Mielestäni yliarvostat rajusti maajoukkuetoiminnassa aiemmin olemista. Pitääkö osata vitsailla Jutin kanssa että mahtuu remmiin?
Kyllä, juuri näin. Tai tarkemmin sanottuna Jutin kanssa vitsailu ei ole olennaista, mutta aiempi maajoukkuetoiminta on erittäin oleellista, ellei sitten tosiaan ole niin kovan tason (NHL-)tähti, että pelaaja on järkevää ottaa mukaan olympialaisiin, vaikka maajoukkue-esiintymisiä ei ole ennestään.
Miksikö näin? Siksi, että joukkueen pitää olla olympialaisiin saavuttaessa mahdollisimman hyvin roolitettu ja pelisysteemin - tarkemmin ottaen maajoukkuesysteemin - pitää olla tiedossa saman tien. Ei ole aikaa tai mahdollisuuksia ajaa systeemeihin sisään ns. kakkoskorin pelaajia, koska joukkue vetää kutakuinkin yhdet jääharjoitukset ennen turnauksen alkua ja se on siinä.
Ero on valtaisa verrattuna vaikkapa MM-kisoihin, jossa ensin leiritetään joukkuetta kaksi kuukautta ja sen jälkeen itse kisoissa pelataan seitsemän valmistavaa alkusarjan matsia, jonka jälkeen joukkueen täytyy olla iskukunnossa oikeastaan vasta kahdeksannessa pelissä eli kuolemanpelissä. MM-kisoissa on sama, vaikka olisi joku nigeriansuomalainen huippulahjakkuus Cuchullah M'Belekut, joka ei olisi ikinä Suomessa käynyt ennen leiritystä, sillä parin kuukauden leirityksellä maajoukkuesysteemit avautuisivat. Olympiakoneeseen M'Belekut olisi kuitenkin riskivalinta ja jokerikortti.
Olympialaisissa Suomella on aikaa tasan kaksi alkulohkon peliä eli peräkkäisten päivien pelit Itävaltaa ja Norjaa vastaan 13-14.2. pistää joukkue täysin valmiiseen ruotuun. Tämän jälkeen edessä onkin lohkon huipennus eli matsi Kanadaa vastaan. Tämän ottelun jälkeen Suomen turnaus on jo katkolla seuraavassa kuolemanpelissä, oli se sijoitusottelu tai puolivälierä.
Aikaa ei ole. Pelaajien on tiedettävä kuviot ja vaikka ne Jutinkin vitsit etukäteen, tai sitten pelaajien on oltava sen verran kovia tähtiä, että he pystyvät kertaheitolla sopeutumaan näihin kuvioihin ja tuomaan joukkueelle lisäarvoa.
Jos esim. Ville Leino pelaa kovan alkukauden ja on ns. liekeissä, niin hänet voi valita olympiajoukkueeseen ilman aiempia arvoturnauksia. Mutta jos joku NHL-kokoonpanon rajamailla pyörivä hyökkääjä ja arvoturnauksissa Suomea edustanut hyvän syksyn pelannut KHL-hyökkääjä ovat vastakkain, niin KHL-pelaaja on vahvoilla koska turnaus pelataan Venäjällä ja isossa kaukalossa. Aikaa isoon kaukaloon totutteluun ei ns. rivipelaajilla ole, isojen tähtien kohdalla on vain toivottava, että pari ekaa peliä riittävät tuomaan tuntuman takaisin.
Aika kovia vaatimuksia, että mahtuakseen Suomen olympiajoukkueen pakistoon pitää olla NHL-joukkueen neljän eniten pelaavan pakin joukossa ellei ole kokemusta Jutin juttujen kuuntelusta. Samoin paikka vähintään kakkosketjusta olisi hyökkääjän napattava.
Kyllä, näin on. Juuri siitä syystä mitä äsken kirjoitin, eli olympiatiimiin ei tulla harjoittelemaan maajoukkueen pelitapoja ja -taktiikoita. Tämän "harjoittelun" voi suorittaa vaikkapa MM-kisoissa. Jos joku KHL:n ns. tähtipelaaja on MM-kisoissa ollut, niin hän on siinä tapauksessa perillä maajoukkueen pelisysteemistä ja toimintatavoista, ja on järkevämpi valinta joukkueeseen kuin NHL:n ns. jämähyökkääjä, AHL-pelureista puhumattakaan. Koskee myös pakkeja, tosin Suomen on pakkien tilanteen vuoksi luultavasti otettava olympiajoukkueeseenkin pelaajia, joilla ei muuten sinne mitään asiaa olisi.
Itse ajattelen niin että joukkueessen pitää ottaa sen valintahetkellä parhaat käytettävissä olevat pelaajat riippumatta iästä, kokemuksesta tai pelipaikasta oli se sitten NHL, AHL, KHL, SM-liiga tai Saksan divari. Ollakseen Suomen 7-8 parhaan pakin joukossa oleminen ei valittavasti vaadi sitä että pelaa top4 minuutteja NHL:ssä.
Pakkiasiassa olen samaa mieltä, valitettavasti tilanne on heikko ja syvyyttä puuttuu. Sen takia onkin todennäköistä, että olympialaisiin on otettava ne pakit mitkä NHL-jäiltä saadaan ja sen lisäksi KHL:n/Euroopan sarjojen sopivimmat pakit.
Eli sopivimmat rooleihinsa, eivät välttämättä pisteiden valossa "parhaat". Tästä syystä olympialaisissa nähdään paljon todennäköisemmin Lasse Kukkonen kuin vaikkapa Rasmus Ristolainen. Tämä johtuu siitä, että Kukkonen pelaa täysin erilaista roolia puolustuksessa kuin mitä Ristolainen pelaisi.
AHL-pakit tulevat muutenkin kysymykseen vasta jos tapahtuu ikäviä loukkaantumisia ja poisjääntejä, silloin on kyse lähinnä hätäpaikkauksista. Jos turnaus pelattaisiin P-Amerikassa pienessä kaukalossa, niin silloin AHL-tähtipakki voisi olla rajatapauksien kohdalla järkevämpi valinta kuin KHL:n rivipakki, mutta isossa kaukalossa venäjänmaalla KHL-puolustaja on luontevampi valinta kuin farmiliigoissa P-Amerikassa pelannut puolustaja.
MM-kisat ovat Eurooppalaisen kiekkokauden päätös ja näiden kavereiden osallistuminen niihin hömppäkisoihin on erittäin epävarmaa. Lisäksi mitä varten Vatasen pitäisi antaa näyttöjä? Hän on jo nyt Suomen top5 puolustaja.
Vatasen kohdalla ilmaisin itseäni epäselvästi, eli vaikka hänetkin MM-kisoissa keväällä näkisin mielelläni, niin Vatasen kohdalla näyttöjä ei minunkaan mielestäni tarvitse sen enempää antaa. Maajoukkuekuviot ovat jo tuttuja ja jos vain vakiopaikka NHL-kokoonpanossa tänä syksynä irtoaa, niin Vatanen valitaan varmasti olympiajoukkueeseenkin. Toivon ja uskon, että Vatanen vakiinnuttaa paikan Anaheimin puolustuksessa, Suomen olisi korkea aika saada NHL-jäille nuori puolustaja hyviin asemiin.
Mitä muihin ns. nuoriin lupauksiin tulee, niin MM-kisat ovat ne paikka, jossa nuorten pelaajien kuuluu antaa näyttöjä maajoukkueessa. Kyse on paitsi tottumisesta maajoukkueen toimintatapoihin ja pelitapoihin, myös niinkin epämuodikkaan asian kuin isänmaallisuuden ja sitoutuneisuuden mittaamisesta.
Jos pelaajaa ei Leijonien edustaminen edes nuorena kiinnosta, niin eipä sitten tarvitse myöhemminkään mukaan kysellä. Suomen pelitapahan edellyttää sitoutunutta joukkuepelaamista, vaihtopenkille ei kaivata mitään pepsipullojen korkkaajia surffailemaan ja pitämään omaa show'ta joukkuehengen kustannuksella. Onneksi tätä ongelmaa tuskin on vaikkapa Barkovin ja Ristolaisen kohdalla, innokkaastihan he ovat Suomea edustaneet juniorien kisoissakin ja ovat mallikelpoisen oloisia nuorukaisia.
Jos suomalaispelaajia sisältävällä NHL-joukkueella ei saumoja tappiin asti ole, niin toivon NHL-joukkueiden kauden pikaista päättymistä, jotta pelaajat vapautuvat tärkeämpiin tehtäviin kuten MM-kisoihin. Siinä mielessä on hyvä, että esim. Barkov pelaa heikohkossa Floridassa, koska hän voi parhaimmillaan päästä MM-kisoihin jo leiritysvaiheessa. Barkov olisi mielenkiintoista nähdä MM-kisoissa keväällä, jossa hänelle olisi varmasti tarjolla melko suuri rooli.
NHL-joukkueet ja NHL-kaudet ovat minulle merkityksettömiä sen suhteen, mikä joukkue kulloinkin pärjää tai voittaa, mutta tiukat ottelut maailman parhaita pelaajia vastaan kehittävät suomalaispelaajia ja valmistavat heitä jääkiekon arvoturnauksia varten.
Stanley Cup -voittajiksi toivon toki suomalaisia mahdollisimman paljon kahdesta syystä: ensinnäkin Stanley Cupin voittaminen kehittää voittamisen kykyä ja kovista otteluista selviämistä, ja toiseksi jokainen Stanley Cup -suomalaisvoittaja (varsinkin nuori sellainen) voi teoreettisesti yltää jonain päivänä Triple Gold -kerhoon voittamalla maajoukkueessa olympiakultaa ja MM-kultaa. Suomellahan ei näitä kerholaisia ole, Jere Lehtinen oli aika lähellä voittaessaan Stanley Cupin, MM-kullan ja pelatessaan olympiafinaalissa.
Nyt olisi olympialaisissa mahdollisuus tehdä Sotshin Ihme ja napata kultamitali, sen jälkeen sitten vain toivomaan esim. Mikko Koivulle ja Granlundille (tai Saku Koivulle) Stanley Cupia ja niin edelleen. Sitten saisi Suomikin muutaman Triple Gold -jäsenen, eikä pohjoismainen edustus tässä kerhossa jäisi ruotsalaisten varaan.