Pari asiaa, jotka tuli mieleen laittaa tänne kun niin moni niistä itseään moitti tuolla huonousketjussa.
Nämä ovat suuntavaisto ja kasvomuisti.
Suuntavaisto, etäisyyksien ja esim. oikoreittien ja niiden hyödyllisyyden kartoittaminen on kovaa luokkaa. Tässä vertailukohtana vaimoni ja yksi duunikaverini, jotka olisivat valmis "oikaisemaan" toista kautta, vaikka sen nyt jumalauta tajuaa erkkikin että kyseinen oikoreitti pidentää matkaa kun lähtee kiertämään ja viettämään aivan väärään suuntaan. Minulle nämä tulevat aika hyvin heti päähän ja jonnekin selkärankaan, tajuaa missä on ja minne mennä ja onko tuo lyhyempi kuin tämä jne.
Ja siihen liittyen, en tiedä onko tämä kuinka yleistä, mutta eipä se toki minusta yhtään huonompaa tee vaikka kaikilla muillakin olisi sama ominaisuus ja taito. Kyseessä jonkinasteinen oman itsensä hahmottaminen ilmansuuntaan nähden, niin reaaliajassa kuin vaikka kuinka paljon jälkikäteenkin. Eli saatan miettiä, missä perkeleessä katsoinkaan vuoden 1998 futiksen MM-finaalia. Muistan, että mulla oli tv:tä katsoessa kasvot tiettyyn suuntaan, ja sillä voi jo sulkea sen että kotona se ei ollut, mutsinkaan luona se ei ollut eikä isoveljenkään kämpillä. Eli hahmotan sen, että kasvoni olivat eteläänpäin, ja sitten hiffaa että mökillähän se tuli katsottua. Samalla tavalla voi mennä vaikka kuinka vanhoihin tapahtumiin, sitä miettii että missähän lapsuudenkodissani tuokin asia silloin joskus 1990-luvun alussa tapahtui. Sitten hahmottaa, että oma huoneeni ja ikkuna oli siinä edellisessä kämpässä eri suuntaan kuin parissa seuraavassa, eli sen oli pakko olla Säveltiellä eikä tosiaan niissä parissa seuraavassa kodissa jossa huoneeni oli vastakkaiseen ilmansuuntaan.
Jännä ehkä selittää, mutta aina hahmottaa mihin suuntaan mikäkin kolkka jonkun kotona tai pihalla osoittaa, ja tässä taas vertailuna oma vaimoni joka kotona osoittaa kädellään yhteen suuntaan ja puhuu jostain paikasta joka on aivan vastakkaisessa suunnassa.
Kasvomuisti on myös hämmentävän hyvä, enkä kuvittelekaan olevani ainutlaatuinen sen kanssa mutta hyvä se on silti. Jos joku ihminen on joskus silmiini sattunut kadulla, tv:ssä tai lehdessä, se kyllä on muistissa ja seuraavalla kerralla on heti itsestäänselvyys että tämän hepun olen jossain nähnyt ennenkin. Aiheuttaa vaan perkeleenmoista aivojumppaa ja ärsyttäviä tilanteita, kun sitten yrittää pinnistää mieleen missähän perkeleessä tämäkin naama on joskus jokunen vuosi sitten vastaan tullut. Sitä käy mielessään läpi kaikki vanhat futisvastustajat, rinnakkaisluokkalaiset ja naapuriyksiköiden naamat intistä, kunnes tajuaa että tästä nobodystä oli joskus Seiska-lehdessä juttua kun seivästi itseään hammastikulla munanpäähän tai jotain yhtä merkittävää.
Ja taas vertailu vaimooni, jolle ihmisten kasvot tuntuvat olevan tasaista massaa ja kaikki on sekoitettavissa toisiinsa. Alkaa yhtäkkiä jostain pomminvarmana väittämään, että tuo on se ja se tyyppi, ja minä sitten vihjaan että ei muuten ole ja vaikka vastapuoli on asiastaan melko varma niin minä puolestani olen asiasta aivan 100-prosenttisen varma kun ne kasvot ja ilmeet jne. tosiaan jäävät niin tarkasti mieleeni.