Onko täällä lääkäriä?

[obi-wan]

Kiitokset kaikille. Aiemmin on ollut pientä ongelmaa mutta tämän talven pakkaset ns. räjäytti pankin, huonossa mielessä.

Olo on kuin lasivillaa olisi niskassa. Perkele

 

[pettter]

Joo itselläni kanssa iho kuivuu ja kutiseekin melko herkästi. Varsinkin jos on ryypännyt pari päivää, niin tuo kuivuminen on vielä kovempaa. Rasvoja kuitenkin olen koittanut vältellä, kun jotenkin kuvittelen, että niihin jää sitten "koukkuun" ja niitä pitäisi lisäillä koko ajan, iho jotenkin tottuisi tai jotain, ja onhan ne vähän homomaisiakin. Pääkin hieman "hilseilee" jos on jo jokusen päivän ottanut kuppia, tai sitten mä kuvittelen vaan.

 

[Raksilan Pleksi]

Mikähän nyt vaivaa kun suupielet halkeilee vähän väliä? Joku väitti että se olisi B-vitamiinin puutostilan oire, mutta olen syönyt multivitaa ihan kiitettävästi ja oluttakin on juotu yli suositustarpeen.

Niin, ja pataankaan ei ole tullut, joten ei johdu siitä.

 

[Negatiivinen]

Mikähän nyt vaivaa kun suupielet halkeilee vähän väliä?

Samaa vikaa pukkaa aina talvisin, mitään parannuskeinoa en ole keksinyt muuta kuin ankaran Bepanthenin hinkkaamisen joka auttaa tasan niin kauan kuin muistaa taukoamatta rasvata. Muita vinkkejä kaivattaisiin täälläkin siis.

 

[kakkonen]

Nyt haettuna magnesiumtabletit. Olen joutunut kolmena yönä ottamaan särkylääkettä, että pystyis nukkumaan kipeiden jalkojen kanssa. Onko tämä nyt sitä vanhaksi tulemista? Muutaman vuoden sai olla ilman järkyttäviä kasvukipuja jaloissa, ja nyt sattuu sit muuten vaan.

Selviskö vika? Itse mietin myös flunssaa (=lihaskipua) tai sit vaan kuivaa kroppaa. Kropan kuivuus voi vaikuttaa monella tapaa, lihaksiin ja ihoon.. Nyt kun kelit on kylmenny niin samalla ne kuivuu ja tuollaisia juttuja voi tulla.

 

[Aatos]

Nyt trvittais mielipiteitä ja mahdollisia käyttökokemuksia. Mulla oli kipulääkkeenä Tramal 50 mg, mutta muun lääkityksen vaihduttua ei Tramal enää serotoniinisyndroomavaaran vuoksi käy. Nyt on sitten käsivarressa Norspan 5 mg depotlaastari, vaikuttava aine niinkin mukava, kuin bubrenorfiini, eli tämä sama subunarkkarien himoitsema aine.

Samaa laastaria pidetään viikko, joten ainakaan ei tarvitse napsia pillereitä. Kiinnostaisi vaan tietää, että voiko tämän kanssa elää ns. normaalia elämää, vai pitääkö ottaa iisisti, jos kuitenkin tulee jotain huumaavia vaikutuksia. Tietoa tai kokemusta kellään? Aatos, anyone?

Kyllähän siitä varsinkin aluksi voi tulla päihdyttävä vaikutus, joka tosin menee ohi. Saman vaikutuksen saa 7 prosenttia kansasta Tramalistakin liittyen elimistön tiettyyn entsyymiin.

Se että tuota bubrea käyttää narkit on eri asia kuin lääkinnällinen käyttö. Aivan samoin käytetään bentsoja, kodeiinia, lyricaa jne. väärin. Mutta käytetään niitä oikeinkin, kuten sinun tapauksessa.

Bubrenorfiini on sinällään oikein käytettynä hyvä ja melko turvallinen. Esimerkiksi hengityslamaa on vaikea saada syntymään pelkällä buprenorfiinilla, ilman samanaikaisesti käytettyä alkoholia tai lääkeaineita. Tästä johtuen buprenorfiini on huomattavasti turvallisempi kuin esimerkiksi metadoni.

Toki opioideihin liittyy haittoja kuten ummetus, päänsärky, ruokahaluttomuus jne. Mutta kaikille ei tule kaikkea haittaa. Ummetus tosin taitaa tulla kuin tauti. Tiedän kyllä että tuoteselosteessa on lueteltu kaikki mahdollinen, mutta ei se ole koko totuus. Tai ainakin helvetin harvoin.. Lisäksi tiedän että jotkut ovat kokeneet tuon vaikuttaneen kognitiivisiin kykyihin.

Jos oikein muistan sulla oli Ms-tauti ? Ja oli mikä oli krooniset kivut joka tapauksessa. Kunhan noudatat hoitavan lääkärin ohjeita, pysyvät haitat minimaalisina.

Jotenkin kuulostaisi että kohdallisi voisi tulla kysymykseen myös tutkimuksen alla olevat kannabioidit.. Menen ja tiedän :)

Aatos

 

[Repe #51]

Kusi ja paska,

viikko sitten lauantaina nyrjähti nilkka salibandypeleissä, kuului oikein semmonen rusahdus eli nivelsiteet otti vähän damagea (ekaa kertaa ikinä missään). sunnuntaina oli jalka siinä rajoilla että pystyinkö käveleen ja turvotusta oli koko nilkan alueella. lääkärissä kävin tiistaina ja nilkkaa ei kuvattu kun kävelin omasta ja lääkärin mielestä niin hyvin, levolla paranee. nyt eilen kun nilkassa ei kipuja ollut vaan pientä kankeutta viikon lepäilystä (+koipi oli ihan normaalin näköinen), niin lähdin tepasteleen hallille, 2½h seisoskelu siellä, tepastelu takaisin kotio => nilkasta alkoi taas kipu löytymään ja turvotus on taas lisääntynyt. nyt nukutun yön jälkeen sohvalta jääkaapille kävely taas vähän hankalempaa... oliko vaan omaa tyhmyyttä vai voiko nilkassa olla joku hiusmurtuma tms joka aiheuttaa edellämainitun reaktion? vai onko siellä vaan sit siteet vielä niin riekaleina...? eiköhän sitä huomena lääkärireissu tule taas tehtyä, jos töihinkin pitäis taas mennä.

pikkasen ottaa aivoon nyt.

 

[-OO-]

oliko vaan omaa tyhmyyttä vai voiko nilkassa olla joku hiusmurtuma tms joka aiheuttaa edellämainitun reaktion? vai onko siellä vaan sit siteet vielä niin riekaleina...? eiköhän sitä huomena lääkärireissu tule taas tehtyä, jos töihinkin pitäis taas mennä.

Jos on nivelsiteet venähtäneet niin se on kyllä ihan normaalia että kipeytyy ja turpoilee vielä monen viikon jälkeenkin. Minulla kun on jokusen kerran pahemmin mennyt niin on monen kuukaudenkin jälkeen vielä turvonnut kun jotain liikuntaa harrastaa (tähän riittää ihan pelkkä muutaman kilometrin kävelykin).

Mutta kannattaahan tuo tutkituttaa, minullakin hoidettiin tätä viimeisintä kertaa pitkään pelkkänä venähdyksenä mutta kun vielä puolen vuoden jälkeen esim. varpailleen nouseminen oli yhtä tuskaa niin lopulta menin yksityiselle ortopedille joka huomasi heti että on poikki koko narut ja kaikkea muutakin pientä damagea siellä rustoissa.

 

[Trenchtown]

eiköhän sitä huomena lääkärireissu tule taas tehtyä, jos töihinkin pitäis taas mennä.

En halua röllistellä, mutta tiedän tuon tapaisista vammoista paljon. Älä suostu perusburanaan, pyydä Arcoxiaa. Toki on todennäköistä, että lekuri päätyy tuohon itsekin, jos potilaan elämänlaatu kiinnostaa yhtään. Mulla on polvi -ja nilkkavammoihin tuota 90 ja 120 mg, tarvittaessa otan kun vanhat vammat muistuttavat olemassaolostaan ja aina toimii kuin tauti. Suosittelen.

Kalliin puoleisia nuo ovat, mutta hintansa arvoisia.

 

[Repe #51]

Kiitos kirjoittajille -OO- & Trenchtown vastauksista!

Kävin maanantaina sitten yksityisellä urheilulääkärillä, ja tämä osasi heti kertoa mitä on rikki, missä ja miten. Itsellä siis oli revenneet kaikki kolme nivelsidettä mitkä lähtevät fibulaluusta. Tärkein eli ylimmäinen siteistä oli myös revennyt, mikä tietää sitten pidempää huilia ja mahdollisesti kipuja kuukausien jälkeenkin... lääketieteelliset termit hyvin hallussa, niin näinkin selkeä kirjoitus.

Ja eipä se terpparilääkäri kenellä ensin kävin osannut kertoa miten kannattaa hoitaa / kuntouttaa nilkkaa. Hunajaahan tuosta urheilulääkärin vastaanotosta (+röntgen) sai maksaa, mutta kun vastineeksi saa loistavaa palvelua ja hyvän diagnoosin, niin mielellään sitä maksaakin.

http://www.sportsinjuryclinic.net/gallery/ankle/180lateral_ankle_sprain.jpg
(kuva nilkasta ja kolmesta nivelsiteestä)

 

[Trenchtown]

oli revenneet kaikki kolme nivelsidettä mitkä lähtevät fibulaluusta. Tärkein eli ylimmäinen siteistä oli myös revennyt, mikä tietää sitten pidempää huilia ja mahdollisesti kipuja kuukausien jälkeenkin... lääketieteelliset termit hyvin hallussa, niin näinkin selkeä kirjoitus.

Pitkäjänteistä ja kääpiöaskelin etenevää kuntoutusta luvassa. Kuitenkin, kuten jo varmasti tiedätkin, fysiolla hammasta joutuu puremaan ja ennen kaikkea keskittymään koko ajan sataprosenttisesti. Omaa polvea on nyt kuntoutettu 10 kertaa, 45 vielä jäljellä. Kaikki helvetin pilatekset ja muut tuntuvat niin vitun turhilta, mutta kyllä niistä perkele hyötyä on.

Niin, mulla tosiaan pääasiallinen kuntoutus kohdistuu syviin lihaksiin, tasapainoon ja sen sellaiseen, mutta polvi saa omansa siinä samalla. Eiköhän se kuntoutus kuitenkin pääpiirteittäin samanlaista ole.

Ja vielä, tyydyitkö Buranaan? Tuo mainitsemani Arcoxia on paras lääke, joka mulla koskaan on nivelvammoihin ollut (ja niitä on riittänyt) ja suosittelen sitä lämpimästi sinullekin, jos kipu haittaa elämää. Ei ole kolmiolääke, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia.

 

[Repe #51]

Pitkäjänteistä ja kääpiöaskelin etenevää kuntoutusta luvassa. Kuitenkin, kuten jo varmasti tiedätkin, fysiolla hammasta joutuu puremaan ja ennen kaikkea keskittymään koko ajan sataprosenttisesti.

Ja vielä, tyydyitkö Buranaan?

Itse olen vielä siinä onnellisessa asemassa ettei fysioterapioissa tarvitse ravata. Lääkäri määräs omatoimista pientä jumppaa nilkalle ja kylmää. Eli vuoroin kuntoutusta ja kylmää turvotuksen ja kuumotuksen estämiseen. Ihan höntsätasolla tässä kuitenkin vielä liikutaan ja todennäköisesti tullaan vielä pitkään liikkumaankin.

Ja en pyytänyt mitään troppia, eikä urheilulääkäri kyllä tarjonnutkaan. Harvoin tulee noita pillereitä syötyä, ellei sitten ole antibioottikuuri tai muuten pakottava tilanne. Suht terve ihminen kuitenkin olen, ja toivottavasti pysynkin terveenä.

 

[anatsu]

Mikähän hermosairaus se on kun etusormessa tuntuu sellainen tärinä? Voiko olla jokin kohmelonkin oire? :) Ei ole kyllä ennen ollut tuollaista tärinää tai ainakaan sellaista, joka olisi vain tuollai paikallistunut yhteen sormeen.

 

[Gellner]

Mikähän hermosairaus se on kun etusormessa tuntuu sellainen tärinä? Voiko olla jokin kohmelonkin oire? :) Ei ole kyllä ennen ollut tuollaista tärinää tai ainakaan sellaista, joka olisi vain tuollai paikallistunut yhteen sormeen.

Ettei olisi elohiiri?

 

[Poison]

Onkohan kenelläkään omaa tai välillistä kokemusta säärihaavoista ja niiden hoidosta?

Äitini tilanne on tällä hetkellä mielettömän kurja - monien muiden sairauksien lisäksi (mm. sydämen tahdistin asetettu viime kuussa) hänelle syntyivät tänä syksynä jalkaan säärihaavat. Ensi oireet näistä haavoista (turvotus, kipu, mustelmat) olivat jo elokuun lopulla, mutta terveyskeskuksessa asia otettiin todesta vasta lokakuun alussa. Siitä asti tilanne on koko ajan vain pahentunut ja nyt toisessakin jalassa alkaa näkyä säärihaavan merkkejä. En ole itse haavaa (itse asiassa haavoja, niitä on vasemmassa jalassa kaksi melko lähekkäin ja tosiaan nyt oikeaankin jalkaan on haava syntymässä) nähnyt, mutta äidin kertoman mukaan se on iso, syvä ja edelleen ihan auki eli ei oikeastaan yhtään umpeutunut. Ja tilanne tosiaan vain tuntuu menevän pahemmaksi koko ajan. Kivut haavoissa ovat valtavat eikä niihin tunnu enää mikään särkylääkekään kunnolla auttavan. Äitini on nyt syönyt kipuihin muun muassa opioidipohjaista kipulääkettä, joka ei sekään auta riittävästi.

Haavoista on otettu näytepalat, tämän teki ilmeisesti verisuonikirurgi tai joku vastaavantyyppistä titteliä kantava lääkäri. Näytepalat on otettu itse asiassa kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla lääkäri ei saanut niistä mitään tietoa irti. Tänään äiti kävi kuuntelemassa tuloksia toisista paloista, mutta kommentti oli sama - ei mitään tietoa, mikä jalassa loppujen lopuksi on. Tai säärihaava kylläkin, mutta onhan niitäkin eri tyyppisiä (laskimo- ja valtimo?). Tämän päivän lääkärikäynnistä ei oikeastaan jäänyt käteen mitään muuta, kuin että kipujen takia lääkäri lähetti äitini sairaalaan osastohoitoon. Varsinaisen säärihaavan jatkohoidosta ei ole nyt taas mitään tietoa. Tähän mennessä sitä on siis hoidettu vain sitein ja putsaamalla, lisäksi välillä on mennyt antibioottia tulehduksen hoitoon.

Tiedän, että säärihaavoja ei voida hoitaa kuntoon yhdellä pillerillä tai edes yhdessä kuukaudessa. Silti usko ja luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on koetuksella. Syksy on kokonaisuudessaan ollut aivan kamala, ei vain tämän säärihaavan takia, vaan myös äidin sydänongelmien hoito on ollut arvailua ja hoitosuunnitelmien vaihtamista päivittäin. Esimerkiksi tahdistimen laiton lisäksi piti suorittaa myös ablaatio, joka kuitenkin jätettiin vain äkisti tekemättä - kukaan meistä ei edes tiedä syytä tähän. Äitini on tilanteeseensa täysin väsynyt, turhautunut ja mieli maassa. Ihmekös tuo - kamalat kivut, hirveä määrä vaikeuksia, hoitoa ei meinaa saada, kukaan ei tiedä mistään mitään, lääkäriaikaa saa aina odottaa viikkoja, vaikka tilanne olisi kuinka akuutti... Koko perhe alamme olla melko rikki, enkä enää itsekään tiedä, mitä voisin asioiden eteen tehdä. Eri paikkakunnalta käsin kaikki tosin on aika vaikeaakin.

Mutta niin... Kaipaisin kai vain jotain kokemuksia tai kommentteja liittyen säärihaavoihin ja niiden hoitoon. Kun nykyinen hoito vain pahentaa tilannetta, olisi hyvä olla edes jotain, mitä esittää lääkärille, vaikka sen ei tehtäväni kuuluisi ollakaan. Kai nyt alkuun pitäisi edes selvittää, mistä nämä säärihaavat loppujen lopuksi johtuvat ja sitten osoittaa niihin soveltuva hoito? Vaan milläpä sen teet, kun lääkärikin vain levittelee käsiään? En oikein tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua... Kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea, mutta eikö tuollaisessa tilanteessa pitäisi sitten edes lähettää eteenpäin jollekin, joka saattaisi tietää? Nyt myös tuntuu, että toisen, vielä vähemmän pahan, jalan eteen olisi tehtävä pikaisesti jotain, jos vain jokin hoito olisi mahdollista, ettei tilanne menisi senkin osalta pahaksi. Haluaisin luottaa julkiseen terveydenhuoltoon, mutta kaikki usko siihen vain alkaa olla aika mennyttä. Suoraan sanottuna pelkään, että nyt vain ihmetellään ja kummastellaan niin kauan (neljäs kuukausi jo menossa), että jalka tai jalat joudutaan loppujen lopuksi amputoimaan. Yksityiselle lääkärille äidilläni ei ole taloudellisia mahdollisuuksia mennä (pienituloinen eläkeläinen), mutta taitaa olla, että alan itse laskea omia pennejäni seuraavaksi. Kun pakkohan asiaan on alkaa saada muitakin ratkaisuja, kuin ainainen odottaminen, lääkärikäynnit, joista seuraa vain pettymyksiä sekä jatkuvasti pahentuvat haavat. Olo on niin turhautunut, väsynyt ja vihainenkin.

 

[ms.qvist]

Onkohan kenelläkään omaa tai välillistä kokemusta säärihaavoista ja niiden hoidosta?

Lähisukulaisillani ei sellaisia ole mutta olen tässä viimeaikoina joutunut hoitamaan muutamia säärihaavoja. Pääasiassa tilanne on ollut sellainen, että esim. leikkaushoito ei ole auttanut.

Laskimoperäinen säärihaava parantuu usein nopeastikin jos/kun kimmoside tai puristussukka otetaan käyttöön. Toisinaan hoidossa voidaan käyttää ihosiirteitä (näiden parissa olen työskennellyt, tulos on vaihteleva, toisinaan siirre ei onnistu ja seuraa kahta kauheampia ongelmia ts. mahdollisesti uusia leikkauksia, joihin sisältyy aina riski - etenkin sydänsairaalla tai vanhemmalla ihmisellä), laboratoriossa kasvatettuja kärpäsentoukkia etc. Laskimoperäinen säärihaava sijaitsee usein säären sisäsyrjällä kehräsenluun yläpuolella.

Sen sijaan valtimoperäinen haava voi parantua huomattavasti hitaammin, ja se sijaitsee usein juuri sääressä (etupuolella) tai jalkaterässä. Valtimoperäisen säärihaavan hoidossa käytetään pallonlaajennusta tai verisuonikirurgiaa, ymmärtääkseni juuri muita hoitokeinoja valtimoperäiseen säärihaavaan ei ole olemassa. ja jos nämä eivät auta, ei käytössä ole muuta keinoa kuin hyvä haavahoito ja mahdollisten infektioiden estäminen. Haavan säännöllinen puhdistus, taitokset suojaamassa jos tarvetta ilmenee, tk-käynnit, pahimmassa tapauksessa osastojaksot, jos kotihoidosta huolimatta ongelma pahenee. Valtimoperäihen haavakin voi parantua hyvin, jos (kun) leikkaushoito tai pallonlaajennus onnistuu, tällöin paraneminen voi olla yllättävänkin nopeaa.

Myös diabetes voi aiheuttaa säärihaavoja, ne tosin sijaitsevan - nimestään huolimatta - useimmiten päkiässä tai kantapäässä.

Nekrobiosiissa (läiskäinen sidekudosrappeuma) voi esiintyä kivuliaita säärihaavoja, jopa hyvin huonosti parantuvia säärihaavoja. Ne sijaitsevat yleisimmin juuri säären etuosassa.. Myös nivelreumaan voi liittyä kivuliaita säärihaavoja. Hyvin harvinaisessa pyoderma gangrenosumissa esiintyy useita haavaumia. Ne syntyvät nopeasti ja niille on yleistä voimakas kipu - kenties äitisi ongelma johtuu tästä?

Ainoa mitä voi sanoa, on, vaatikaa hoitoa, perusteellisia tutkimuksia ja uudelleen ja uudelleen, koska hoitamaton säärihaava voi tuottaa hyvin ikäviä jälkiongelmia. Hyvinkin rumaa jälkeä, asia näin ilmaistakseni.

Netistä löytyy esim. terveyskirjaston kautta infoa säärihaavoista, en nyt muista pääseekö kaypahoito -sivuille kuka tahansa mutta sieltä löytyy myös infoa.

vlad.

 

[Hejony]

Nyt on pari päivää ollut vasen poski älyttömän kipeä. Tai siis kipua on vähän vaikea sijoittaa, mutta esimerkiksi hampainen yhteen pureminen sattuu vasemmalle puolelle ihan saatanasti. Kipua ja jäykkyyttä tuntuu leuassa ja poskessa ihan ilman jännitystäkin. Lisäksi tuo jokaiselta posken "takaosasta" löytyvä lihasmöykky tuntuisi olevan turvoksissa. Niistäminen vasemmasta sieraimesta tuo kummallisen kivuntunteen, sitäkään en osaa varmasti sijoittaa, mutta olisiko poskionteloihin. Näiden lisäksi tänä aamuna on ollut päänsärkyä vasemman silmän yläpuolella. Tuo pääkipu pisti sen verran huolestumaan, että tänne kirjoitin. Ja onhan tälläinen kipu toki muutenkin kohtalaisen vittumaista. Ja kaikki oireet siis sijoittuvat vasemmalle puolelle, oikea on täysin kunnossa.

Omat amatööridiagnoosit ovat a) hampaiden yhteenpureminen unissaan. Tässä epäilyttää kuitenkin se vain vasemmalle sijoittuminen, ja se, ettei tälläinen ole aikaisemmin tapoihini kuulunut. Sitten b) taas on ongelma viisaudenhampaiden kanssa, mutta tätä vastaan puhuu se, että ne tsekattiin vain muutamia kuukausia sitten, ja todettiin että tuskinpa näistä harmia tulee olemaan. Lisäksi tuo pääkipu, voiko sekin tulla viisaudenhampaista?

Mitäs sanotte, onko tässä jotain harmitonta taustalla, vai pitäisikö alkaa testamenttia rustailemaan aivokasvaimen varalta?

 

[Jomppa_Koo]

Lopetin Propral-lääkkeen käytön omatoimisesti n. kuukausi sitten, kun minulle ei ole enää tullut sellaisia tilanteita vastaan, jossa lääkettä tarvitsen... Nyt ahdistaa, huimaa, on hengitysvaikeuksia, pistelee kaulan alueelle jne... Oliko virhe lopettaa itsenäisesti lääkkeen käyttö, vai mistä pirusta tuo kaikki johtuu?

 

[ms.qvist]

Lopetin Propral-lääkkeen käytön omatoimisesti n. kuukausi sitten, kun minulle ei ole enää tullut sellaisia tilanteita vastaan, jossa lääkettä tarvitsen... Nyt ahdistaa, huimaa, on hengitysvaikeuksia, pistelee kaulan alueelle jne... Oliko virhe lopettaa itsenäisesti lääkkeen käyttö, vai mistä pirusta tuo kaikki johtuu?

Sen verran nyt neuvon, että lääkkeitä ei tule koskaan lopettaa omatoimisesti, vaan niiden lopettamisesta on neuvoteltava lääkärin kanssa, ja jos lääkityksen lopettamiseen päädytään, niitä ei lopeteta kerrasta vaan portaittain, jotta ei tule vierotusoireita.

Lääkeinfossa Propralista: http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1855&

Muutama lainaus sieltä:

"Ota Propralia juuri sen verran kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista lääkäriltä tai apteekista, mikäli olet epävarma. Annostusta ei tule muuttaa omatoimisesti. Jos Propral-tablettien vaikutus on mielestäsi liian voimakas tai liian heikko, ota yhteys lääkäriin tai apteekkiin."

"Propral-hoitoa ei tule keskeyttää yhtäkkisesti, koska hoidettava sairaus saattaa äkillisesti pahentua. Hoitoa ei ole syytä lopettaa ilman lääkärin määräystä."

Eli kehotan ottamaan yhteyttä lääkäriin ja neuvottelemaan tilanteesta (ota yhteyttä välittömästi huomenna).

vlad.

 

[Isaskar]

Nyt on pari päivää ollut vasen poski älyttömän kipeä. Tai siis kipua on vähän vaikea sijoittaa, mutta esimerkiksi hampainen yhteen pureminen sattuu vasemmalle puolelle ihan saatanasti. Kipua ja jäykkyyttä tuntuu leuassa ja poskessa ihan ilman jännitystäkin. Lisäksi tuo jokaiselta posken "takaosasta" löytyvä lihasmöykky tuntuisi olevan turvoksissa. Niistäminen vasemmasta sieraimesta tuo kummallisen kivuntunteen, sitäkään en osaa varmasti sijoittaa, mutta olisiko poskionteloihin. Näiden lisäksi tänä aamuna on ollut päänsärkyä vasemman silmän yläpuolella. Tuo pääkipu pisti sen verran huolestumaan, että tänne kirjoitin. Ja onhan tälläinen kipu toki muutenkin kohtalaisen vittumaista. Ja kaikki oireet siis sijoittuvat vasemmalle puolelle, oikea on täysin kunnossa.

Hiukan vastaavaa oli noin kuukausi sitten. Yhdellä tutulla myös, jolla oli sitten kunnon poskiontelotulehdus. Omien kipujeni syy jäi epäselväksi kun ne sitten jossain vaiheessa hävisivät. Juttelin niistä lääkärin kanssa, joka epäili sitten jonkun kaulalihaksen jumitusta, josta kipu heijastuu vähän sinne ja tänne. En tiedä, mutta hieronta ylipäätään ja etenkin siitä posken takaosassa olevasta lihasmöykystä vain lisäsi kipua. Samoin kaikki muu naaman venyttely ym. Sellaisen huomasin myös, että kipu paheni kylmällä ilmalla ulkona. Jossain vaiheessa kipu hävisi kun sitä ei koko ajan ajatellut tai yrittänyt "hoitaa".

 

[anzie]

Kuinkahan vaikeaa mahtaa olla uni/nukahtamislääkkeen saaminen?
On ollut tässä viimeiset pari vuotta todella pahoja nukahtamisvaikeuksia.
Vaikka heräisi kuukauden ajan joka päivä klo 8 aamulla, niin silti joka ilta se nukahtaminen venyy pikkasen pidemmälle yöhön, jolloin kuun loppuvaiheilla uni alkaa tulemaan joskus 5-6 aikaan aamulla.

Unen laatu noin muuten vaikuttaa kyllä hyvältä, ei tule heräiltyä koskaan kesken unien ja normaalipituisen unen jälkeen on ihan pirteä olo.

Niin ja en juo kahvia tai muita kofeiinituotteita juurikaan.

Lampaita on laskeskeltu, juotu maitoa lasillinen ennen nukkumaanmenoa ja muita vanhan kansan viisauksia kokeiltu, mutta ei ole auttanut.

Isäni myöskin kokeili antaa minulle omia vanhoja "unilääkkeitään", jotka olivat oikeasti jotain pelkkiä lääkeaineettomia tabletteja, ilman tulosta. Eli siis placebolääkkeillä ei ollut tehoa...

 

[Timppa73]

Kuinkahan vaikeaa mahtaa olla uni/nukahtamislääkkeen saaminen?

Kerro työterveyslääkärille tai terveyskeskuslääkärillesi tuo nukahtamisongelmasi ja saat reseptin helpommin kun ehdit kertomuksesi jälkeen kissaa sanoa. Entisajan lääkkeiden pihtaaminen on suurimmalta osalta lääkäreistä loppunut, joitain "vanhan ajan" tohtoreita nyt vielä on aktiivipalveluksessa.
Yleensä saa nukahtamiseen auttavaa lääkettä ja tuhdimmat rohdot kun käy toista/kolmatta kertaa puhumassa.

 

[Mynttoni]

Kortisoni + alkoholi

Itselleni määrättiin parin viikon kuuri kortisoonilääkitystä (prednisolon). Nyt tuli mieleen että mitenköhän se passaa alkoholin kanssa kun olisi lauantaina kemut ja tarkoitus hieman ohrapirtelöäkin maistella. Lääkäri ei maininnut asiasta mitään, eikä myöskään lääkeselosteessa mainita asiasta mitään. Netistä yritin katsoa niin aika laidasta laitaan olivat mielipiteet. Että olisko tietoa/kokemuksia tarjolla?

 

[Aatos]

Itselleni määrättiin parin viikon kuuri kortisoonilääkitystä (prednisolon). Nyt tuli mieleen että mitenköhän se passaa alkoholin kanssa kun olisi lauantaina kemut ja tarkoitus hieman ohrapirtelöäkin maistella. Lääkäri ei maininnut asiasta mitään, eikä myöskään lääkeselosteessa mainita asiasta mitään. Netistä yritin katsoa niin aika laidasta laitaan olivat mielipiteet. Että olisko tietoa/kokemuksia tarjolla?

Periaatteessa voi pirtelöä ottaa, haittaa ei ole yhteisvaikutuksena.

Tosin alkoholi saattaa pahentaa sairauden oireita. Esimerkiksi psoriaasis ei etanolista diggaa, mutta tämä lienee kuriositeetti.

Yksi kemuilta ei merkkaa mitään...

Joten just go for it !

 

[Trenchtown]

Tuli tuosta kortisonista mieleen, että itse vedin ensimmäisen kortisonipulssin tuossa jokin aika sitten. Kolme päivää meni 16 pilleriä/päivä, olisiko annos ollut jotain 600-700 mg/päivä. Tuo siis ms-taudin pahenemisvaiheen pysäyttämiseen. Oireet (tunnottomuus, kasvojen toispuoleinen vääntyminen, silmähermon tulehdus) hävisivät n. viikon päästä tuosta kuurista, että olihan siitä apua. Noilla jättiannoksilla tuntui kortisoni vaikuttavan melkoisestikin psyykeeseen. Tiesin sen mahdolliseksi, mutta en arvannut, että ahdistus ja tuskaisuus olisi niin suurta. Bentsoja meni viikon ajan tuplamäärä, ihan siis lääkärin suosituksesta.

Seuraavan pulssin, joka toivottavasti on pitkän ajan päässä, ajattelin pyytää IV:nä. Ei muuten, mutta vaati aina vähintään puoli litraa jogurttia, jotta nuo bensiinin makuiset pillerit menivät alas.

*edit*

Tuli mieleen toinen lääkeasia. Mulla siis kroonisiin kipuihin oli aiemmin 50 mg Tramal, mutta kun antennilääkkeeksi vaihdettiin venlafaksiini, en Tramalia voi enää käyttää mahdollisen serotoniinisyndrooman vuoksi. Kipulääkkeeksi vaihtui Norspan 5 mg laastari joka sittemmin nostettiin 10 mg:aan. Tramalin huono puoli oli huumaava vaikutus, joka iski, jos otti yli kaksi pilleriä kerralla. Aluksi tosta Norspanista ei ollut haittaa, mutta nyt on tullut alhaista verenpainetta, väsymystä ja sellaista. Tuntuu, että näkisin kaiken pienen sumun läpi. Oikeastaan varsinaista huumaavaa vaikutusta ei ole, mutta haittavaikutuksia näköjään on. Toki se poistaa kyllä kivutkin.

Eilen otin yhteyttä lääkäriin, että voitaisiko kokeilla vielä jotain muuta. Katselin vaan itse, että vaihtoehdot alkavat olemaan vähissä. Buranat yms. eivät auta. Eivät auta myöskään Panacod tai Ardinex tai Arcoxia tai Lyrica. Noh, katsotaan mitä herra tohtori on mieltä.

Alkaa vaan olemaan hermo melko saatanan loppu tähän touhuun. Kannabis auttaa melko hyvin näihin kipuihin, mutta sen vaikutus ei kestä kuin max. pari tuntia, eikä huvittaisi käyttää sitä niin paljon, että on tuhannen kuosissa päivät pääksytysten. Ja tietenkään tuosta nyt ei voi lääkärille mainita. On se vaan silti kummallista, että helvetin vahvoja, riippuvuutta ja huumaavaa vaikutusta mukanaan tuovia opioideja kirjoitetaan vahvempia ja vahvempia, mutta miedosta huumausaineesta ei parane mainita, ellei halua leimaa otsaansa. Vittu, koukuttakaa mut seuraavaksi vaikka metadoniin sitten. Saatana.