Omat runot

[Breeze Harbour]

2-0 kolmanteen lähettiin
Pelirohkeus koppiin jätettiin
Tappara takaa tuli
Niin se voitto suli
Tarinan opetus?
Fanita Pelsua
Ja taattu on vitutus

 

[Individual]

Oodi kick-bannatuille

Valta, sekö meitä turmelee
Oi, katsos kun se hiiviskelee
Ihanteet murskaa, maanittelee
On nootti punainen, me tiedämme sen
Väri veren, liekö lopullinen
Mik´ keskustelon lopettaa
Riitapukarit ehkä rauhoittaa
Mut vaadit sa oikeutta
Ja viestin vielä viimeisen
Kirjoittaos tahdot, vaikka poistumisen
vaara leijuu pääsi päällä
Koht´ et enää vaikuta sa täällä.
Oli uras palstalla lyhyt, kiihkeä
Et modejen mielestä ollut sa viehkeä
Sa liikaa painit, hiihdit suuntaan väärään
Sulle runon kirjoitan, aamusta häärään
Lauluissamme sua muistellaan
Ja tilannehuoneessa päätä puistellaan

 

[Individual]

Seppo näkee kemikaalivanan

"On tässä aamussa yksi hyvä puoli", Seppo tuumasi.
"Toimii suoli", ja pyhäkenkiään lankkasi.
Oli keli kirkas, aurinkoinen ja huomenna luvassa toinen samanmoinen.
"Tämä kai sitä kesää on nyt. En ole edes väsynyt."
Vaikka vaivaa on monenlaista, niin päivä, päivä vaan paista!
Seppo lintuemollekin virkkasi: "Tämä on myös sinun kotisi."
Elettiin siis alkukesää ja räystäälle tehtiin uutta pesää.
"Tämäkin elämän ihme on tullut mun tiluksille."
Seppo huokaisi syvään tyytyväisenä kaikkeen hyvään.

Katse etsi taivaanrajaa. Siellä jokin veteli valkeata vanaa.
Oli kone kovassa vauhdissa, varmaan tuhat kilsaa tunnissa.
Hetkessä katosi se horisonttiin ja tuskin tuli kenenkään tonttiin.
"On mulla kaikkeen sietoa ja vaikkei vanoista tietoa, niin ei haittaa.
Kai ne tietää mitä minnekin laittaa."
Moni kyllä näkemystään tyrkyttää varmana siitä, että myrkyttää:

"Kyseessä on salaliitto. Ei onnistu enää karjalla siitto.
Ei synny kylään lapsia ja puolet jo melkein harmaahapsia.
Myrkkyjä lastataan laivoihin. Sitten niillä vaikutetaan aivoihin.
Ei erota enää kylähullua toisesta. Ei hyötyeläintä loisesta."

Seppo on hiljaa tuolissaan, eikä ole huolissaan.
Mutta mietityttää, senhän myöntää, ja paha ajatusta on poiskaan työntää.
Sillä jälleen aamukahdeksalta starttaa bussi asemalta.
Tai ei se asemasta mene. Ryteikkö, lahonnut soutuvene.
Mutta osaa sinne suunnistaa, ne ketkä uuden elämän aloittaa.
Nuoret lähtee ja palvelut, ei auta enää taistelut.
Ei auta vaikka kuinka manaa, kun pakoputkesta puskee vanaa.​