Selkä... Miksei se voi vain kestää. Valoitetaan niin kaukaa kuin muistan. Ensimmäisen kerran muistan, että selkä meni paskaksi joskus 13-vuotiaana jalkapalloa pelatessa ja ollessani maalissa. Syöksyin oikealle kyljelleni ja sitten ei muistikuvia olekaan, kun kipu oli niin suunnaton. Monta viikkoa meni, etten pystynyt juoksemaan, saati hyppäämään edes tasajalkaa kovinkaan korkealle. Jotenkin alitajuntaan jäänyt, että tästä kaikki lähti, vaikka mentiin varmaan useita vuosia, ettei kipu äitynyt kovinkaan pahaksi ja ei käynyt mielessäkään, että siinä voisi olla muuta vikaa kuin jotain rasituksen aiheuttamaa kolotusta silloin tällöin.
Lukion aikoihin liikuntaa harrastaessani (eli pääosin kiekkoa, jalkapalloa ja salibandyä) aina, kun rasitus kropassa yltyi tarpeeksi suureksi ja mentiin niillä rajoilla, että alkaa kunnolla piiputtamaan ja maitohapot iskee, niin alkoi tuntumaan kipua selässä, joka pakotti menemään syvään kyykkyyn ja venyttelemään. Tätä on jatkunut vaivihkaa tähän päivään saakka, vaikka välillä toki on jaksoja, ettei muista koko vaivaa, sillä siihen on tottunut tai se ei aina vaivaa.
Joskus nukuttuani varmaankin epänormaalissa asennossa, saattaa aamulla olla, etten saa sukkia jalkaani. Tällaisen yön jälkeen päivä on yhtä helvettiä ja kaikki istuminen ja kumartelu sattuu, vaikkakin kävely onnistuu hyvin. Parissa päivässä yleensä lievittää ja kipu poistuu.
Nyt, kun ensimmäistä kertaa elämässäni olen kunnon urheilullisen haasteen parissa ja lajitreenit ovat kolme kertaa viikossa, niin järki meinaa selän kanssa lähteä. Viimeiset neljä kuukautta olen treenannut noin 4-6 kertaa viikossa juoksemalla, salilla tai lihaskuntoharjoituksia tehden. Nyt kun itse joukkueen treenit ovat alkaneet tovi sitten, tuntui että olen kesän jäljiltä elämäni kunnossa ja selkä on alkanut vaivaamaan vasta sitten, kun olen vetänyt itseni aivan totaalisen piippuun. Olen alkanut miettimään, että onko selän vaivoilla jotain tekemistä sen kanssa, että juoksuaskel muuttuu väsyneeksi ja töksähteleväksi aina kunnon rääkin loppupuolella.
Viimeksi eilen oli parin tunnin mittaiset treenit, jotka koostuivat pääosin juoksemisesta ja kaikki meni hyvin ennen setin loppumista, pienestä puolivälissä tapahtuneesta vihlomisesta huolimatta. Lopussa tapahtunut nopea viivajuoksu kuitenkin sitten aiheutti sellaisen jumin ja säryn, että tässä istutaan tuolilla hammastapurren särkylääkkeen voimalla ja mietin pitäisikö pomolle käydä sanomassa, että nyt ei taida pysytä töitä tekemään.
Tiedän, että selkälihakset ovat hyvässä kunnossa ja niistä tässä ei ole kyse ja kyseinen kipu on aina oikealla puolen alaselässä ja säteilee oikeaan jalkaan turruttaen sen. Tuntuu kuin oikean puolen alaselkä tuon kivun iskiessä luutuisi kovaksi möykyksi ja kipupistettä on vaikea löytää, saati jos sitä edes välillä onnistuu löytämään. Joukkueen lihashuolto on ensiluokkaista ja yhteiset venytykset tehdään useaan kertaan treenien aikana.
Ikinä en ole lääkäriin lähtenyt kyseisen vaivan takia, sillä tiedän, että se katoaa pois enintään muutaman päivän levolla. Venytykset eivät vaivaan auta, vaan enemmänkin pahentavat sitä. Eilen selän mennessä jumiin ja viimeistään tänä aamuna sukkia yrittäessäni laittaa jalkaan, aloin miettimään, että pitääkö tässä oikeasti lähteä tohtorisedän juttusille, jos siellä voisi olla jotain häikkää. Minähän en sinne yleensä lähde kirveelläkään. Maksaakin vielä.
Turhauttaa, kun treenihalut ovat kovat ja tänäänkin sinne olen vaikka selkä kahdessa osassa menossa, että en pysty tekemään kaikkea 100% ja kipu tulee olemaan sietämätön varsinkin kontaktia vaativissa tilanteissa. Pitää toivoa, että ensiviikkoon mennessä taas hellittäisi.
Eilen koitin jääräpäisesti venytellä 40min ennen nukkumaan menoa eri tavoilla, jos löytäisin sen kipua lievittävän tavan, mutta eipä yllättänyt, kun pahenisikin asiaa. Kysynkin siis, että onko täällä kohtalotovereita? Miten saatte kivun hellitämään, oletteko löytäneet minkäänlaisia venyttelytapoja, jotka helpottavat? Osaisiko kukaan veikata missä voisi olla vika?
Parempi puolisko meinaa, että pitäisi lopettaa koko urheilu, mutta piru vie ikää ei vielä lähellekään kolmeakymmentä, niin paljon kiinnostaakin vain pelkkä harrastaminen, kun kerrankin saanut pedattua itselleen paikan, jossa mahdollista vetää tosissaan.