet ovat edenneet viime aikoina melko nopeasti.

Nyt on sitten varsin tymäkät lääkevoiteet saatu. Ja ibuprofeenikuuri. Samalla odotellaan kutsua reumalääkärin tutkimuksiin. Hyvin todennäköisesti tästä tulee lopuksi ikää reumalääkitys, ja jossain vaiheessa voi päästä biologisten lääkkeiden käyttäjäksikin.

Sinänsä tämä ei suuresti järkyttänyt, kun tiesin jo ennakkoon diagnoosin. Ystäväpiirissä on proriaatikkoja, joten tauti ja sen hoidot ovat myös melko tuttuja sitä kautta. Lääkärin mukaan lääkkeet ovat tänä päivänä niin hyviä, että niistä varmasti löytyy sopiva, ja ennuste on erinomainen.

Enemmän ehkä stressaa ja mietityttää tähän tästä eteenpäin liittyvä lääkärissä ja tutkimuksissa ramppaaminen. Kun on niin pitkään ollut terve, eikä noista ole käytännön kokemusta, niin kyllähän se pohdituttaa. Mutta ajatellaan positiivisesti, että kyllä nuo melko nopeasti tutuiksi tulevat. Nuo mitä todennäköisimmin käyttöön tulevat lääkkeet tulevat myös olemaan varsin rajuja, joten sivuvaikutuksia voi tulla. Mutta sopiva löytyy kyllä jossain kohtaa.

Varmasti jotain rajoituksia tulee elämään, mutta kun ikää on jo tämän verran, niin niitä tulisi hitaasti ja varmasti joka tapauksessa. Elämäntavat ovat sinänsä jo nyt kohtuullisen terveelliset, mutta nyt viimeistään täytyy viilata niitä vielä pari pykälää terveellisempään suuntaan. Onneksi ylipainoa ei ole ja hyötyliikuntaa on tullut jatkuvasti harrastettua, joten sinänsä lähtökohdat ovat hyvät. Alkoholin käyttö on pitkään ollut "kohtuudella ja laadukasta" -linjan mukaista, mutta sitä joutunee viilaamaan nyt "vielä kohtuullisemmin ja vielä laadukkaampaa"-linjan suuntaan.

Kaipa tämän kanssa oppii elämään. Pakkohan se oikeastaan on.

Edit: Kysyin lääkäriltä, että olisinko selvinnyt vähemmällä, jos olisin tullut aiemmin tutkimuksiin, mutta epäili että en. Tuolloin olisi kokeiltu todennäköisesti kevyempää hoitoa, mutta hyvin todennäköisesti tauti olisi kuitenkin lopulta kehittynyt tähän suuntaan.