Omat runot

  • 92 362
  • 567

Buster

Jäsen
Salamavaloihin Hollywoodin
Saapui kautta Japanin
Mies luontoa rakastavainen
Äänittäjien painajainen

Valkokankaalla näytti taidon
Lajin nimeltä aikidon
Kuin salama, nopea ja taitava
Pahan kukisti käsillään vaivatta

Poninhäntä ja peloton katse
äijistä tyhjeni kaapattu raide
Lainvartijana mahtoi olla pikkasen tanakka
Diktaattorien kumartelijana myöskin melkosen hanakka

Naisille häröilevä blues-musisoija
Stuntteja käyttävä filosofoija
Suorien dvd-julkaisujen legendalle
Runo omistettu Steven Seagalille
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Joskus ysärillä pienessä maistissa neljän kamun kanssa päätettiin tehdä runo.
 

Liitteet

  • 15123468_10154448699504667_8811913203065269645_o.jpg
    15123468_10154448699504667_8811913203065269645_o.jpg
    246,8 KB · kertaa luettu: 90
  • 15068896_10154448699409667_7908170838509482889_o.jpg
    15068896_10154448699409667_7908170838509482889_o.jpg
    233,7 KB · kertaa luettu: 94

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Eilen ja tänään vielä muokattuja lyhyitä runojani:

Toivo

Ällös poika itke,
suru pois heitä,
jo parempaan päin,
menee elämä tää

Tarkoituksen löytäminen

Ken tahtoo nauttia,
sen mahtaa löytää,
elämästään kun,
tekee niitä asioita,
joista pitää

Matkamies

Matkaan jo käy,
sinä vaeltaja,
ei reissu edisty,
jos paikoilleen vaan jäät

Metsän valtias

Tähtitaivaan alla,
kulkee eläin ylhä,
sen askel on uljas,
metsän kuningas se on

Luonnonkulku

Tanner jo tömisee,
eläinjoukko taivaltaa,
kohti ravitsevempia maita,
taas kulku suuntautuu
 
Suosikkijoukkue
HC TPS Fanclub Koistinen-Vallin-Kivi
Lasinen lapsuus

Vaikea ja arka aihe, tarkoitus saada vielä verseet miten vanhempien juominen vaikutti nuorena/teininä sekä mikä on tämän hetken tilanne.

Meil juotii arjet ja pyhät
Jätti arvet ja syväl
Isoveljel sen takii terapian tarvetta yhä
Lama vuosia
Raha huolia
Koko lapsuus vanhemmat pahast kuosissa
Äiti koitti apuu välil saada
Ja sitä kävi saamas
Ku muita holisteja näki AaAas
Isä sen sijaan haki apua tuopista
Aamusta asti pelkkää krapula juomista
Perus arkea ku säädetään pää jääs
Lapset keskenään jätetään häärää
Joutuu niin paljon näkemään väärää
Lasinen lapsuus voi sitä häpeän määrää
 

Duke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Oulun Kärpät, ManU, AC Oulu
Kehystän sinut
Älä kysy miksi.
Siihen on syynsä.
Nostan sinut seinälle television yläpuolelle.
Älä kysy miksi!
Siihen on syynsä.
Siihen Resnais'n julisteen viereen.
Älä liiku,
ettei illuusio säry.

Rakkauden pelotevaikutus ei ole koskaan toiminut, vaan se eskaloi.
Haluan katsella sinua vielä, kun kanavat peittyvät lumisateeseen

Rakkaus räjähtää muodostaen varjon sienestä taivaalle.
Haluan katsella sinua vielä, kun luinen pallo valuttaa maitonsa sinun valkealle pinnallesi

Rakkaus polttaa jättäen vain varjon maahan niistä, jotka siinä joskus olivat.
Haluan katsella sinua vielä, kun torakat tulevat vaatimaan omaansa

Rakkauden lyhyt historia haihtuu tuuleen eikä enää ole.
Haluan katsella sinua vielä, kun olet varjona kehyksissä

Haluan katsella sinua vielä, kun et enää ole
 

Duke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Oulun Kärpät, ManU, AC Oulu
Hyvää huomenta haikulla:

Ukraina itkee
Ovechkin teki maalin
Lasten ystävä
 
Suosikkijoukkue
in Sami we trust
Tinder-seikkailut sai kirjottamaan pienen runon pitkästä aikaa

Miten ois, läheks mun kaa
Ihan vaik kahvittelee vaa
Like sun suuntaas luikahti
Lovee jos saan toisen takasi
Ainaki annoit syyn runoilla taas
 
Suosikkijoukkue
HC TPS Fanclub Koistinen-Vallin-Kivi
Tämmönen raapustus tähän väliin. Kymppilinjan biisiin osuu jotku rivit.





Tuntuu niin oudolt ja kaukaselta
Ku löyty pelkkää makaronia lautaselta
Pikkupoikan sitä himas itki
Kun vanhemmat brenkkua kitaan litki
Himas ei puhuttu vaa riideltiin
Ja opin mun tunteita piileksii
Ajatukset oli sillon hyvin tummii
Mut jotenki niistäki ajoista vaa yli tultii
Oli se elämä sillon niin erikoista
Salailuun ja häpeään meni voimat
Luulin et on mun vahva puoli
Ku en ikinä muitten apuja vastaan huoli
Usko kortil, aika vaikeet välil
Eikä löydy sanoi mitä kaikkee näki
Vuosia meni ja sen tajus vasta
Et lasinen koti teki alust raskaan

Broidil alko pettämää yläkerta
Ku holi vanhemmille kun pyhää verta
Veli alko hautomaa itsemurhaa
Sanos elämä on ilman iloo ja vitsei turhaa
Onneksi raiteilta apuu soitti
Puoli vuotta suljetulla latuu valoitti
Perhees se tungettiin maton alle
Käyttöö pois silmistä ja mielestä sanonnalle
Tuntu et se oli vaa tärkee unohtaa
Eikä siitä puhuttu sen jälkee koskaa
Terve mieli terveen asunnon vaatii
Ja onneksi veli kupittaalla kuntoon saatiin
Polku täynnä kivii ja sata kuoppaa
Enkä oikee ihmisiin osaa luottaa
Pitkä matka tultu kaiken yli tänne
Ja elämästä täysillä nauttia yritämme

Vanhempien juominen rankkaa henkisesti
Enkä oikee edes tiiä miten sen sit kestin
Välit kuntoon pitäis antaa saumaa
Ku en jaksais loputtomiin asti kantaa kaunaa
Jotenki vaa väsyny enää ketään syyttää
Ottanu vaa pikkusen etäisyyttä
Jo pienenä opin ettei saa nolata sukuu
Eikä näistä sen takii osata puhuu
Aina vaa salattu ja vähätelty
Nii paljon voimia tähän menny
Koti ei tuntunut kodilt koskaan meitsil
Enkä usko et välit tulee ikinä normaaleiksi
Ku muuri meidän välil vaan jaksaa kasvaa
Mutta vastarannal jo kastan varpaan
Ja kun korkki menee kiinni mä kotiin kuljen
Sitä päivää odotellessa mä ovii suljen
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Rimmavimma

Tyhjää täynnä monen on haavi,
selkiäänsäkään ei kukaan kai raavi.
Kylppärissä suuri, sininen on saavi,
siinä polskii iloinen vaavi,
Pikkarainen, Veeti Johannes Taavi.
Ilosta veisaa koko konklaavi,
saarnallaan heille toivon toi paavi.

Kaukana kaikesta olimme siellä,
mutkaisella, kuoppaisella tiellä
Tuo tie oli päällystetty piellä,
urakoitu, kostutettu miesten hiellä.
Vaikka sopimusehtoja kukaan ei kiellä,
ei niitä suinkaan helppo ollut niellä.
Ei tätäkään kaikki runoksi miellä.
 
Suosikkijoukkue
in Sami we trust
2-0 kolmanteen lähettiin
Pelirohkeus koppiin jätettiin
Tappara takaa tuli
Niin se voitto suli
Tarinan opetus?
Fanita Pelsua
Ja taattu on vitutus
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Oodi kick-bannatuille

Valta, sekö meitä turmelee
Oi, katsos kun se hiiviskelee
Ihanteet murskaa, maanittelee
On nootti punainen, me tiedämme sen
Väri veren, liekö lopullinen
Mik´ keskustelon lopettaa
Riitapukarit ehkä rauhoittaa
Mut vaadit sa oikeutta
Ja viestin vielä viimeisen
Kirjoittaos tahdot, vaikka poistumisen
vaara leijuu pääsi päällä
Koht´ et enää vaikuta sa täällä.
Oli uras palstalla lyhyt, kiihkeä
Et modejen mielestä ollut sa viehkeä
Sa liikaa painit, hiihdit suuntaan väärään
Sulle runon kirjoitan, aamusta häärään
Lauluissamme sua muistellaan
Ja tilannehuoneessa päätä puistellaan
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Seppo näkee kemikaalivanan

"On tässä aamussa yksi hyvä puoli", Seppo tuumasi.
"Toimii suoli", ja pyhäkenkiään lankkasi.
Oli keli kirkas, aurinkoinen ja huomenna luvassa toinen samanmoinen.
"Tämä kai sitä kesää on nyt. En ole edes väsynyt."
Vaikka vaivaa on monenlaista, niin päivä, päivä vaan paista!
Seppo lintuemollekin virkkasi: "Tämä on myös sinun kotisi."
Elettiin siis alkukesää ja räystäälle tehtiin uutta pesää.
"Tämäkin elämän ihme on tullut mun tiluksille."
Seppo huokaisi syvään tyytyväisenä kaikkeen hyvään.

Katse etsi taivaanrajaa. Siellä jokin veteli valkeata vanaa.
Oli kone kovassa vauhdissa, varmaan tuhat kilsaa tunnissa.
Hetkessä katosi se horisonttiin ja tuskin tuli kenenkään tonttiin.
"On mulla kaikkeen sietoa ja vaikkei vanoista tietoa, niin ei haittaa.
Kai ne tietää mitä minnekin laittaa."
Moni kyllä näkemystään tyrkyttää varmana siitä, että myrkyttää:

"Kyseessä on salaliitto. Ei onnistu enää karjalla siitto.
Ei synny kylään lapsia ja puolet jo melkein harmaahapsia.
Myrkkyjä lastataan laivoihin. Sitten niillä vaikutetaan aivoihin.
Ei erota enää kylähullua toisesta. Ei hyötyeläintä loisesta."


Seppo on hiljaa tuolissaan, eikä ole huolissaan.
Mutta mietityttää, senhän myöntää, ja paha ajatusta on poiskaan työntää.
Sillä jälleen aamukahdeksalta starttaa bussi asemalta.
Tai ei se asemasta mene. Ryteikkö, lahonnut soutuvene.
Mutta osaa sinne suunnistaa, ne ketkä uuden elämän aloittaa.
Nuoret lähtee ja palvelut, ei auta enää taistelut.
Ei auta vaikka kuinka manaa, kun pakoputkesta puskee vanaa.​
 
Viimeksi muokattu:

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Tommy Tabermanin tapaan..

Herääminen

Heräsin reisiesi sisäpinnalta.
Olit siinä. Kaikkinesi.
Tartuin kiinni köynnöksiisi, koska en halunnut pudota.
Jokainen hetki poissa sinusta olisi kuin halla sillä aamukasteen hukuttamalla pellolla,
jossa katsoin sisällesi ensi kerran.
Ihollasi näkyy elämä. Se elämä, jota niin väsymättä janoan.
Olen tuskin edes mies, mutta saanhan silti johtaa joukkojasi edestä.
Mutta sinä et herännyt.
Olit kylmä.
Kohta pakastimen kansi sulkeutuu.
Se erottaa meidät.
Kunnes taas tapaamme.
Kunnes on taas kesä.​
 

Baikonur

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sattumanvaraista

Renkaiden riekaleita
moottoritien laitamilla
auringon kuivattamia tuhanteen kertaan
yliajettuja länttejä
joista höyhenet eivät enää erotu,
hyönteisiä jotka räiskyvät tuulilasiin
sappinesteviiruina tai veriysköspyrstötähtinä.
Sanelen tätä ja ajan ja ajatus hirvestä
nostaa jalkaani kaasupolkimelta
vaisto siirtää katsetta sivuille ja eteen
niin kauas kuin äärimmilleen pinnisteltyä
näkökenttää riittää.
Käytiin ihmettelemässä
puolen metrin mittaista moottoripyörää
poliisilaitoksen takapihalla
ja puheet velloivat pitkin katuja
moneksi eri tarinaksi.
Lehtiroskiksen takana poltettiin savut
moottoripyörä täytti mielen ja savu alkoi huimata,
se pyöri ohimoiden väliä aikansa ja hellitti otteensa
kuin tarinat jotka levittivät näkymättömät siipensä
ja lensivät ihmisten päiden sisälle.
Sanelen tätä ja ajan ja aika kulkee pään läpi
sattumanvaraisessa järjestyksessä
kuin renkaiden riekaleet
moottoritien laitamilla.



*



Tie halkaisee pellot
auto vetää perässään pölyistä vanaa.

Kuinka paljon vuodet ovat sovittaneet
sitä ei tiedä vielä kukaan.



*



Tuuli tuo sanoja suuhun
jäätyneet lätäköt murenevat allani
kuin öiset näyteikkunat.

Muistelen itseni hetkeksi pois
huuruisen puiston halki
vuosien päähän.

Miten jälkemme ilmestyivät
joen varrelle,
miten sormet lomittuivat toisiinsa.

Miten vähän puhuimme
turhia lupaamatta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös