Minkä "luonnon" mielestä? Eihän ole mitään yhtä kollektiivia luonnon mieltä.
Niin, tällä "luonnon mielestä" -termillä juuri yritin kuvata sitä, että mielestäni on vaikeaa tai mahdotonta määrittää mikä on luonnon kannalta hyvä. Hyvä tai huonohan ovat puhtaasti ihmisen keksimiä käsitteitä. Koska ei edes ole mitään luonto-nimistä kollektiivia, ei oikein voi tietää mikä sen luonnon mielestä tai kannalta olisi hyvä tai mikä huono.
Yleisesti hyväksytty näkemys varmasti on, että jokaisen lajin tulisi saada elää tällä planeetalla. Myöskään ne lajit, jotka eivät tätä asiaa pohdi, käyttäytyvät tämän suuntaisesti. Jokainen laji haluaa elää tällä planeetalla. En ole törmännyt vielä lajiin, joka olisi ajamassa itse itseään sukupuuttoon (jos ei ihmistä nähdä tällaisena lajina pitkällä tähtäimellä). Näin ollen kun kaikki lajit haluavat täällä lähtökohtaisesti elää, tulisi se mielestäni mahdollistaa.
Totta kai yksilöt, jotka ovat pyrkineet ja oppineet pysymään hengissä, ovat päässeet lisääntymään keskimäärin useammin. Näin ollen elämänhalu on ollut voimakkaasti periytyvä ominaisuus kaikilla lajeilla. Tämä mainitsemasi kaikkien lajien elämänhalu on siis seurausta evoluutiosta, mutta on lopulta vain yksi jälkeläisten saamista edesauttava ominaisuus muiden joukossa. Samalla tavalla jonkun koiran turkki tai ihmisen iho voi olla tietyn värinen. Tai samasta syystä ihminen on pohjattoman ahne: ne yksilöt, jotka ovat pyrkineet haalimaan itselleen ja lähipiirilleen ns. kaiken, ovat pärjänneen kylmien talvien ja muien pula-aikojen yli ja lisääntyneet muita enemmän ja siten levittäneet ahneuttaan edelleen. Ja tästä voi johtaa sivuhuomautuksena sellaisenkin ajatuksen, että ihmisen ahneus ja siitä seuraava kulutusvimma ynnä muut vastaavat ovat nekin tämän edellä mainitun "luonnon" aikaansaannoksia.
Mutta siis yhteenvetona, mielestäni elämänhalu-niminen ominaisuus tai ahneus-niminen ominaisuus ovat vain jälkeläisten hankkimista edesauttaneita ominaisuuksia muiden joukossa. Ei niiden olemassaolon perusteella minun mielestäni voi tehdä johtopäätöksiä oikeasta ja väärästä tai siitä mitä ihmisen tulisi tehdä tai ei tulisi tehdä. On loogista, että tällaisia ominaisuuksia on kehittynyt. Jos maailma olisi lähtenyt kehittymään jotenkin täysin toisenlaiseen suuntaan, voi olla, että jompaa kumpaa näistä ominaisuuksista ei olisi tarvittukaan tai että ihmisen ihon ei olisi tarvinnut olla ikinä tumma tms. Ei tällä vain yksinkertaisesti ole mitään yhteyttä johonkin oikeaan tai väärään, jotka nekin ovat vain tässä tietyssä ihmisen kehitysvaiheessa tarvittavia käsitteitä, joiden avulla ihminen kykenee toimimaan paremmin ryhmässä ja tekemään yhteistyötä. Oikeaa tai väärääkään ei kenties olisi tarvittu, jos kehitys olisi mennyt jotenkin muuten. Tiedä vaikka tässäkään kehityssuunnassa ei enää vaikkapa 100 miljoonan vuoden päästä tarvittaisi.
Lisääntymishaluhan on varmaan se kaikkein voimakkain halu. Sen olemassaolo johtuu niin ikään evoluutiosta: ne yksilöt, joilla on ollut voimakas lisääntymisvietti, ovat todennäköisesti lisääntyneet keskimääräistä enemmän ja täten levittäneet viettiään edelleen. Mutta pitääkö kaikkien lajien toimia kaikkien viettien tai halujen mukaan tai voiko niiden perusteella määritellä mitä pitäisi tehdä? Pitääkö ihmisen pyrkiä hankkimaan mahdollisimman paljon jälkeläisiä, kun kerran luonto on meille tällaisen halun rakentanut? Onko joku halu tai vietti pätevä syy vetää johtopäätöksiä jonkun asian oikeellisuudesta tai vääryydestä vai ovatko nämä käsitteet millään tavalla riippuvaisia toisistaan?
Kenties me ihmiset joskus muokkaudumme sellaisiksi, että meidän halumme ja viettimme eivät ole ristiriidassa muiden lajien halujen tai viettien kanssa. Voi olla että emme kehity, mutta sitten emme. Yhtä lailla me silti olemme juuri sellaisia kuin millaisiksi satumme täällä "luonnossa" kehittymään, loputtomien sattumien summana. Lopulta ehkä tapamme kaikki, mutta siltikin teemme vain niin kuin teemme, ei sen kummempaa.