Nyt on siis pelattu viimeisetkin ottelut ennen olympialaisia ja on aikaa jakaa olympiapaikat.
Maalivahdit
Rask
Lehtonen
Niemi
Kolmikko on mielestäni hyvinkin selkeä, varsinkin kun Pekka Rinne on ollut loukkaantuneena. Suomen kassarit tulevat olemaan turnauksen parhaat ja jo pelkästään loistava maalivahti avaa Suomelle ovia aina loppuotteluun asti. Homma on täysin kenttäpelaajien käsissä. Jos Niemi ei suostu kolmosvahdin rooliin, soitetaan Vehaselle. Petri Vehanen on maailmanmestari ja edelleen erittäin kovassa kunnossa, joten vaikka loukkaantumisia sattuisi ja Vehasta
jouduttaisiin peluuttamaan niin en siltikään usko että homma maalivahteihin kaatuisi, vaikkakin pudotusta toki olisi Raskista tai Lehtosesta. Lehtonen aloittaa Norjaa vastaan, muuten Rask on aloittava.
Lopullinen kokoonpano Kanadaa vastaan
J.Jokinen-M.Koivu(C)-T.Ruutu
Salo-Timonen(A)
Filppula-O.Jokinen-Granlund
Kukkonen-Määttä
Korpikoski-S.Koivu(A)-Selänne
Vatanen-Väänänen
Komarov-Barkov-Bergenheim
(Kontiola)-(Lepistö)
Kokoonpanon ulkopuolella: Aaltonen, Salmela
Ensimmäisessä ketjussa roolit ovat selvät. Jussi Jokiselle on tarkoitus pelata paikkoja maalintekoon, kun samaan aikaan Tuomo Ruutu aiheuttaa yleistä hämmennystä maalilla. Mikko Koivu on edelleen Suomen johtava pelaaja (myös pisteiden valossa) ja jos Suomi haluaa menestyä se vaatii Suomen kapteenilta pisteiden lisäksi myös loistavaa kahdensuunnan pelaamista, sillä se ei riitä Suomelle jos ykköskenttä pelaa nolla-nollaa vaan Suomen ykkösen tulee olla parempia kun heitä vastaan pelaava kentällinen. Tämä on yksi Suomen suurimmista haasteista. Puolustuksessa tuttu pari Salo-Timonen.
Kakkosessa Filppula pelaa laitaa, mutta mielestäni voitaisiin turnauksen alussa kokeilla Norjaa ja Itävaltaa vastaan, että miten O.J suorituisi laidalla. Jos kokeilu on onnistunut voidaan Filppulaa peluuttaa keskellä. Epäilen tosin, että Olli Jokinen ei onnistuisi laidalla tarvittavalla tasolla ja täten Filppula
joudutaan siirtämään laidalle. Puolustuksessa pelaa loistavan syksyn pelannut Määttä. Pakkikaverina toimii Lasse Kukkonen joka pelaa kenties uransa parasta kiekkoa ja on aivan varmasti paremmassa formussa kun oli Vancouverissa 2010.
Kolmonen on oma henkilökohtainen suosikki. Selänne ja Korpikoski ovat nopeita kavereita ja pystyvät hyvällä luistelullaan saamaan vahinkoa aikaan vastustajan päädyssä. Laiturit pystyvät maalien tekoon ja kolmosketjussa varmistetaan myös ettei Selännettä peluuteta loppuun tasakentin vaan säästetään sinne missä häntä tarvitaan, ylivoimalla. Sakun kanssa on varmasti turvallista pelata ja puolustaminen ei ole myöskään tälle kentälle ongelma, kun Korpikosken hyvä kahdensuunnan peli tiedetään. Tässä ketjussa on kaikkea maalinteko potentiaalia, vääntövoimaa kulmiin, luistelunopeutta ja fiksua pelaamista omiin. Puolustuksessa Vatanen tuo myös oman luistelunsa mukaan ja Vatanenkin on tärkeimmillään ylivoimalla ei tasakentin. Väänänen on Suomen ainoa stay-at-home puolustaja joka pystyy tekemään Suomen maalinedustan ikäväksi paikaksi jopa maailmantähdille.
Nelonen rakennetaan Barkovin ja Bergenheimin ympärille. Barkov pelaa aina puolustus ensin mentaliteetilla joka sopii neloseen loistavasti. Bergenheim ja Komarov tuovat nopeutta tähän kentälliseen ja Bergenheim on vielä pelannut tiukoissa paikoissa (NHL:n pudotuspelit) todella hyvin joten siihen luotetaan nyttenkin. Komarov on taas Moskovan Dynamon johtava pelaaja, ja silloin kun ollaan KHL:n aivan kärkikastiin kuuluvan joukkueen johtavia pelaajia, ei voi olla kyseessä huono pelaaja. Komarov on myös voittanut Gagarin cupin sekä maailmanmestaruuden, en pidä tätä täytenä sattumana. Kontiola on ansainnut paikan joukkueessa ja on 13. hyökkääjä. Seitsemäs puolustaja on Lepistö monipuolisuutensa ansiosta. Virheherkkä mahdollisesti, mutta en keksi parempaakaan puolustajaa joka pystyisi pelaamaan sekä yli -että alivoimaa niin hyvin kuin Lepistö.
Salmela on monipuolisuutensa takia joukkueessa. Syö kiekkoa jos tarvetta, voittaa kaksinkamppailuja ja pystyy myös pelaamaan kiekon kanssa. Ei häviä liikkeessä vastustajille. Aaltonen taas pystyy liikkeellä aiheuttamaan isossa kaukalossa paljon vahinkoa.
YV:
J.Jokinen-M.Koivu-Selänne/(Aaltonen Norja pelissä)
Salo-Timonen
Filppula-O.Jokinen-Granlund
Vatanen-Määttä
Norjaa ja Itävaltaa vastaan kolme ylivoimaviisikolla:
Korpikoski-S.Koivu/(Kontiola Norja pelissä)-Barkov
Lepistö-Salmela
AV:
S.Koivu-Korpikoski
Kukkonen-Väänänen
M.Koivu-T.Ruutu
Salo-Timonen
Filppula-Komarov
Kukkonen-Väänänen
Itävaltaa ja Norjaa vastaan pelataan kahdeksalla puolustajalla, koska Norja ja Itävalta pitäisi hoitua ilman että Saloa tai Timosta peluutetaan loppuun. Eli siis puolustuksen osalta tasataan kuormaa. Hyökkäyksessä Saku ja Teemu huilaavat Norjaa vastaan pelattavan ottelun jolloin kokoonpanoon nousee Kontiola ja Aaltonen eli kolmonen olisi muodossa: Korpikoski-Kontiola-Aaltonen.