Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Olympiakisat 2014: Suomen maalivahdit

  • 153 006
  • 638
Tila
Viestiketju on suljettu.

Jakke76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Boston Bruins, Man United, Darts
Itseäni kiehtoo nämä eri molareiden tyylilliset erot.

Joka tapauksessa tällä osa-alueella Suomella on sen verran hyvin pullat uunissa, ettei ole huolta huomisesta. Tuskin kuitenkaan sellaista tilannetta tulee, että kaikki neljä supermiestä olisi yhtä aikaa estyneitä pelaamaan. No siinäkin tapauksessa takaa löytyy potentiaalisia "Niittymäkiä".

Tämä tyyliero on kanssa itseäni kiehtova asia. Toisaalta, onhan tylsää seurata maalivahtia joka luottaa vain ja ainoastaan kokoonsa ja torjuu rauhallisesti. Mutta kun se on yleensä todella tehokasta, niin voiko siitäkään sitten maalivahtia syyllistää.

Philadelphiassa pelatessaan Bobrovsky oli kyllä mielenkiintoinen seurattava. Lahjakkuutta oli mutta ilmeisesti mitään maalivahtivalmentajaa miehellä ei ollut ikinä nuoruudessaan ollut. Mutta kiekko tarttui niin mikäs siinä. Nyt miehessä näkyy se että on päässyt ammattimaiseen valmennukseen ja tyylikin on ehkä hieman rauhoittunut.

Niemi ja Rinne ovat toisiaan tietyllä tapaa lähellä tyyliltään. Kumpikaan ei ole täysin nykyajan standardien mukainen perhosmaalivahti, vaan luottavat myös reaktioihinsa ja liikkeeseensä. Näin torjunnoista tulee välillä todella näyttävän näköisiä.

Lehtonen ja Rask taas ovat puhtaita perhosvahteja. Rauhallisia, jään kautta pelaavia. Tekniikka on molemmilla lähes täydellisesti hallussa ja on todella miellyttävää seurata miten helppoa jäässä liikkuminen heille on. Ja molemmilla kädet toimivat myös todella hyvin.

Suomi ei tule maalivahteihin kaatumaan nyt eikä lähivuosinakaan, tällä saralla Suomella on asiat hyvin hallussa. Vielä kun olisi sama tilanne hyökkääjistössä ja varsinkin puolustuksessa.
 

Sambody

Jäsen
Montrealin tämän kauden menestys ei kyllä ollut Pricen ansiota. Siitä kertoo prosenttikin.(90.5 %)

Tuo trendi torjuntaprosentin tippumisessa on näkyvissä miltei jokaisen maalivahdin kohdalla, jonka joukkue päästää vähän laukauksia maalivahdille asti. Viiden vähiten runkosarjassa laukauksia maalia kohden päästäneen joukkueen ykkösmaalivahtien torjuntaprosentit Chicagon Corey Crawfordia lukuunottamatta oli luvalla sanoen heikot.

Corey Crawford 92,6
Brian Elliot 90,7
Carey Price 90,5
Jonathan Quick 90,2
Martin Brodeur 90,1

Ei tämä toki poista tosiasiaa etteikö Pricen kausi olisi parempikin voinut olla, mutta pelityylilliset erot joukkueiden välillä korreloi myös hyvin voimakkaasti maalivahdin torjuntaprosentteihin.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Eiköhän Tuukka Rask tuntuisi aika luontevalta valinnalta ykkösvahdiksi tällä hetkellä, sen verran kovassa vireessä mies on ollut. Kakkosvahdiksi sitten Niemi, Rinne, Lehtonen... ihan kuka vain.

Kolmosvahdin ottaisin Euroopasta ja valinta saisi tapahtua sekä riittävän pelitason (KHL-vahti mielellään, koska Venäjällä isossa kaukalossa pelataan) että ennen kaikkea pelihuumorin ja asenteen takia. Kolmosvahdin on asennoiduttava siihen, ettei hän pelaa sekuntiakaan ja silti tuettava joukkuetta.

Viimeksi kun Erkka oli olympiajoukkueen peräsimessä eli 2006, niin mukana oli yksi NHL-vahti ja kaksi vahtia Euroopasta (loukkaantumiset ja Havaijin lomat johtivat poisjäänteihin), joten menestykseen ei tarvita kolmea NHL-vahtia.
 
Eiköhän Tuukka Rask tuntuisi aika luontevalta valinnalta ykkösvahdiksi tällä hetkellä, sen verran kovassa vireessä mies on ollut. Kakkosvahdiksi sitten Niemi, Rinne, Lehtonen... ihan kuka vain.

Kolmosvahdin ottaisin Euroopasta ja valinta saisi tapahtua sekä riittävän pelitason (KHL-vahti mielellään, koska Venäjällä isossa kaukalossa pelataan) että ennen kaikkea pelihuumorin ja asenteen takia. Kolmosvahdin on asennoiduttava siihen, ettei hän pelaa sekuntiakaan ja silti tuettava joukkuetta.

Viimeksi kun Erkka oli olympiajoukkueen peräsimessä eli 2006, niin mukana oli yksi NHL-vahti ja kaksi vahtia Euroopasta (loukkaantumiset ja Havaijin lomat johtivat poisjäänteihin), joten menestykseen ei tarvita kolmea NHL-vahtia.

Tällä hetkellä tosiaan Rask ykkösenä ja Niemi mielestäni yhtä selkeänä kakkosena. Kolmonen onkin sitten se vaikeampi, vaikka kaukalon takia olisikin hyvä ottaa joku euroopasta pelaavista, niin ei sinnekään kuka vaan voi mennä. Esimerkiksi, jos vaikka Rask loukkaantuu ja Niemi floppaa, niin yhtäkkiä se kolmonen onkin jo pelaava maalivahti.
 

Jabbbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Oulun Kärpät
Kolmosvahdin on asennoiduttava siihen, ettei hän pelaa sekuntiakaan ja silti tuettava joukkuetta.

Ei, nimenomaan toisin päin! Kolmosveskarin täytyy ehdottomasti asennoitua niin, että hän on tarpeen mukaan satavalmis hyppäämään askiin. Eihän tuo toimi missään urheilulajissa niin, että joku joukkueenjäsen lähtisi kisoihin vain mentaliteetillä "tuen kavereita enkä itse pelaa sekuntiakaan". Tuollainen kaveri ei ole valmis silloin jos häntä tarvitaan. Ihan jokaisen joukkueeseen osallistuvan huoltajia myöten täytyy olla täysin sitoutunut omaan rooliinsa. Ja kolmosveskarin kohdalla se tarkoittaa sitä, että hän tekee kaikkensa jotta on 100% iskussa silloin kun täytyy hypätä kaukaloon. Ja nimenomaan kun, eikä jos, sillä jälkimmäisellä homma menee reisille.

Ylipäätään en ikinä ymmärrä tätä ajatusmaailmaa kolmosveskareista puhuttaessa, kun ehdotetaan ettei siihen rooliin valittaisi parasta mahdollista kaveria vaan valinta tehtäisiin muilla perusteilla. Se ei ole mitään muuta kuin itsensä ampumista nilkkaan, jos käy niin että sen kolmosen on astuttava jossain kohtaa kehiin ja tällöin se kaveri ei olisikaan se paras saatavilla ollut veskari. Miksi näin siis täytyisi toimia ja ottaa tässä asiassa täysin turhaa riskiä? Nimittäin riski se on pienikin riski, ja tällaisessa asiassa täysin tarpeeton.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ylipäätään en ikinä ymmärrä tätä ajatusmaailmaa kolmosveskareista puhuttaessa, kun ehdotetaan ettei siihen rooliin valittaisi parasta mahdollista kaveria vaan valinta tehtäisiin muilla perusteilla.

Tehdäänhän muutkin joukkueen valinnat sen mukaan, kuka on paras tiettyyn rooliin. Ei sen mukaan, kuka olisi ns. paras muuten. Jos joku ketju kaipaa vaikkapa puolustavan suunnan eksperttiä, niin sellainen valitaan, vaikka rannalle pitäisi jättää hyökkäyspainotteisempi pistenikkari (joka ei kuitenkaan mahdu ylempiin ketjuihin).

Kolmosveskarin täytyy totta kai olla pelikunnossa ja treenata, mutta asenteen täytyy olla realistinen eli se, että normaalitapauksessa peliaikaa ei heru sekuntiakaan. Eikä kolmosvahdin tehtävänä ole kilpailla peliajasta ja yrittää ohittaa ykkös- ja kakkosvahtia tai horjuttaa näiden itseluottamusta. Normaalissa seurajoukkuetoiminnassa kuuluu asiaan, että veskarien kesken on kilpailua peliajasta, mutta lyhyessä maajoukkueturnauksessa kolmosvahdin tehtävä ei ole kilpailla peliajasta vaan pystyä nöyrästi toimimaan omassa roolissaan.

Se nyt on sanomattakin selvää, että ammattilaisurheilijan on pystyttävä hyppäämään askiin jos käsky käy ja tarve vaatii. Suomen maalivahtien taso on niin kova, että kolmosveskarin valinnassa voi käyttää muitakin kriteereitä. Ei se turnaus siihen kolmosveskariin tyssäisi, vaikka kolmosveskarina ei olisikaan NHL-maailmantähteä. Torinonkin olympialaisissa oli tasan yksi NHL-maalivahti ykkösenä, Naganon kisoissa vedettiin Myllyksellä ja Sulanderilla mitalit kotiin.

Elleivät sekä ykkös- että kakkosvahti loukkaannu, niin Suomella ei ole missään olosuhteissa tarvetta kolmosvahdin peluuttamiseen ns. floppaamistilanteessa. Mietitäänpä. Kaksi ensimmäistä olympiavastusta eli Itävalta ja Norja Suomen pitäisi voittaa, vaikka maalilla seisoisi Timo Jutila.

Kanada-pelissä voi tietysti veskari haparoida, mutta koska sen jälkeen alkavat kuolemanottelut, niin yksittäisiin haparointeihin ei todellakaan pitäisi ylireagoida toteamalla veskari flopiksi ja painamalla paniikkinappulaa. Ja jos tämän jälkeen hävitään, niin turnaus onkin jo siinä, ei enää pelejä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Pekka Rinteellä on kuulemma kolibakteeri, mikä vaatii pitkähkön toipumisajan. Rinteen nimen voi siis melkeinpä vetää yli olympiajoukkueen kirjoista. Suomella kyllä riittää maalivahteja. Antti Niemi ei ole huono vaihtoehto, ja YLEn jutussa myös Kari Lehtonen ilmoittaa taistelevansa olympiapaikasta täysillä.
 

Jabbbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Oulun Kärpät
Tehdäänhän muutkin joukkueen valinnat sen mukaan, kuka on paras tiettyyn rooliin. Ei sen mukaan, kuka olisi ns. paras muuten. Jos joku ketju kaipaa vaikkapa puolustavan suunnan eksperttiä, niin sellainen valitaan, vaikka rannalle pitäisi jättää hyökkäyspainotteisempi pistenikkari (joka ei kuitenkaan mahdu ylempiin ketjuihin).

Esimerkkinä tuo vertauskuvasi ei ole mitenkään rinnastettavissa kolmosveskarin rooliin. Kolmosveskarilla ei ole ketjukavereita vaan hän yksilö, kuten kaksi muutakin veskaria, ja hänen rooli on pitää itsensä tikissä ja olla valmis pelaamaan tarpeen vaatiessa. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Toki voidaan aina puhua lillukanvarsista, kuten siitä onko kaveri hyvä kopissa, tsemppaako toisia treeneissä, kertooko parhaita puujalkavitsejä jne, mutta ne ovat yhdentekeviä asioita olympiaturnauksessa. Sotshissa pelaavat veskarit ovat tämän valtakunnan maalivahdeista valittuina joka tapauksessa sen verran raudanlujia ammattilaisia, ettei noilla seikoilla ole mitään merkitystä. Kolmosveskarin roolin ei tarvitse olla "isähahmo", kun valittavina on kuitenkin pelaaviksi veskareiksi esimerkiksi niinkin kovan kaliiberin jätkiä kuin Rask, Lehtonen ja Niemi.

Eikä kolmosvahdin tehtävänä ole kilpailla peliajasta ja yrittää ohittaa ykkös- ja kakkosvahtia tai horjuttaa näiden itseluottamusta. Normaalissa seurajoukkuetoiminnassa kuuluu asiaan, että veskarien kesken on kilpailua peliajasta, mutta lyhyessä maajoukkueturnauksessa kolmosvahdin tehtävä ei ole kilpailla peliajasta vaan pystyä nöyrästi toimimaan omassa roolissaan.

Itsestäänselvyyksiä. Kerrot juuri mitä kolmosveskarin rooli ei ole ja olet siinä aivan oikeassa. Joten miten tämä sitten poissulkee sen, ettei kisoihin pitäisi valita tasoltaan parasta veskaria kolmanneksi? Vai meinaatko, että puhuttaessa parhaista, kuten vaikkapa jo yllä mainitsemani kolmikko, niin olisi se riski ettei kaverin suhtautuminen kolmosveskarin rooliin ole tarpeeksi nöyrä ja se kääntyisi joukkueen vastaiseksi? Voin kyllä todeta suoraan, ettei näin tule käymään missään tilanteessa. Nämä kaverit ovat ammattilaisia, ja on päivänselvää että jokainen heistä roolinsa mukaisesti tietää millaisella asenteella itse täytyy kisoissa olla mukana, jotta koko joukkue onnistuu puhaltamaan yhteen hiileen.

Se nyt on sanomattakin selvää, että ammattilaisurheilijan on pystyttävä hyppäämään askiin jos käsky käy ja tarve vaatii. Suomen maalivahtien taso on niin kova, että kolmosveskarin valinnassa voi käyttää muitakin kriteereitä. Ei se turnaus siihen kolmosveskariin tyssäisi, vaikka kolmosveskarina ei olisikaan NHL-maailmantähteä. Torinonkin olympialaisissa oli tasan yksi NHL-maalivahti ykkösenä, Naganon kisoissa vedettiin Myllyksellä ja Sulanderilla mitalit kotiin.

Niin, tosiaan ainoa tilanne missä kolmosveskaria tarvitsisi käyttää Sotshissa tällaisella kaaviolla millä Suomi pelaa, on silloin mikäli kaksi muuta loukkaantuvat. Ja tässä kohtaa pakko kysyä tuosta boldaamastani kohdasta, eli kuka tässä on puhunut siitä että sen kaverin täytyisi olla NHL:n maailmantähti? En minä ole niin sanonut, olen sanonut vain että sen kaverin täytyy olla paras saatavilla oleva tasollisesti. Liigalla ei ole mitään väliä, mutta toki juuri nyt tilanne on se, että NHL:stä saadaan ne kolme tasokkainta veskaria kaikkien ollessa terveenä. Ja kun vielä mainitsit, että "kolmosveskarin valinnassa voi käyttää muitakin kriteereitä", niin ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä olisivat ne muut kriteerit mielestäsi kuin se kaverin pelillinen taso Suomen joukkuetta ajateltaessa? Ja tähän haluan kyllä konkreettisia kriteereitä perusteluiksi, sillä isähahmo -ja hengenluojakortit ovat mitättömiä lillukanvarsia kun puhutaan niinkin kovaluontoisista ammattikavereista kuten Rask ja Niemi, jotka tulevat hyvinkin mahdollisesti olemaan ne pelaavat veskarit. Tähän saakka olet puhunut siitä, että rooli täytyy hoitaa, muitakin kriteereitä valinnalle on, ja myös siitä siitä mitä ne kriteerit ja se rooli eivät ole. Joten nyt kiitos, konkretiaa konkretiaa mielipiteesi tueksi.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ja tähän haluan kyllä konkreettisia kriteereitä perusteluiksi, sillä isähahmo -ja hengenluojakortit ovat mitättömiä lillukanvarsia kun puhutaan niinkin kovaluontoisista ammattikavereista kuten Rask ja Niemi, jotka tulevat hyvinkin mahdollisesti olemaan ne pelaavat veskarit. Tähän saakka olet puhunut siitä, että rooli täytyy hoitaa, muitakin kriteereitä valinnalle on, ja myös siitä siitä mitä ne kriteerit ja se rooli eivät ole. Joten nyt kiitos, konkretiaa konkretiaa mielipiteesi tueksi.

Mistä sinä tuon isähahmon nyt tempaisit edellisen viestini perusteella? Minä puhuin aiemmassa viestissäni kolmesta asiasta: pelihuumorista, asenteesta ja siitä, että koska kisat pelataan isossa kaukalossa yhden veskareista eli kolmosveskarin olisi hyvä olla esim. KHL-vahti.

Ei ole mitään "konkretiaa" puoleen eikä toiseen: jos olet sitä mieltä, että kolmosveskarin merkitys joukkueen hengenluojana on merkityksetön lillukanvarsi, niin sitten näkemyseromme ovat sen verran kaukana toisistaan, että tätä keskustelua on suht hedelmätöntä jatkaa.

Kolmosveskarin rooli on minun mielestäni puhdas tukirooli, eräänlainen maalivahdin lassekukkosrooli, jossa kriteereinä eivät ole puhtaasti pelilliset ominaisuudet saatika statistiikat vaan henkiset ominaisuudet ja rooli joukkueen selkärankana. Se nyt on sanomattakin selvää, että kolmosvahdillakin täytyy olla takanaan hyvä kausi ja onnistumisia seurajoukkueessaan.

Ei Suomen olympiajoukkueen "pitkällä listalla" ole ainuttakaan heikkoa tai huonoa maalivahtia, joten tältä osin asia on kiinni puhtaasti omista mieltymyksistä. Jos on vertailussa kaksi suht tasaväkistä vaihtoehtoa kolmosveskariksi ja toinen heistä pelaa Euroopassa, niin minun vaakani kallistuu tälle puolelle isojen kaukaloiden vuoksi. Sinun vaakasi ilmeisesti kallistuu NHL-vahdin puolelle. Mutta eipä tämä päätös onneksi ole meistä kummankaan tehtävissä, Erkka Westerlund saa näitä pähkäillä.
 

Jabbbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Oulun Kärpät
Mistä sinä tuon isähahmon nyt tempaisit edellisen viestini perusteella? Minä puhuin aiemmassa viestissäni kolmesta asiasta: pelihuumorista, asenteesta ja siitä, että koska kisat pelataan isossa kaukalossa yhden veskareista eli kolmosveskarin olisi hyvä olla esim. KHL-vahti.

Ei ole mitään "konkretiaa" puoleen eikä toiseen: jos olet sitä mieltä, että kolmosveskarin merkitys joukkueen hengenluojana on merkityksetön lillukanvarsi, niin sitten näkemyseromme ovat sen verran kaukana toisistaan, että tätä keskustelua on suht hedelmätöntä jatkaa.

Kolmosveskarin rooli on minun mielestäni puhdas tukirooli, eräänlainen maalivahdin lassekukkosrooli, jossa kriteereinä eivät ole puhtaasti pelilliset ominaisuudet saatika statistiikat vaan henkiset ominaisuudet ja rooli joukkueen selkärankana. Se nyt on sanomattakin selvää, että kolmosvahdillakin täytyy olla takanaan hyvä kausi ja onnistumisia seurajoukkueessaan.

Ei Suomen olympiajoukkueen "pitkällä listalla" ole ainuttakaan heikkoa tai huonoa maalivahtia, joten tältä osin asia on kiinni puhtaasti omista mieltymyksistä. Jos on vertailussa kaksi suht tasaväkistä vaihtoehtoa kolmosveskariksi ja toinen heistä pelaa Euroopassa, niin minun vaakani kallistuu tälle puolelle isojen kaukaloiden vuoksi. Sinun vaakasi ilmeisesti kallistuu NHL-vahdin puolelle. Mutta eipä tämä päätös onneksi ole meistä kummankaan tehtävissä, Erkka Westerlund saa näitä pähkäillä.

Suoraan et ole puhunutkaan isähahmon roolista joten kenties hieman vedin sillä termillä mutkaa suoraksi. Mutta itse ymmärrän sinun juuri sellaista roolia tarkoittavan kolmosveskarin roolilla. Ja kun tässä vielä tarkensit nyt sitä mitä kolmosveskarin rooli sinulle merkitsee tuolla boldaamallani kohdalla, niin kyllä tuosta sellainen vaikutelma tulee, että asetat pelillistä tasoa tärkeämmäksi kyseisessä roolissa nimenomaan henkiset ominaisuudet, jotka ainakin itse tulkitsen tuosta nimenomaan tietynlaisena isähahmona. Tai jos sitten tarkoitat taas sitä, että siihen roolin valittavan täytyy omata mahdollisimman kova henkinen kantti niin korjaa väärinkäsitykseni. Jälkimmäisen kyllä allekirjoitan täysin, ja tästä kun taas palataan valittavina oleviin kavereihin niin en epäile hetkeäkään etteikö meidän tasollisesti kovimmilla kavereilla (Rask, Rinne, Niemi, Lehtonen) myös kestäisi kantti kolmosveskarin roolissa. Joten jonkun toisen veskarin valitseminen tämän nelikon ohi kisoihin ei ole mielestäni millään tavalla validia, koska henkinen kantti kestää näillä jätkillä kyllä siinä missä kaikilla muillakin. Esimerkiksi Raskin ja Niemen näytöt viime kevään pleijareista olivat luokkaa jäätävän kovat, eikä kellään muilla suomalaisveskareilla ole lyödä näyttöä henkisen kantin kestämisestä heidän veroisesti.

Ja kyllä, minun valintani kohdistuu nimenomaan rapakon taakse mikäli kolmosenkin rooliin on valittavana joku yllä mainitsemastani nelikosta. Ja syy on hyvin yksinkertainen: siinä on selkeästi neljä laadukkainta suomalaisveskaria, joten muilla argumenteilla (esim iso kaukalo, henkinen kantti) ei minun mielestäni ole heidän kohdalla mitään merkitystä, koska tasoero muihin niin rapakon takana kuin Euroopankin puolella pelaaviin on selvä. Toki jos viivalle laitetaan vaikkapa nimiä Bäckström, Raanta, Rämö, Vehanen, Hovinen, Rynnäs etc. niin asia ei enää ole näin selvä, vaan myös tällöin itse miettisin asiaa muistakin näkökulmista, koska tasollisesti erot ovat tällöin selvästi pienemmät.
 

Uniquewn

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames
Pari viikkoa sitten tuli lyötyä omissa arvioissa veskarikaksikoksi Rask - Lehtonen ja Niemi/Rinne sitten haastavat Lehtosta. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että pikemminkin Lehtonen tässä haastaa Raskia ykkösveskarin paikasta kuin että mies valahtaisi joksikin kolmosveskariksi. Todella hienoa, millainen vire Lehtosella on juuri nyt päällä. Tällä hetkellä Suomen paras maalivahti, joten jos pitää tasonsa, en yhtään ihmettele, vaikka Lehtonen olisi jopa ykkösveskari kisoissa.
 

Saasta

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Kyllähän Lehtosen pitää olla ehdottomasti mukana Sotšissa. Kärppä on aina ollut lupaavin suomalainen maalivahti historiassa (Kyllä, jopa lahjakkaampi kuin Rask), mutta ikävän epäonninen ja ainakin nuorempana laiska pitämään huolta kropastaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun Lehtonen pelaa tällä tasolla kuin nyt pelaa. Oli jo parikymppisenä Thrashersissä aivan maaginen melkein aina kun pelasi. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että pysyisi kerrankin kasassa koko kauden. Tässä on kisoihin vielä sen verran aikaa että hiukan pelottaa milloin ne kuuluisat nivuset napsahtaa taas hajalle. Se kumpi Lehtonen-Rask parivaljakosta on parempi tällä hetkellä on aika vaikea arvioida. Raskilla on etuna se, että pelaa Bostonin loistavan puolustuksen takana. Olipa noista kumpi tahansa Suomen maalissa niin ei kyllä pelota yhtään. Eikä kyllä pelota sen enempää vaikka se pelaava kaksikko olisi Rinne-Niemi.
 
Oma suosikkini Suomen ykkösmaalivahdiksi vaihtelee miltei päivittäin. Ensin oli Rinne, sitten tuli Rask, välillä Niemi ja nyt sitten Lehtonen. On se mahtavaa, että jopa Rinteen ollessa loukkaantuneena meillä on heittää kolme maailmanluokan kassaria maalille eikä tarvitse antaa tasoitusta millekään maalle.

Tuon mainitun kolmikon (+Rinteen) lisäksi on vaikea nähdä kenenkään murtautuvan maalivahtikolmikkoon jos nyt ihan absoluuttisesti kolmea parasta haetaan. Jos taas halutaan ottaa kolmosmaalivahdiksi joku jokerikortti Euroopasta, niin sitten en osaa sanoa. Pohjois-Amerikasta Bäckströmin, Rämön ja AHL-maalivahtien nimet voidaan kuitenkaan melkoisella varmuudella vetää yli.
 

nepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Lehtonen ehdottomasti kisoihin pelaavaan kaksikkoon tällä hetkellä! Mies pitää Starsia kyllä yksin pystyssä todella usein ja joutuu tosi usein kovaan kiekkosateeseen maalilla. Voi olla hyväkin, että Lehtonen tottuu kiekkosateeseen NHL:ssä, koska sitä samaa rummutusta voi hyvinkin tulla sitten olympialaisissa isoilta mailta. Raskilla on etunaan paljon laadukkaampi joukkue ja systeemi ottamatta yhtään mitään Raskin suorituksilta pois, vaan päinvastoin, todella mahtavaa kautta pelaamassa.

Tietenkin jo kauan ollaan tiedetty, että maalivahteihin ei pitäisi homman kaatua, mutta aika mieletöntä että suomalaisia maalivahteja löytyy tällä hetkellä maailman top 5 kuumimmista vahdeista kaksikin kappaletta.

Kolmosvahtina ottaisin kyllä kisoihin jonkun mustan hevosen NHL:n ulkopuolelta. Toki kaikki tietää juuri Lehtosen loukkaantumisherkkyyden ja mikäli hänet valitaan pelaavaan kaksikkoon ja vielä kesken turnauksen sitten loukkaantuisi, niin jouduttaisiin ottamaan sitten se kolmas pelaamaan.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Lehtonen aina näyttää välillä eräästä maailman parhaista veskareista, mutta voiko Kari Lehtoseen luottaa lyhyessä turnauksessa? Luottaa-sanan perimmäisessä merkityksessä. MM-kisat 2012. Ensin Lehtonen ei esittänyt häävejä otteita USA-alkusarjaottelussa, samassa ottelussa hän "loukkaantui". Oli kova miettiminen päällä, että oliko polvi vai nivunen, lääkärit tutkivat. Lehtosta ei minun nähdäkseni huvittanut enää pelata. Lehtonen näytti minusta silloin tarpeeksi hyvin, mitä mieltä hän on Suomen edustamisesta tai yleensä oman joukkonsa kunnioittamisesta.

Lehtosella on historiaa levitä tärkeimmillä hetkillä ja suoristaa selkää sekä ryhtyä liu'uskelemaan maalin parkit päällä. Tällä viestillä voi saada paskamyrskyn niskaan, kestettävä on.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Lehtonen aina näyttää välillä eräästä maailman parhaista veskareista, mutta voiko Kari Lehtoseen luottaa lyhyessä turnauksessa? Luottaa-sanan perimmäisessä merkityksessä. MM-kisat 2012. Ensin Lehtonen ei esittänyt häävejä otteita USA-alkusarjaottelussa, samassa ottelussa hän "loukkaantui". Oli kova miettiminen päällä, että oliko polvi vai nivunen, lääkärit tutkivat. Lehtosta ei minun nähdäkseni huvittanut enää pelata. Lehtonen näytti minusta silloin tarpeeksi hyvin, mitä mieltä hän on Suomen edustamisesta tai yleensä oman joukkonsa kunnioittamisesta.

Lehtosella on historiaa levitä tärkeimmillä hetkillä ja suoristaa selkää sekä ryhtyä liu'uskelemaan maalin parkit päällä. Tällä viestillä voi saada paskamyrskyn niskaan, kestettävä on.
Jokerifanina en ole aivan kaikesta samaa mieltä, mutta siitä olen samaa mieltä ettei Lehtonen ole maailman tasaisin veska. Kuitenkin kun Lehtonen on hyvässä iskussa, hän on maailman paras maalivahti. Juuri lyhyessä turnauksessa pitäisi lähteä riskillä valitsemaan se maalivahti kenellä on korkein potentiaali, varsinkin kun Suomi tarvitsee maailmanluokan maalivahtipeliä mestaruuteen, tasaisen hyvä suoritus keneltäkään maalivahdilta ei riitä.

Eiköhän Rask ole kuitenkin ansaitusti ykkönen.

Niin, ja Lehtosen itseluottamus suli MM-kisoissa 2012. Ei kyse ollut käsittääkseni siitä etteikö hän olisi halunnut edustaa Suomea. Kyseisissä kisoissa hän epäonnistui. Mielestäni voit ihan asiallisesti kyseenalaistaa Lehtosen pään kestävyyden, juurikin tuon yllä mainitsemani epätasaisuuden sekä 2012 kisojen vuoksi. En kuitenkaan näe mitään syytä kyseenalaistaa hänen tahtoaan edustaa Suomea.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kun täällä on argumentoitu paljon sen puolesta, että Raskilla on hyvä puolustus edessään ja Lehtosella ei, niin aika hyvin näyttää Tuukalla koppi tarttuvan kovassakin kiekkosateessa.

Eilen Rangersia vastaan 43 torjuntaa 1-2 vierasryöstössä, mukana myös rankkaritorjunta. Ansaitusti kolme tähteä ja pyttykerhon palkinnot.
 

Jakke76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Boston Bruins, Man United, Darts
Eipä ole Suomella mitään hätää tällä osastolla. Seisoo sitten maalilla Rask, Lehtonen, Rinne, Niemi.

Rask ja Lehtonen tällä hetkellä kyllä kuumimmat suomalaiset NHL:ssä, tosin ei Niemikään kaukana ole.

Ei Rask todellakaan niin helpolla maalilla pääse, mitä monet täällä sanovat. Ja tietyllä tavalla helpompaa maalilla on torjua, jos vetoja tulee tasaisesti. Tämä monelta ammattilaiselta kuultuna ja omakin kokemus aika lailla sama.
 

Kotikatsomo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Lähtökohtahan on se, että teoriassa on aivan sama ketkä seuraavasta nelikosta ovat pelaavassa kaksikossa: Rask, Niemi, Lehtonen vai Rinne. Jos Erkka kokee ja tilanne antaa myöden, että koko kolmikko koostuu näistä vahdeista, niin ei siinä tietenkään mitään ongelmaa ole, mutta itse uskon että kolmosvahti tulee ulkopuolelta (Raanta, Ortio, Rynnäs jne.)

Kun Suomella kuitenkin on tämä positiivinen ongelma, niin näistä neljästä maalivahdista pitää kaksi valita. Paljon näkee väittelyä aiheesta maajoukkuekokemus vs. kokemus/menestys NHL:stä. En halua väittelyä, onko Stanley Cup -finaalit menestyspaineen kanssa verrattavissa maajoukkuetehtäviin, mutta mielestäni selkeä lähtökohta on, että toinen pelaavista maalivahdeista on pelannut maajoukkueessa ennenkin. Omassa maailmassani kokemus maajoukkueessa on tärkeää nimenomaan olympiaturnauksessa. Eli suomeksi Lehtonen tai Rinne on pelaavassa kaksikossa; ts. Rask-Niemi ei ole vaihtoehto.

Rask-Lehtonen olisi ehkä tällä hetkellä oma valintani, mutta eipä näitä kannata tässä vaiheessa lukkoon lyödä. Kaikkiin neljään kuitenkin luotan täysin. Tämän voin linjata jo nyt: Jos joku heistä epäonnistuu, täältä ei tule tikaria kylkeen. Kuka tahansa voi pelata Suomelle kultaa tai kuka tahansa voi epäonnistua puolivälierässä.
 

Mont-Blanc

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mets
Kun Suomella kuitenkin on tämä positiivinen ongelma, niin näistä neljästä maalivahdista pitää kaksi valita. Paljon näkee väittelyä aiheesta maajoukkuekokemus vs. kokemus/menestys NHL:stä. En halua väittelyä, onko Stanley Cup -finaalit menestyspaineen kanssa verrattavissa maajoukkuetehtäviin, mutta mielestäni selkeä lähtökohta on, että toinen pelaavista maalivahdeista on pelannut maajoukkueessa ennenkin. Omassa maailmassani kokemus maajoukkueessa on tärkeää nimenomaan olympiaturnauksessa. Eli suomeksi Lehtonen tai Rinne on pelaavassa kaksikossa; ts. Rask-Niemi ei ole vaihtoehto.

Saanko kysyä miksi toisen maalivahdeista pitää olla pelannut maajoukkueessa? Miksi se kokemus maajoukkueessa on pelaajalle ylipäätänsä väitetyn tärkeää? Nyt puhutaan kuitenkin maailman eliitistä, joten tällaisen eliittipelaajan Olympialaisiin valitsematta jättäminen sillä syyllä, että ei ole maajoukkue kokemusta olisi minusta vain tyhmää. Maalivahtien tapauksessa reaktiolla ja sijoittumisella ne kiekot otetaan kiinni, eikä kaukalolla tai leijonapaidalla, joka on muuten täysin samaa kiinalaista kangasta kun NHL, KHL ja Liiga-paidatkin!

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että otetaan vaikka kaikki kolme maalivahtia Euroopasta, jos katsotaan että valitut maalivahdit ovat parhaat saatavilla olevat suomalaiset maalivahdit. Suomella ei ole nimittäin yhtään varaa antaa muille maille tasoitusta jättämällä maajoukkueesta taidoiltaan sinne kuuluva pelaaja pois.

Just my two cents!
 

Sambody

Jäsen
Hieman erimieltä kaukalon koon merkityksestä maalivahtipeliin noin yleisesti. Viimeisimpänä saanut lukea Raannan haastatteluista kuinka ollut vaikeuksia alkuunsa tottua pienemmän askin mukanaan tuomiin haasteisiin. Toisaalta taas tässä Suomen tapauksessa turha oikeastaan minkäänlaista painoarvoa antaa kaukalon koolle, kun kuitenkin jokainen suomalainen NHL-veskari on oppinsa ammentanut eurooppalaisessa kaukalossa ja Rinnettä lukuunottamatta antaneet ennen pohjois-amerikkaan siirtymistä suhteellisen vakuuttavia näyttöjäkin.

Tätä tähän keskusteluun täysin toissijaista asiaa lukuunottamatta samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.

Kuten taisin toiseen ketjuun kirjoitella niin Rask itseoikeutetusti ykköseksi sillä Tuukka on ehkä tämän planeetan paras jääkiekkomaalivahti tällä hetkellä. Kakkoseksi tämän hetken näytöillä sitten Lehtonen. Toki Niemen tai terveen Rinteen valitseminen kakkoseksi on myös perusteltavissa.
 

nixon74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Broad Street Bullies, Nuotit
Paljon puhutaan siitä ettei Suomi tule kaatumaan maalivahtipeliin mutta itse en näe asiaa näin mustavalkoisena. Lyhyessä turnauksessa saattaa riittää että menee yksi helppo maali omiin esim puolivälierässä josta seuraa häviö -> kaaduttiin maalivahtipeliin. Sama tietysti pätee jokaiselle joukkueelle. Suomella on lähtökohtaisesti ehkä paras maalivahtiosasto koko olympialaisissa, mutta lyhyessä turnauksessa se maalivahtipeli saattaa olla juuri se ratkaiseva tekijä tippumiselle. Jokaiselle molarille sattuu huonoja iltoja ja sormet ristissä saa toivoa ettei Suomen pelaaville käy tälläisiä ratkaisevina iltoina. Pitkässä NHL:n runkosarjassa voidaan tehdä selvää pesäeroa maalivahtien paremmuudesta, mutta lyhyessä turnauksessa täytyy pelata sen molarin joka on sillä hetkellä parhaassa vireessä ja jolla kestää pää kovissa peleissä. Esimerkkitapaus Lehtonen: oli tilastot sitten kuinka hyvät tahansa NHL:n runkosarjassa, niin mikäli on vähänkin näyttöä tai pieninkin epäilys siitä etteivät otteet pysy tasaisina ja ratkaisevassa pelissä saattaa tulla se iso hörppy, niin en pistäisi kaveria maaliin.

Rask on ollut uskomattoman tasainen suorittaja pari viime kautta änärissä ja siksi mies onkin omissa papereissa aivan selkeä ykkönen Sotsiin. Arvokisakokemus Raskilta puuttuu, mutta pään kestäminen ja tason säilyminen NHL:n pudotuspeleissä on omissa papereissa todella suuri meriitti.
 

Scade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tasainen maalivahtiryhmä Suomella ilman muuta on. Yksi tärkeä kriteeri mielestäni pitäisi olla myös se miten maalivahdin ominaisuudet sopivat yhteen Suomen pelisuunnitelman kanssa.

Tämä ei siis koske pelkästään sitä tuleeko vähän vai paljon vetoja peleissä. Tämän lisäksi pitäisi pohtia miltä sektorilta vedot tulevat todennäköisimmin. Eli miten Suomi pyrkii ohjaamaan vastustajan hyökkäyksiä ja toisaalta kuinka hyvät mahdollisuudet Suomella on tätä ohjausta toteuttaa, eli realismia siinäkin suhteessa. Onko esim. oletettavaa, että tulee paljon vetoja viivalta maskista. Kuka on paras maskin takaa torjuja? Miten puolustuksen kanssa pystytään suhtautumaan ripareihin. Otetaanko mieluummin maalivahti, joka torjuu ensimmäisen vedon varmasti ja jättää riparin pakeille vai onko riparikontrolli kaikki kaikessa (luultavimmin on, koska puolustusmateriaali Suomelta ehkä heikoin osa-alue).

Tätä listaa voisi jatkaa paljon, esim. oletetaanko paljon poikittaisliikettä, mailapeliä, sota-alueen torjuntoja, etc. Mielestäni kärkimaalivahtien ero on loppuen lopuksi niin pieni, että pitää pyrkiä nimenomaan siihen että maalivahdin ja muun joukkueen ominaisuudet kohtaavat. Itse en osaa analysoida eri maalivahtien ominaisuuksia näillä eri osa-alueilla, enkä myöskään tiedä millaista pelityyliä Suomi lähtee ja pystyy toteuttamaan. Toivon vaan, että näitä asioita tosissaan mietitään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös