Itseä hieman "huvittaa" tämä metsästysseurojen jonkinlainen kapina, että kun asiat eivät mene oman pillin mukaan, niin sitten lopetetaan suurriistavirka-apu.
Jaloa kansaa nämä metsästäjät.
Julmaa touhua eläinten massamurha, viattomia luontokappaleita rääkätään ja pennut mestataan.
Terve vaan, täältä tulee aikuisvauva, julma massamurhaaja, pentujen rääkkäjä ja mestaaja, eli jalo metsästäjä tähän ketjuun. Kiitosta vaan näistä kohteliaista nimityksistä, mitä meille metsästäjille on taas tässä kahden viime sivun aikana annettu. Ymmärän kyllä, että internetissä keskustelijoilla menee helposti kuppi nurin ja tulee helposti leimattua koko porukka muutaman mätämunan johdosta, oli sitten kyse ihonväristä, alkuperästä, polittisesta suuntautumisesta, uskonnosto taikka tässä tapauksessa harrastuksesta nimeltä metsästys. Mutta eipä siitä sen enempää...
Halusin tulla oikaisemaan suurriistavirka-apua koskevan väärinymmärryksen, joka on tässä tämänkertaisessa metsästysrikoksessa joko tahallaan tai tahattomasti sotkettu tähän samaan soppaan keskustelijoiden toimesta. Tässä SRVA "kapinassa", joka on aika vahvasti ilmaistu, on taustalla aito huoli etenkin karhun pyynnin osalta. Jos karhun metsästys kokonaan loppuu, loppuvat riista-apuun kykenevät koirat muutamassa vuodessa. Karhun pyynti, oli sitten kyse ihan perinteisestä pyynnistä taikka etenkin SRVA:n alaisesta kolarikarhun metsästyksestä, tarvitsee onnistuakseen änäritason koiran. Kolarissa loukkaantuneen karhun perään on turha laittaa junnua taikka mestistason koiraa. Siltä junnulta taikka mestisjyrältä lähtee äkkiä henki, kun ei osaa pitää päätä ylhäällä kun hampaaton karhu tulee ajamaan pystyyn, jos nyt edes sattuu löytämään samaan kaukaloon karhun kanssa. Ei ne koiratkaan mitään koneita ole, että osaisivat ilman harjoitusta karhua pyytää, etenkään kolarissa loukkaantunutta mahdollisesti agressiivisesti käyttäytyvää karhua.
Minulla ei ole omaa kokemusta näistä suurriistan pyyntiin tarkoitetuista koirista, mutta minulla on ja on ollut monta seisovaa lintukoiraa ja niihin peilaten se koiran koulutus osaavaksi koiraksi vie vuosia. Ensimmäisinä vuosina koirasta on enemmän haittaa kuin hyötyä metsällä ja kun koira on oppinut osaavaksi metsästyskumppaniksi, sen ammattilaisura kestää noin viitisen vuotta, jonka jälkeen sen kanssa siirrytään kaljaliigaan jäähdyttelemään.
Kun nykyiset osaavat karhukoirat ovat kaljaliigassa, ei SRVA:n käytössä ole enää änäritason koiria, joita voi heittää kolarikarhun perään. Samalla tuhotaan juniorituotanto, koska ei ole mahdollista harrastaa enää, ei karhunpyyntiin erikoistuneita koiria kouluteta, eikä hankinta. Sitten kun koiria ei enää ole, on karhun pyynti erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Tämä ei liene kenekään mielestä kovin toivottava tilanne miltään kantilta, jos hetkeäkään pohtii asiaa.
Somessa molemmilla laidoilla öyhötetään raskaasti ja osa metsästäjistä on uhkaillut SRVA:n lopettamisella, mutta enpä tiedä yhtään tapausta, että joku yhdistys, joka on oikeasti asiasta vastuussa olisi toimintaa lopettanut, taikka edes uhannut asialla. Huolta asiasta on toki ilmaistu, mutta siitä on pitkä matka uhkailuun. SRVA tehtäviä on vuosittain luokkaa 15 000kpl, mikä on mielestäni huomattava määrä metsästäjien tekemää vapaaehtoistyötä. Suurinosa tehtävistä on sorkkaeläimiin liittyviä, mutta on siellä vuosittain mukana useita suurpetoihin liittyviä tehtäviä.
Ja sitten salametsästyksestä. Se on rikos ja täysin tuomittavaa. Onneksi siihen ei Suomen 300 000 metsästäjästä syyllisty kuin jotain promilleja. Jokaiseen joukkoon mahtuu mätiä omenia.
Metsästyksen eettisyydestä en jaksa tähän samaan keskusteluun mitään muuta kirjoittaa, kuin sen, että jos syöt lihaa, on se kaikista eettisintä hankkia itse metsästä kuin kaupan lihatiskiltä, kunhan metsästys tapahtuu lakien ja asetusten mukaisesti.