Onkohan kenelläkään omaa tai välillistä kokemusta säärihaavoista ja niiden hoidosta?
Äitini tilanne on tällä hetkellä mielettömän kurja - monien muiden sairauksien lisäksi (mm. sydämen tahdistin asetettu viime kuussa) hänelle syntyivät tänä syksynä jalkaan säärihaavat. Ensi oireet näistä haavoista (turvotus, kipu, mustelmat) olivat jo elokuun lopulla, mutta terveyskeskuksessa asia otettiin todesta vasta lokakuun alussa. Siitä asti tilanne on koko ajan vain pahentunut ja nyt toisessakin jalassa alkaa näkyä säärihaavan merkkejä. En ole itse haavaa (itse asiassa haavoja, niitä on vasemmassa jalassa kaksi melko lähekkäin ja tosiaan nyt oikeaankin jalkaan on haava syntymässä) nähnyt, mutta äidin kertoman mukaan se on iso, syvä ja edelleen ihan auki eli ei oikeastaan yhtään umpeutunut. Ja tilanne tosiaan vain tuntuu menevän pahemmaksi koko ajan. Kivut haavoissa ovat valtavat eikä niihin tunnu enää mikään särkylääkekään kunnolla auttavan. Äitini on nyt syönyt kipuihin muun muassa opioidipohjaista kipulääkettä, joka ei sekään auta riittävästi.
Haavoista on otettu näytepalat, tämän teki ilmeisesti verisuonikirurgi tai joku vastaavantyyppistä titteliä kantava lääkäri. Näytepalat on otettu itse asiassa kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla lääkäri ei saanut niistä mitään tietoa irti. Tänään äiti kävi kuuntelemassa tuloksia toisista paloista, mutta kommentti oli sama - ei mitään tietoa, mikä jalassa loppujen lopuksi on. Tai säärihaava kylläkin, mutta onhan niitäkin eri tyyppisiä (laskimo- ja valtimo?). Tämän päivän lääkärikäynnistä ei oikeastaan jäänyt käteen mitään muuta, kuin että kipujen takia lääkäri lähetti äitini sairaalaan osastohoitoon. Varsinaisen säärihaavan jatkohoidosta ei ole nyt taas mitään tietoa. Tähän mennessä sitä on siis hoidettu vain sitein ja putsaamalla, lisäksi välillä on mennyt antibioottia tulehduksen hoitoon.
Tiedän, että säärihaavoja ei voida hoitaa kuntoon yhdellä pillerillä tai edes yhdessä kuukaudessa. Silti usko ja luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on koetuksella. Syksy on kokonaisuudessaan ollut aivan kamala, ei vain tämän säärihaavan takia, vaan myös äidin sydänongelmien hoito on ollut arvailua ja hoitosuunnitelmien vaihtamista päivittäin. Esimerkiksi tahdistimen laiton lisäksi piti suorittaa myös ablaatio, joka kuitenkin jätettiin vain äkisti tekemättä - kukaan meistä ei edes tiedä syytä tähän. Äitini on tilanteeseensa täysin väsynyt, turhautunut ja mieli maassa. Ihmekös tuo - kamalat kivut, hirveä määrä vaikeuksia, hoitoa ei meinaa saada, kukaan ei tiedä mistään mitään, lääkäriaikaa saa aina odottaa viikkoja, vaikka tilanne olisi kuinka akuutti... Koko perhe alamme olla melko rikki, enkä enää itsekään tiedä, mitä voisin asioiden eteen tehdä. Eri paikkakunnalta käsin kaikki tosin on aika vaikeaakin.
Mutta niin... Kaipaisin kai vain jotain kokemuksia tai kommentteja liittyen säärihaavoihin ja niiden hoitoon. Kun nykyinen hoito vain pahentaa tilannetta, olisi hyvä olla edes jotain, mitä esittää lääkärille, vaikka sen ei tehtäväni kuuluisi ollakaan. Kai nyt alkuun pitäisi edes selvittää, mistä nämä säärihaavat loppujen lopuksi johtuvat ja sitten osoittaa niihin soveltuva hoito? Vaan milläpä sen teet, kun lääkärikin vain levittelee käsiään? En oikein tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua... Kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea, mutta eikö tuollaisessa tilanteessa pitäisi sitten edes lähettää eteenpäin jollekin, joka saattaisi tietää? Nyt myös tuntuu, että toisen, vielä vähemmän pahan, jalan eteen olisi tehtävä pikaisesti jotain, jos vain jokin hoito olisi mahdollista, ettei tilanne menisi senkin osalta pahaksi. Haluaisin luottaa julkiseen terveydenhuoltoon, mutta kaikki usko siihen vain alkaa olla aika mennyttä. Suoraan sanottuna pelkään, että nyt vain ihmetellään ja kummastellaan niin kauan (neljäs kuukausi jo menossa), että jalka tai jalat joudutaan loppujen lopuksi amputoimaan. Yksityiselle lääkärille äidilläni ei ole taloudellisia mahdollisuuksia mennä (pienituloinen eläkeläinen), mutta taitaa olla, että alan itse laskea omia pennejäni seuraavaksi. Kun pakkohan asiaan on alkaa saada muitakin ratkaisuja, kuin ainainen odottaminen, lääkärikäynnit, joista seuraa vain pettymyksiä sekä jatkuvasti pahentuvat haavat. Olo on niin turhautunut, väsynyt ja vihainenkin.