Onko täällä lääkäriä?

[Sääksi]

Ikinä en ole lääkäriin lähtenyt kyseisen vaivan takia, sillä tiedän, että se katoaa pois enintään muutaman päivän levolla.

Itsellä samanlainen tilanne johti pikkuhiljaa vuosien aikana iskiaksen tyylisiin vaivoihin, joita en silloin selästä johtuvaksi edes ymmärtänyt. Treenistä luulin kivun aiheutuneen ja "sillä se lähtee, millä on tullutkin" tyylinen ajattelu johti loppujen lopuksi ambulanssilla sairaalaan, magneettikuviin ja leikkauspöydälle välilevyn pullistuman vuoksi.

Leikkauksen jälkeen elämänlaatu parani moninkertaisesti. Jatkuva kipu on veemäinen kaveri pääkopalle. Periaatteessa kaikkea pystyn nykyään taas tekemään. Ne ihan perus selkäkivutkin vähenivät minimiin.

En nyt tarkoita, että sinulla olisi sama vaiva, mutta tutkiahan se kannattaisi. Julkisen kautta magneettikuviin pääseminen on tietenkin hankalaa, mutta jos vaan mahdollisuus yksityiseen, niin mene ilman muuta ajoissa lääkäriin. Toki julkisella puolella voi päästä nopeasti röntgeniin, josta ainakin madaltumat näkyvät, jotka taas usein viittaavat välilevyongelmiin.

E. Tarkemmin vielä viestisi luettuani, niin kyllähän tuo venyttelyn aiheuttama kivun paheneminen ja kivun säteily toiseen jalkaan tutulta tuntuu. Lääkäriin siis vaan.

 

[Krupieeri]

Selkä... Miksei se voi vain kestää.

Mulla on kanssa selkä nikotellut aika ajoin, istumatyötä kun tekee, ja nyt keväällä menin lopulta sen kanssa lekuriin. Lekuri pisti lähetteen fysioterapiaan ja sain juuri noita syvien lihasten jumppaohjeita. Kyllä ne ainakin vähän ovat jo jeesanneet ja fysion mukaan oireet, jotka kuvasin, viittaavat juuri syvien lihasten heikkoon tukeen.

Tuo säteily jalkaan kyllä vähän viittaisi välilevytyrään (iskiaksesta puhutaan yleensä). Varmaahan sekään ei ole tietysti, mutta se mun tapauksessa ensimmäiseksi varmistettiin, että onko säteilyä vaiko eikö. Välilevyongelma kai voi mennä ohi itsekseen tai sitten pitkittyessään suositellaan leikkausta. Tunnen kolme leikkauksen läpikäynyttä noin 30 vuotiasta miestä, joista ainakin kahdella oli mennyt leikkaus todella hyvin, yhdellä oli kai edelleen leikkauksen jälkeen joitain ongelmia, pääsi kuitenkin ylös sängystä toisin kuin ennen operaatiota.

Mainittakoon vielä sekin, että fysio sanoi mulle, että alaselkäkipua voi ilmetä myös juuri jos esimerkiksi jalassa on askellusvirhettä, joka vaikuttaa siihen miten polvi toimii ja joka edelleen siihen missä asennossa selkä on, joka voi aiheuttaa sitten selkäkipua. Ts. kroppa kai pyrkii korjaamaan asentoa selän kautta monessakin tilanteessa, eikä se aina ole hyväksi.

 

[Jutilan Luistimet]

Skinoren yksistään auttoi riittävästi.

Kävin hakemassa nyt tota itselleni ja toivotaan että toimii. Pyysin reseptin siihen vahvempaan versioon, eli voiteeseen. Missä vaiheessa tuloksia alkoi näkymään itselläsi ?

 

[Fallossymboli]

...Tätä on jatkunut vaivihkaa tähän päivään saakka, vaikka välillä toki on jaksoja, ettei muista koko vaivaa, sillä siihen on tottunut tai se ei aina vaivaa...

...kaikki istuminen ja kumartelu sattuu...

...Tiedän, että selkälihakset ovat hyvässä kunnossa ja niistä tässä ei ole kyse...

...kyseinen kipu on aina oikealla puolen alaselässä ja säteilee oikeaan jalkaan turruttaen sen. Tuntuu kuin oikean puolen alaselkä tuon kivun iskiessä luutuisi kovaksi möykyksi ja kipupistettä on vaikea löytää, saati jos sitä edes välillä onnistuu löytämään...

Tutulta kuulostaa. Itselläni vuosien oireilujen jälkeen kolmas tai neljäs lääkäri vihdoin vaivautui pyynnöstä ottamaan röntgenkuvat. Diagnoosi: kahden alimman lannerangan välin madaltuma, joka viittaa välilevyn rappeutumaan.

Itsellä yleensä menee selkä kuvailemallasi tavalla jumiin noin kaksi kolme kertaa vuodessa. Parhaimmillaan ei tosin huomaa minkäänlaista ongelmaa ja urheilu on helppoa mutta sitten taas jossain vaiheessa napsahtaa ja kärvistellään seuraavat 2-5 viikkoa eritasoisten kiputilojen kanssa, pahimmillaan ei meinaa sängystä ylös päästä.

Heti vaan lääkäriin ja kuvat rangasta.

 

[Salama15]

Selkä...

Lekuri on eka paikka ehdottomasti, mutta...

Meikäläisellä kävi homma niin, että teloin itseäni lätkässä vähän samaan tapaan kuin sinä natiaisena => törmäys & nitkahdus, selkää vihlaisi pahasti, mutta homma meni ohi vähitellen.

About 20 v. myöhemmin (vuosi sitten Jussina) iski aivan helevetillinen kipu alaselkään ja kun kontusillaan ollutta Salamaa lähdettiin viemään sohvalle pötkölleen kahden raavaan miehen kannatellessa kainaloista sammutti kipushokki valot! Siinä n.vuorokausi makuuasennossa, hiljalleen pystyyn ja maanantaina lääkäriin joka määräsi lihasrelaksantteja ja lepoa...

Päätin kuitenkin mennä yhden läheiseni suosittelemalle kiropraktikolle, ihan vaan tsekkauttamaan missä kunnossa / muodossa tuo ruoto on ja yllätys yllätys => silloin aikanaan lätkää pelatessa kolmas (vai oliko neljäs) nikama lantiosta ylöspäin oli nitkahtanut vinoon ja jäänyt jumiin, mutta vain sen verran ettei se painanut jatkuvasti hermopinnettä (ennen kuin laskin ne prkleen kauppakassit siihen mökin lattialle). Kaveri sitten naksautti ruodon suoraan, mutta meikäläisen tapauksessa ongelmaksi jäi kys.jumissa olleen nikaman tukilihaksiston surkastuminen vuosien saatossa => niitä nyt yritetään tässä vahvistaa, mutta "huoltovapaaksi" selkää tuskin enää saa? Parin kuukauden välein tulee käytyä "Peten huollossa" ja selkä on nyt pysynyt siinä kunnossa, ettei haittaa normielämää (eikä golfaamista)!

Eli up to you menetkö pelkällä perus-lääketieteellä vai käytkö ainakin tsekkauttamassa rangan kiropraktikolla!

 

[John Copter]

Voiko aivotärsky aiheuttaa aistiharhoja?

 

[Aatos]

Voiko aivotärsky aiheuttaa aistiharhoja?

Voi ! Neurologia om mystistä..

Joskus kunnon tärskyn saanut menee sekaisin, esim. aggressiivuutta ja alakuloa.
Lisäksi voi tulla muistiongelmaa ja kyky hahmottaa maailmaa häiriintyy. Ja kaikkea liitännäistä.

 

[verikuut]

Voiko aivotärsky aiheuttaa aistiharhoja?

Minulla oli aivotärähdyksen jälkeiset pari päivää melko sumeita, koko ajan oli perkeleen kuuma, välillä puhuin hieman sekavia ja pääosin virnuilin / repeilin spontaanisti. Jonkinlaisia näköharhojakin ilmeni. Eli kysymykseesi vastaisin, että mikä jottei.

 

[John Copter]

On tullut elämän aikana joku viis-kuus tärskyä ja nyt tuli ekan kerran aistiharhoja. Tuntuu kuin nilkassa kävelis joku öttiäinen ja alkaa kutisemaan, kuitenkaan siellä ei mitään ole, tämä käynyt noin 10 kertaa. Sama oli sitten pari kertaa selässäkin. Molemmat aivan samassa paikassa joka kerta.
Lisäksi ollut tasapaino-ongelmia, mutta se selittynee sillä että löin leukani samalla kerralla melko hyvin jäähän.

 

[Datsun]

Viikko sitten futismatsissa tapahtui seuraavaa: Pelaan maalissa, ja torjuin takanurkkaa kohti leijailevan kaaripallon niin että jouduin peruuttamaan jonkin verran ja hyppäämään taaksepäin. Torjunnan jälkeen laskeuduin kissamaisen pehmeästi (lue: suoraan selälleni) hiekkakenttään niin, että tärsky tuli suoraan alaselkään. Sattui ihan vitusti, ja pelasin matsin tietenkin loppuun. Vedin ottelun jälkeen 10 km fillarilla kotiin ja vedin kolmiolääkkeitä.

Tuntui jo, että selkä olisi paranemassa, mutta nyt on pari-kolme päivää menty taas takapakkia. Kipeä alue on suoraan selkärangan päällä persvaosta n. 15 cm ylöspäin. Selkärangan päältä painellessa (edelleen aika hiton kosketusarka) tuntuu selvästi että rangan päällä on jotain nestettä - mitään mustelmaa ei kuitenkaan näy. Mahtaako neste ja turvotus häipyä itestään vai pitääkö mennä Diacoriin?

Voitettiin 2-0.

 

[Vteich]

Tätä ketjua lukiessa ei voi välttyä ihmettelemästä onko joku lääkärikammo kovinkin yleistä. Siis esim. selkärangan päällä jotain nestettä ja ei tule mieleen lähteä lääkäriin? Joo, en ole lääkäri ja voihan tuo itsestäänkin parantua, mutta aika pikaiseen kyllä menisin itse näin maallikkona lääkäriin ja paljon pienemmistäkin syistä.

 

[Jomppa_Koo]

Olen kertonut tässä ketjussa ongelmistani/sairauksista, jotka ovat vaivanneet minua jo pitkään, mutta jostain syystä en ole uskaltanut mennä juttelemaan edes lääkärille näistä asioista. Niin se on, että tämä on todella herkkä aihe minulle, eikä tästä ole pystynyt juttelemaan kenellekään. Oman pään sisällä olen vain miettinyt asioita. Nyt on kuitenkin niin, että tämä häiritsee minun jokapäiväistä elämää, enkä pysty tapaamaan ihmisiä rennosti ja niin etten ahdistuisi. Kouluunmeno saa kamalat kammot aikaan, enkä ole saanut pakotettua itseäni tunneille. Mistään ei tule enää mitään.

Tiedän, nyt minun pitää soittaa vain aika lääkärille ja mennä sinne juttelemaan. Niin aion tehdä jo lähiaikoina, vaikka väkisin. Olen jo varma, että siellä minulla kerrotaan olevan sosiaalisten tilanteiden pelko ja jonkun asteinen paniikkihäiriö. Kai minä sitten joudun lääkekuurille. Nyt kysyisin täältä jos jollain muulla on kokemusta, että kuinka paljon lääkkeille tulee hintaa ja pääsenkö alkuun yhdellä lääkemerkillä, vai?

 

[Vanha Len]

Nyt kysyisin täältä jos jollain muulla on kokemusta, että kuinka paljon lääkkeille tulee hintaa ja pääsenkö alkuun yhdellä lääkemerkillä, vai?

Halpaa on hullun sairastaa eli ei niistä lääkeistä koidu rahallista ongelmaa. Tuota ei täällä tiedä kukaan, millä määrällä pääset alkuun...tai mitä lääkkeitä edes määrätään. Jos mielialalääkkeistä on kyse niin muutaman kuukauden setti maksaa about sellaiset 10-20 juuroa.

 

[Trenchtown]

Nyt kysyisin täältä jos jollain muulla on kokemusta, että kuinka paljon lääkkeille tulee hintaa ja pääsenkö alkuun yhdellä lääkemerkillä, vai?

Sosiaalisten tilanteiden pelkoon käytettäviä lääkkeitä: Click.

Paniikkihäiriön hoitoon käytettäviä lääkkeitä: Click.

Yliopiston apteekin sivut, johon voit kirjoitella noita lääkkeiden nimiä tai vaikuttavia aineita ja sitä kautta sitten etsiä niiden hintoja.

En tietenkään tunne tapaustasi, mutta luultavasti joku SSRI -lääke on lääkärisedän ensimmäinen haku. Esimerkiksi Cipralex 10 mg/100 kpl maksaa 85,23 euroa, josta Kela korvaa 42 prosenttia (35,98 e), ja maksettavaksesi jää silloin 49,68 euroa. Annostus olisi luultavasti yksi tabletti päivässä, joten eipä tuo kovin kalliiksi tulisi. Ehkä tuohon vielä jokin pieni määrä bentsoja käytettäväksi akuutteihin tilanteisiin ja/tai siksi aikaa, kun SSRI saavuttaa täyden tehonsa. Niissäkään hinta ei päätä huimaa.

 

[ms.qvist]

Ehkä tuohon vielä jokin pieni määrä bentsoja käytettäväksi akuutteihin tilanteisiin ja/tai siksi aikaa, kun SSRI saavuttaa täyden tehonsa. Niissäkään hinta ei päätä huimaa.

Osa lääkäreistä suhtautuu nykyään hyvin nuivasti erilaisten rauhoittavien antamiseen hyvin pian hoidon alkuvaiheessa mutta todellisuus liene se, että jos tilanteet ovat voimakkaita akuuteissa vaiheissa ei juuri muuta vaihtoehtoa ole. Joten lääkäri voi määrätä vaikkapa Opamox 15 mg tarvittaessa ahdistukseen (lisähuomautuksella 1-2 tbl/vrk). Eivätkä moxitkaan kalliita ole, 30 kpl/purkki reilut 5 €. Harvoin määräävät alkuun 100 kpl:n purkkia.

vlad.

 

[Trenchtown]

Harvoin määräävät alkuun 100 kpl:n purkkia.

Noinhan se on, siksi kirjoitinkin, että pieni määrä bentsoja. Joku 30 kpl 15 mg moxeja on jo sellainen määrä, jonka pitäisi riittää pariksi viikoksi, varsinkin jos lääkkeen tarvitsijalla ei ole toleranssia bentsoihin.

Ja jos vaikka tuon mainitsemani Cipralexin aloittaa ja jos pohjalla on paniikkihäiriötä yms. niin pitäisin jopa tärkeänä että alkuun, lääkkeen vaikutuksen maksimoitumista odotellessa, olisi käytettävissä jotain bentsoja. Se nyt on melko sama, että mitä bentsoja. Joku Rivatril, Temesta tai 2 mg depot-Xanori nyt voidaan toki sulkea vaihtoehdoista pois, mutta jokin sellainen normirauhoittava voisi olla paikallaan. Itse asiassa alpratsolaami 0,5-1mg/vrk -annostuksella saattaisi purra hyvinkin.

Toki tuo vaatii sen, että lääkäri toteaa Jompan sen verran vastuulliseksi ihmiseksi, että väärinkäyttöä ei pääse syntymään. Toisaalta, 30 kpl on vielä sellainen määrä, että riippuvuutta, ainakaan merkittävää sellaista, ei pääse syntymään.

Jomppa_Koo: Kipin kapin lääkärin juttusille. Kynnys siihen on varmasti suuri, niin oli aikoinaan itsellänikin. Mutta se kynnys kannattaa ylittää, jos oikealla lääkityksellä ja/tai terapialla päästään toivottuihin tuloksiin.

 

[ms.qvist]

Ja jos vaikka tuon mainitsemani Cipralexin aloittaa ja jos pohjalla on paniikkihäiriötä yms. niin pitäisin jopa tärkeänä että alkuun, lääkkeen vaikutuksen maksimoitumista odotellessa, olisi käytettävissä jotain bentsoja.

Kyllä minäkin olisin sitä mieltä, että alussa on hyvä olla tukevaa lääkitystä - kuten vaikkapa bentsoja. Jotkut lääkärit ovat nykyään haluttomia määrämään bentsoja mutta tietenkään en tiedä taustoja sille mikseivät määrää, koska potilaan kertomus ei välttämättä ole objektiivisin mahdollinen. Pienikin epäilys sille, että ilmaantuu väärinkäyttöä alkoholi+bentsot, niin bentsot voivat jäädä pois lääkepaletista siitäkin huolimatta, että muuten aihetta niiden käytölle olisi, tai jos taustalla on tietoa aiemminstä lääkeaineiden väärinkäytöksistä - kaikki nämä ovat syitä jotka voivat vaikuttaa siihen mitä lääkkeitä saa ja millaisina annoksina. Mutta en usko, että Jomppa_koolla on ongelmia, joten suosittelen minäkin lääkärin pakeille menoa ja olemaan oireista rehellinen - näin saa parasta mahdollista hoitoa.

vlad.

 

[Jomppa_Koo]

Mutta en usko, että Jomppa_koolla on ongelmia

Itse asiassa, koskaan ennen elämäni aikana en ole ollut näin vakavan asian takia lääkekuurilla, joten enköhän minä osaa käyttää lääkkeitäni oikeina annostuksina, kun minulle niitä sitten aikanaan tullaan määräämään...

Toki myönnän, että alkoholi on minulle pieni ongelma, mutta olen ennenkin osannut pysyä siitä erossa.

 

[Aatos]

Joku Rivatril, Temesta tai 2 mg depot-Xanori nyt voidaan toki sulkea vaihtoehdoista pois, mutta jokin sellainen normirauhoittava voisi olla paikallaan. Itse asiassa alpratsolaami 0,5-1mg/vrk -annostuksella saattaisi purra hyvinkin.

.

Eli normi Xanor. On muuten vihoviimeinen lääke..

Vähän vedetään mutkia suoriksi näissä lääkekeskusteluissa, ihan lievää oikomista.

Pienenä vinkkinä että näissä on otettava aika monta tekijää huomioon..

 

[AnaMasa]

Kun ihminen on masentunut niin se ei kirjoita lähes päivittän keskustelupalstalle "niitänäitä".

Olet väärässä. Masentunut ei ole yleensä mitenkään lukossa, mitä tulee kommunikointiin, itse asiassa useimmiten ei ole. Masentuneita löytyy varmasti moneen junaan, eikä vähiten siksi, että masennus on lievimmillään alakuloa, joka sekin on masennusta. Kuitenkaan aniharva jopa masennusdiagnoosin (depressio) saaneista on mitenkään lukossa ja jos ovat, niin sitten diagnoosi on jo toinen.

 

[Vanha Len]

Olet väärässä. Masentunut ei ole yleensä mitenkään lukossa, mitä tulee kommunikointiin, itse asiassa useimmiten ei ole.

Ettei tulisi väärinkäsityksiä niin poistin viestini. Näihän tuo yleensä menee.

.

 

[Jomppa_Koo]

Vanha Len, onko seuraava lista jotenkin normaalia käyttäytymistä:

- Vain yksi kaveri, jolle uskallan jutella livenä. Tätä on jatkunut jo ties kuinka kauan. Muita ei ole. Paitsi yksi tyttö, josta kerroin toisessa ketjussa. Hänet tapasin yhden kerran viime viikolla, täydessä paniikissa tietenkin. Sain kuitenkin tavattua ja voin olla siitä jo ylpeä. Sen jälkeen en ole häntä uskaltanut mennä tapaamaan... Hän sanoi ymmärtävänsä sairauttani, mutta kuinka kauan...

- Poissaoloja koulusta yli 500 tuntia. Syynä tähän käsien tärinä, hikoilu, ahdistus sosiaalisissa tilanteissa jne. Tästä poissaolot siis johtuu, vaikka olen kertonut syyksi aina esim. sen perinteisen flunssan. Oikea syy on se, että olen täydessä paniikissa.

 

[AnaMasa]

Sori että käsitteellistän Jompan todellista ongelmaa, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkokin on eri asia kuin masennus. En kiellä kumpaakaan, mutta todennäköisesti ensimmäinen on johtanut toiseen. Eikä varmaan mene liikaa pieleen, jos veikkaa, että kaiken taustalla on kaikkien nuorten sankari, huono itsetunto. Määrään Jompalle lääkkeeksi punttisalia, ruokavaliota, lenkkeilyä ja itselleen nauramista, joiden lisäksi käsken olemaan rehellinen terveydenhuollon ammattilaisille. Lääkärit voivat olla ja monet ovatkin aivan vitun urpoja, mutta kahta muutakin ne ovat varmasti.
1. Niillä on vaitiolovelvollisuus. Vastaanotolla voi purskahtaa itkuun tai heittää helikopterit aivan huoletta.
2. Ammattilainen on oikeasti nähnyt 1000 ja yksi Jomppaa ja varmasti osaa auttaa johonkin suuntaan, mutta se edellyttää, että lääkäri on samalla aaltopituudella potilaan kanssa, joka edellyttää sitä rehellisyyttä.

mukamasedit: Nyt vasta luin taakkepäin ja näin sitä oltiin jo aateltukin. Kallistun ketään tuntematta siihen leiriin, että lääkkeitä ei tarvita vielä. Minusta homma lähtee itsensä kehittämisen, eli oman arvon, eli itsetunnon kohottamisen kautta. Psykologeilta löytyy varmasti kokeilemisen arvoisia harjoituksia ja ajatusleikkejä sosiaalisiin tilanteisiin.

 

[Trenchtown]

Eli normi Xanor. On muuten vihoviimeinen lääke..

Vähän vedetään mutkia suoriksi näissä lääkekeskusteluissa, ihan lievää oikomista.

Pienenä vinkkinä että näissä on otettava aika monta tekijää huomioon..

Tuo nyt olikin lähinnä spekulaatiota siitä, mitä mahdollisesti voisi tapahtua. Oksatsepaamin ja alpratsolaamin välillä on toki iso kuilu, sitä en kiellä.

Mulla on molempiin reseptit, Opamox 15 mg 1-2 tablettia 1-3 krt päivässä. Vaikka huonon päivän sattuessa söisi tuon 6 x 15 mg päivässä, ei vaikutus ole lähellekään niin helpottava, kuin jos ottaa päivän aikana 2 x 1 mg Xanoria. Mutta edelleen, yksilöstä se kaikki on kiinni, että miten mikäkin toimii ja auttaa. Perstuntumalta sanoisin, että Xanor aiheuttaa paljon herkemmin riippuvuutta kuin Opamox. Onneksi nykyään on todella harvoin päiviä, jolloin noihin lääkkeisiin tarvitsee edes turvautua.

*edit*

Vaikka psykiatreilla on tullut juostua, niin minun kohdallani intensiivisestäkään terapiasta ei psykiatrin mukaan olisi vastaavaa hyötyä. Olen joskus miettinyt, että mitähän haittaa siitä sitten voisi muka olla? Taitavat massit olla sielläkin loppu ja katsoivat, että tämä on jo menetetty tapaus.

Joka tapauksessa terapia, on se sitten kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai mitä tahansa, on varmasti aina kokeilemisen arvoinen ja pelkkää lääkitystä parempi vaihtoehto.

 

[Datsun]

Siis esim. selkärangan päällä jotain nestettä ja ei tule mieleen lähteä lääkäriin? Joo, en ole lääkäri ja voihan tuo itsestäänkin parantua, mutta aika pikaiseen kyllä menisin itse näin maallikkona lääkäriin ja paljon pienemmistäkin syistä.

Viikko tapahtuneesta ja selkä alkaa olla tänään aika hyvän tuntuinen. Turvotus on kai pikkuisen laskenut, ei ole enää ihan niin kosketusarka ja nyt jo kärsii vähän nojata tuolin selkänojaankin.

Ihan turhaan olisin mennyt lääkäriin mokoman pikkuasian takia. Eiköhän siellä jotain räkätautisia riitä ihan jonoksi asti.