En nähnyt torstain HIFK - TPS pelistä sekuntiakaan, joka siis päättyi turkulaisten voittoon 2-1. Sain olla silloin(kin) junnujen kanssa kehittymässä sekä ihmisenä että urheilijana/valmentajana, kuten aina kuutena päivänä viikossa.
Katsoin ottelun tilastoista, että laukaukset olivat IFKlle 73-28. Näkemättä mitään voi todeta, että ammattilaissarjassa vastaavanlaisella laukaisukartalla voittaa enemmän kuin 9 peliä 10stä. TPS kuitenkin onnistui syväkyykystään huolimatta kairaamaan jotenkin voiton ja se on vain hyväksyttävä. Se onnen tunne siis heille ja heidän kannattajilleen siten sallittakoon tässä kohtaa kautta.
Peltosen johtama HIFK on kuitenkin niin kova ja nimivahva nippu, että se kasvaa näiden alkukankeuksien keskellä todella yhtenäiseksi ja vaikeasti voitettavaksi ryhmäksi mitä pidemmälle kausi etenee. Take my word, väsyneen Tammisen sanoin. Kaikki järjestyy ajallaan ja maltti on nyt valttia, ja tänään on taas uusi entistäkin tiiviimmän ryhmäytymisen ja kasvun paikka arvostamassani Hämeenlinnan lauantai-saunassa Kerhon vieraana.
Just nyt kuitenkin hymyilyttää se miten hieno organisaatio jo lapsesta asti fanittamani HIFK on. Huikeat perinteet, vahva brändi ja tyylikkyys asioiden hoitamisessa ovat muihin seuroihin verrattuna vertaansa vailla. Olen sen saanut omakohtaisesti kokea viimeisen vuoden aikana