Oletko erityisen huono jossakin?

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Sähkö. Vittu mä en käsitä sitä. Sinistä ja vaarallista. Pitkät fysiikat ja sähkötekniikan kurssit luettu, mutta en vaan osaa. Ja sitten jotkut sanoo että sähköhommat ne on helppoja, ei tartte kuin värit tuntea. Minä siihen sitten että juu, näi o. Täh.

Tuohan on ihan paskaa, että tarvitse vain värit tuntea. Lisäksi kun lukee sähköstä niin ei siitä mitään tajuakkaan. Itse olen käynyt sähköasentajan persututkinnon ja voin sanoa, että ensimmäisenä vuonna vasta keväällä alkoi mitään tajuamaan ja vain käytännöntuntien kautta. Toki pitäähän sitä perusteet tuntea kirjastakin. En ole ikinä ollut mikään kirjafiksu, mutta käytännön kautta sen sähköopin parhaiten tajuaa. Kyllä nuo insinöörien tuotokset ovat aivan hirveitä asennettavia.

 

[Ted Raikas]

Minulla on todella huono suuntavaisto - siis todella. Vitsailen usein itse, että eksyn miltei kotonakin.

Olen todella usein onnistunut kääntymään juuri siihen vikasuuntaan ja hortoilemaan pois reitiltä yksinkertaisemmissakin reiteissä. Jostain syystä on todella vaikeaa hahmottaa näitä asioita ja ei ole tavatonta, että on eksynyt ja myöhästynyt jostain tapaamisistakin. Kartta pitäisi olla aina mukana ja onneksi näin älypuhelinaikakautena sellainen helposti kulkeekin mukana. Olen jo muutaman kerran hyötynyt älypuhelimesta suuresti tuossa mielessä.

Toki olen huono todella monessa muussakin asiassa, kuten motoriikkaa vaativissa suorituksissa (heikko tasapaino, ihan tutkitustikin), mutta tuo suuntavaisto ja nimenomaan sen puute on välillä aiheuttanut aika eeppisiäkin mittasuhteita ja hilpeyttä niin itsessäni kuin muissakin.

Eli minua ei kannata kyllä ottaa oppaaksi juuri minnekään!

 

[Vanha Len]

Tenniksen peluu. Nuorena käytiin kamujen kanssa paljon pelaamassa ja yritin tosissani oppia lajia. Illat pitkät pallottelin jopa kerrostalon seinään mutta eipäs tuosta tullut yhtään mitään. Syötöt kyllä onnistuivat suhteellisesti mutta palautukset lähtivät taivaan tuuliin. Tätä räpellystä jaksoin vieläpä monta kesää putkeen. Tennis ei vaan luonnu ja olen siinä aivan paska.

 

[sampio]

Niin, tuli mieleeni vielä se, että en osaa tuntemattomien kanssa small talkia juuri yhtään tippaa. Ei vain kiinnosta jutella jostain säästä edes vähää alusta. Ylipäätään ihmisten asiat eivät jaksa hirveästi kiinnostaa, mistä on se hyöty, etten juuri jaksa juoruta, mutta toki taas se haitta, että sosiaalisia suhteita en osaa nopeasti solmia. Vaikea mennä juttelemaan jollekin ilman mitään asiaa. Parhaiten tutustun porukkaan silloin, kun on oikeasti aihetta olla kanssakäymisessä tai roikun mukana riittävän kauan muuten vain, kuten duuneissa.

En sitten tiedä, onko tällä jotain tekemistä sen kanssa, että olen yltiörehellinen tyyppi ja analysoin ehkä turhan paljon sitä, kuinka aidosti juttelen kenenkin kanssa. Kai sitä pitäisi vain heittäytyä välillä mukaan, vaikkei sen enempää kiinnostaisi... paskat.

 

[penkinlämmittäjä]

Aivan vitun huono uimari. Lapsuusiän traumat painavat, vaikka tätä nykyä tykkään lutrata enemmän kuin moni uimataitoinen.

Vähän sama. Pieniä traumoja jäänyt. Oikeastaan vasta aikuisiällä opetellut jollain tavalla itseni pakottaen. Sukeltamaan en suostu vieläkään, mutta nykyään pysyn jo pinnalla. Lisäksi uimahalliin minua ei saa. Pystyn uimaan vain järvessä. Ehkä myös meressä, sitä ei ole tullut kokeiltua ikinä. Kuitenkin uimassa käyn vain, mikäli jollain mökillä saunoessa ei ole suihkua saatavilla. Enää en kuitenkaan hirmuisesti häpeä asiaa. Armeijassa sain vapautuksen uimisesta asian takia.

Puoliksi sama. Mulla on helvetin siisti käsiala, mutta piirtää en osaa kuin tikku-ukon, ja sekin seisoo vinossa.

Ja tähän vahva sama. Naisväki ihmettelee aina käsialaani, koska se on melko selvästi keskivertoa korkeammalla tasolla, mutta piirtäminen ei ole mun juttu. Kuitenkin osa perheestäni on huikean taitavia piirtäjiä.

 

[Freddie Freeloader]

Olen erityisen huono istumaan kaikenmaailman palavereissa ja koulutuksissa, tuskastun yleensä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ajankäytön tehottomuuteen ja turhien asioiden jauhamiseen.

Opiskeluaikoinakaan en juuri viihtynyt luennoilla, vaan luin mieluummin kirjoja yöaikaan, omaksuin asiat sillä tavalla paljon nopeammin ja tehokkaammin, kuin opetusta kuuntelemalla.

Tästä syystä en ole lähtenyt myöskään politiikkaan, vaikka pyydelty on, menettäisin järkeni vartissa jossain kaupunginvaltuuston kokouksissa.

 

[Nötkötti]

Rahan säästäminen on kyllä itselleni helvetin vaikeaa.

 

[sampio]

Minulla on todella huono suuntavaisto - siis todella. Vitsailen usein itse, että eksyn miltei kotonakin.

Lähdetään siis kiintiöhomoparina Amazing Raceen!

Tuo on kyllä hauska juttu. Toisinaan vaimoani töihin viedessäni saatan yhtäkkiä kelata sen sekunnin verran ihan tosissani, että mikäs risteys se nyt olikaan. Eikä kyse ole mistään ajatuksen herpaantumisesta, vaan ihan vain siitä, että sekoitan edelleen risteyksiä tutulla reitillä. Uudet kaupungit ovat aina suuria seikkailuja.

Viime aikoina olen löytänyt pienen avun siitä, että yritän jotenkin rationalisoida reitin itselleni tyyliin tuossa on tuo rakennus, eli tien on pakko kääntyä tästä, koska tuolla menee joki. Lisäksi kartan katsominen ennen outoon paikkaan menemistä auttaa asiaa, vaikken karttaa seuraisikaan varsinaisesti. Saan sillä jotenkin hahmotettua suuntia ja sijainteja paremmin.

Mutta siis, hauskaa on kyllä se, että jotkut suunnistavat uudelle paikalle ihan vain perstuntumalla ja itse haahuilee välillä tutullakin reitillä.

 

[SamSpade]

Tuo on kyllä hauska juttu. Toisinaan vaimoani töihin viedessäni saatan yhtäkkiä kelata sen sekunnin verran ihan tosissani, että mikäs risteys se nyt olikaan. Eikä kyse ole mistään ajatuksen herpaantumisesta, vaan ihan vain siitä, että sekoitan edelleen risteyksiä tutulla reitillä. Uudet kaupungit ovat aina suuria seikkailuja.

Minulla on vähän sama juttu, tosin löydän aina hyvin perille, mutta ajoireitit ovat mitä ihmeellisimpiä välillä. Siksi kaverini kutsuukin minua Camel-Mieheksi "joka kulkee omia reittejään"

 

[Vellihousu]

Olen huono porilainen, huonoin kaikista. En osaa Porin murretta enkä millään saa silmiini sitä ääliömäisen tyhjää katsetta joka on porilaisille niin leimallinen. En niin ikään osaa väännellä naamaani enkä vittuilla ihmisille ilman mitään syytä. Olen myös realisti enkä usko olevani aina oikeassa. Helsinki on Suomen pääkaupunki, Nakkilan jälkeen ei tarvita passia.

Myös uimataitoni on hävettävän heikko.

 

[M10]

Minulla on sellainen hassu tapa, että kun kysyn joltain jotain, en jaksa kuunnella vastausta vaan mietin jo jotain ihan muita asioita.

Ja sama homma sähköissä, kun beniciolla.

Ja tähänkin sama:

Niin, tuli mieleeni vielä se, että en osaa tuntemattomien kanssa small talkia juuri yhtään tippaa. Ei vain kiinnosta jutella jostain säästä edes vähää alusta. Ylipäätään ihmisten asiat eivät jaksa hirveästi kiinnostaa

Ja jos puhutaan urheilullisista avuista harrastamissani kahdesa lajissa, jääkiekossa ja golfissa, niin olen äärimmäisen paska lämäämään ja chippaamaan n. 30-60 metristä viheriölle. Vaikka kuulun ykköstasoitusryhmään, multa ei löydy tekniikkaa tuolle matkalle sitten lainkaan.

 

[puuha-pete]

En osaa lämätä missään lajissa, vaikka tullut pelattua mailapelejä aivan pikkupojasta.

Käsiala on aivan hirvittävää, onneksi on tietokoneet.

Bussilla kulkeminen, vihaan sitä. Lopulta hermo pettää ja jään kolme pysäkkiä liian aikaisin, etten vain menisi siitä ohi.

 

[Seymon]

Minulla on todella huono suuntavaisto - siis todella. Vitsailen usein itse, että eksyn miltei kotonakin.

Tähän sama. Olen ihan pihalla uudessa paikassa. Eksyn helposti uudessa kaupungissa. Vaikka olen asunut Helsingissäkin puolitoista vuosikymmentä, eksyn usein kaupungissa (erityisen pahasti Punavuoressa). Jos menen johonkin rakennukseen (toimisto, kauppakeskus tai isompi asunto) sisälle, en yleensä osaa tulla sieltä ulos samaa kautta ilman opastusta. En osaa suunnistaa ja suunnistuskartta on täyttä hepreaa. Sitten vielä aina toitotetaan, että miehillä on niin hyvä suuntavaisto. No, mulla ei todellakaan ole.

Olen myös todella huono piirtämään. Lisäksi pienenä erityispiirteenä mainittakoon se, että kohtuullisen hyvästä ruotsin kielen taidosta huolimatta sekoitan ihan totaalisesti sanat "han" ja "hon". Joudun jokaikinen kerta miettimään varmaan 10-15 sekuntia kumpi on kumpi.

 

[alwahla]

Olen erityisen huono luistelemaan, hiihtämään, hankkimaan kestäviä ihmissuhteita, luottamaan ihmisiin, kirjoittamaan ja puhumaan ruotsia (luultavasti tämä asia jossain vaiheessa korjaantuu), liikkumaan Hgin keskustan alueella iltaviiden jälkeen sekä ymmärtämään tiettyjä ihmisiä.

EDIT: Lisäksi minulla on aika heikko käsitys kantakaupungin pikkukaduista. Siellä liikkuessa käytänkin muistini apuna esimerkiksi rakennuksia, patsaita tai kivijalkafirmoja, mutta kadunnimet ovat lähes aina hukassa.

 

[finnjewel]

Rahan säästäminen on kyllä itselleni helvetin vaikeaa.

Tämä on kyllä minullekin tosi vaikeaa. Kuten myös huonekalupakettien kokoaminen. Muita minulle vaikeita asioita ovat nopeusrajoitusten noudattaminen, luvatta bussikaistaa ajavien tai ryhmitysmerkkejä noudattamatta jättävien sietäminen, lupausten pettäminen, vieraiden mukuloiden edes teeskennelty ihastelu sekä sängyn sijaaminen (helpompi pitää makkarin ovea kiinni päivisin).

 

[Rautapohkeet]

Mulla on ihan järkyttävä käsiala ja piirtäminenkään ei luonnistu. Tikku-ukon saan paperille rustattua, mutta siihen se jääkin. Jos piirrän koiran se näyttää hevoselta jne.

Olen myös aivan järkyttävän huono ottamaan neuvoja vastaan, varsinkin jos mielestäni teen jonkin asian oikein mutta kaverilla olisi asiaa helpottava neuvo siihen. En vaan pysty prosessoimaan tilannetta uudestaan ja tekemään kaverin neuvon mukaan, vaan jääräpäisesti teen omalla tyylilläni, kunnes yhtäkkiä "itse" huomaan sen helpomman tavan, mitä kaveri koitti jo neuvoa, ja teen sen mukaan.

 

[Nume]

Mulla on ihan järkyttävä käsiala ja piirtäminenkään ei luonnistu. Tikku-ukon saan paperille rustattua, mutta siihen se jääkin. Jos piirrään koiran se näyttää hevoselta jne.

Huomaa, että olemme pääosin miesten foorumilla. Sama ongelma on minullakin, kyllä aikoinaan opettajilta sai kuulla jatkuvasti palautetta käsialasta ja piirtäminen on todella kauheaa. Olen myös aivan surkea musikaalisesti, vaikka tykkään kuunnella musiikkia ihan joka paikassa missä vain satun milloinkin olemaan. Haluaisin osata laulaa, soittaa kitaraa ja rumpuja. Tai edes taputtaa rytmiin. Lisäksi olen kädentaidoiltani heikko. Linnunpöntön tekeminenkin oli lähes ylitsepääsemätön urakka, ei ole minua taiteellisesti siunattu yhtään mitenkään.

Urheilussa pääsääntöisesti olen hyvä urheilutaustani takia, mutta jalkapallo on jotenkin todella vaikeaa. Kärkkärillä metrin päästä maalista täysillä potkaistessani pallo ei ole 99%:n todennäköisyydellä maalissa. Mun kotitalon ihan vieressä oli jalkapallokenttä, jossa pikkupentuna tuli käytyä potkimassa palloa joka päivä kesällä. Silti ne taidot eivät ole tarttuneet enää vanhemmalle iälle. Nopean pituuskasvuni vuoksi myös koordinaatiokykyni on huono, joten telinevoimistelu on ollut aina yhtä tuskaa, en tiedä nyt enkä tule varmaan ikinä tietämäänkään, että miltä tuntuisi tehdä voltti tai kieppi.

 

[mr hat]

Hah! Täällä ilmeisesti kokoontuu jonkinasteinen huonojen piirtäjien kerho? Itse voinen liittyä siihen välittömästi, tämä ominaisuuteni kun tuli välittömästi mieleen tämän otsikon nähtyäni. Tikku-ukkoa kummempaa asiaa en paperille osaa hahmotella ja olenkin katsonut paremmaksi jättää tämän osa-alueen sen paremmin hallitseville. Mukavaa nähdä, että en ole suinkaan yksin tämän asian kanssa! Käsialani on sen sijaan mielestäni ihan ok, ei mikään hienoin, mutta kyllä tuosta kaikki ovat selvää saaneet.

Toinen juttu, jonka voisi myös mainita, joka tuli mieleeni vasta tätä ketjua lukiessani, on suuntavaisto. Jos pitää lähteä vähänkään pidemmälle reissulle jonnekin, jossa en ole aikaisemmin vieraillut, meinaan olla ihan hukassa, jos en ole valmistautunut hommaan huolellisesti vaikkapa kartan avulla. Tästäkin huolimatta usein jännittää etukäteen, että löydänköhän perille, vaikka yleensä asiat ovatkin sujuneet ongelmitta.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Mulla on ihan järkyttävä käsiala ja piirtäminenkään ei luonnistu. Tikku-ukon saan paperille rustattua, mutta siihen se jääkin. Jos piirrään koiran se näyttää hevoselta jne.

Itse taas osaan piirtää, mutta realistista naamaa en ole ikinä osannut piirtää, vaikka olen sitä yrittänyt harjoitella. Muuten kyllä piirrän ihan hyvin. Kuvaamataito oli todella hanskassa (ja on edelleen). Sitten jos piti piirtää naama, niin piirsin yleensä hiuksia paljon kasvojen eteen tai jonkinlaisen arven tai muuta vastaavaa. Opettaja kyllä tajusi tämän, mutta sanoi samalla, että harjoittele ja piirrä naama kunnolla vasta kun osaat. Piti minua kumminkin fiksuna kun en muuten hienoa piirrosta pilannut kaamealla naamalla.

 

[Pavlovin Koira]

Minulla on hemmetin huono nimimuisti. Olen päivittäin tekemisissä työkolleegoiden kanssa joiden nimiä en vuoden-parin tuntemisenkaan jälkeen muista.

Olen myös kova unohtelemaan asioita mitä pitää ostaa ruokakaupasta. Sekään ei aina auta, että ne on kirjoitettuna muistilapulle. Unohdan tarkistaa ne sieltäkin. Harmittaa vietävästi kun joudun lähtemään takaisin kauppaan ostamaan jotain yhtä hiivapalaa tai sipulia.

 

[Puscutractori]

Olen äärettömän huono kokoamaan palapelejä. Mulla on ilmeisesti jokin siihen vaikuttava hahnotushäiriö. Muissa asioissa ongelma ei tosin juuri tule ilmi. Joskus on vähän noloa, kun esim. 5-vuotias lapseni pyytää apua jonkin 100-palaisen palapelin rakentamisessa ja joudun sanomaan, etten pysty auttamaan. Jonkin 25-palaisen Hello Kitty -palapelin saan kyllä tehdyksi, tosin hitaammin kuin tavallinen pieni lapsi.

 

[lade]

Piirtäminen on ollut aina selkeä heikkous. Tikku-ukko vielä menee, mutta sen pidemmälle lahjani tällä saralla ei yllä.Taannoin tylsällä automatkalla isoveljeni lapsi (5v) haastoi autossa olevat piirtämään paperille auton ja hienoin piirretty auto voitti. Oma tulkintani autosta kirvoitti kovan naurunremakan ja täytyihän se itsekin myöntää, että olihan se surkea räpellys. Lisäksi tunnun olevan ainoa, joka saa selvää käsialastani. Kukaan ei pysty ongelmitta lukemaan tekstiäni tai olematta kyselemättä, että "mitä tässä lukee" joka kolmas sekunti.

Piirrustuksen ohella olen erityisen huono aloittamaan hoidettavat asiat. Sitten kun jostain kaivan sen motivaation ja saan aikaseksi aloittamaan, saan yleensä ihan hyvin aikaan. Usein kuitenkin käy niin, että ajattelen "huomenna, huomenna" ja aloittaminen viivästyy. Luonnollisesti olen makoillut kyseisen päivän ja huomisen koittaessa saatan uudestaan siirtää aloittamisajankohtaa. No, olen viime aikoina vähän petrannut tässä ja koitankin pitää siitä kiinni jatkossa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mulla on helvetin siisti käsiala, mutta piirtää en osaa kuin tikku-ukon, ja sekin seisoo vinossa.

Mehän olisimme mitä mainioin toisiamme täydentävä aviopari, tai rekisteröityneen parisuhteen puolikkaat.

Minulla on ihan vitun huono käsiala, kirjoitan surkeilla ja epäselvillä tikkukirjaimilla. En saa edes kunnolla selvää omasta kirjoituksestani, pitää oikein keskittyä jos haluan kirjoittaa jotain mistä saisin myöhemmin selkoa. Nykyään kun luon lähes 100 % tekstistäni näppäimistöltä, niin pännällä kirjoittamisen rutiini on ruostunut. Omaa allekirjoitusta pidempiä tarinoita harvemmin kirjoittelen. Vituttaa oikein joutua palaveriin jossa pitäisi kirjoittaa käsin muistiinpanoja. Siksi tuonkin palavereihin oman kannettavan. Usein kerron ystävällisesti, että aion myös käyttää kannettavaani muistiinpanojen kirjoittamiseen ellei kenelläkään ole mitään sitä vastaan. Ikinä ei kukaan tohdi tällaista väittääkään.

Kurjasta käsialasta huolimatta piirrän ja maalaan kohtalaisen mukavasti. Tai piirsin ja maalasin, nuo harrasteet ovat jääneet kauas menneisyyteen. Itse asiassa minun piti olla piirtäjänä ihan runkku ja lahjaton. Alakoulussa tavallisin numero oli kuutonen, kerran sain jopa viitosen. En tiedä oliko tuo opettajasta vai minusta kiinni, mutta yläasteellä tuli heti ekana syksynä yhdeksikkö ja keväällä täysi kymppi. Kuvisnumeroni myös pysyi kymppinä lukion loppuun saakka. Rohkaistuin hetken oivalluksen innoittamana jopa hakemaan TKK:n arkkitehtiosastolle lakkiaiskeväänä, jääden lopulta vain karvan verran sisäänpääsystä. Eipä tullut haettua enää toista kertaa. Jossiteltavaa jäi, sillä arkkitehdin hommat olisivat noin jälkeenpäin ajatellen saattaneet kiinnostaa kovasti.

 

[Ameno]

Päätösten teko. Jos on hiemankin suurempi (ja usein myös pienempi) päätös, joka vaikuttaa jotenkin tulevaisuuteeni, niin vaikeuksia on sitten päättää sopivaa vaihtoehtoa. Kuten tässä viimeisimpänä piti valita muutamasta työtarjouksesta, että minne sitten menisin, niin vaikeaa oli.

Sosiaalisuus. Olen aika hiljainen ja usein omiin oloihini vetäytyvä, enkä paljoa harrasta ns. small-talkia. Ja esim. puheluiden soittaminen ei ole mielipuuhaani. Esimerkiksi tuossa edellämainitussa tapauksessa, kun piti ei valituille työnantajille ilmoittaa, etten ole nyt sinne tulossa, niin koin sen etukäteen kovin ahdistavana. Liekö tämä sitten huonoutta vai vain luonteenpiirre. Vaiko nämä molemmat sitten vaan seurausta huonosta itsetunnosta.

Olen toki myös huono muistamaan nimiä, varsinkin juuri tapaamieni ihmisten, tai ihmisten, joiden kanssa en ole ollut vähään aikaan tekemisissä. Myöskään en esimerkiksi meinannut tässä viime viikolla muistaa toisen yllämainitsemieni työpaikan nimeä, kun siitä puhuin, onneksi en sentään asianomaisille. Ja piirtämisessäkään en ole kovinkaan hyvä. Joskus nuorempana kun yritti piirtää jotain esim. ihmistä mahdollisimman "todenmukaisesti", niin hetihän se meni ihan pieleen ja keskenhän se jäi, kun se oli jo piloilla.

 

[Uuhis #97]

Huomaa, että olemme pääosin miesten foorumilla. Sama ongelma on minullakin, kyllä aikoinaan opettajilta sai kuulla jatkuvasti palautetta käsialasta ja piirtäminen on todella kauheaa. Olen myös aivan surkea musikaalisesti, vaikka tykkään kuunnella musiikkia ihan joka paikassa missä vain satun milloinkin olemaan. Haluaisin osata laulaa, soittaa kitaraa ja rumpuja. Tai edes taputtaa rytmiin.

Nämä viat löytyvät täältäkin. Peruskoulussa ja lukiossa oli ongelma siinä että tykkäsin kyllä perkeleesti kirjoittaa aineita sun muuta, mutta käsiala oli ja on aika häpeällisen kauheata. Ongelma on vielä nyttemmin korostunut kun kirjoittaminen on siirtynyt enimmäkseen näppäimistön puolelle, jos jossain kokouksessa tai palaverissa pitää tehdä käsin nopeasti muistiinpanoja, on yritettävä piilottaa ne ettei vierustoveri näe käsialaani.

En näiden lisäksi osaa viheltää sellaista korkeaa vihellystä joka kuuluisi pitkälle, haittaa jääkiekko-otteluissa yleisönä olemista :D