Joukkueen nimi on Idrottsföreningen Kamraterna i Helsingfors, ei esim. Helsingin IFK tai Helsingfors IFK. On poikkeuksellista lyhentää paikallisjaoston nimi HIFK tai GrIFK, yleensä se kirjoitetaan IFK + kaupunki (esim. IFK Göteborg, IFK Stockholm, IFK Mariehamn).
Tämä on muuten ihan mielenkiintoinen aihe.
Helsingin seurassahan ei ollut käytetty suomea virallisissa yhteyksissä (ainakaan sotien jälkeisellä ajalla) ennen vuotta 1967. Silloin 70v-kausijulkaisussa oli pienehkö ilmoitus, jossa toivotettiin tervetulleiksi myös suomenkieliset kannattajat. Seuraavassa juhlajulkaisussa, 75v.-lehtisessä, oli jo enemmän suomea - ainakin pari sivua - ja siinä todettiin mm. seuraavaa:
Tänään IFK:lla on monta suomenkielistä jäsentä. Olemme ilolla todenneet että he näyttävät viihtyvän seurassamme. Heidän liittymisensä riveihimme osoittaa mielestämme että IFK:lla on hyvä maine myös kielirajan toisella puolella, joka ei enää meidän päivinämme ole ylitsepääsemätön.
Näistä voi vetää ainakin pari huomiota: Ensimmäinen on se, että nykyinen kaksikielisyyden imago on luotu vasta sen jälkeen, kun Helsingissä on ollut jäljellä enää vain HIFK ja Jokerit. Toinen on, että tuohon aikaan IFK oli todellakin vain IFK, eikä HIFK-nimeä näkynyt missään. Tämä taas liittyy kielikysymykseen. Ruotsiksi HIFK-lyhennelmässä ei ole logiikkaa, mutta suomeksi se on ainoa järkevän kuuloinen ratkaisu. IFK Helsingissä (tms) kuulostaisi kömpelöltä. Helsingin seurahan on ottanut tätä nykyä käyttöönsä suomenkielisyyteen viittaavan HIFK-nimen oikeastaan jokaisessa jaostossaan.
Tämä taas poiki mielenkiintoisen episodin jossain (valitettavasti vuosi ei ole tiedossani) emoseuran vuosikokouksessa Ruotsissa, kun ruotsalaisista koostuva puheenjohtajisto antoi kirjallisen nootin Helsingin IFK:lle väärässä muodossa esitetystä nimestä. Närä johtui siitä, ettei Ruotsissa ollut ymmärretty Suomen kielijakauman olevan jatkuvassa murroksessa myös urheilun saralla. Myöhemmin samankaltaisia "välikohtauksia" on tullut mm. siitä, minkälaisia värejä logossa on sopivaa käyttää ja siitä, jos vaakunalogossa esiintyvä tähti ei ole ollut riittävän painokkaasti esillä.
Jos puhutaan siitä, miksi suomenkielisten kannattajien kannustaminen mukaan IFK:hon oli 1960- ja 70-lukujen taitteessa niin tärkeää (jota se ei siis aiemmin ollut), niin päällimmäisenä syynä esiin nousee raha. Göran Stubb etunenässä, mutta myös muut jääkiekkojohtajat ennen pitkää ymmärsivät, että laji oli muuttumassa. Vuonna 1967 Suomessa oli vain kaksi jäähallia, Tampereella ja Helsingissä. Lehtereille mahtui yhtäkkiä paljon suurempi määrä katsojia, kuin mihin oli totuttu. Kiinnostuksen lisäämiseksi piti menestyä, menestyminen vaati kalliita pelaajia, ja se maksoi rahaa. Kun kilpailu menestyksestä kiristyi, ja joukkueet värväsivät riveihinsä aina vain parempia ja kalliimpia pelaajia, ja vaikka esimerkiksi työpaikan tarjoaminen pelaajalle oli hyvä värväysvaltti, pelaajat maksoivat myös palkkakulujen muodossa. Kierre, jossa jääkiekkotoiminta tavallaan tähtäsi kasvuun, alkoikin nimenomaan tuolloin, ja nimenomaan Stubbin ja kumppaneiden toiminnasta. (Viihdebisnes on asia erikseen. Se vakiintui osaksi suomalaista jääkiekkoa kaikkein selvimmin Hjalliksen touhuissa).
IFK:n pari mestaruutta vuosikymmenen päätteeksi vakiinnuttivat aika kovat katsojakeskiarvot aikana, jolloin Helsinki kasvoi lähiöihin, ammattilaistuminen teki tuloaan (Tästä mulla on lähteenä mm. Esa Isakssonin ja Juha Rantasilan haastattelu vuodelta 1970, jossa jälkimmäinen toteaa yksikantaan, ettei suomalaisissa jääkiekkoseuroissa ole enää juurikaan amatöörejä muuten kuin nimellisesti, vaan kaikki urheilutoiminta on jo melko ammattimaista.) ja helsinkiläinen jääkiekkoilu oli typistymässä 1950-luvun korttelisarjajoukkueista ja 1960-luvun neljän koplasta tilanteeseen, jossa Karhu-Kissat ei enää pystynyt menestymään, Vesa oli vaihtunut velkojensa alla Jokereiksi ja HJK:n Apu-rahat (velkoja kuitattiin Apu-lehden sponsorisopimuksilla) olivat loppuneet ja siten samoin tapahtui koko jääkiekkotoiminnalle. On suorastaan häkellyttävää, miten Stubb sai IFK:n asemaan, jossa se pystyi nousemaan voittajaksi tuossa turbulenssissa (hyvä sana, muuten), ja siinä suomenkielisten tulo mukaan perheeseen oli aivan keskeistä. Toisin sanoen, IFK:n liukuminen HIFK:ksi teki vankan peli-identiteetin ohella mahdolliseksi sen, että seura oli SM-Liigaa perustettaessa Suomen parhaimmistoa.
Tulipas pitkä ja rönsyilevä viesti. Jos vielä pidempi kiinnostaa niin mun gradu tulee valmiiksi syksyllä. Linkitän sen varmaan jonnekin päin palstaa.
