Ekat oluthumalat hankittu niin, että kaveripiirissä oli uudenvuodenaatoksi jokaiselle kaksi tai kolme litran pulloa - luultavasti Karhua tai Lapin Kultaa. Ne vietiin sitten päivällä hyvään jemmaan lumihankeen, kun ei voinut viedä kotiin, ja tiedettiin että amatööreinä ei ainakaan lämpimänä saada niitä alas.
Yllättävää kyllä, lekat oli tallella vielä illalla. Mutta pakkasta oli sinä vuonna jotain -20° ja nehän oli ihan umpijäässä. Pysyivät ehjänä, mutta jouduttiin sulattelemaan sitten takin sisällä niitä aika kauan. Sitten oli kyllä tarjolla kylmää, mutta hapotonta ja väljähtynyttä kaljaa. Kyllä niistäkin sen verran kännit saatiin, että vedin makkurit yhteen ojaan. Onneksi talon isäntä kävi herättelemässä.
Litran lasipullo alkaa kanssa jo ehkä olla sellainen asia, mitä kaikki juomaikäisetkään eivät enää muista?