kauppatieteilijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kiekko-Espoon A-juniorit, Mathias Klockars (MMA)
LuKi kirjoitti:Jåå, jouduin kuljettamaan täällä Ruotsissa pojan jääkiekkoharkkoihin pelin jälkeen. Kuittia tuli hallilla ihan mukavasti. Ehdin siinä parin tunnin harkkojen aikana jälleen miettiä, mikä tekee Suomelle voittamisen niin vaikeaksi. Tärkeimmässä pelissä usko loppuu. Tälläkin palstalla on näkynyt mitä hienompia kommentteja tuurista, hannuhanhista, pompuista, ym. Totuus ainakin on, että Ruotsissa ajatellaan kaikki positiivisen kautta. Suomessa junnujen harkoissa ja peleissä pelikaverit ja poikien valmentajat moittivat epäonnistumisista ja maalivahdinkin lipsahduksille pyöritetään päätä. Täällä omien poikienkin huomaama asia on, että aina on "bra tsempat", vaikka olisi turpiin tullut pahasti. Ja koskaan en ole kuullut pelikaverien arvostelevan toisiaan. Valmentajat eivät huuda pojille vanhemmista puhumattakaan. Koko ajan on hyvän mielen meininki. Näkyykö tämä sitten aikuisena lujana itseluottamuksena, niin että aina tulee ne tarvittavat "tuuripomput"?
pirun hyvä kirjoitus! Ehkä se huutaminen ei aina ole paras valmennuskeino junnukiekossa ja elämässä muutenkaan.
On se ihme, että niille voittaminen ei ole vaikeaa? Harvoin näkee ruotsalaisen joukkueen pelkäävän virheitä kovassakaan paikassa. Ehkä kasvatuksella oma osuutensa?
Itse olen miettinyt sitä, miksi ruotsalaiset pärjäävät yrityselämässä maailman parhaiten. Väite perustuu investointipankin tekemään tutkimukseen, jossa todettiin ruotsalaisten firmojen (listattujen) osaketuottojen olleen kovimmat välillä 1984-2004.