Omat runot

[Hera80]

En näe silmiäsi,
en niiden loistoa ja kirkkautta.
En näe suloisia huuliasi,
en lainehtivia hiuksiasi,
enkä terhakoita rintojasi.

En näe niitä sen takia,
että olisit kaukana tai poissa,
vaan siksi, että olen väsynyt
ja silmäni ovat kiinni.

 

[teroz]

Spaghetti,
Bolognese
Mamma,
Mia
Kilju,
Hiiva
Ranta-Aho,
Viiva.

 

[Breeze Harbour]

To build new bridges
Sometimes you need to
Burn some old bonds

Some things belong
In your past and you
Should learn to let go

 

[Evil]

Päin vittua män
jälleen kerran
yritys ottaa kontaktia
bondata
saada
ajatus läpi, missä tuskin on
muuta kuin kokemusta, viisautta tuskin

Kaikkeni tein
yritin päästä läpi
lapiot, tuurat, vitun kuokat ja vesurit
ota vastaan kuuntele
saatana
isäsi on käynyt nämä läpi
vittu minäkin olen joskus ollut viisitoistavuotias poika

Ei se usko
jokainen joutuu
tekemään omat virheensä

 

[vastaantulija]

Olipa kerran pikkuinen paska
Tunnettiin laajasti nimellä Jaska
Kotoisin sieltä min' aurinko ei paista
Auringos' alkaiskin helposti haista

Viettänyt aikaansa paljon on pytys
Veteen haudattun' yhdessä mytys
Hipiältänsä hän on hyvin ruskee
Raskas ol' äitinsä maailmaan puskee

Kaverinsa parhain on keltainen neste
Väri ei ole heidän suhteensa este
Korkeintaan häiritsee kiinteyden puute
Mut tärkee on hälle tää kyseinen uute

Koskaan ei tiedä kuin paljon on aikaa
Elämme hetkes mi' täynnä on taikaa
Hentoinen käsi kun ojentuu vetään
Posliinin suussa ei näy enää ketään

 

[Everton]

haiku maanantain
kaiho viikonvaihteeseen
arki nyt on taas

 

[Breeze Harbour]

Kaksi ensimmäistä säkeistöä pitkästä runosta jonka kirjoitin maanantai-iltana

Patience is the key
To understanding
What lies ahead
For you and me

Behind the door
There's a mystery
A hidden message
That's still unseen

Loput pysyköön salassa kuten sanoituksetkin myötäilevät.

 

[Breeze Harbour]

Jos hengitetään vain syvään
Ja istutaan hetki paikoillaan
On meillä silloin mahdollisuuus
Olla läsnä hetkessä ja kuunnella
Ottaa vastaan jälleen päivä uus

 

[Breeze Harbour]

Kaksi yötä sitten...

Past is here to remind us
Mistakes were once made
They didn't make us weak
They taught us how to stay

 

[Malkkinen]

Yski. Yski. Nyt yskittää, öhöhöhöh.
Viski. Viski. Alkaako välittää...
Viski yskittää, sen verran että yksi viskittää ja viski yskittää.
Ja kukkuluuruu sitten morjens.

 

[vastaantulija]

Matami tuhti,
Vähissä puhti,
Tulee tuolta,
Herättää huolta

Syönyt liikaa,
Huonoa siikaa,
Kauppaan tähän,
Sisään vähän

Käytävällä lyllertää,
Mahassa myllertää,
Seinän viereen,
Käy hän lepään

 

[Individual]

"En mene koskaan Launosen jumppaan
Kylmä tuli
Kiitos moi"

Ei oo kyl oma, mutta Fakta Homma-elokuvasta.

Mutta sitten oma:

Jäälle lensi järjestyksessä: oluttölkki, sylki, pääsylippu, kannatuslippu
Vain sadasosasekunnin oli ajatus muualla: kesälomassa, mökillä, laiturilla, auringossa, yksin
Tänä aikana tapahtui jotain: Missasin kolme senttiä jäätä, en tunnistanut paitsiota, en luistimen asentoa
Siitä seurasi: Maali, voitto, paras seitsemästä, ratkaisu, protestointi, huuto, varusteiden lento jäälle
Olin: Hävinneiden ympäröimänä, taas lensi sylki, minut haluttiin...
Seuraavana päivänä kotona: Puhelin soi, minut haluttiin tappaa
Mitä sen jälkeen: Kai sinne mökille

 

[Ikuri]

Katsoin Hurricanes - Rangers 3. matsin koosteen:

Samilla aikaa miettii omaa siirtoo,
teränkäyttöö, Dufvan tussin piirtoo.
Laituri kiitää - vauhtia se satanen.
Eipä kestänyt kyydissä ees Vatanen.

Sieltähän se tuli -
Kaapon unelma näin elokuussa suli.
Jäi saavutukset tasoon Elorannan Kuli,
Sebu painoi maaleja hymy suus.

 

[Breeze Harbour]

Ajattelin jakaa tähänkin ketjuun pitkästä aikaa jotain mitä olen duunaillut hiljattain, edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt tovi. Tässä nyt osa runoa jonka näppäilin kännykälläni yön tunteina muutama vuorokausi takaperin taivaan salamoidessa.

As time goes on, we may once know
The magic behind summer afterglow
And as our trust grows, we will learn
To be calm even when the Sun burns
We'll learn to forgive even when it hurts

I have once sunk below the ocean surface
Just to show the world I have a purpose
I have tried to prove my worth to someone
To find hope where there was no sunlight


Ja perään vielä palanen toisesta joka syntyi spontaanisti dösässä istuessa joskus alkukuusta.


Your silence, it stings
Much like a scorpion
And I guess that mine
Poisoned our revived
Bond like a cut wound

And just like a trend
Ignorance became
Your brand new friend

 

[Baikonur]

Taisin käsittää kaiken väärin:
pakenin hiljaisuuteen
josta ei ollut lohduksi
ennemmin lapioksi väsyneisiin käsiin
kuun langettamassa valokeilassa
maa on liittoutunut jään kanssa
se ei kiven kovuudelle juurikaan häviä.

Mitä pidetään luovuttamisena
sitäkö että jättää lapion oman onnensa nojaan
tai että karttaa kovaa maata,
jonka kaivamisesta
ei mitään hyvää seuraa.

 

[Iisoppi]

Kun hiipui hetki
Tuli pimeys
Se valaisi kaiken
Avasi arkun
Jossa oli salaisuus
Jonkin alku oli
Jotain hyvää tuli
Valkeus avautui
Tuli valo
Ja totuus
Tietoisuus avautui
Oli hyvä
Kaikki

 

[Breeze Harbour]

Hei kaunis huominen
Valaise meille elon tie
Viitoita oikea suunta
Johon tää labyrintti vie

Elämä on kaunis hetki
Vie purjeeni kohti kotia
Tämä unohtumaton retki
Anna mun aina muistaa

 

[Breeze Harbour]

Uusi kuu
Täysi mysteeri
Täysikuu
Uusi kuukausi

Yksi lehti
Puusta putoaa
Toinen lehti
Elämässä aukeaa

Askel kohti
Tuntematonta
Edessäni näen
Salamoita

Välkehtivä
Keltainen valo
Liekehtivä
Elämänjano

Väreillään se
Maan tän täyttää
Uudet tuulet
Suunnan näyttää

@Punamusta melkonen ajoitus. Painettiin enteriä lähes samaan aikaan!

 

[Breeze Harbour]

Ajattelin omistaa vielä yhden runon @Punamusta lle. Emme tule häntä enää mitä ilmeisimmin tällä palstalla näkemään, mutta oli Puniksesta mitä mieltä tahansa, hän ehti muutamassa vuodessa jättää lähtemättömän jälkensä tälle palstalle. Tulen muistamaan hänet lahjakkaana kirjoittajana, jonka ajatuksia oli mielenkiintoista lukea. Harmi että asiat menivät niin kuin menivät. Aina ei vain voi mitään ja toivon että löydät suuntasi ja kutsumuksesi elämässä palstan jälkeen. Kiitos kaikesta!

Hulmuava tukka
Kuiskaus tuulen
Vaikka sä lähdit
Yhä sut kuulen

Muistojen jälki
Vietetyt hetket
Ikävöiden muistan
Kaikki ne retket

Vuosien renkaat
Aikansa kutakin
Kenties uutta sä
Kaipasit jotakin

Hiljainen toiveeni
Pidäthän huolta
Itsestäs kuten mä
Pidin sun puolta

Nyt kaikuu kiitos
Ja aika hyvästien
Päätit sä oikein
Onnea matkaan
Toivon hymyillen

Kiitos kontribuutiostasi palstalle Punis! Toivon edelleen tapaavani jätkän. Ehkä sitten jäähallilla, kenties joskus paljon myöhemmin. Kuitenkin, niin paljon kun sait kritiikkiä ja huutia niskaasi, teit myös jotain mihin moni 19-vuotias ei uskaltaisi. Avasit suusi ja ehkä samalla jonkun silmät. Kiitos!

Edit: sait näköjään vielä juuri ennen lähtöäsi 100 runoa täyteen tässä ketjussa. Komea luku johon on mainio lopettaa.

 

[Breeze Harbour]

Ettei Puniksen tarvisi taaskaan pitää yksikseen tätä runoketjua pystyssä, niin ajattelin että voisi itsekin jakaa melkein kuukauden tauon jälkeen taas jotain.

Ei siinä että tossa mun uudessa runotuotannossa mitään vikaan olisi, mulla on vaan sydämen pohjassa vahva tunne siitä, että haluan toistaiseksi pitää kyseiset runot vielä omina pikku salaisuuksinani. Tosi monihan niistä käsittelee erästä vasta viime aikoina tärkeäksi kasvanutta ihmistä... Mutta kuten sanottu, ehkä noidenkin runojen aika tässä ketjussa koittaa joskus myöhemmin, ei kuitenkaan nyt.

Tämän kirjoitin noin vuosi sitten heti seuraavana päivänä minun ja silloin vielä tulevan työihastukseni ensitapaamisen jälkeen. Rehellisesti en varmaan pystyisi laittamaan tätä tänne julkisena, ellen olisi käsitellyt kaikkea sitä kipua ja surua läpi, josta ei näitä riimejä tehdessä ollut vielä tietoakaan.


14.9.2019
I saw stars when she smiled

I met a girl today
One who gave me
A reason to write again
I felt so happy when
I saw her beautiful smile
Oh if only I could've stayed
In that moment for a little while

I know I barely know you
But connections were never about time
Were they
All that matters is I felt you here
Somewhere within my heart
Which makes it difficult
To now watch you from afar
All I know is
Today you were the light in my dark

 

[Breeze Harbour]

Laitanpas sittenkin ihan pienen palasen siitä mitä olen kirjoitellut tasan 365 päivää myöhemmin tuon edellisen runon jälkeen, eli 14.9. viime kuussa, tietysti täysin eri henkilöstä. Tyylillisesti näiden kahden kirjoituksen välillä on aika selkeä kontrasti. Tätä tehdessä käytin todella paljon symboliikkaa, mielikuvitusta ja myös aikaa.

Our words in rhythm
Flowers and bees
Your name on my lips
Sweet like cheese

And if you are the forest
Then I could be the trees
Keep you safe and warm
So even when it's colder
Your colors won't freeze

 

[Iisoppi]

Elin kerran
Jossain unelmassa
Se särkyi
Petyin
Ehkä kuolin
Sisältä

Heräsin
Näin maailman
Uudessa valossa
Ehkä elin
En kuollutkaan
Olin olemassa

Hyvä niin

 

[Breeze Harbour]

Huomenna se alkaa, on tullut kannatusrunon aika...

Huominen ilta
Päättyvä odotus
Kansa ryntää jo hallille
Erätaukolihis ja jonotus

Perjantai-ilta Lahes
Laschin odotettu paluu
Jos väris on turkoosi
Tätä missata et sä haluu

Kiekko lyödään jäähän
Ja paine Sportin päähän
Summeri vihdoin soittaa
Kun Pelsu tyylillä voittaa

Vihaajilla tapana vihata
Meitä jumboksi veikata
Mä sille vain hymyilen
Uutta kautta venaillen

Tässä teille varoitus;
Turkoosi tulee lujaa
Halusitte tai ette niin
Teil ei oo sillon kivaa


PELICANS!

 

[vastaantulija]

Oli kerran Heikki
Vehkeellänsä leikki
Haavan siihen raapas
Kiihokkeenaan saapas

Heikin tunsi kaikki
Kylään tuli Maikki
Tarvittu ei jarruu
Laastaroituu parruu

Kasvoi täyteen tuumaan
Uppos koloon kuumaan
Lemmen kiima kasvoi
Tarvittu ei rasvoi

Hetken päästä Heikki heräs
Itsetunnon rippeet keräs
Munankarvat sheivas
Itsensä uneen veivas

 

[Breeze Harbour]

Tää ei itseasiassa ole edes se runo jonka lupasin äsken yöketjussa kirjoittaa, mun pääkielihän on muutenkin englanti. Kunhan aloin kelaamaan miten hajalla olin tammikuussa ja tein sillä sanoja.

Kääntyvä lehti
Kuin veitsi haavassa
Harhainen retki
Ja iltakävely laavassa

Satuttava satu
Kipinöivä kipu
Mun täytyy itkeä
Muuten ei tää lopu

Haavan lehti
Haavoittunut sydän
Olen niin rikki
En muista miksi elän

Mulla oli sanat
Sulla oli luodit
Kun arkkuni avasin
Sä pistoolin latasit

Tää todellisuus sattuu
Seinät ympärillä kaatuu
Luulin et tää oli rakkautta
Ei rakkaus ole murhaaja

Hukutin mun suunnan
Ja hukuin samalla itse
Jos leikkii tulivuorella
Palaa silloin itsekin