Palolalle olisi syöttäjä: Hirvonen. Tai vaikka Koivistoinenkin, tosin todennäköisesti Koivistoisen pitäisi muuttaa pelitapaansa ja se voi olla isommassa kuvassa huonompi homma. Paperilla se paikkojen petaaja voisi olla vaikka Dyk:kin, joka on tarjoillut Nättiselle hyviä lättyjä. Mutta kyllä Palola saisi olla itsekkäämpikin.
Mä näkisin suurempana ongelmana pelitavan ja ennen kaikkea sen ilmenemisen "korvien välissä". Nimittäin jokainen pelaaja on mielestäni hyvinkin sitoutunut joukkueeseen ja yhteiseen tekemiseen ja joukkueen yksi isoista arvoista pelaaminen jengille. Mikä on oikeasti tosi hieno asia. Mutta sen kääntöpuolena on se, että kukaan ei halua "sooloilla". Ja maalinteossa pitää aina sitä vähän harjoittaa ja uskaltaa ottaa riskejä. Toiminnasta kentällä vaikuttaa jäävän se yksi sekunti pois maalinteosta, kun kukaan ei halua olla itsekäs. Ikään kuin itsekkyys maalinteon hetkellä olisi huono asia. En usko, että valmennus edes haluaa sellaista, mutta siltä se nyt näyttää. Jotenkin pelaajille pitäisi saada menemään jakeluun, että maalinteossa onnistuminen ja itsekkyys silloin, kun paikka tulee, voi myös olla mitä suurimmassa määrin joukkueelle pelaamista. Jotenkin musta usein tuntuu, että HIFK:n pelaajat ovat jotenkin poikkeuksellisen yksinkertaisia kavereita, kun kaikki asiat näyttävät unohtuvan, jollei niitä valmennus erikseen nosta teemoiksi asti. Esimerkkinä tästä vaikka maalille menemisen tärkeys. Ihan itsestään selvä asia, mutta niin vain se on unohtunut ihan kollektiivisesti.
Luontaisista senttereistä samaa mieltä ja mainitsemasi pelaajat ovat erinomaisia esimerkkejä. Itselleni tulee mieleen, että onko tuollaisia pelaajia nykyään edes olemassa? Erittäin lahjakkaita ei toki puissa ole koskaan kasvanut, mutta tuntuu, että nykyisin tuollaisia silmät selässä-pelaajia on yhä vähemmän. Johtuisikohan sekin siitä, että nykyisin lapset ja nuoret eivät enää harrasta pallopelejä kovinkaan monipuolisesti, kuten ennen oli tapana? Ennen kesällä pelattiin futista, pesistä ja kaikkea muuta mahdollista, talvella lätkää ja pihapelejä. Nykyisin hinkataan vaan sitä yhtä lajia viisi kertaa viikossa ja kaikki toiminta on hyvin ohjattua. Ei siinä pallo- ja pelisilmä kehity kyllä kovinkaan kaksiseksi kovinkaan monella, kun harjoitteleminen tapahtuu vain yhdestä kulmasta ja yhden lajin lähtökohdista kaikkina vuodenaikoina.
