Pyyhin vähän liikaa pois. Esimerkkisi virkavallan suhtautumisesta on varmasti arkipäivää. Luultavasti poliisit tulevat aikaa myöten kyynisiksi näille jutuille. En tietenkään voi yleistää, mutta tapaamani miehet, tuttavat ja ventovieraat, ajattelevat kyllä aivan sinun tavallasi. He osaavat kuvitella miltä tuntuu kävellä tai jopa pelätä kävelemistä yksin suuressa kaupungissa.Viestin lähetti Taito-Ojanen
Tässä näkyy se asia, jota monet miehet eivät tajua. Nainen on melkein aina se fyysisesti heikompi osapuoli, ja on tämän vuoksi altavastaajana. Siksi tilanne on jo lähtökohtaisesti aivan erilainen kuin se, jos nainen tulisi miehelle tekemään vastaavaa. Miehen on helpompi estää tilanne kuin naisen, joten hän ei koe itseään samalla tavalla uhatuksikaan. Suuri ero. Enhän minäkään voi väittää tietäväni, miltä tuntuu olla naisen housuissa tuollaisissa tilanteissa tai ylipäänsä, miltä tuntuu pelätä yksin kävelemistä suuressa kaupungissa. Voin vain kuvitella. Sen sijaan voin ymmärtää niitä syitä, miksi tilanne on naiselle se, mikä on.
Minä olen ikäni asunut metsän keskellä,( olen siis metsäläinen) neljän metsän keskellä. Toki meille on tiekin, mutta jos oikaisee metsän läpi pääsee nopeammin, minne sitten onkin menossa. Lisäksi olen aina harrastanut lenkkeilyä, johon minulla on ollut loistava mahdollisuus suoraan kotioveltani. Arvatkaapa kuinka monta "munanheiluttajaa" olen nähnyt lenkkipolkujeni varrella?
Ja joka kerta kun olen asiasta lähimmälle lenkkeilevälle miehelle kertonut, he ovat aivan luonnollisena asiana "saattaneet" minua jonkin matkaa jotta pääsen turvallisesti ihmisten ilmoille. Monet ovat muistuttaneet, että varottelisin pikkutyttöjä etteivät menisi metsään leikkimään. Olenpa nähnyt sellaisenkin ilmestyksen joka ajeli järvenjäällä Kupla-Volkkarilla ilman housuja. Kätevää, hän aukaisi vaan auton oven ja sanoi jotain pöyristyttävää. Silloinkin tuli välittömästi muutaman miehen hiihtoporukka avuksi ja loppumatka hiihdeltiinkin sitten yhdessä. Lisäksi nuo mainitsemasi porukassa kulkemiset nuoruusvuosilta, minua ja tyttökavereitani ei ole milloinkaan naapurinpoikien toimesta jätetty kulkemaan yksin. En tietenkään ole tuudittautunut siihen, että aina löytyy joku mies joka päästää minut pälkähästä. Olen ihan omin voiminenikin joutunut itseäni puolustamaan, luojan kiitos onnistunein tuloksin. Luulen, ainakin toivon, että suuri osa miehistä on kuitenkin asiallisia ja herrasmiesmäisiä pulassa olevaa naista kohtaan.
terveisin koo