Tapparalle hatunnosto, ovat kyenneet peräkkäisiin mestaruuksiin viime vuosina, vaikka kilpailu on taatusti kiristynyt tepsukoitten ja näätien dominointiajoista.
Mutta kuka haluaa digata Tapparaa ja sen pelaamaa lätkää...
Tiedän kuuluvani hyvin pieneen vähemmistöön, jolle riittää se, että IFK on Suomen paras. Menestys on mukavaa, mutta vielä mukavampaa on ikoninen seura, jolla on historialla rakennettu identiteetti, arvot, tavoitteet ja tulevaisuus. Hiuksista vittuun-fanit hieman välillä häiritsee, muutoin koen saavani IFK:lta lähes kaiken sen, mitä lätkäjengin fanittamisesta haluan irti saada. Fanit eivät muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta tiedä yhtään mitään siitä, mitä officella tehdään tai jätetään tekemättä. Ja tietäjät ovat taatusti hiljaa. Joukkueen kasaaminen on aivan jotain muuta, kuin yhden miehen shöy. Yksi ihminen ei vie joukkuetta yhtään mihinkään, vaan tarvitaan seuran sisäinen ja sidosryhmien yhteinen intohimo pärjätäkseen tämän päivän kilpailussa. Täällä käytävä spekulointi, dissaaminen ja kenkiminen ei taatusti auta seuraa millään tavalla, vaan tuhoaisivat sen välittömästi, jos jatkiksen huutoäänestyksellä päätöksiä tehtäisiin.
Kuka muistaa vielä ajan, kun fanikatsomo oli D-päässä - 'omassa' päädyssä heti pleksin takana? Tuliko silloin vähän vittuiltua omille ihan vaan kriittisen lätkäkuluttajan näkökulmasta, ilman mitään varsinaista syytä? Kuinkas meni kotipelit sillä kaudella?
Taatusti parasta mitä fani voi tehdä oman seuransa eteen, on kannustaa myötä ja vastamäessä. Matsissa perseilevän oman jengin toilailujen naulaamisen sijaan voitaisiin ruveta arvostamaan vastustajankin tekemisiä. Ja kun loppusummeri soi, pitäisi jokaisen pelaajan pystyä tulemaan fanikulmaan pää pystyssä varmana siitä, että sieltä ei sada paskaa niskaan. Silloin olisimme mekin oikeutettuja menestyksen hetkellä osaamme gloriasta. Ansaitusti.