Minä en nyt ihan ymmärrä, että mikä näiden delfiinien tai muiden eläintarhaeläinten kohdalla joitakuita närkästyttää? Se on jollekkin hylkeellekkin niin paljon kivempaa olla tuolla jossain kuolemassa kalaverkkoihin ja joutumassa potkurien silpomaksi, kuin että se olisi hyvässä hoidossa eläintarhassa, missä olisi riittävät tilat, aktiviteettia ja osaavia hoitajia. Minä vielä ymmärrän kun aikanaan Budapestissä käytiin eläintarhassa ja siellä oli norsu, minkä liikkumatila oli ympyrä, minkä halkaisija oli noin 2x tämän elefantin koko. Virikkeitä oli tasan nolla ja siellä se maanisesti huojui jalalta toiselle. Tämä oli mielestäni rääkkäystä.
Mutta en ymmärrä, että miten ihmeessä, samaan aikaan kun ihmisillä on vaikka mitä lemmikkejä, niin jostain eläintarhasta tehdään joku suuri saatana. Jos tilat on kunnossa, on osaavia hoitajia ja ruokaa tulee, sekä läkintäpalvelut toimii, niin en löydä muuta syytä tälle asenteelle, kuin jonkin mystisen päänsisäisen dilemman. Eläintarha on keskimäärin sille eläimelle paljon inhimillisempi paikka kuin luonto. Ei vilua, ei nälkää, ei saalistajia, loukkantuessakin saa parasta mahdollista hoitoa ja virikkeitä on kyllä tarjolla. Jos olisin eläin, haluaisin eläintarhaan.
Luontoa ei kiinnosta hevon vatulan vertaa, että onko eläimellä puhdasta vettä, ei onko ruokaa, ei onko lämmin, märkä, kuiva, tai sairas vai ei. Sitä kutsutaan elämäksi. Se on keskimäärin elollisille aika perseestä. Miksi siis kun joku saa jotain parempaa, pitää alkaa tästä mössöttämään vastaan, koska joku ideologia sanoo, että olisi kivempaa kuolla jellonan hampaissa kuin vanhuuteen? Taputetaanko sitten kaikki yhdessä karvasia käsiämme yhteen ja pidetään piirileikkejä, kun luonto teki kuten hyväksi näki? Tässä hommassa on tasan yhtä paljon logiikkaa ja järkeä, kuin niiden turkiseläinten päästämisessä luontoon seikkailemaan.